All Activity

This stream auto-updates   

  1. Last week
  2. Mintaka paljon onnea vauvasta imetysasia on ehkä tullut kuntoon jo, mutta tsemppejä lähetän silti, muuten en osaa asiassa neuvoa.
  3. @Haaveissa Joo tuo menkkoihin odottaminen tuntuu liian pitkältä ajalta Kun jo yhden päivän aikana ajatus käy lukuisia kertoja mielessä... Sain viime keskiviikkona CB:n testillä pysyvän hymynaaman ja pieniä menkkakipuja oli ke + to aamu eli ehkä jos arpoisi ovulaation torstaille, niin dpo 8 olisi perjantai. Huoh, VIISI päivää @-Hunaja- todella harmillista :/ Toivottavasti seuraavasta saatte pysyvän plussan
  4. @-Hunaja- harmi juttu toivotaan pysyvää plussaa pian @mama33 ei ole typeriä kysymyksiä itse olen himotestaaja ja ekat testit oon tehnyt dpo 8 paikkeilla, kait se jotenkin "luotettava" tulos kannattaa odottaa menkkojen myöhästymiseen (mitä en ole ikinä itse tehnyt).... Tsemppiä!!!
  5. Nostelen ketjua! Kirjailen oheen vauvamme liikkumisesta jos tämä helpottaisi tulevaisuudessa jotain huolestunutta vanhempaa tarina on vielä kesken joten jännä nähdä kuinka rauhallinen vauveli lopulta on. 5,5 kk kääntyi selältä mahalle 7 kk kääntyi masulta selälle ja nousi ensimmäisen kerran suorille käsille. "Lentokoneilee" ja kierii muutaman metrin mutta ei pyöri, ryömi, pakita tms.
  6. Sarjassa typeriä kysymyksiä, mutta voisitteko viisastuttaa ensikertalaista Koska aloitatte raskaustestien tekemisen? Kuinka monta päivää ovulaation jälkeen tai ennen odotettuja menkkoja voisi alkaa testailla? Meillä on yk2 menossa, tein keskiviikkona positiivisen ovistestin ja kuumeisena odottelen tikutusta ja / tai edes jotain oireita
  7. Meillä kolme lasta ja yllättäen kolmas muutti eniten. Yhden kanssa vielä pystyi menemään aika paljon niin kuin ennenkin. Vauva vaunuihin ja menoksi, kahvittelut ja shoppailut onnistui hyvin vauvankin kanssa. Toisen syntymä muutti sen, että meneminen lasten kanssa ei ollut yhtä helppoa kuin yhden kanssa, ja elämä keskittyi enemmän kotiin ja lähipuistoihin. Kahden lapsen jälkeen kuvittelin, että eihän se kolmas enää paljoa muuta, kun on jo tottunut siihen, että huomiota joutuu jakamaan useammalle kuin yhdelle. Mutta niin vaan kolmosen vauvavuosi oli mulle kaikista rankin. Vauvanhoito meni rutiinilla ja monessa asiassa osasi ottaa jo rennosti, eli sinänsä vauvanhoitoon ei liittynyt stressiä. Mutta yllättävän raskaan tilanteesta teki se, että nyt oli jo ne kaksi isompaa, jotka koettelivat hermoja ja hakivat huomiota tappelemalla keskenään silloin kun vauva vei minun huomioni. Kahdenkin kanssa vauva-aika oli tähän verrattuna aika helppoa, kun eihän se yksi vielä itsekseen tappele. Joten vaikka kakkosen tulokin muutti arkea aika paljon, niin kyllä kolmannen tuoma muutos on ollut raskain. Meillä on aina ollut haaveissa iso perhe, ja aiemmin ajateltiin, että mahdollisimman pienillä ikäeroilla. Mutta kolmannen vauva-aika väsytti sen verran, että neljännestä alettiin haaveilla vasta kolmosen täytettyä 3v.
  8. Yk2 on nyt meillä käynnissä eli yk1 hyvässä muistissa Laskeskelin ovispäivää kalenterista ja yritin väittää miehelle, että kyllä minä tunnen kun ovis tulee no totuushan on, että noin 60% kerroista mulla on tosi vahvat ovulaatiotuntemuksesta alavatsan kivuista, kananmunalimaan ja vahvaan seksiviettiin. Yk1:llä en oikein mitään tuntenut, osa syy voi olla isohko leikkaus jossa kävin alle viikko ennen laskemaani ovista ja mulla oli kipulääkkeet ja opiaatit käytössä. Plus aika kova kehon stressitila siitä leikkauksesta. Harrastettiin ~päivittäin oviksen aikaan (kp 9-16), menkat alkoi yli puoltoista viikkoa laskemaani aiemmin... ehkä se ovulaatioajankohta oli todella jotain muuta kuin olin kuvitellut No, nyt on ovis tikutettu viikolla ja odotellaan, että tärppäiskö tästä tokasta yrityksestä. Jännittää ekaa yritetään ja onhan se ihan valtava elämänmuutos jos kahdesta tulee kolme - sekin tässä jännittää, tietysti sellaisella positiivisella tavalla (ainakin 98% ajasta) :):)
  9. Esikoista yritetään ja vaikka minulla ei ole selkeää mielipidettä suuntaan tai toiseen, niin ihan vähän vaakaa kallistuu tyttölapsen suuntaan. Nuorena toivoin suurperhettä (4 lasta & kumpaakin sukupuolta) ja ajattelinkin, että yrittäisimme lapsia jo koulut käytyämme (olemme kumpikin käyneet yliopiston eli koulunpenkiltä pääsimme pois 24-25v). Elämä on kuljettanut ja nyt 32-vuotiaana ensimmäisen kerran yritämme ja koemme olevamme "valmiita". Olen urheilija ja urheilu-ura on viime vuodet lykännyt yrityspäätöstä. Nyt sattui hyvä välivuosi ja päätimme yrittää käyttää tilaisuuden hyväksi. Suurperhettä vieläkin toivon. En vain osaa nähdä tilannetta, jossa sekä urheilen ammattilaisena että yritämme saada 3-4 lasta. Noh, elämä menee siten miten sen pitää ja 10v kuluttua tiedän millainen elämänpolku meitä odottaa.
  10. Meillä tehtiin edellisestä kierrosta päätös, että yritetään aktiivisesti. Yk1:sta ei tärpännyt ja nyt otin ovistikut käyttöön. Niiden mukaan ovulaatio oli ~4-5 päivää aiemmin kuin olin laskeskellut Nyt sitten sormet ristissä odottelen koska voisin ekan kerran tehdä raskaustestin. Yk1:n päätyi menkkoihin, jotka alkoi oman laskuni mukaan 1.5 vkoa ennen kuin niiden olisi pitänyt alkaa...
  11. Uusi foorumilainen esittäytyy! Olen 32-vuotias urheilijanainen ja puolisoni kanssa päätettiin, että nyt olisi hyvä hetki koittaa raskautua (urheilu-ura loukkaantumisen vuoksi katkolla). Ollaan yksi kuukausi yritetty ja nyt olisi yk2 menossa (oviksen tikutin keskiviikkona). Ensimmäisessä kierrossa ei ollut muita käytössä kuin foolihappo, jonka käyttöä vain itseasiassa jatkoin. Syön lukuisia vitamiineja purkista terveellisen ruokavalion lisäksi. Nyt toisessa yrityksessä mukana greippimehu ja vasta tänään aloitettu vehnänalkioöljy. Ei varmaan enää tässä kierrossa auta, mutta jos ei nyt onnista niin tukee jo yk3:sta. Kovasti jännitän onnistumista. Pelkään, että rankka urheilu, ikä jne vaikuttaa ja / tai muut tuntemattomat lapsettomuuden syyt. Pitäisi relata eikä stressata, stressaava keho tikuttaa vaikeammin plussan
  12. Kiitos kaikille kommenteista! Valitettavasti viivan vahvuus suhteessa dpo:ihin ei enteillyt hyvää, vaan tämä osoittautui kemialliseksi. Viiva pysytteli tuollaisena muutaman päivän eikä lähtenyt vahvistumaan
  13. @Hunaja oletko vielä testannut?
  14. From the album Maisamoun päikkykuvat

  15. Earlier
  16. n.3v9kk yhdessä ja n.9kk naimisissa kun esikoisemme syntyi.
  17. Me erottiin lasten isän kanssa keväällä 2016. Siitä saakka olen ollut lähivanhempi ja lähes yksinhuoltaja lapsilleni.
  18. Ennen ekaa raskautta BMI oli 35, nyt 36 eli 95-97 kg. Raskausaikana tuntuu, että aineenvaihdunta toimii kuin unelma. Esikoisesta sain raskauskiloja yhteensä 7, joista kaksi viimeistä kahden viimeisen viikon aikana lähinnä turvotuksesta. Tässä raskaudessa kiloja on tullut tähän mennessä (rv 35) vajaa kymmenen, joista kolme joulusta. Esikoisen imetysaikana painoin parhaimmillani (pahimmillani, en muistanut syödä...) 7 kg alle raskautumispainon, mutta vauvavuonna paisuin reilut 10 kg. Raskauksien välissä laihduin toistakymmentä kiloa, mutta IVF-hoidot saivat taas kropan jumiin ja paino jumitti/nousi. Radi on molemmissa raskauksissa diagnosoitu paastoarvosta (5.4 ja 5.3, kun raja alle 5.3), muuten sokeriseurannassa ei moitittavaa. Esikoinen oli vajaa 4.5 kg ja tämäkin jytky taitaa hipoa samoja lukemia lasketussa ajassa. Geneettinen tekijä vaikuttanee, koska mies on pitkä ja iso.
  19. Selma tuo mieleen nuoruusvuosien huonon sisäpiirivitsin, siksi en omalle antaisi. Kuitenkin kaunis nimi, joten 7 1/2. Lionel?
  20. Mulla takana 2 raskautta. Ensimmäisen kohdalla BMI oli jotain 31, toisen kohdalla 33 (lähtökiloja siis n. 7kg enemmän). Ekasta tuli lähemmäs 15kg raskauskiloja, tokasta 16kg. Ensimmäisestä kaikki raskauskilot ja vähän päällekin lähtivät imetyksellä ja vaunulenkeillä vaivatta (ne 7kg tulivat pikkulapsiarjesta). Nyt toisen raskauden jäljiltä vauva on ensi viikolla 3kk ja kiloja on jäljellä 6, joskin nyt pariin viime viikkoon paino ei ole enää liikahtanut. Kumpikin raskaus ja synnytys meni ilman ongelmia. Sokerirasituksessa ramppasin 2 kertaa kummankin raskauden aikana, ei radia, eikä muutakan huomauttamista. Esikoinen syntyi 40+4, 3350g ja 50cm, kuopus 41+3 4000g ja 53cm.
  21. Nostan ketjun.
  22. Yrityksen alkaessaoltiin oltu yhdessä 1v 9kk, nyt yritystä takana 10 kiertoa eikä oo kovin vahva usko, että luomuna tulee kun tutkimuksissakin selvisi, että hedelmällisyys on alentunut... kevät huilataan ja sitten hoitojonoon. Kaksin ei olla missään vaiheessa oltu, sillä ollaan uusperhe. Mun 7v täyttävä tyttö asuu meillä ja isällään 50/50, miehen 10v täyttävä poika vierailee meillä kerran-pari kuukaudessa.
  23. Pelailu putkia miehen kanssa. Voi pitkät pätkät pelailla, höpötellä ja syöpötellä. Sairastamista rauhassa Tämä on se, mitä oikeasti kaipaan.
  24. Me otetaan pakkaus esikoiselta on jäljellä makuupussi (vuodelta 2009 ) joten kaikki pitää joka tapauksessa hankkia. Tykkäsin kovasti viime vuoden paketista, saa nähdä saammeko sen vai tämän vuoden mallin.
  25. Mulla taustalla km rv7 noin 11kk ennen synnytystä. Ei ollut lääkkeellistä tyhjennystä tosin. Mulla avautumisvaihe eteni periaatteessa nopeasti. Noin 6h supistusten alkamisen jälkeen olin 6-7cm auki ja eteni siitä nopeasti sinne kymmeneen senttiin. Sittenpä homma jumahti, kun ponnistustarvetta ei tullut ja supistukset alkoi hiipua. Mutta siis ennen epiduraalia toi avautuminen sinne 6-7 senttiin tapahtui suht laimeilla supistuksilla. Tuntuivat kyllä sen verran ettei paikoillaan oikein kärsinyt olla, mutta olivat silti paljon tehokkaampia kuin olisin arvannut.
  26. Vedet meni yöllä sängyssä 40+1. Supistukset alkoi seuraavana aamuna pikkuhiljaa. Vesien menosta meni joku 5-6h supistusten alkuun ja 24h syntymään.
  27. Kyllä mullakin epiduraali auttoi ponnistusvaiheessa. Tai en toki tiedä miltä olisi tuntunut ilman, mutta edes imukuppiveto ei siis mitenkään kamalalta tuntunut, epämiellyttävältä toki. Se kohta, kun pää oli tulossa ulos toki sattui, muttei sietämättömästi sekään ja oli tosiaan nopeasti ohi.
  1. Load more activity