Sign in to follow this  
Followers 0
  • entries
    3
  • comments
    0
  • views
    100023

About this blog

Esikoisen odotus

Entries in this blog

Cia

Sekavia fiiliksiä

Olen raskaana! :D

Ihanaa. Uskomatonta.

 

Minun raskaus ei pitänyt olla mahdollinen. Nyt kuitenkin olen. Vaikkakin kokonaistilanne on aivan erinlainen kuin ikinä osasin kuvitella.

Olin aina kuvitellut että minulla on pitkä hyvä parisuhde takana kun sen oman rakkaan kanssa lähdetään lasta yrittämään. Toisin kävi. Käveltiin eri suuntiin pidempiaikaisen miesystäväni kanssa. 2kk myöhemmin sinkkuna teen positiivisen testin kotona. Seuraavana päivänä heti verikokeisiin, tulos on oikeasti positiivinen.

 

Melkoinen pommi. Itse raskaus on todella odotettu ja olen siitä niin iloinen. Keskeytys ei ikinä ole ollut vaihtoehto.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat hyvin sekavat ja päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Olen itseasiassa todella huolissani, miten pärjään yksin (taloudellisesti, miten voimavarat ym)? Olen aivan kauhuissani. Olen todella surullinen kun olen yksin tässä tilanteessa. Olen mielettömän onnellinen kun olen raskaana. Riemuitsen jo tulevia juttuja mitä voin lapseni kanssa tehdä.

 

Eilen kerroin lapsen isälle että näin kävi. Suhtautui todella hienosti. Paljon paremmin kuin minä, kun sian kuulla.

Suru on kuitenkin siitä että minulla ei ole rakasta miestä, hyvää suhdetta rinnallani tämän ihanan ajan.

 

Hän pohti, haluaako olla osallinen vai ei. Totesi loppujen lopuksi että ilmeisesti haluaa olla osallinen, mutta käytännössä miten? Välimatkaa on reilu 200 km ja molemmilla elämä vahvasti omilla paikkakunnilla.

Olen todella iloinen että lapsellani kuitenkin tulee mitä ilmeisemmin olemaan isä joka välittää ja viettää mahdollisuuksien mukaan aikaa lapsensa kanssa.

 

Tulenko olemaan yksin, ilman suhdetta, miestä, toista puoliskoa koko loppu elämäni??? Sitä en todellakaan halua.

Kaipaan, paljon hyvää suhdetta. Sinkkuna olen nyt ollut jo jonkin aikaa. Olisin niin valmis jakamaan arkeni toisen kanssa.

Pitää siis vain asennoitua että pärjään. Pärjätään lapsen kanssa. Tottakai! :)

Huoli on silti.

Suru, oma rakas kun ei tule olemaan mukana ultrassa, kuuntelemassa sydämmen lyöntejä, laittamassa käden vatsan päälle ja tunnustelemassa potkuja.

 

Onneksi minulla on ihana äiti, tirdän että hän tulee auttamaan ja tukemaan minua niin paljon kun tarvitsen/hän pystyy. Olen siitä niin kiitollinen jo nyt, tässä vaiheessa. Niin onnellinen että äitini liikuttui kun kuuli että hänestä tulee mummo. Voiko ihanempaa reaktiota olla tulevalta mummmolta?

Äitini ei missään vaiheessa syyttänyt tai kyseenalaistanut mitä onkaan tapahtunut.

 

13.7 klo 10:00 on ultra. Sitä odotan niin paljon.

 

Päivä kerrallaan.

Sign in to follow this  
Followers 0