All Activity

This stream auto-updates   

  1. Today
  2. En yleensä kysele, mutta läheisimpien ystävien kanssa kyllä puhutaan puolin ja toisin lapsihaaveista ja -suunnitelmista.
  3. Yesterday
  4. @mymmeli85 meillä on jo 3 lasta ja meillä käytössä ehkäisyn osalta ovulaatio tikut, välttelemme siis ko.aikana seksiä. Silti se on mahdollista Minulla on siis samanlaiset ajatukset kuin sinulla, olemme puhuneet että 3 riittää mutta silti mielessä joka kuukausi kaihertaa ajatus vielä siitä neljännestä. Ja juurikin kun välillä on niitä oireita ja alkaa miettimään tarviiko testata. Et ole siis yksin tuollaisten ajatusten kanssa
  5. Mitäs tänne Terolut-ketjuun kuuluu? nappisen tilanne on oletettavasti jo ratkennut, kun viestistä on lähes 2v aikaa. Mutta mä olen syönyt 10 tablettia, vaikka ovis olis ollut myöhään. Jos menkat alkaa tuon kuurin läpi, niin sitten olen lääkärin ohjeiden mukaisesti keskeyttänyt kuurin. Meillä on siis kaikki kolme raskautta saatu aikaiseksi Terojen avulla ja nyt vielä olisi yksi onnistunut raskaus toiveissa. Ensin pitäisi lopettaa vaan kuopuksen imetys kokonaan ja saada mies samalle kannalle asian suhteen, niin voisin hakea uuden reseptin.
  6. Last week
  7. Esikoinen sai alkunsa kahden vuoden yrittämisen jälkeen 8. ovulaatioinduktiosta. Tukena Lugesteron pari viikkoa plussan jälkeen. Toinen lapsi sai alkunsa luomuna kuukautta ennen lapsettomuuspoli käyntiä. Tukena oli muistaaksen taas Lugesteron sen pari viikkoa.
  8. Mä oon läheisimmille kavereilleni kertonut yrityksestä, mutten vielä siitä, että ollaan menossa tutkimuksiin (lähete lapsettomuuspolille saatiin tällä viikolla). Mies ei ole omille kavereilleen puhunut ja haluaisi ilmeisesti pitää asian vain meidän kahden välisenä, joten en sen takia halua kertoa tässä kohtaa asiasta muille. Sitten jos hoitoihin mennään, niin varmaan kerron niille kavereille, jotka asiasta kyselevät.
  9. Meillä on yritystä takana nyt 1v 3kk ja ollaan saatu lähete lapsettomuuspolille. Itse koen olevani valmis hoitoihin, mutta mies epäröi. Katsotaan nyt ensin, selviääkö tutkimuksissa jotain syytä lapsettomuudelle, ja mitä hoitoja meille suositellaan.
  10. En tiedä mihin kysymykseni laittaisin niin laitan sen tänne kun ehkä aihetta eniten liippaa. Miehen kanssa päätettiin jo, että kaksi lasta riittää. Nyt kuitenkin viime päivinä ollut samanlaisia oireita kuin kuopuksesta ennen plussaa. Keskeytetty yhdyntä ollut käytössä ja ensimmäinen lapsi saanut alkunsa avustuksella niin kovinkaan todennäköistä raskauden ei pitäisi olla vaikkei toki mahdoton. Varsinainen kysymys, onko täällä muita jotka joka toinen hetki ajattelee, että ei haluaisi kolmatta lasta, ja joka toinen hetki miettii, että pettyy jos ei testi olekaan plussa? Dbo:sta ei ole mitään käryä eli en tiedä koska testaisin.
  11. Lavella heh odottelinkin, milloin joku tuttu tulee bongaamaan Joo voin päivitellä tilannetta ja odotella ja toivoa, että löytyisi vielä saman kokeneita. Vertaistukea ei meinaa oikein löytyä ainakaan saman kokeneilta. Ja kiitos muiltakin tarrasukista! Niitä tosissaan tarvitaan. Raskausoireetkin on ihan erilaiset kuin viime kerralla, vaikea uskoa että siellä mahassa tosissaan kukaan asustaa kun ei vielä hetkeen mitään näykään ulospäin.
  12. @Nyytikki, voi mitä uutisia! Kaikki ulokkeet on pystyssä sen puolesta, että raskaus etenee hyvin loppuun saakka. Tulethan päivittämään ensi ultran jälkeen kuulumiset?
  13. Earlier
  14. Kuulemma "hel*etin tylsää". Kiitti hei, mulla olikin tosi mielenkiintoista!
  15. Mietittiin tätä pitkään ja aluksi olin ehdottomasti nimiäisten kannalla, sillä emme ole millään muotoa uskossa, vaikka kirkkoon kuulummekin. Lisäksi mietin tuota, että lapsi saisi itse päättää kirkkoon kuulumisestaan sitten aikuisena. Kuitenkin ristiäiset lopulta pidettiin. Suurin syy oli saada viralliset kummit lapselle ja kaste tuntui muutenkin luontevalta ”reitiltä” kummiuteen. En oikein kokenut sit lopulta luontevana pyytää ”siviilikummeja”, koska en osannnut perustella itselleni mikä näiden kummien rooli olisi vs olla ihan vaan täti tai setä. Toki tiedän, että käytännön merkitystä kasteella ei ole kummina olemisen kannalta, sillä mitään kristillistä kasvatusta emme odota kummeilta. Kaste lähinnä antoi meille hyvän syyn pyytää kummit. Lisäksi kaste tarjosi hienot ja perinteiset puitteet juhlalle seremonioineen. Kolmas syy oli mahdollisuus myöhemmin osallistua seurakunnan toimintaan, esimerkiksi lasten kesäleirille. Ehkä noihin saa kastamattomankin viedä, mutta en jotenkin kehtaisi. Vielä neljänneksi katson kirkon tekevän sen verran hyvää yhteiskunnassamme, esimerkiksi tarjoamalla toimintaa vanhuksille ja yksinäisille, että voin osaltani sitä olla vahvistamassa. Rippikouluiässä aion kertoa lapselle perusteista miksi hänet kastettiin ja asiaan liittyvistä pohdinnoista, ja kehotan häntä miettimään haluaako konfirmaation siltä pohjalta. Toki riparilainen on vielä aika nuori tällaisia miettimään, mutta erotkoon kirkosta sitten aikuisena mikäli siltä tuntuu.
  16. Ihanaa, että ultrassa tuli hyviä uutisia toivottavasti kaikki sujuu oikein hyvin loppuun asti! Onnea!!
  17. Onnittelut ja extratarrasukkia matkaan!
  18. Kävin nyt sit tänään naistentautien polilla, missä otettiin verikoe ja kätilö ja joku erikoislääkäri ultrasivat. Ultrassa näkyi kohdussa ihan oikealla paikallaan raskauspussi, missä kuulemma vähän sisälläkin näkyi jotain ja kaikki näyttäisi viikkoihin nähden sopivalta. Verikokeen hcg tulos oli 2350 eli ihan normaali sekin. Kierukka päätettiin nyt sitten jättää paikoilleen, mutta pääsen seurantaultraan nyt ilmeisesti useammin ja seuraava aika on jo alle viikon päästä. Aika uskomatonta ja hurjaa, ovulaatiokin on ollut vasta joskus kp30 Enpä olisi 4v sitten hoitorumbaa läpi käydessä uskonut, että tällaista joskus koen.
  19. @Snapper tosi surullista voimia tulevaan! Olen kuitenkin samaa mieltä kuin @Helmi2015, se että raskaus alkoi on tosi hyvä merkki. Sitten kun te aikanaan, toivottavasti pian, onnistutte, kaikki nämä koettelemukset ja siihen käytetty aika ja vaiva tuntuvat pieniltä.
  20. kiitos @Helmi2015 @sarvis Tässäpä nyt oma kertomukseni tänne talteen: Raskaus sai alkunsa pakastetun alkion siirrosta, näitä hoitoja olikin meille tehty jo 1xIUI, 3xICSI, 7xPAS. AIkaa kulunut reilusti yli 3v. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sain plussan testiin. Ja tämän ainakin piti olla viimeinen siirto mitä meille tehdään, minä ainakin olin valmis lopettamaan yrityksen tähän. Ennen plussaa oli normaalit luteaalivaiheen oireet (rintojen särky jne), jotka menivät pois ihan normaalisti. Olin aivan varma että plussaa ei tule, aamulämmötkin tekivät laskua. Julistin jo karmeaa kohtaloani ja ikuisesti lapsettomaksi jäämistä. Haalea plussa tuli dpo 15. Veritestin tulos hcg 146 parin päivän päästä dpo 17. Tästä veritestin tuloksesta huolestuin, sillä se oli minusta matalahko. Klinikalla kuitenkin vakuuteltiin että tulos on hyvä ja raskaana ollaan. Halusin mennä uusintatestiin, että näkisin tuplaantuuko se. Mutta en sitten mennyt, kun sain mielen rauhoiteltua googlaamalla vastaavia tilanteita onnellisella lopputuloksella. Lopetin luget tästä parin päivän päästä. Kirjaamiani oireita plussaamisen jälkeen: "Löysä vatsa, nännit herkät, nuhaa, herää aikaisin aamulla, alavatsan kivistys, ruokahaluton" rv 4+6 (dpo 20) raskaustestissä vihdoin lähes tasavahvat viivat. rv 5+6 yritin varata neuvolaan ensikänytiaikaa, mutta en saanut sitä. Olikohan siellä ennustajaeukko langanpäässä, kun ei antanut aikaa vaan sanoi että on käytävä ar-ultrassa ensin katsomassa "onko siellä edes ketään". Kirjaamiani oireita 4+5-6+2: "Vatsa toimii norm., nukuin melko hyvin, ihan normaali olo, nännit herkät, ruokahalu ok, alavatsaa kivistää välillä, 5+3 alkaen hiipuu kaikki oireet, välillä pieniä menkkamaisia kipuja. 5+6 illalla nännit taas herkät" Kirjaamiani oireita 6+3-7+0 "kahvi ei maistu, nännit herkät, uni keskenmenosta" Kirjaamiani oireita 7+3-7+5 "Puolen päivän pahoinvointi kolmena päivänä, kahvi ei maistu, nännit herkät, rinnat tuntuu isommilta" Kirjaamiani oireita 7+6-8+3 "uni keskenmenosta, pahoinvointi menee pois? nännit herkät, mahallaan makaaminen sattuu rintoihin, kahvia ei tee mieli" Vihdoin rv 8+3 oli ar-ultra omalla lääkärilläni. Olisin päässyt aiemmin toiselle lääkärille, mutta halusin oman tutun lääkärin, koska häneltä mieluiten kuulen sekä hyvät että huonot uutiset. Minulla oli tosi vahva tunne että ei siellä ketään ole. Mies tuli mukaan ultraan. Lääkäri kysyi jännittääkö meitä yhtä paljon kuin häntä, kyllä. Onko ollut oireita? Ei juurikaan. Ultra tehtiin alakautta, ja näin nopeasti että siellä ei ole mitään. Pelkkä musta sikiöpussi. Lääkäri veivasi ja käänteli, ei vaan saanut mitään muuta näkyviin. Sikiöpussin mitat olivat 18x31 mm. Lääkäri näytti laitteen mittarilla minkä kokoinen alkion/sikiön pitäisi olla. Nousin pois, ja alkoi itkettää mutta nieleskelin sen pois. Ei nyt itketä, itketään kotona sitten. Sain klinikalta esilääkkeen Mifegyne klo 13 ja kotona seuraavana päivänä otettavaksi 4 kpl Cytotec ja Panacodia kipulääkkeeksi. Menin klinikalta suoraan töihin vielä. Jostain syystä nyt oli tosi helpottunut olo. Ei enää epätietoisuutta, minun ei enää tarvitse murehtia. Lääkäri oli ottanut ohjat ja kertoi mitä minun pitää tehdä. Asiat tapahtuvat vaan nyt näin. Mifegyne ei aiheuttanut muuta oireita kuin hyvin vähän vuotoa, keltaista ja vaaleanpunaista limaa. Koitti seuraava päivä, ja tyhjennyksen aika. Otin yhden Panacodin puoli tuntia ennen, ja laitoin cytotecit sisään klo 15.00. Nopeasti alkoi vaikuttaa, 15:30 iski voimakkaat kuukautiskivut. Ehkä parissa minuutissa nollasta sataan. Tasainen särky ja vellotus koko alavatsan leveydeltä. Panacod alkoi vaikuttaa onneksi n. 10 minuuttia myöhemmin, ja vei tämän kivun pois hetkeksi (noin puoleksi tunniksi). Sitten kivut palasivat, ja olivat taas tosi kovat. Edelleen vaan voimakkaiden kuukautiskipujen tapaista. Vatkasin jalkoja ja hytkytin itseäni sängyllä, että kestäisin kivun. Kuuma suihku auttoi myös, siellä tuli vietettyä myös aikaa. Klo 17 eli kaksi tuntia cytotecien oton jälkeen kipu muuttui erilaiseksi: alkoi pistävät, terävät supistukset. Niitä tuli nopeasti peräkkäin, ja niiden huiput oli sellaisia etten pystynyt mitään tekemään tai puhumaan. Noin 5 minuutin päästä ne loppuivat, ja menin vessaan katsomaan joko jotain tulisi ulos. Ja tulihan sieltä, kunnon klimppejä. Sitten mitään ei enää tullut ulos. Palasin sänkyyn lepäämään klo 17.30. Klo 17.40 supistukset alkoivat uudestaan, samalla tavalla. Taas tuli ulos tavaraa, ja lakkasi kuin seinään klo 17.50. Siis supistukset ja vuoto loppui, mutta ne kovat menkkakivut olivat edelleen päällä koko ajan. Klo 18 pahoinvointi voimistui niin että oksensin. Samassa rytäkässä vuoto taas alkoi, ja sitten taas loppui. Klo 18.30 otin toisen Panacodin, kun kivut olivat niin kovat. Supistuksia ei enää tullut, mutta ne menkkakivut olivat niin kovat. Heijasin ja hytkytin itseäni sängyllä maaten, kävely oli tuskaisaa. Koko vatsa oli kuin kipsiä. Panacod alkoi vaikuttaa puolessa tunnissa. Sen jälkeen kipu taas palasi, mutta oli enää normaaleja kovia menkkakipuja vastaavaa. Otin Buranaa ja menin nukkumaan. Yöllä heräsin vielä kerran ottamaan lisää Buranaa, kun vatsaan koski. Nukuin yön hyvin, ja aamulla olo oli ihan tavallinen, kuin tavallisena menkkojen ekana tai tokana päivänä. Vuotokaan ei ole enää mitään erityisen hurjaa. Sitä tulee lähinnä vaan suoraan pönttöön ponnistaessa, siteeseen ei meinaa tulla mitään. Kivuliain vaihe kesti minulla siis n. 4 tuntia. Veikkaan että kaikki tuli kyllä ulos ja tyhjennys on nyt onnistunut.
  21. 40+1 meni vedet, syntyi 40+2
  22. Yllättävän vähän kyllä sattui. Supistuksissa mulla epämukavinta oli paineentunne, jonka vuoksi oli pakko pysyä jalkeilla ja mieluiten liikkeessä, mikä taas tuntui raskaalta valvoneena ja väsyneenä. Itse kipu oli sellaista jonkun verran menkkakipua voimakkaampaa jomottavaa kipua alaselällä (mulla on lievät menkkakivut, yleensä ei tarvetta särkylääkkeelle). Otin epiduraalin lähinnä saadakseni levätä, ja varmuuden vuoksi kipujen yltymisen varalta ollessani ainakin 7cm auki, luultavasti enemmän. Ponnistusvaiheessa tuntui hiukan kipua, mutta siedettävää. Jos vielä synnytän, ja synnytys alkaisi supistuksilla, niin vähän mietityttää tajuanko kivun perusteella että on tosi kyseessä. Kun jotenkin kummallisesti en nytkään tajunnut kotona, miten tiheästi supistukset tuli (3min välein) ja miten pitkiä ne oli (1min) ennen kun kellotin. Luulin välejä pidemmäksi ja keston arvioin olevan joku 20 sekkaa Eli tosiaan se supistuksen ikävin huippu vielä oli tosi lyhyt, kun sen saavutti niin sitten melkein oli jo ohi. Mulla oli vedet mennyt ja sovittu aika jolloin palata sairaalaan käytyäni yöllä näytillä.
  23. @Snapper Olen hirvittävän pahoillani puolestasi. Tuulimunaraskauksissa sikiö lopettaa kehityksensä hyvin varhain ja häviää, ja on arveltu että syynä voisi olla esimerkiksi kromosomivirheet. Raskaus surraa eteenpäin ilman sikiötä, kuten monesti keskenmenoissakin (joissa todetaan kuollut sikiö). Jossain vaiheessa alkaa vuotaa pois, mutta olisiko niin, että alkuraskaudessa sikiötä ei "tarvita" raskauden jatkumiselle ja siksi homma ikään kuin jatkuu, vaikka ei enää pitäisi. Onhan se melkoista hommaa muodostaa uutta ihmisenalkua sukusoluista, ja kromosomikämmit ovat suhteellisen yleisiä, kun mietitään, paljonko keskenmenoja noin yleensä tapahtuu. En usko, että siitä sinänsä on mitään hyötyä.
  24. Voi itku @Snapper, onpa inhottavaa, että teille kävi näin. Tosi harmi. Muistan kyllä, kuinka kamalalta minusta tuntui tuulimunan varmistumisen jälkeen, vaikka sitä todellakin osasin odottaa ja tiesin jo 99% varmuudella, ettei raskaus jatku. Mutta silti, muistan kyllä itkeneeni pari päivää kaikkia niitä haaveita mitä oli ehtinyt jo tulla, miehelle(kin) aiheutunutta surua ja pettymystä ja sitä miten ei ikinä saatais lasta. Ainut syy tuulimunalle, mihin itse törmäsin, oli viallinen munasolu, joka kuitenkin onnistuu hedelmöittymään ja kiinnittymään. Sehän ei toki selitä, miksi kroppa sallii niin käydä, ja vielä "raskauden" jatkua jopa viikolle 12 asti. Kumma juttu, niin kuin keskeytynyt keskenmenokin. En tiedä voiko tuulimunan hyötynä ajatella, mutta jollain mekanismilla ilmeisesti keskenmenon jälkeen raskautumiselle on jonkin aikaa suurentunut herkkyys. Ei varmasti lohduta juurikaan juuri teidän tapauksessa, mutta minulle gyne sanoi tuulimunan jälkeen, että on tosi hyvä että raskaus ylipäätään alkoi ja se kertoo jo monta hyvää asiaa mitä tulee raskausennusteeseen jatkossa. Samoin mun akupunkturisti toitotti kovin tuota, miten on hyvä merkki että raskaus on kerran jo alkanut.
  25. Voi kökkö, ettei saanut irti! Muistan itse myös päätyneeni siihen, että yritetään poistaa kierukka, jos vaan mahdollista. Olisi se hirveä lisähuoli raskausajalle pääsin itse silloin kiireellisellä lähetteellä muistaakseni seuraavana tai sitä seuraavana päivänä jo polille. Toivottavasti pääset nopeasti tarkastukseen ja kaikki menisi hyvin!
  26. Ooh kiitos nopeasta vastauksesta, ajattelin ettei tällä foorumilla kovin monella varmaan tällaisesta olisi kokemusta! Kierukkaani koitettiin siis poistaa, mutta lääkäri ei saanut sitä vaikka millä vehkeillä koitti ottaa sen irti. Laittoi minulle kiireellisen lähetteen naistentautien poliklinikalle, mutta ilmeisesti huomenna sieltä otetaan yhteyttä. Alavatsa- ja alaselkäkipuja ja muita raskausoireita on alkanut tulla, mutta ei onneksi ole toispuoleisia. Viikot ovat luultavasti vasta jotain 4+5, vaikka kiertopäivä on jo 47. Toivottavasti tämän viikon aikana pääsisin lääkäriin ja mahdollisimman pian selviäisi juttu, raastavaa odotella.
  27. Hui! Minä olen tullut raskaaksi kuparikierukan kanssa, joskaan pco:ta minulla ei ole. Tein silloin testin raskausoireiden vuoksi ja plussaa näytti. Raskaus kuitenkin keskeytyi jo muutama päivä plussan jälkeen silloin googlailin ahkerasti ja selvisi ainakin se, että kierukkaa voidaan yrittää poistaa hieman alkion sijainnista riippuen. Silloin on kuitenkin iso riski keskenmenolle. Jos kierukka jää kohtuun ja raskaus jatkuu, seurataan raskautta tarkkaan. Minun yksi sukulainen on syntynyt "kierukka kädessä" eli kaikki meni hyvin, vaikka kierukka mukana matkassa olikin Kohdunulkoisenkin olen kokenut, joskaan silloin minulla ei ollut kierukkaa. Kuparikierukkahan ei varsinaisesti lisää kohdunulkoisen riskiä, mutta hormoonittomana menetelmänä ei myöskään ehkäise niitä. Silloin minulla oli niukkaa, ruskeaa vuotoa heti plussasta asti. Rv 5+0 alkoi toispuoleinen vatsakipu ja päivystyksessä todettiin kohtu tyhjäksi ja toisen munasarjan alapuolelta löytyi raskauden alku. Nyt meneillään olevassa raskaudessa kävin ensimmäisessä ultrassa jo 4+2 ja silloin kohdussa näkyi 2 mm läpimitaltaan oleva "kupla", joka viittasi kohdunsisäiseen raskauteen, mutta täysin ei kohdunulkoista voinut noilla päivillä vielä poissulkea. Mutta uskoisin siis, että pian sinulla jo ultrassa voisi nähdä, missä raskaus sijaitsee. Paljon tsemppiä ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
  28. Heippa, pitkästä aikaa täällä! Meillä on siis yksi lapsettomuushoidoilla 2016 syntynyt ihana tyttö ja olen nyt vastoin kaikkia maailman todennäköisyyksiä tullut kuparikierukan kanssa raskaaksi. Kaiken lisäksi kierukka on vielä ultran mukaan täysin paikoillaan ja oikein asennettu. Tällaisia kokemuksia ei (onneksi, kai?) kovin paljoa löydy, joten olisiko täällä ketään jolla olisi kokemusta kierukkaraskaudesta? En tiedä yhtään, millä viikolla edes olen sillä pcon vuoksi kierrot ovat epäsäännölliset, mutta plussasin ekan kerran 6 päivää sitten ja sitä ennen tein negan, joten en kovin pitkällä. Kävin 4 päivää sitten yksityisellä ultrassa, mutta siellä ei vielä näkynyt mitään, sillä tämä on kai niin alussa. Huolettaa kovasti kohdunulkoisen mahdollisuus, koska mietin vain että miten ihmeessä minun pcolla ja paikoillaan olevalla kierukalla voi oikeaan paikkaan kiinnittyä? Kokemuksia?
  29. Ennen kuin kirjoitan tänne oman tarinani, olisikohan täällä kenelläkään tietoa tai pohdintaa miksi tuulimunaraskauksia on? Kun ne ovat niin yleisiä, miten voi evoluutioon jäädä sellainen hikka että tuhlataan näin paljon energiaa ja aikaa tyhjän sikiöpussin kasvatteluun? Voiko siitä olla ollut mitään hyötyä?
  1. Load more activity