Blogs

Our community blogs

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 200897
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 192196
      views

    No blog entries yet

    • 2
      entries
    • 0
      comments
    • 174006
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 172367
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 162016
      views

    No blog entries yet

    • 2
      entries
    • 0
      comments
    • 160479
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 156642
      views

    Recent Entries

    t_oukka
    Latest Entry

    Aloitanpa minäkin purkamaan elämääni tätä kautta...sähköinen päiväkirja, elämäni kuvausta, purkautumispaikka, sitähän tämä pääasiassa on. Pitkään luulin etten tälläistä tarvitse, tulipa kuitenkin sekin hetki että koen tärkeäksi purkaa asioita, availla solmuja omasta elämästä. Ihan vain siksi että pysyisi järjissään "tässä tilanteessa".

     

    Lähestulkoon 29 vuotta on tallusteltu tämän pallon päällä. Olen saanut elää onnellista elämää, pääsääntöisesti ainakin. Olen saanut opiskella, kiertää maailmaa, mennä naimisiin nuoruudenrakastettuni kanssa, rakentaa ikioman talon. Aina sitä ajatteli, että "sitten kun". "Sitten kun" opiskelumme ovat ohi, ostamme asunnon. "Sitten kun" saamme vakituiset työpaikat, rakennamme oman talon. "Sitten kun" talo on valmis, haluamme lapsia. Viimeisin "sitten kun" ei tullutkaan. Niinpä niin.

     

    Aamulla istuin talomme terassilla, kevään ensimmäisessä helteessä, auringonpaisteessa jossa tuoksui alkava kesä. Katselin merelle, se kimalsi kauniisti kuumassa auringonpaisteessa, hiirenkorvalla olevat puut piirtyivät verkkokalvoihini. Eilen noita korvia ei vielä ollut. Vastapäätä taloamme sijaitsee lastentarha, lapset olivat pihalla ja sieltä kuului ihanaa kikatusta, huutoa, leikin ääniä. Istuin siinä terassin portailla ja itkin. Tuntia aiemmin olin tehnyt jälleen uuden raskaustestin. Testi näytti negatiivista tulosta, tämä oli jo ties kuinka mones kerta. Itkinkin lähinnä sitä, etten pääse näyttämään tätä minua ympäröivää kauneutta lapselleni, koska sitä lasta ei ole. Ei ole, vaikka sitä on jo monta vuotta toivottu. Ei ole, vaikka sille olisi huone valmiina ja rakastavat vanhemmat kaitsemassa. Ei ole. Eikä näköjään ihan hetkeen myöskään tule.

     

    Kaikkein raskainta lapsettomuudessa on ainainen odottaminen. Odotuksen odotus. Olen aina ollut kärsimätön ihminen, kaikki pitäisi tapahtua nyt ja heti. Kärsivällisyys kasvaa näköjään äärettömiin mittoihin kun kaikkea joutuu odottamaan. Lapsen saaminen, "tekeminen" täyttää tällä hetkellä koko elämäni. Se ei ole minun vikani, näin se vain menee. En pysty ajattelemaan mitään muuta. Se on tärkein tavoitteeni ja suurin toiveeni tällä hetkellä. Että meidänkin perheestä tulisi oikea perhe, että saisin jakaa rakastamani miehen kanssa vanhemmuuden onnen. Meille kans!

     

    Lapsen tekeminen. Viime kierto oli todellista tekemistä, kalenteriseksiä, joka toinen päivä varvi. Ja mönkään meni sekin. Pidän rakastelusta, enkä pistäisi pahakseni vaikka seksiä harrastettaisiin joka päivä. SPONTAANIA seksiä siis. Ilman, että miestä muistutetaan tekstiviestillä keskellä päivää: muistathan kulta, että tänään on kalenterissa rakkauden rinkula. Järkyttävää touhua. Mutta tähän on menty, minkäs teet.

     

    Rakastan sinua jo nyt...Se on hienosti sanottu. Meidän lapsi istuskelee tuolla jossakin pilven reunalla, katselee alas meitä ja valmistautuu tulemaan tänne, maan päälle, elämään elämäänsä. Tulisit jo, isi ja äiti ei jaksaisi enää odottaa. Rakastamme sinua jo nyt.

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 154942
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 150302
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 146915
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 144976
      views

    Recent Entries

    osvi
    Latest Entry

    Ajattelin, että niin suuria asioita tapahtuu nyt, kyllä mä kaiken muistan, kun on niin tärkeää. Lauseen kirjoitin silloin tällöin neuvolasta saatuun vihkoseen, mitä on tapahtunut, ja lukiessani sitä huomasin, että enhän mä oikeesti edes muista. Aika kuluu niin nopeaan. Joten nyt 25. viikolla sain aikaiseksi tehtyä itselleni blogin.

     

    Minä ja me

     

    Olen 24 -vuotias tampereen lähikaupunkilainen. Avomieheni on 2 vuotta ja 6 päivää vanhempi minua. Odotamme onnellisina ensimmäistämme. Asuntomme on tupakeittiöllinen yksiö, n. 41 neliöö, siis aivan liian pieni mun kaikille käsityötarpeille :) Haaveena olisi ostaa omakotitalo, lapsuuteni koti, mutta valmistuin alkuvuodesta ja kevään ja kesän olen keskittynyt kasvattamaan pikku-Justustamme/-Justiinaamme, joten saa nähdä toteutuuko haaveemme, ja jos, niin koska..

     

    Alkuraskaus sujui mukavammin, kuin olisin osannut kuvitellakkaan. En oksentanut kertaakaan, en ollut edes hirveän huonovointinen, väsynyt olin kyllä, en edes tiennyt, että ihminen voi olla niiin väsynyt. Kuvotusta aiheutti kissanruoka ja kauppojen kylmäaltaat. Mutta sekin nyt ohi :)

     

    Nykyisin masu alkaa oleen jo tiellä, enkä enää esim. kumartele silittelemään lattialla loikoilevaa kissaamme, sillä se on hankalaa. Energiaa on kuin pienessä kylässä, vanhempieni raksalla tykkään touhuilla mitä pystyn, maalailla rantasaunaa ja touhuta kaikkea. Iltasin sitten kostautuu, kun en osaa levätä tai olla tekemättä mitään. Joka päivä päätän, että otan rauhallisemmin, mutta tänään taisi olla ensimmäinen kerta hetkeen, kun oikeasti osasin vain olla.

     

    Odotin suuria tunnekuohuja, kun mieleni on niin vahva ja muuttuvainen, mutta tuntuu, että olen tasaisen Todella Onnellinen :lipsrsealed:

    Ja sehä mulle sopii.

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 144806
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 143542
      views

    No blog entries yet

    • 2
      entries
    • 0
      comments
    • 137446
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 129579
      views

    No blog entries yet

  1. pq.'s Blog

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 128912
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 116577
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 112430
      views

    No blog entries yet

    • 5
      entries
    • 0
      comments
    • 109779
      views

    No blog entries yet

    • 3
      entries
    • 0
      comments
    • 100025
      views

    Recent Entries

    Olen raskaana! :D

    Ihanaa. Uskomatonta.

     

    Minun raskaus ei pitänyt olla mahdollinen. Nyt kuitenkin olen. Vaikkakin kokonaistilanne on aivan erinlainen kuin ikinä osasin kuvitella.

    Olin aina kuvitellut että minulla on pitkä hyvä parisuhde takana kun sen oman rakkaan kanssa lähdetään lasta yrittämään. Toisin kävi. Käveltiin eri suuntiin pidempiaikaisen miesystäväni kanssa. 2kk myöhemmin sinkkuna teen positiivisen testin kotona. Seuraavana päivänä heti verikokeisiin, tulos on oikeasti positiivinen.

     

    Melkoinen pommi. Itse raskaus on todella odotettu ja olen siitä niin iloinen. Keskeytys ei ikinä ole ollut vaihtoehto.

    Nyt kuitenkin ajatukset ovat hyvin sekavat ja päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Olen itseasiassa todella huolissani, miten pärjään yksin (taloudellisesti, miten voimavarat ym)? Olen aivan kauhuissani. Olen todella surullinen kun olen yksin tässä tilanteessa. Olen mielettömän onnellinen kun olen raskaana. Riemuitsen jo tulevia juttuja mitä voin lapseni kanssa tehdä.

     

    Eilen kerroin lapsen isälle että näin kävi. Suhtautui todella hienosti. Paljon paremmin kuin minä, kun sian kuulla.

    Suru on kuitenkin siitä että minulla ei ole rakasta miestä, hyvää suhdetta rinnallani tämän ihanan ajan.

     

    Hän pohti, haluaako olla osallinen vai ei. Totesi loppujen lopuksi että ilmeisesti haluaa olla osallinen, mutta käytännössä miten? Välimatkaa on reilu 200 km ja molemmilla elämä vahvasti omilla paikkakunnilla.

    Olen todella iloinen että lapsellani kuitenkin tulee mitä ilmeisemmin olemaan isä joka välittää ja viettää mahdollisuuksien mukaan aikaa lapsensa kanssa.

     

    Tulenko olemaan yksin, ilman suhdetta, miestä, toista puoliskoa koko loppu elämäni??? Sitä en todellakaan halua.

    Kaipaan, paljon hyvää suhdetta. Sinkkuna olen nyt ollut jo jonkin aikaa. Olisin niin valmis jakamaan arkeni toisen kanssa.

    Pitää siis vain asennoitua että pärjään. Pärjätään lapsen kanssa. Tottakai! :)

    Huoli on silti.

    Suru, oma rakas kun ei tule olemaan mukana ultrassa, kuuntelemassa sydämmen lyöntejä, laittamassa käden vatsan päälle ja tunnustelemassa potkuja.

     

    Onneksi minulla on ihana äiti, tirdän että hän tulee auttamaan ja tukemaan minua niin paljon kun tarvitsen/hän pystyy. Olen siitä niin kiitollinen jo nyt, tässä vaiheessa. Niin onnellinen että äitini liikuttui kun kuuli että hänestä tulee mummo. Voiko ihanempaa reaktiota olla tulevalta mummmolta?

    Äitini ei missään vaiheessa syyttänyt tai kyseenalaistanut mitä onkaan tapahtunut.

     

    13.7 klo 10:00 on ultra. Sitä odotan niin paljon.

     

    Päivä kerrallaan.

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 94961
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 84316
      views

    No blog entries yet

    • 0
      entries
    • 0
      comments
    • 82235
      views

    No blog entries yet

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 80978
      views

    Recent Entries

    Nonni, tästä se taas lähtee. Tällä kertaa voisin melkein tosissani yrittää kirjottaa blogia meijän arjesta ja mukamas jännistä jutuista. niinkuin nyt vaikka ton pikkuneidin uusista jutuista :) Yleensä tää blogin kirjoittaminen on jaanyt pariin postaukseen, kun ei kukaan kommentoi tai ainakaan julkisesti lue juttujani nii sit turhaudun ja unohdan koko blogin :D en tällä kertaa, lupaan ja vannon. Ehkä ..

    Mutta siis, hei. Mä olen siis 19 vuotias nainen/tyttö ja mulla on tommonen söpö pieni 4kk ikäinen pikkuprinsessa :) Mieskin löytyy, tosin tällä hetkellä hän on "ahkerasti" opiskelemassa koulussa, josta valmistuu viikon päästä jee! Ja siitä se sit jatkaa suoraan töihin. Me siis ollaan Aadan kanssa päivät kaksin, joten arvata saattaa että tylsää on. Ainakin välillä ;)

    Aadasta sen verran et se tosiaan on nyt 4kk ja yhdenviikon. Kääntyä osataan molempiin suuntiin, ja sillä tavalla sit pyöritään olkkarin lattiaa ympäri aina kun sille päälle sattuu. Ja hampaita on kovaa vauhtia tulossa, huudosta ja kuolan määrästä päätellen. Ja kiinteitä tossa aloteltiin pikkuhiljaa viikko sit kun 4kk tuli täyteen. Niissä ei olla kyllä edistytty ollenkaan. Perunaa oon tarjoillu joka pv lusikallisen tai pari, mut ei näytä oikeen maistuvan. En tiedä osaanko oikein tätä kiinteisiin siirtymistä kovin hyvin. Vinkkejä otetaan vastaan! oon vähän käsi näiden vauvajuttujen kans aina välill :D mutta nyt neiti alkaa heräilee vaunuista, täytyy mennä ennen ku alkaa huuto :D lisää juttua tulee kun ehdin ja jaksan ja on jotain asiaa ;)

    mänki kuittaa ^^

    • 1
      entry
    • 0
      comments
    • 79905
      views

    Recent Entries

    Kimmo
    Latest Entry

    Testiä