All Activity

This stream auto-updates   

  1. Yesterday
  2. Esikoisen synnytys kesti kokonaisuudessaan 2h59min. Synnytys käynnistettiin 38+4 ballongilla. Ballongin irtoamisen jälkeen omat supparit eivät alkaneet ja kaikki salit olivat täynnä niin täytyi odottaa seuraavaan päivään kalvojen puhkaisua ja saliin pääsyä. Kalvot puhkaistiin muistaakseni 10 aikoihin aamulla ja tunnin päästä laitettiin oksitosiini tippumaan. Oksitosiiniä ehdittiin tiputtaa melkein maksimit ennekuin päätettiin pitää tauko. Oksitosiini sai aikaan kipeät supparit, mutta ne eivät edistäneet tilannetta mitenkään (siinä kohtaa synnytys laskettiin olleen käynnissä 40min). Kun oksitosiini lopetettiin omat supparit alkoivat todella rajuina ja aukesin 3cm->10cm 1h50min. Ponnistuksen kestoksi merkattiin 19min mutta siitäkin aktiivista ponnistusta eli ehkä 10 minuutti (ponnistuksen aikana mm soitin miehelle, että pitäisi tulla takaisin se syntyykin jo ). Toista odottaessani aloin miettimään sitä, että jos en ehdikään sairaalaan, koska esikoisen synnytys oli niin nopea käynnistettynä. Hieman ennen laskettua olin jo alkanut miettiä, että jos vauva syntyykin kotiin (matkaa sairaalalle n 15 minuuttia) ja pelkäsin myös kokoa, joten pyysin neuvolasta lähetteen pelkopolille. Kuopuksen synnytys käynnistettiin myös ballongilla. Ballonki lähti irti melkein samantien, mutta ei tullut kunnolla ulos, joten odottelin muutaman tunnin ennenkuin kätilö hoksasi tilanteen. Taaskaan omat supparit eivät alkaneet ballongin irtoamisen jälkeen. Salissa laitettiin oksitosiini tippumaan ja taas saatiin aikaan kipeät supparit, jotka eivät edistäneet tilannetta kohdunsuulla mitenkään. Kun synnytys oli ollut käynnissä 1h15min (tilanne siinä kohtaa 3cm auki, ollut jo iltapäivästä) päätettiin puhkaista kalvot. Oksitosiini lopetettiin ennen kalvojen puhkaisua. En tiedä saiko kalvojen puhkaisu vai oksitosiinin lopettaminen aikaan sen, että synnytys käynnistys kunnolla, mutta 20min kalvojen puhkaisusta oli vauva syntynyt. Ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia. Aukeaminen kolmesta sentistä kymmeneen 14 minuutin aikana oli aivan järkyttävää, mutta onneksi sitä kesti niin vähän aikaa. Synnytyksen kokonaiskesto 1h45min. Eipä ollut tuulesta temmattu pelkoni, että olisin synnyttänyt kotiin. Kätilökin totesi, että ei ollut ikinä nähnyt tällaista salamasynnytystä Neuvolassa terkka totesi, että jos kolmas lapsi hankitaan niin se täytyy sitten käynnistää hyvissä ajoin ettei synny kotiin. Meillä on suvussa nopeita synnytyksiä muillakin mm. siskolla esikoisen synnytyksessä kesti alle tunti, että oli kokonaan auki, toisen siskon esikoisen synnytys kesti meidän mittareilla pitkään, kun kesti 6h . Myös oman äitini kaikki synnytykset ovat kestäneet n 2h.
  3. Last week
  4. Hello! Onkohan täällä kohtalotovereita. Mulla kaksi lasta ja kummassakin raskaudessa tullut pukamat. Mutta viimisen raskauden jälkeen (4v sitte) ne ei sitten enää lähtenytkään veke! Tai oikeastaan on vaan yks sellanen ns. pussukka mikä siellä roikkuu. Ihana mielikuva :/ Kävin puoltoista vuotta sitten jo yhen kerran kumilenkkihoidossa mutta kokemus oli niin kivulias että en uskaltanu mennä uudestaan. 2 viikkoa tuntui kuin olisi ollut ponnistuskipuja. Mitään selvää apua siitä ei ollu. Nyt uskaltauduin uudelleen ja tällä kertaa sama lääkäri sano että ei se enää 'normaaliksi' tule koskaan. Eli ellei leikata niin aina tulee sellanen uloke olemaan. Ja mun kivut tos hoidon aikana ei ollu kuulemma normaalia että mun kroppa selvästi tosi kipuherkkä. Tällä kertaa laitettiinkin vaan yks kumilenkki etten oo taas ihan sika kipeenä. Pukamavaiva ei sinänsä satu mitenkään, lähinnä mulla on sellanen olo ku jollain vanhalla koiralla että joutuu sikana pyyhkimään ja jotain sieltä ns. falskaa taas nätti mielikuva. Onks kellään muulla vastaavaa ja ootteko mihinkään leikkaushommiin lähteny? Toisaalta kun ei sen ihmeempää vaivaa ole niin ei kiinnostais riskeerata että tulee joku arpi jos se vielä pahentais menoa, mutta toisaalta on tää tällanen ylimääränen turha vaiva.
  5. väärä paikka
  6. On kyllä todella avuliaita! Joka ikinen kerta, kun olen tarvinnut apua, olen sitä saanut heti ensimmäiseltä ohikulkijalta. Kaupassa kurottelin pakastehyllyllä ison mahani kanssa, niin eka ohikulkija kysyi että mitä haluaisin hyllyltä. Toisella kertaa pukkasin loskassa ostoskärryjä lapsi kyydissä, niin taas eka ohikulkija nappasi kärryjen etuosasta kiinni ja veti kaverina. Leos leikkimaassa mun lapsi kaatui, näin sen kauempaa. Niin yks iskä riensi siihen paikalle ja kysyi lapseltani että sattuiko jne. Näitä esimerkkejä on kyllä paljon. Ja hyvä niin.
  7. @inkeri__ laitoin yv:n!
  8. Mä voisin nää ostaa pois
  9. Täällä tuulimunaraskaus ja tyhjennys käynnissä. Lähti kyllä itsestään vuotamaan rv7+0, mutta tänään (7+3) ultrassa todettiin sikiöpussin olevan edelleen kohdussa, joten lääkkeiden kanssa kotiin. Otin cytot klo 10 ja nyt 7 tuntia myöhemmin mitään ei ole tapahtunut. Toivottavasti tämä nyt lähtee edistymään, muuten joudun kaavintaan.
  10. @inkeri__ eivät ole, yhä kaupan!
  11. Onko nää mennyt?
  12. Perheartesta vain hyvää sanottavaa. Käytiin synnytysvalmennus siellä ja käly oli ollut ar-ultrassa. Kumpikin palvelu hyvää ja voin suositella.
  13. Earlier
  14. Mielenkiintoisia ajatuksia! Meillä on hedelmällisyysongelmia, joten voi olla ettemme pääse puolison kanssa itse päättämään lapsiluvustamme. Odotan nyt toista lasta ja esikoinen täyttää pian viisi. Olen itse kohta 35, joten hedelmällisyys laskee koko ajan tästäkin vähästä. Olen itse nauttinut myös raskaus- ja vauva-ajasta: osin siksi, että raskausaika on helppoa ja tietyllä tapaa nautin siitä huomiosta, minkä raskausmahan kanssa saa. Muuten en koe olevani huomionkipeä, mutta jos pari kertaa elämässä...? Vauva-aikaan liittyvää vanhempainvapaata odotan myös innolla. Työ on ilmeisesti sen verran stressaavaa, että pitkä vapaa tuntuu houkuttelevalta kotoilulta. Vaikka esikoisen kanssa välillä meinasikin levitä pää, kun 24/7 ihossa kiinni oleva takiainen oli aika rasittava. Tietysti se, että saa uuden ihmisen perheeseen, on mahtava asia - esikoinen ainakin on niin hauska tyyppi, että innolla odotamme pikkuveljeä saapuvaksi. Toivon salaa, että saisimme kolmannenkin lapsen. Ehkä menemme yksityispuolelle vielä hoitoihin, kuka tietää. Nämä lapset on saatu aikaan luomusti, mutta esikoisen ja kakkosen välissä tehtiin kolme IVF/ICSIä tuloksetta, eli ihan helpolla eivät lähteneet alulle.
  15. Olemme mieheni kanssa alusta asti puhuneet kahdesta lapsesta. Miehelläni on edellisestä suhteesta yksi lapsi, ja hän on ollut sitä mieltä että kolme riittää hänelle. Kun sitten tulin esikoisen kanssa synnäriltä kotiin, pysähdyimme matkalla pikaisesti sisareni luona hakemassa jotain vaatetta. Muistan kun siinä siskon eteisessä katsoin peilistä sylissäni nukkunutta vauvaa ja nieleskelin kyyneleitäni, kun mietin että apua jos tämän saa kokea enää vain kerran, vaikka siinä kohtaa ei oltu vielä päästy edes kotiin asti! Nyt odotan toista lastamme, ja vaikka ainakin tämä alkuraskaus on ollut rankempaa kuin viime kierroksella, on mulla silti hirveän haikea olo kun ajattelen, että tämä saattaa olla viimeinen raskaus ja lapsi meidän perheeseen. Esikoisen vauva-aika sujui helposti ja ensimmäisestä vuodesta on hyviä muistoja, joten sitä on helppo kaivata ja innolla odotankin uudenlaista vauva-aikaa kahden lapsen kanssa. Samanlaisia ajatuksia siis täälläkin, kauhistuttaa jo ajatuskin että pitäisi lopullisesti päättää lapsiluvusta. Se on jotenkin sitten niin.. lopullista.
  16. @aivansama Kylläpä teillä alkaa varhain tutkimukset puheen ongelmista! Monella on hyvä, että pääsee tutkimuksiin kolmen vuoden ikään mennessä, kun yksilölliset erotkin ovat niin suuret. Meillä heräilyt tuntuvat liittyvän uusien taitojen oppimiseen, voisiko teilläkin olla kyse siitä?
  17. Meillä myös alusta alkaen hyvä yönukkuja, jolla siinä n. vuoden iässä oli toisinaan jotain kauhukohtauksen tyylisiä, siis tunti-pari nukahtamisesta hän alkoi huutamaan, eikä tuntunut saavan kontaktia. Kokeiltiin laittaa valoja päälle ja muuta, mutta ei siitä ollut mainittavaa hyötyä. Sitten keksittiin havahduttaa lapsi soittamalla kännykästä hänen lempikappalettaan, sillä yleensä sitten tokeni ja pystyi jatkamaan unia rauhoituttuaan. Nyt 1 v ja 8 kk iässä kauhukohtauksia ei ole enää ollut, mutta tilalle on tullut yövalvominen. Lapsi siis nukahtaa hyvin ja nukkuu sikeästi jonnekin 3.00 paikkeille, jolloin saattaa herätä esim. yskään ja siitä alkaa höpöttelemään sängyssä. Toisinaan nukahtaa uudelleen, mutta yleensä on hereillä 1-3 tuntia. Vähän aikaa sitten oli jo pitkä jakso, kun heräämisiä ei ollut kuin silloin tällöin, mutta nyt on viikon ajan herännyt joka yö höpöttelemään. Ollaan vuoroteltu miehen kanssa yöheräämisiä, ja se kenellä on valvomisvuoro on mennyt yleensä olohuoneen sohvalle nukkumaan, kun riekkuminen on alkanut. Mitään vertaistukea ei ole kyllä sen kummemmin antaa, kun itseäkin asia aika paljon vaivaa. Meillä on juuri alkanut neurologiset tutkimukset vuorovaikutuksen ja puheen ongelmista/viivästymisitä, niin vähän se huolestuttaa, että ovatko nämä unihäiriöt jotenkin siihen liittyviä.
  18. @Valrian Minäkin jo etukäteen mietin, että milloin voi alkaa yrittämään, ettei satu töiden suhteen aivan mahdottomaan kohtaan. Toisaalta heti väitöksen jälkeen olisi ollut huono jäädä äitiyslomalle, mutta yhtä lyhyinä nämä pätkät jatkuvat nytkin. Kun yhtään ei voi tietää, kauanko raskaaksi tulossa kestää ja onnistuuko se luomuna laisinkaan. Nyt on juuri yksi rekryprosessi kesken, missä onnistuessaan äitiysloma olisi haastava. Pakko kai vaan toivoa, että kaikki asiat järjestyvät jotenkin.
  19. Merkitsen vanhan ketjun ja tulen kirjoittamaan myöhemmin.
  20. Tässä mietin kun supistukset katosi. Olen rv35 ja kaulaa ei yhtään, kohdunsuu 4,5-5cm auki ja ei supistuksia. Eilen pistivät sairaalasta kotio että sitten vasta kun synnytän tulen takaisin. Kortisonit ja estolääkkeet sain, 4pv olin sairaalassa. Mitään tehoa estolääkityksestä ei ollut, supistukset jatkui. Kun estolääkkeet lopetettiin että saa syntyä jos syntyy niin loppu supistukset ja kotio laitettiin. Voiko tää tilanne vaan stopata tähän vaiheeseen? Vai onko tämä tyyntä myrskyn edellä vaan.
  21. Verikokeessa käyty ja nega on. Harmi kun ehti jo innostua. Vuotoa ei edelleenkään näy ei kuulu, lääkäriin julkisella pääsee vasta joulun tienoilla. Yritän soittaa aiemmalle lapsettomuusklinikalle mitä kannattaisi tehdä. Edit: Vuoto alkoi kuukauden myöhässä juuri kun olin tilannut ajan lapsettomuusklinikalle. Kuulemma tyypillistä.
  22. @Katris mä näen vain yhden viivan.
  23. Ensimmäiset supistukset tulivat vasta lapsiveden mentyä. Lääkäriä myöten kaikki olivat varmoja, että menee reippaasti yli lasketun ajan, mutta eipä sitten mennytkään.
  24. Näkeekö kukaan tässä mitään? Tänään kyllä vasta vissiin dpo9 https://aijaa.com/RPH3yn
  25. Asumme mieheni ja esikoispoikamme kanssa vanhassa rintamamiestalossa. Neliöitä noin 150
  26. @Inaria Mulla on ollut aina normaalin pituiset kierrot myös niinä kiertoina kun en ole ovulaatiota tuntenut ja uskon ettei sitä ole silloin myöskään tapahtunut. Ainoa pitkä kierto oli hormonaalisen ehkäisyn eli kierukan poiston jälkeinen kierto, jolloin kierto oli 8 päivää normaalia pitempi. Nyttemmin tikutan ovulaatiota niin on helpompi verrata oireisiin tai oireettomuuteen.
  27. @Inaria Täällä toinen kuumeileva post-doc. Esikoisesta jäin kotiin kesken väitöskirjaprosessin, onneksi, näin jälkikäteen ajateltuna, sillä väittelyn jälkeen työtilanne on ollut kaikin puolin epävarmempi... No, entisestä miehestä tuli ero ja uudella kierroksella ollaan ja yhteisestä vauvasta haaveillaan. Viimeiset 3 vuotta oon ollut 3-6kk:n pätkillä, välillä ulkoisella rahalla, apurahoilla ja on-off suhteessa yliopistoon. Nyt sit just kun aloitettiin yritys viime keväänä, pääsin pisimpään tutkimusprojektiin ja työsuhteeseen since 2015... tämäkään ei toki kestä ku ens vuoden loppuun. Alussa oli hirveä stressi, että heti pois jääminen ois aikamoista perheen näyttämistä työnantajalle, mutta sitten korjasin asennetta: vittuako näille jutuille voi. Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy. Sitä paitsi en ole edes tullut raskaaksi, joten kuukaudet vaan kuluu... liekö edes tulen ja työsuhde ehtii tässä yrittäessä kulua loppuun...
  28. Minä myös otin rokotteen maanantaina, jolloin viikkoja 13+6. Olen ottanut sen myös silloin kun en ole ollut raskaana. Valitettavasti sain kyllä kunnon reaktion piikkiin: seuraavana päivänä kamala päänsärky, lihaskipuja ja oksentelu. Olin täysin pelistä pois. Kuumetta ei kuitenkaan tullut. Tänään jo parempi olo, joten sivuoireista huolimatta olen tyytyväinen päätökseeni. Yhden päivän vielä kestää, mutta tuollaista kaksi viikkoa ja vielä raskaana... ei minulle kiitos! Onneksi nämä ovat kunkin henkilökohtaisia päätöksiä.
  1. Load more activity