Vasta 4 päivää mennyt, miten aika voi kulua näin hitaasti... Onneksi loppuviikosta on parin päivän työmatka niin saa muuta ajateltavaa. Kun ei saa edes urheilla (tietysti harrastamani laji sisältää erittäin runsaasti juuri hyppyjä ja kiertoja joten kahden viikon tauosta ei voi lipsua, etenkin kuin maha edelleen nippailee reippaammin liikkuessa ja eilen oli turvotuskin taas vähän lisääntynyt) niin on ihan liikaa aikaa miettiä ja jännittää.

Kävin tänään kirjakaupassa ja löysin yllättäen itseni lastenosastolta tuijottelemassa kuvakirjojen kansia ja suunnittelemassa mitä kirjoja hankkisin kotiin jos tärppäisi. Ainakin Lasten toivelaulukirjan haluaisin heti, siinä on kaikki omat lapsuuden suosikkilauluni ja haluaisin soittaa ja laulaa niitä vauvalle jo odotusaikana. Oppi&Ilo -sarjan ihania kirjoja ja pelejä hamstraisin kotiin samaten vaikkei niille käyttöä vielä pariin vuoteen olisikaan. Ja kaikki muumikirjat ja Koiramäet ja paaaljon muuta (itse asiassa minulla on kyllä jo hylly ennestään pullollaan lasten- ja nuortenkirjoja koska olen harrastanut niiden keräilyä teini-ikäisestä asti ).

Samaten joulun lelukuvastoja tulee helposti katseltua "sillä silmällä". Olen jo päättänyt että jos meille perheenlisäystä suodaan niin kaikkia sukulaisia ja kavereita informoidaan jo hyvissä ajoin siitä että meille ei sitten mitään muovisia itsestäänleikkiviä "aktivointileluja" tule, kuten ei myöskään leikkitietokoneita, muovisia action-figuureja joilta irtoaa pää ja kädet vähänkin rajummissa leikeissä, tai pehmoleluvuorta joka ei mahdu mihinkään kaappiin. Brion klassikkopuulelut, Legot, View-Master-kiekot ja pesunkestävät mollamaijat hyväksytään (en tiedä kuulostaako tämä nyt ihan kamalalta tiukkapipoisuudelta, mutta vaikken itse muuten ole mikään erityisen ekohenkinen ihminen niin lapsille suunnattu mainonta ja sen varjolla myytävä huonolaatuinen muovikrääsä saa niskakarvani pystyyn). Itse en lapsena välittänyt esimerkiksi nukeista tai pehmoeläimistä ja ahdistuin aina kun sain niitä lahjaksi kun ei niitä sitten kehdannut käyttämättäkään jättää ja niiden kanssa piti leikkiä velvollisuudentunnosta kerran kuussa. Ylipäätään olisin ollut tyytyväinen huomattavasti pienempään lelumäärään ja niitä kaikken rakkaimpia leluja olivat aina ne vanhimmat ja nuhruisimmat jotka oli jo vauvana likistelty melkein hajalle. Vanhempani tämän tiesivätkin ja ostivat minulle Legoja, kirjoja, palapelejä, askarteluvälineitä sun muuta oikeasti käyttökelpoista, mutta aina silloin tällöin joku sukulainen keksi että nukke tai nallehan se varmasti on jokatytön toivelahja...