All Activity

This stream auto-updates   

  1. Today
  2. Olitko ensisynnyttäjä vai olitko synnyttänyt aikaisemmin? Toista odotin. Esikoinen epäonnistuneen käynnistyksen vuoksi kiireellisellä sektiolla ulos leikattu 3/2013 SATKS. Mikä sairaala, koska? Pelkopolikäynnit SATKS 2014, synnytys TYKS 2014 Minkälaisia pelkopolikäyntejä, kuinka monta, kenen kanssa puhuit? Rakenneultranyhteydessä rv 23 oli ensimmäinen pelkopolikäynti SATKS 7/2014. Pelkopolihoitajan/kätilön kanssa juteltiin mieheni kanssa. Käytiin läpi esikoisen synnytys. Etisen istukan vuoksi pelkäsin esikoisen kohdalla ajatusta alateitse synnyttämisestä, kun esikoisen synnytystapa-arviossa istukka oli juuri ja juuri marginaalin päässä kohdunkaulan suusta. Sanottiin vaan, että katsotaan alateitse ja jos istukka päättääkin työntyä ensin ja/tai rupean hulluna vuotamaan niin sitten kiireellinen sektio! Olin ihan kauhulla sitten! Ihmettelin, miksei sitten vaan suoraan leikata. Noh, vajaa 2vko synnytystapa-arviosta puhkesi vaikea raskausmyrkytys ja siitä tuli 2pv käynnistelyn jälkeen oman tilanteen huonontumisen vuoksi se sektio. Eli, toista odottaessa pelkäsin käynnistämistä ja kieltäydyin siitä jo neuvolassa. Kuopuksen pelkopolikäynnin aikana perinteiset juttelut käytiin. Sanottiin kyllä, ettei ole mikään ongelma sektiota saada. Kovasti halusi, että listaan heille asioita muita, mitä alatiessä pelottaa ja hän kertoi, miten voisivat vastata pelkoihin. Käynnistystä ajatellen ei kyllä ihan hoitaja ymmärtänyt, että se oli se, mistä en jousta. Seuraava kerta oli määrä olla rv 30+0. Saavuimme paikalle eikä meille ollut varattu aikaa. Onneksi äitiyskortissa aika luki niin eivät luulleet minua hörhöksi. No, tarjosivat aikaa 6h päähän - ei jääty odottamaan. Oli määrä tulla synnytystapa-arvion yhteydessä rv 36 aikoihin. No, sitäkään käyntiä ei koskaan tullut. Millä raskausviikolla kävit ensimmäisen kerran? Rv 23 oli kuopuksesta ekan käynnin. En päätynyt tai minun ei annettu, sektioon. Rv 33+5 synnytys käynnistyi. Lapsivettä oli tihkunut viikon verran noin. Sivuutin, kun luulin pissiitiksi. Piti maanantaina mennä näytteelle neuvolaan ja synnytys käynnistyi lauantaina. Käynnistyminen johtui minulle lapsiveden tiputtelusta kehittyneestä kohtutulehduksesta. Synnytyksen ollessa käynnissä oma CRP oli jo liki 80. Jouduin TYKSiin SATKSn sijaan, kun oli keskososasto siellä jos ei synnytystä saada pysäytettyä. Noh, ei saatu. Jo ambulanssissa kerroin, että minulle on ollut määrä tulla pelkosektio. Kerroin sairaalassa, mutta hehän eivät tekstejä meidän yhdestä sessiosta saaneet. Kerroin monesti, onnistuuko leikkuu ja aika kului ja kului. 6h kuluttua, ollessani 9cm auki, minulle kerrottiin, että EI missään nimessä voida leikata!!! Liian iso tulehdusriski molemmille! Olin kärvistellyt koko ajan ja luulin sen kohta loppuvan. Sain paniikkikohtauksen. Kipulääkkeet eivät oikein olleet auttaneet ja pelkäsin, mitä vielä tulee. Summa summarum, kaikki pelkoni kävivät toteen, mitä kaikkia minulla oli listattuna alatiesynnytykselle. En tietty listannut pysyvää vammautumista tai kuolemaa, mutta muuten asioita, jotka pelottavat. Ei ole hyvät lähtökohdat mahdolliselle kolmannelle synnytykselle. Pelkosektio varmasti sitten edessä. Omat kokemukset synnytyksinä sektio vs alatie ja niistä palautuminen... sektio oli miljoonasti helpompi. Alatiestä on nyt 3,5v enkä vieläkään voi olla kyykyssä kauaa... Enkä ees pahasti revennyt tai mitään.
  3. Mäkään en näe tuossa kuvassa nubia.
  4. Siltä tosiaan näyttää, että siellä monikkomeiningissä ei juuri odottajia näy. Täytynee kuitenkin vielä hetki odotella tuon FB-kaapista tulon kanssa, haluan ainakin käydä seuraavan ultran kun nyt takana vasta se ar-ulta. Epäuskoa on täälläkin vielä ilmassa, meillä kun on sama tilanne kuin @Räsynukke tuolla aiemmin kertoi, eli toinen on ivf-alkion siirto ja toinen on sitten saanut alkunsa ihan luomuna. Ei sitä meinannut uskoa lääkärikään Samaa stressiä myös siitä miten kaikki menee ja millaiseksi oma vointi kehittyy. Oon aika pienikokoinen (siis en kovinkaan pitkä) ja just peilin edessä kattelin et miten ihmeessä tähän väliin muka mahtuu kahta vauvaa kasvamaan! Onneksi meitä nyt seurataan tarkemmin, mutta kyllä se huoli on mukana eri tavalla. Mut samaa koetan itselleni hokea, on tästä muutkin selvinneet ja meillä on kuitenkin lämmitetyt talot ja juoksevaa vettä toisin kuin vaikka meidän isoäideillä oli!
  5. @Ouna muut on 4D kuvia. Mä kun luulin et nub on toi mikä sojottaa aika vahvasti alaspäin Tästä huomaa, etten kovin vahva näissä veikkauksissa ole
  6. Yesterday
  7. Mä en erota nubia @Hallatus:n kuvassa. Saitko useampaa kuvaa?
  8. Fiksu päätös @Etelätuuli! Mä en ole vielä ehtinyt ajatuksella tutustua tuohon monikkomeininki-ryhmään. Siellä tuntuu olevan enemmän jo vähän isompien kaksosten vanhempia. Mutta oon tosiaan tykännyt tuosta Monikko-odottajat 2018 -ryhmästä, kun on just odottajia ja juuri kaksoset (tai kolmoset) saaneita äitejä. Mä olin tuplauutisen jälkeen ensin ehkä viikon ihan epäuskoinen koko asiaan ja Google lauloi pitkät tovit. Tokan viikon olin jo ihan kympillä innoissani ennen kuin iski ihan järkyttävä huoli siitä, että meneeköhän tää raskaus nyt maaliin asti. Edelleen takaraivossa kolkuttaa hirveä huoli siitä, että onko molemmilla kaikki hyvin. Päivät seuraavaat ultraan matelee, mutta päivä kerrallaan eteenpäin! Moni muukin on tästä selvinnyt, niin kyllä mekin!
  9. Taidan jatkaa tänne @hoobi niin ei nuo joulukuiset vallan ärsyynny Laitoin liittymispyynnön tuonne FB:n monikkomeininki-ryhmään ja googlea on tosiaan tullut ahkerasti selailtua. Nyt kun nää uutiset on vielä niin uusia (eli huikeat 2 pv on asiaa sulateltu) niin vielä on tosiaan tunneskaalaa aikalailla, välillä hirvittää ja välillä on auvoinen olo, lienee normaalia Eli 8+1 viikoilla mennään, laskettu aika 4.12 ja alkuraskauden ultran yllätys olikin kahdet sydänäänet ja kaksi tyyppiä omissa yksiöissään.
  10. Täälä ei vissiin hirveesti tuu enää arvauksia mutta laitetaan nyt omakin näkyville kuitenkin Arvauksia kaivataan siis
  11. Last week
  12. Yhdessä oltu 14 vuotta.
  13. Ensimmäinen plussa ikinä raskaustestiin saatu Todella epätodellinen olo ja ei varmaan jää yhteen testiin tämä testaaminen, kun on pakko varmistaa tulos
  14. Moikka! Täällä kirjottelee reilu kolmikymppinen nainen. Perheeseen kuuluu aviomies ja nelijalkaisia karvakorvia. Tiedossa on ollut PCOS jo muutaman vuoden, mutta silti on vaan lykätty lasten yrittämistä. Etenkin kun kiertokin tasaantui ja ajattelin, että se on hyvä merkki ja katotaan nyt jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin viimeisimmällä gynekäynnillä tuli epäilys, että en ovuloi ehkä ollenkaan. PCOS on "pahempi" kuin mitä oli mun tiedossa. Lisäksi epäilys endometrioosista. Kierto myös hypähti vinksalleen uudelleen. Gyne sanoi, että todennäköisesti en raskaaksi tule ilman vähintäänkin ovulaatioinduktiota. Vaikka olinkin PCOS:stä tiennyt ja epäillyt, etten niin vaan raskaaksi tule niin silti gynen uutiset oli suorastaan shokki. Pari päivää meni tietoja sulatellessa ja sit tehtiin suunnitelmaa miehen kanssa. Syksyllä lähdetään tarkempiin tutkimuksiin/hakeudutaan hoitoihin. Jos päästään. Olen joskus kuullut, että PCOS-naiset pääsisi jo aiemmin tutkimuksiin/ovulaatioinduktioon kuin vuoden yrittämisen jälkeen... Enkä tiedä, miten endometrioosi vaikuttaa? Gyne olisi halunnut viimeksi pistää hormonikierukan sen etenemisen hidastamiseksi. Meillä on useamman vuoden ollut ehkäisynä keskeytetty yhdyntä, josta on luovuttu vasta nyt, joten vuoden yritystä ei tule syksyllä vielä täyteen. Täytyyköhän meidän odottaa se vuosi kuitenkin ennenkuin mitään tehdään? Kommentit ovat erittäin tervetulleita, etenkin jos jollain on tietoa/kokemusta mua mietityttävistä asioista.
  15. Mä en vaan ikinä tiennyt. No okei, se oli ainakin viimeiset 10 viikkoa peppu mun kylkiluissa kiinni, niin sen jo "tunnistin", kun terkka kertoi sen pepuksi. Mutta yhtään en käytännössä tiedä miten pää olisi ollut erilainen. Ja sitä en ikinä koskaan tiennyt, mihin suuntaan jalat on. Muistan miten synnärillä kätilö sitä kysyi, eikä mulla ollut hajuakaan. Tämä siis esikosta, kuopuksesta ei oo muistikuvia, mutta enpä tainnut siitäkään sen kummemmin tietää.
  16. Earlier
  17. Ainiin, greippimehu. Pitääkin taas ottaa se käyttöön.
  18. @Ewwwie hyvä juttu että syy on löytynyt. Toivottavasti lääkkeet tuovat nopeasti avun ja plussan testiin Itsellä menee ainakin viikko ennen kuin voi ajatellakaan testaamista (enkä kyllä pahemmin toiveita uskalla pitää yllä että silloinkaan yhtään mitään näkyisi)
  19. Hyvä juttu Ewwwie! Jospa tärppäisi :-) Minä kyllä testailen mutta kun niissä ei ole mitään nähtävää :-(
  20. ^en testaile, mutta pakko hehkuttaa, että meidän sekundalapsettomuudelle löytyi todennäköisesti syy (kilpirauhasen vajaatoiminta) ja kohta saan lääkityksen ja josko sitten tulisi vihdoin se plussa!!!
  21. Eilen oli sokerirasitus ja radi-diagnoosi napsahti, kun 1h ja 2h arvot meni molemmat yli. Samalla tavalla kävi edellisessäkin raskaudessa. Viimeksi kotimittauksissa oli vain 2 pientä heittoa ja lapsikin syntyi normaalikokoisena, joten toivon että nytkin pääsen helpolla. Kahdessa vuodessa kotimittausten käytäntö on onneksi muuttunut, viimeksi jouduin joka päivä paaston + kaikki ateriat mittaamaan. Nyt riittää 4x joka toinen päivä. Ruokapäiväkirjaa joudun pitämään myös, koska kahden arvon ylityksestä pääsee diabeteshoitajan juttusille. Tällä kertaa ei stressaa ja harmita radi-diagnoosi niin kovasti, mutta tietenkin mietityttää 2. tyypin diabetes vanhempana jne. riskit.
  22. Mä en osaa päättää, mitä teen. Kahdesta edellisestä otin paketin, mutta sisällöistä ei taida olla mitään tallella. Muistelisin, että isommat vaatteet jäi kokonaan käyttämättä kummallakin kerralla. Nyt ois tulossa vielä syysvauvat ja toppapukukin on varmaan ensimmäisen talven liian iso. Tokana talvena (vaikka oliskin sopiva) ei oikein enää tekniset ominaisuudet riitä... Jos pitäisi tältä istumalta päättää niin saattaisin ottaa yhden paketin ja kaksi rahaa, mutta voihan tuo olla vielä, että kallistun siihen kolmanteenkin rahaan...
  23. En tykkää. Liian lähellä vauvaa ja jokin muukin siinä tökkii. 5 Valto?
  24. Eikö kukaan testaile parhaillaan Kaipaan muiden testejä tiirattavaksi kun ei ole omiakaan tuijoteltavana
  25. Mä olen alkanut epäillä refluksia meidän pojalla. Vauvana poika pulautteli paljon, oli alusta asti huono syömään kiinteitä. Lopetin imetyksen kolmisen viikkoa sitten ja sen jälkeen alkoivat ongelmat. Joka yö poika huutaa 1-3 kertaa. Huuto voi helpoimmillaan olla kitinää, pahimmillaan poika raivorääkyy pitkän tovin ja sätkii. Huutoa kestää määrittelemättömän kauan, siihen liittyy sätkimistä kuin perus uhmakohtauksessa, poikaan ei saa kontaktia ollenkaan ja ennen kaikkea, kaveri nielee ilmaa ihan hirveästi. Viime yönä heräsin kun poika kieppui unissaan ja nousi istumaan ja nielemään. Maha kurluttaa ja poika vaan nielee ja nielee ja nielee. Selvästi pojalla on kamala olla, eihän se huvikseen huuda. Kauhukohtaus ei mielestäni sovi, koska näitä huutoja tulee eri aikaan. Neuvolaan aion olla yhteydessä ja google käy kuumana kun etsin tässä apuja pojan voinnin helpottamiseen. Se huuto öisin on ihan kamalaa ja mulla on ollut täysi työ koittaa kestää. Poikaa siis ei saa pidettyä sylissä, sillä hän menee ihan pitkin poikin, kiemurtelee ja sätkii. Rauhoituttuaan poika yleensä röyhtäilee aika runsaasti ja juo päälle vettä. Nukahtaa sitten ongelmitta ja koisii aamuun asti, paitsi oikein surkeana yönä herätään vielä uudelleen. Nukahtaminen yöunille ei ole yleensä vaikeaa, poika alkujaan nukahti rinnalle ja otti yöllä maitoa kerran-pari. Luulen että maito auttoi aiemmin ja helpotti oloa, joten huuto jäi siihen. Tuntuu kamalalta, vaikka imetyksen lopettaminen oli pakko tehdä. Poika ei tahtonut syödä oikein mitään ja alkoi pelottaa tuleeko siitä jotain puutostiloja, vaikka äidinmaito onkin tuhtia tavaraa. Edelleen jotkut ruuat on ei, joka tietty voi johtua siitä huonosta ruokahalusta ylipäänsä. Esim. lehmänmaito ei tahdo maistua sellaisenaan, mutta rahka tai jugurtti uppoaa täysillä. Huh. Melkoinen vuodatus, eikä tässä varmaan ole kaikki.
  26. Me ollaan yritetty toista yli 1,5 vuotta ja nyt kävin verikokeissa. TSH 3,3 ja itseasiassa vajaatoimintaoireita kyllä on nyt kun mietin. Keskiviikkona puhelu lääkärin kanssa. Toivon, että aloitetaan lääkitys, koska raskauden kannaltahan tuo on liian korkea....
  27. Tähän välihuutona että HUS-alueella terkka sanoi että raja-arvot vaihtelevat Suomessa kunnittain ja vielä kansainvälisesti maittain. 5,3 arvona ainakin Helsingissä, kotiseurannassa 5,5. Mene ja tiedä.
  28. Joo di-di voi olla myös identtiset, jos on alkio jakautunut riittävän aikaisin niin tulee omat pussit ja istukat. Meillä on myös di-di ja epäidenttiset, vaikkakin niin saman näköiset että itsekin meen välillä sekaisin kun en tarkemmin katso Nää vaan ei voi olla identtiset kun toinen on ivf ja toinen luomu. Kannattaakin luottaa tulevaisuuteen ja pitää vaan taka-alalla kauhukuvat - niitä ehtii sit miettiä jos huono tuuri käy. Mun kokemuksen mukaan suurimmalla osalla menee hyvin mut se osa jolla ei mee on vaan äänekästä
  29. Vastaan omaan kysymykseeni jälkipolvia varten että juu, kyllä voi.
  1. Load more activity