Sign in to follow this  
Followers 0
  • entries
    2
  • comments
    4
  • views
    8827

Entries in this blog

Verushka

Joulu - lasten juhla?

Niinpä niin, joulu tulee ja tähän aikaan vuodesta on ihana rauhoittua, sytyttää kynttilät ja aloittaa jouluvalmistelut. Lähipiirissäni ajatellaan, että joulu on lasten juhla ja että lasten ehdoilla mennään. Itse en oikein tätä sulata, varsinkin kun niitä lapsia ei vielä ole. Me ollaan aina ne, jotka menevät jouluksi vanhempien tai sisarusten luokse, koska niin on tapana. Kerran tätä päivittelin äidille, ja hän sanoi että kun teillä on nyt tuollainen elämäntilanne. Hölmistyin jotenkin ja asia jäi siihen, mutta jälkeenpäin otti päähän, että miten niin "elämäntilanne"?! Se oli vielä sitä aikaa, kun olin sitä mieltä, että lasta en halua, ja ajattelin että jos meille ei lapsia tule, ollaanko me sitten aina niitä, jotka menevät jouluksi toisten luo? Kyllä minäkin haluan laittaa joulun, kokata ja koristella, olla emäntänä. Ei sitä oikein viitsinyt joulukuusta ja kaikenlaisia koristeluita hankkia, kun kuitenkin oltiin koko joulu poissa kotoa.

 

Viime jouluna onneksi toiveeni toteutui, ja tähän oli syynä se, että ostimme oman asunnon tunnelmallisesta hirsiparitalosta metsän keskellä, ja paikka on kuin luotu joulujuhlaa varten. Tällä "verukkeella" saimme äitini ja sisareni lapsineen meille. Ja oli kyllä ihanaa! Nyt onkin sitten mieheni vanhempien vuoro, sinne matkaamme täksi jouluksi. Olisihan se ihanaa jos saisimme kaikki sukulaiset meille jonakin jouluna, jospa vaikka omakin lapsukainen olisi sitten juhlassa mukana... :)

 

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Verushka

Pelkoja, pelkoja...

Heippa kaikille!

 

Enpä ole ennen kirjoittanut riviäkään minnekään blogiin, mutta tämä elämäntilanne on sellainen, että haluan pitää siitä päiväkirjaa ja purkaa ajatuksia.

 

Olen nyt 35-vuotias ja vihdoin päättänyt mieheni kanssa hankkia jälkikasvua. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, ja naimisiin menimme pari kuukautta sitten. Minulla oli valtava vauvakuume parikymppisenä, mutta se katosi ja mitä vanhemmaksi tulin, sen enemmän aloin ajatella, etten haluakaan lapsia. Mietin jatkuvasti sitä, miten paljon ajan- ja rahanmenoa ja vaivaa lapsista on, kertasin mielessäni kaikkea mikä voisi mennä pieleen, keksin syitä toisensa perään miksi lapsia ei kannata hankkia. Kun avauduin näistä miehelleni, hän kertoi kuinka paljon hän haluaisi lapsia ja mitä kaikkea hyvää lapsista voisi seurata. Keskustelimme paljon, ja hän sai mut tajuamaan, että tosiaan, ainoat syyt, miksi en halunnut lapsia, olivat pelkoja. Pelkäsin lukemattomia asioita, joista suurimmat olivat taloudellinen tilanne, miehen jaksaminen/häipyminen, oma jaksaminen, omat muka epä-äidilliset ominaisuuteni, lapsen mahdollinen sairastuminen/vammaisuus/kuolema... Lähipiirissäni on ollut monta avioeroa, omat vanhempani mukaan lukien, ja siksi pelkään sitäkin.

 

Nyt, lähes vuoden kestäneen pohdinnan päätteeksi olen tullut siihen tulokseen, että kyllä, haluan lapsen. Siispä jätin e-pillerit pois heti häiden jälkeen, ja nyt yritys on alkanut. Kello tikittää...

 

Tämä ensimmäinen kierto on pitkittynyt, nyt on menossa kp 56. Kävin tänään gynekologin puheilla ja sain Terolut-kuurin. Nyt sitten katsellaan, josko kierto alkaisi asettumaan kohdilleen. En mielestäni ole huomannut vielä mitään oireita e-pillereiden lopettamisesta. Minulla on aina ollut aika huono iho, ja nyt pelkään sen kunnon huononevan entisestään :( Taas yksi pelko lisää :D

 

Minua on alkanut helpottaa huomattavasti se, että olen pystynyt myöntämään itselleni, että pelkään. Olen päättänyt, että en aio pelkojen enää rajoittaa elämääni. Lasten hankkiminen on niin iso asia, että jos jätän sen tekemättä vain siksi, että pelkään, olen varma, että tulen katumaan sitä lopun elämääni. En myöskään voi vaatia miestäni luopumaan näin suuresta asiasta vain omien pelkojeni vuoksi. Rakastan häntä liikaa <3 Mieheni on todella lapsirakas ja tiedän, että hänestä tulee erinomainen isä.

 

Jos meitä onnistaa ja saamme lapsen (tai kaksi) luulen, että se tuo myös tervetullutta vaihtelua elämääni. Olen viime aikoina ollut vähän kyllästynyt työhöni ja luulisin tämä vauvaprojektin tuovan uudenlaista terää elämääni. Ja ehkä vauvan saamisen jälkeen töihin palatessani jaksan taas eri lailla töissäkin. Teen töitä lasten ja nuorten parissa, ja oman lapsen saaminen saattaa myös tuoda vähän uudenlaista näkökulmaa työhöni. Tai ainakin toivon niin :)

 

Jos jaksoit lukea tämän ensimmäisen blogikirjoitukseni loppuun asti, jätä ihmeessä merkki käynnistäsi! Minusta olisi kiva tietää kuinka moni lukee kirjoituksiani. Mukavia syyspäiviä :)

Sign in to follow this  
Followers 0