Viikonloppuna taas ajatukset pyörivät päässä enemmän kuin muulloin, eilen jo tein ihan hulluna jouluvalmisteluja etten lysähtäisi koneelle sureksimaan. Ahdistaa nähdä toisten lapsia tai lukea vauvajuttuja, vaikka olenkin koko ajan ollut sitä mieltä että MINUSTA ei lapsettomuusongelman takia tule herkkistä joka purskahtaa itkuun nähdessään vauvoja tai pitää jokaista tuttavapiirin raskausuutista henkilökohtaisena loukkauksena. Toisaalta sitä odottaa tulevaa hoitokierrosta kovasti ja unelmoi uudenvuoden-plussasta, toisaalta haluaisi antaa hetkeksi piut paut koko jutulle ja nauttia estoitta joulupunkusta ja uudenvuodenkuohuvasta (tosin lopputulos voisi kuitenkin olla se että päätyisin pikkujouluissa vollottamaan glögihiprakassa surkeuttani parhaan kaverin olkapäätä vasten - joten ehkä kuitenkin parempi näin).

Vatsakivut ovat hellittäneet ja olo on muutenkin parempi, tänään voisi jo harkita salille menoa. Pientä tuhruvuotoa on jatkuvasti joten eivätköhän ne menkat piakkoin ala... Onmeksi ensi viikolla aloitan uudessa työpisteessä jossa tulee enemmän kiirettä ja puuhaa niin ettei ehdi miettimään ja murehtimaan liian paljon.