Sign in to follow this  
Followers 0
  • entries
    20
  • comments
    19
  • views
    3262

About this blog

satunnaista päivittelyä

Entries in this blog

miiruska

Hedelmöitys tapahtui noin: 22.3.2009

Sydän alkaa lyödä: 16.4.2009

Alkio alkaa liikkua: 10.5.2009

Alkiosta tulee sikiö: 17.5.2009

Kaikki sisäelimet muodostuneet: 17.5.2009

Keskenmenon riski pienenee: 31.5.2009

Ultraääni: 31.5.2009

Pahoinvointi vähenee: 7.6.2009

Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa): 14.6.2009

Sikiö nielee ja pissaa: 28.6.2009

Sikiön liikkeet tuntuvat: 12.7.2009

Sikiölle kehittyy unirytmi: 26.7.2009

Sikiö alkaa kuulla: 16.8.2009

90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy: 13.9.2009

Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin: 18.10.2009

Äitiysloma alkaa: 10.11.2009

Laskettu aika: 13.12.2009

miiruska

Soittelua

Eilen mä tosiaan soitin myös kolmannen puhelun. Se oli Radiel-tutkimuksen vetäjälle Naistenklinikalla, koska olen tuossa tutkimuksessa mukana ja sinne piti ilmoittaa kun on raskaana. Kaikista ihanimman reaktion sain langanpäästä sieltä! Miten voikaan olla ihana ja kannustava ihminen tämä tosiaan!

 

Mutta tänään soitin takas siis neuvolaan ja sanoin, että kun äitiyspolille tarttis lähetteen. Aikansa jahkailtuaan täti ehdotti, jos viitsisin soittaa terveyskeskukseen ja varata ajan. Meillä neuvola on eri alueen terveyskeskuksessa, joten oma lääkäri on eri terveyskeskuksessa kuin tuo neuvola. No en tosiaan jaksanut alkaa arvauskeskuksen "omaan" lääkäriin tutustumaan, eiköhän se päivä vielä koita (viim. jälkitarkastuksessa) joten soitin työterveyspalveluiden tarjoajalle ja varasin lääkäriajan sieltä. Samahan se on kuka lääkäri sen lähetteen kirjoittaa, eikö?

miiruska

II

Ei ne menkat kuitenkaan alkaneet ja tana aamuna testasin, positiivisin tuloksin! Meille siis tulee ehka sittenkin jouluvauva!! Sen verran haalea haamu tuli etta ihan viela ei uskalla kunnolla iloita.

 

Soittelin jo neuvolat ja aitiyspolit lapi. Uudessa neuvolassamme on eri tadit jotka hoitaa raskauksia ja sitten taas vauvoja. Uuden tadin tulen tapaamaan siis ma 27.4. Ei ihan kauheen pahalta kuulostanu jos ei hyvaltakaan. Kysyin silta mita mun pitais tan mun verenohennuslaakitystarpeen kanssa tehda ja se ehdotti soittamaan aitiyspolille. Siella vastaanotto oli jotenkin viela ynseampi ja katilo sanoi etta mun pitaa pyytaa lahete silta mun neuvolan tadilta ja vahatteli kauheesti jotenkin sita mun laakkeen tarvetta :o No ei siina mitaan jos en sita laaketta tarttis, mutta viimeksi kun olin raskaana niin mulle vaan jai iiiiihan eri kuva. Katilo viela laskeskeli mun viikkoja kun kerroin etta tanaan testasin plussan, etta VASTA NOIN VAHAN viikkoja ja melkein sanoi jotain muuta, arvasin etta se ajatteli etta keskenmenoriski on viela hirmu suuri, mutta tokaisikin, etta Onnea sitten vaan siitakin asiasta! Muistuipa mieleen eraankin kerran kun edellisessa raskaudessa sain jarkyttavan torppoa puhelinpalvelua tuolta Kattarin aitiyspolilta. Melkein tekis mieli vaihtaa Naistenklinikkaan... mutta vain melkein, tai saa nahda mihin suuntaan taa ajatus tasta lahtee kypsymaan.

miiruska

Nega

Otsikko puhukoon puolestaan.

 

Turhaan menetin nämäkin yöunet. Pyörin pyörimistäni kunnes aamulla pari tuntia ennen kuin kello ois soinu klo 6 jälkeen hipsin testailemaan. Yritin valokuvankin napata testituloksesta, mutta ei onnannu. Niin nega se kyllä oli, vaikka jonkunlaisen viivanpaikan siinä näinkin. Höh!

 

Lohduttaudun sillä että eihän me edes kunnolla vielä yritetty, seliseli. Täytyy ryhtyä yrittämään nyt sitten menkkojen jälkeen ihan tosissaan sitä tammikuun kullanmurua.

 

Menkkojen pitäis alkaa su tai viimeistään ma eli jos ei oo alkanu tiistaiaamuun mennessä niin testaan uudelleen. Kaikenlaiset kohdunulkoiset, pahat kystat sun muut pyörii mielessä kun oikealle munasarjan kohdalle yhä välillä nippailee.

miiruska

Huomenna mä aamulla teen testin kp 26/28 sellaisella One stepin 10UI:n testillä. Vihdoin tää päivä koittaa!! Nyt jännittää!!

 

Toisaalta mä oon ihan varma, että negaa näyttää. Välillä kuitenkin toivo pilkahtaa mieleen. Oireita on tuskin enää havaittavissa minkäänlaisia. Hyvällä tahdolla niitä toki löytää, mutta epäilyttävän suurta hyväntahtoisuutta se kyllä vaatii :rolleyes:

miiruska

Oireita, oireita...

Mä hihkun innosta, kun oireita on edelleen! Rinnat kipeet ja vatsaa nippaillut. Nyt on pientä ällötystäkin tullut ruokailun yhteydessä. Miksei joku jo aloittais Joulukuu 2009 ketjua!? Mun LA ois sitten 13.12 ja varmasti joku alkukuusta LAn omaava on jo plussatestin tehnyt... Vai onko joulukuu vältelty synnytyskuukausi??

 

Tai sit mulla on se liikkeellä oleva vatsapöpö lievänä versiona... mahakin kun on jokseenkin kuralla.

miiruska

Noniin, nyt on sitten eka "yrityskierto" takana. Tarkoitus oli tehdä tyttöä (hehe, molemmat on toki yhtä toivottuja) ja pupuiltiin 2-4 päivää ennen ovista. Riippuen ihan siitä milloin ovis oli, sitä kun en osaa varmasti sanoa, että onko se ollut tänään vai ennen vai onko se vasta tulossa. Tärpin todennäköisyys ei siis ole edes mikään kovin suuri. Silti mä olen jo ihan varma että olen raskaana. Oireitakin löytyy toki jo:

- alavatsan tuntemukset

- rintojen pistely

- pieni huonovointisuus

- väsymys

Ja kaikki nuo saattaa johtua ihan vaikka vain siitä oviksesta, joka oletettavasti oli tänään tai päivä pari sitten jos on edes vielä ollut. Väsymystä ja ruokahaluttomuutta olen jo potenut useammankin päivän, eli nekin oireet alkoi jo vissiin sit ennen oletettua ovista. Pupuilua kyl harrastettiin jo aiemminkin, mutta se oli kyllä ihan liian aikasin silloin melko varmasti.

 

Jäätiin jo heti anoppilassakin kiinni, kun anoppi kaatoi mulle kysymättä lasin täydeltä punkkua ruokapöytään odottamaan. Kun en ollut koskenut siihen vaikka lautanen oli jo melkein tyhjä niin anoppi kysyi, että eikö mulle punkku maistu vai kaatoiko turhaan. Sanoin sitten että turhaan kaadoit ja etten ole siihen koskenut joten sen voi jakaa muiden kesken. Punkkuni jaettiin siinä sitten aika syvän hiljaisuuden vallitessa. Ja minäkö kieltäytyisin punkusta ihan muuten vaan...? Ehei, kiinni jäätiin, vaikka anoppi tai appi ei asiasta uskaltanutkaan sen kummemmin kysyä lisää.

miiruska

Kiva kun aakkoset, no ei onneksi, mutta siis jos ne pisteet laittais tuon aan paalle, on kadonnu tasta koneesta taas tanaan... Taa joskus harrastaa tata, en suosittele Acerin kannettavaa!

 

En oo kirjoitellut, kun kaikki aika on mennyt tyon ja perheen yhteensovittamiseen ja muihin harrastuksiin. Mutta ehka ma nyt taas aktivoidun kun pojalle on pikkusisarus harkinnassa. Ajateltiin etta ens kierrosta alkaa uhkikset ja sita seuraavasta kunnon yritys. Mun kierto on ollut saannollinen 27 tai 28 paivaa. Paitsi nyt tassa kierrossa. Nyt on 29 menossa ja luulin keskipaivalla menkkojen jo alkaneen, mutta illalla kun katsoin niin kupin pohjalla oli vain pieni ruskea tuhru. Luulisin silti et naa on menkat, koska on mun vuoto joskus ennen ekaa raskauttakin tehnyt nain etta eka paiva on ollut hiljaisempi. Sit taas toisaalta... me ei oo oltu mitenkaan alyttoman varovaisia tassakaan kierrossa... ja 29 paivaan ei oo tarttenu menkkoja ennen odotella eika ne ole nain kayttaytyneet tuon ekan raskauden jalkeen vaan heti eka paiva on ollut tosi runsas ja kuppi aariaan myoten taynna...

miiruska

Homma hanskassa

Nyt on sitten uusi työsopimus allekirjoitettu ja vanhasta työstä irtisanouduttu. Kävin ihan pomon yllätykseksi toimistolla viemässä irtisanoutumislappusen. Pomo oli kuitenkin ihan iloinen mun puolesta ja kaikki sujui hyvin. Mutta hui että kun oli jännää! Ja jännemmäksi vaan käy, kun parin viikon päästä alkaa ne uudet työt. Aivan ihanaa päästä juuri tasan omaa korkeakoulukoulutusta vastaavaan työhön. Se mietityttää ehkä eniten että miten mä pärjään kun töitä tehdään asiakkaan suuntaan englannin kielellä. Työparini toivottavasti puhuu suomea, mutta silti kaikki tehdään englanniksi, kun muutama työkaverikin kommunikoi vain englanniksi, enkä mä ole piiitkään aikaan sanonut tai kirjoittanut sanaakaan englantia :o

 

Sairastettiin tässä välissä koko perheen voimin oikein pieni ikävä vatsatautikin. Eilen olin vielä ihan poissa pelistä, mutta onneksi uskalsin jo tänään lähteä allekirjoitusreissulleni.

 

Huomenna on Justuksella 1-v. kuvaus studiossa, vaikka oikea synttäripäivä onkin vasta ensi viikon tiistaina. Synttärijuhlatkin pidetään etukäteen nyt sunnuntaina. Rekrytoin sitten vanhimman siskoni leipomaan meille sinne täytekakun ja mies pyysi anoppia tekemään karjalanpiirakoita, munavoita ja kinkkupiirakkaa. Itse leivon mokkapalareseptillä suklaapiirakan ja yritän loihtia varmaan myös valkosuklaajuustokakun.

miiruska

Mites tää nyt menee?!?

Mun nykyisessä työsopimuksessa ei lue mitään irtisanomisaikaa, eikä mitään työehtosopimusta, mitä noudatetaan, mutta mä olen silti ymmärtänyt, että kaikkiin nykyisen työpaikan työsuhteisiin sovelletaan yhtä ja samaa työehtosopimusta, jossa alle 5v. työsuhteen aikana ois 14 pv irtisanomisaika. Toisaalta mä olen hoitovapaalla, joten oisko muka este mennä uuteen työpaikkaan jo töihin vaikka irtisanomisaika ois vielä kesken? Työsopimuksessani on mainittu kilpailukielto, mutta mun mielestä uusi ja vanha työpaikkani ei mitenkään kilpaile keskenään, mutta en sitten tiedä, miten tiukka tuollainen kielto on.

 

Eihän vanhaa työsuhdetta kannata irtisanoa ennen kuin uusi on allekirjoitettu? Mun pitäis irtisanoa itseni tyyliin heti maanantaina, jotta oisin "vapaa" silloin 29.9 aloittamaan uudessa paikassa. Mutta en mä varmasti kyllä uskalla sitä tehdä ennen kuin olen allekirjoittanut uuden sopimuksen. Sitä taas ei varmaan voi tehdä ennen kuin olen varma, että pääsen 29.9 aloittamaan eli Justuksella on jo silloin hoitaja. Tämä kaikki kävi vaan niin nopsaa, että mun äiti ei omien irtisanomisaikojensa puitteissa kyllä pysty noin nopsaa tulemaan hoitoavuksi vaan vasta pari viikkoa myöhemmin.

miiruska

Ooh!

Mulle tarjottiin sitä mun unelmatyöpaikkaa!! :blink::):o:wub:

 

Vainoharhaisena mulle iski heti mieleen ajatus että jos ne toivoo mun kieltäytyvän ja tarjosivat vain sen takia, ettei heitä vois syyttää mitenkään elämäntilanteen perusteella syrjimisestä :unsure: Palkka nimittäin oli jonkun verran alle mun nykyisen (kerroin mitä nyt saan ja toivoin siihen vielä vähän lisää) ja jopa alle liiton alkupalkkasuosituksen vastavalmistuneelle :huh: Työt pitäisi myös aloittaa 29.9 :blink: Puhuin haastattelussa että kuukauden päästä voisin aloittaa...

 

Mutta siis toisaalta ymmärrän kiireen aloituksen kanssa, koska sitä perusteltiin projektien alkamisella, eikä päivämäärä ollut ehdoton. Palkka ei kuitenkaan ole mikään surkea vaan ihan kivasti silläkin tulee toimeen, puhutaan parin sadan euron heitoista. Toimenkuva oli kuitenkin juuri se mun oma unelmien täyttymys ja toitotin sitä työhaastattelussakin... Lisäksi tarjottiin kesälle 3pv ylimääräistä palkallista lomaa eli mulla ois ensi kesänä 3 viikon palkallinen loma. En sitten tiedä, mitä normisti on tapana tarjota, mutta musta tuo kuulosti ihan hyvältä. Koeaika olisi 3 kk. Enimmilläänhän se vissiin vois olla 4 kk. Nuo pienet myönnytykset tietty lämmittää mieltä, mutta joku pieni vainoharha minussa epäilee että ne on vaan silmänlumetta. Mitä mä teen??? :unsure:

miiruska

Taas yksi takana

Nyt on sitten tuon unelmatyöpaikan haastattelu takana. Meni kyllä mielestäni ehkä jopa paremmin kuin tuo OP:n haastattelu :) Mainitsin myös sopivassa kohdassa haastattelun puolivälissä pojasta ja hoitovapaasta, ja kyllä kynät sauhusi siinä vaiheessa haastattelijoilla, mutta eivät kuitenkaan jotenkin niin paljon asiaa tuntuneet hätkähtävän kuin ne naiset OP:ssa. Nämä haastattelijat olivat siis molemmat miehiä ja haastattelutilanteen yrittivät pitää rentona, mikä olikin mukava asia. Lupasivat parin viikon sisällä palata asiaan, joten nyt vaan sitten odotellaan tuomiota...

 

Flunssakin alkaa olemaan jo melko pitkälti voitettu :)

 

Äitini tuli tänään katsomaan Justuksen perään haastattelun ajaksi. Tämä mummu on luvannut tulla hoitamaan Justusta meille sitten kun menen töihin. Hän siis jää eläkkeelle heti kun tarvitsee. Olisi jo voinut jäädä kesäkuussa, mutta päätti sitten pitkittää työuraa vielä sen puolisen vuotta, ja jäädä vasta sitten kun on hoitoavun turvaamisen kannalta pakko. Järjestely sopii meille aivan mainiosti. Vähän mummun jaksaminen huolettaa, mutta ainakin hän itse tätä haluaa, joten sinänsä ei ihan heti pitäisi tulla mitään ongelmaa, vaikka matkaankin menee tunti suuntaansa... No, voihan sitä ulkopuolista hoitopaikkaa aina hakea, jos järjestely alkaa tuntua huonolta. Tämä on siksikin aika hyvä järjestely, että saamme kotihoidontukea ja Helsinki-lisää, vaikka olemme molemmat töissä, kun ehtonahan noille tuille on vaan se, että lasta hoidetaan kotona.

miiruska

Homma edistyy

Heti tänään tuli pyyntö haastatteluun siihen toiseen firmaan, jonne lähetin viikonloppuna hakemuksen ;) Käydään nyt sielläkin katsomassa sitten, miten yhden pienen lapsen äitiä sorretaan valintaprosessissa :rolleyes:

 

Viikonloppuna oltiin häissä. Morsian oli minun kaasoni meidän häissä pari kesää takaperin. Aika erilaiset häät oli kuin meillä, ja hääpari stressasi koko ajan vieraiden viihtymisestä. Siitä tuli mulle ainakin jotenkin ahdistunut fiilis. Me viidyttiin kyllä kun saatiin istua tutun pariskunnan vieressä, mutta ilman heitä ei viihtyminen olisi oikein onnistunut, kun ohjelmaa oli kovin vähän ja paljon viinaa tarjolla... ja ihmiset siten kovin humalassa. Bändikään ei houkuttanut tanssilattialle, vaikka etukäteen olin ajatellut että kivaa kun ei ole Justusta mukana niin päästään tanssimaankin...

 

Justus oli siis mun vanhempien luona yökylässä. Hyvin oli mennyt. Harjoiteltiin viime viikonloppuna yökyläilyä ja kun se sujui niin uskallettiin lähteä juhlimaan nyt ilman poikaa. Ikävä oli kyllä välillä kova, varsinkin kun näki muilla mukana olleita pieniä lapsia...

 

Mun isä pisti sitten eilen pienen pommin kysymällä että saako ostaa purjeveneen mun nimiin :blink: Meillä ei ole ikinä ollut venettä, mutta isä väitti osaavansa purjehtia, koska oli tehnyt sitä nuorena poikana... Mun äiti ei kyllä varmana siihen paattiin astu, joten kyllä huolestuttaa, että miten isä meinaa yksin pärjätä sen veneensä kanssa. Tietysti mun ja miehen pitäisi sitten opetella purjehtimaan ja kyllähän se mua ihan kiinnostaisi, mutta ilmankin olisin varmasti pystynyt elämään... Mun isä sotki raha-asiansa jo ennen mun syntymää eikä voi siksi ostaa omiin nimiinsä mitään, kun se vietäisiin häneltä samantien pois eli siksi siis ostaisi tuon purjeveneen mun nimiin, ja joku aika halpa paattihan sillä on tähtäimessä, ettei iske verottaja, kun jotain 3900 euroa taitaa olla se lahjoituksen raja. Mun isä on lähes 70v. yhdeksän lapsen vaari... ja aivan ihana ihminen, joten miten voisin häneltä kieltää tuon venehaaveen toteuttamisen, enkä haluakaan. Pelkään vaan että joku venematka koituu vielä hänen kohtalokseen, mutta toisaalta ainakin hän saisi vielä nauttia elämästä niin kauan kuin sitä kestää. Hänen isänsä (ja minun vaarini) kuoli 77-vuotiaana, joten pakostakin pelottaa, ettei aikaa ole enää paljoa jäljellä. Isä on myös sairas, joten ajokortti häneltä kohta lähtee ja siksi vene olisi hänelle entistäkin tärkeämpi. Mikä minä olen toista estämään, mutta aika pommi tuo silti oli, kun ei ole kuitenkaan kyse vain siitä että suostuu veneen hankintaan minun nimiin vaan niin kovin paljosta muustakin.

miiruska

Olen nyt kyllä pettynyt! Alkaa tosiaan tuntua siltä, ettei uusi työpaikkani ole ainakaan OP-keskuksessa. Lupauksesta huolimatta soittoa ei ole tullut. Jos tosiaan ainoa syy olla palkkaamatta mua on elämäntilanne, eivätkä ole vielä keksineet tarpeeksi vakuuttavaa toisenlaista selitystä eivätkä siksi ole soittaneet, kun tuollainen asiahan ei oikeasti saisi olla valinnan este. Vaikuttivat kuitenkin niin kiinnostuneilta ainakin niin kauan kunnes elämäntilanteeni selvisi ihan haastattelun lopussa...

 

Uusi todella hyvä työpaikka on auennut eräässä ydinosaamiseeni keskittyvässä yrityksessä, joten pistän sinne varmasti hakemuksen viikonlopun aikana!

miiruska

Ei soittoa

Justuksen lisäksi olemme nyt koko perhe flunssan kourissa :(

 

Odottelin luvattua puhelinsoittoa haastattelijalta, mutta ei soinut puhelin ei :mellow: Virka-ajan lähestyessä loppuaan mä kiipeilin jo melkein seinille... Miljoona ajatusta pyörii mielessä ja mieliala vaihtelee toiveikkuudesta epätoivoon. Soispa se puhelin sitten edes huomenna, että pääsisin tästäkin piinasta!

 

Tai eipä siitä piinasta nyt ihan välttämättä tarvis päästä... Nimittäin jos pääsen jatkoon niin seuraavaksi on sitten edessä MPS:n soveltuvuustestit :o Sepä se vasta piina varmaan onkin! Mä suhtaudun tuollaiseen psykologiseen testaukseen todella suurella varauksella, kun jonkin verran olen aiheeseen tutustunut... Täytyy vaan kaivaa jostain esiin positiivinen asenne ja unohtaa omat varaukset, mikäli testeihin pääsen. Koulutusohjelman soveltuvuustesteissä vaan sain aika huonon tuloksen (vaikka onneksi pääsinkin sinne) ja se on ainoa tuon laatuinen testi, missä olen ollut. Huono kokemus pohjalla ei yleensä auta menestymään, joskaan ei suoranaisesti välttämättä merkitse uutta epäonnistumista. Kuitenkin testi taitaa olla jokseenkin sama, vaan pitempi ja pahempi... ei hyvä...

 

Kirjoitapa viivalle sana joka muodostaa sekä edellisen että jälkimmäisen sanan kanssa erikseen yhdyssanan PAKKAS_________HUKKA :P

miiruska

Huokaus

Ehkä ihan kohtuullisen hyvin meni haastattelu... jonkun 8- voisin siitä itselleni antaa arvosanaksi. Oli kyllä mukavia ne haastattelijat Niina ja Satu. Entistä enemmän tekis nyt mieli päästä tuonne töihin!

 

Ei se vaan voi olla vaikuttamatta, että ihan haastattelun lopussa tuli vasta puheeksi, että mulla on 11kk ikäinen poika ja olen hoitovapaalla...

 

Justus on saanut flunssan, ei kiva :(

miiruska

Perhosia vatsassa!

Mullahan on vakituinen työpaikka. Siellä meno alkoi vaan mennä aika kurjaksi äitiysloman lähestyessä ja jokin aika sitten sain tietää, että hurjemmaksi vaan menee. Alkoi tosissaan ahdistaa koko työpaikka niin paljon, että rupesin hakemaan uutta. Tässä elämäntilanteessa vaikuttaa vaan aika mission impossiblelta.

 

Sattui kuitenkin niin sopivasti, että OP-keskukseen haettiin juuri sellaista osaamista, mitä multa todellakin löytyy sekä koulutuksen että nykyisen (toiv. pian entisen) työn puolesta. Ja mikä parasta, niin mulla on siellä vieläpä sisäinen suosittelija. Näillä edellytyksillä olisin ollut tosi pettynyt, jos en edes haastatteluun olisi päässyt. Olipa kuitenkin aivan huippu mahtava yllätys kun puhelin tänään soi ja sain kutsun haastatteluun. En ole ikinä ollut kunnon oikeassa työhaastattelussa paitsi jonnekin kaupan kassalle, kun nykyisenkin paikan sain suhteilla (olin kyllä haastattelussa joka oli aika kamala mutta ne oli jo ennen sitä päättäneet varmastikin mut ottaa ja se haastattelu oli vaan enää muodollisuus). Mutta siis kääk! Miten mä selviän siitä haastattelusta voittajana?! Mä niin haluisin sen työn... ja siksi jännittää ihan sikana, mikä ei myöskään varmasti auta mua onnistumaan haastattelussa, kun en muutenkaan mikään puhelias ja rento tyyppi ole :unsure: Ja sitten kun vielä on tuo Justus... Kai siitä saa työnantaja kysyä? Kun perhesuunnitelmista ne ei saa... mutta eihän Justus ole mikään suunnitelma vaan totista totta... ja yleensä kun yksi pieni kielii siitä että uusi äitiysloma on piakkoin taas edessä...

miiruska

Päikkärit

On niin sateinen päivä... Kohta pitäis käydä pieni vaunulenkki että saisin Justuksen päikkäreille. Meillä se on helpoin tapa nykyään. Sitten Justus nukkuu ikkunamme alla terassilla tsägällä tunnin, minkä aikana mä äkkiä yritän ehtiä syömään ja rentoutumaan jotain nauhoitettua tv-ohjelmaa katsellen. Aika vähiin on päikkärit tosiaan käyneet kun tuo yksi tunti riittää. Tai ei se kyllä ihan ehkä riitä, kun Justus saattaa nukahtaa illemmalla uudelleen, jos ollaan vaikka rattailla tai autolla liikenteessä. Jos niin tapahtuu niin yöunille käyminen viivästyy ja samoin myös aamulla herääminen. Meillä on ehkä vieläkin vähän sitä ongelmaa, että Justus nukkuu helposti aamukymmeneen saakka. Tai ei se sinänsä ole ongelma, koska mä oon kamalan aamu-uninen ja valvon helposti liian myöhään. Mutta sitten jos pitäisi aamulla lähteä jonnekin niin tuo aamun pitkään nukkuminen hankaloittaa asioita.

 

Mulle ei myöskään tuo tunnin oma aika päivässä oikein riitä. Ennen kun Justus nukkui enemmän ja pitempään päikkäreitä, niin mä jaksoin paremmin sitä katsella sitten hereillä ollessaan, mutta jonkun aikaa nyt on ollut aika rankkaa, kun tuo vaan roikkuu lahkeessa ja kitisee. Välillä siis tympäisee tämä kotona oleminen ihan toden teolla. Parhaita on ne päivät kun on jotain ohjelmaa, koska silloin Justuskin on tyytyväisempi.

miiruska

Kokeillaan

Tarve on ollut joku oma avautumispaikka pystyttää, mutta julkisuus häiritsee, ja kuitenkaan toisaalta ihan tyhmää kirjoitella vain yksikseen... Katsotaan miten sitten tällainen rajattu blogi toimis, jaksanko mä kirjotella ja jaksaako kukaan lukea ;)

 

Taustatietona sen verran, että mä löysin paikkani täältä palstalta Naikkareiden kautta, jonne eksyin häitä järjestellessäni keväällä 2006. Vauvapalstalla tuli silläkin foorumilla kaikista eniten varmasti roikuttua. Vauvakuumeen kourissa kun olin niin nimimerkkinikin valitsin rakkaimman kissimirri-unileluni mukaan, joka oli kädessäni öisin lapsuudessa ihan pienestä vauvasta lähtien.

 

Mulla on vieläkin ikävä Naiksujen hymiöitä... Ne oli niin osuvia, kun taas nää uudet on niin... "plastic". En osaa näitä oikein käyttää kunnolla vielä.

 

BB taas alkoi! On kyllä nyt osunut aika nappiin henkilövalinnat ainakin näin ensivaikutelman perusteella. Odotan hauskaa myötähäpeäelämyssyksyä BB:n parissa ja ainakin ekan jakson perusteella lupaavalta näyttäis sen suhteen :lol:

Sign in to follow this  
Followers 0