All Activity

This stream auto-updates   

  1. Yesterday
  2. Mä nään myös jotain ja yleensä en näe yhtään mitään. Jännää!
  3. Last week
  4. Kyllä siinä jotain on, väristä en osaa sanoa.
  5. Musta näyttää haamulta!
  6. ^Jonkulaista viivaa siinä näkyy, mut vaikea tosiaan sanoa et onko väriä.
  7. Ketju on ollut niin pitkään hiljainen, että tarjoanpa perjantaiviihteeksi supertiirattavaa. Typeränä siis testasin jo noin dpo9. Livenä näkyy jotain mutta vaikea sanoa, onko väriä.
  8. Näemmä esikoisesta olinkin tänne kirjoittanut. Esikoisesta kotiin, kun 5vrk tuli syntymisestä täyteen. Vauva sai päivää ennen lähtöpassit. Minä juuri ja juuri pääsin korkeiden paineiden kanssa seuraavana päivänä, mutta vakuutin kotona olon auttavan niiden laskussa Kuopuksesta Minä olin osastolla kirjoilla viikon, kun CRP liki 400 kohtutulehduksesta. Keskosena syntynyt kuopus pääsi kotiin 2,5vko iässä.
  9. Mä en toisaalta ymmärrä, miksi se on niin "väärin" toivoa tai olla innoissaan just tietystä sukupuolesta. Tai yrittää vielä sitä toista sukupuolta, jos kaksi edellistä on samaa sukupuolta. Eihän se sitä tarkoita, etteikö vanhemmat rakastaisi sitä kolmatta saman sukupuolen edustajaa ihan yhtälailla. Mulla on kaksi poikaa, joiden jälkeen aloin kuumeilla vauvaa. En siis erityisesti kumpaakaan sukupuolta vaan sitä viidettä perheenjäsentä. En odotuksen alkuaikoina osannut olla yhtään pahoillaan niistä kommentoijista, jotka pohtivat, että saataiskohan me viimein myös tyttö. Tottakai pohdin joskus itsekin, minkälaista olis olla tytön äiti ja pääsenkö sitä ikinä kokemaan. Ekassa ultrassa saatiin tuplauutinen ja nyt rakenneultrassa kätilö veikkasi meille yhtä kappaletta kumpaakin sukupuolta. Vaikka olin tosi avoin sukupuolille niin kyllähän se lämmittää sydäntä saada se tyttökin. Eikä se lämpö vie ripaustakaan rakkautta pois pojalta, joka on ihan yhtä toivottu.
  10. On siellä monikkomeiningeissä odottajiakin mut myös konkareita. Ihana kun noita monikko-odottajat ryhmiä laitetaan pystyyn, niistä saa sen hyvän vertaistuen. Sit suosittelen oman alueen yhdistysen toimintaan tutustumista. Perhevalmennukseen ja vauvaryhmiin mukaan vaan. Itse olin niin yksin tuplien ja ongelmien kanssa että ihmettelen miten siitä hengissä selvisin. Nyt jannut täyttää jo kolme. Ollaan hengissä, vielä naimisissa ja koko ajan menee helpommin. Näin jälkikäteen mietittynä toisin olisin tehny nää: pitäny esikoisen osapäiväsenä päikyssä, ottanu kunnan perhetyötä heti vastaan ja verkostoitunu muiden monikkoperheiden kanssa jo vauva-aikana. Ihanaa odotusta kaikille monikko-odottajille!
  11. NKL

    Mäkin kaipaisin tuoreita kokemuksia, syksyllä olis mun vuoro naikkarivisiitille.
  12. Nyt 2vuotiaana tyttö oli vähän yli 10kg
  13. Olimme 2vrk sairaalassa
  14. Ei kyllä vaikuttanut kovinkaan paljon painoon.
  15. Paljon onnea plussanneille!
  16. Molemmat raskauksissa tosi paha pahoinvointi ja tytöt tuli
  17. Samoin itseni kannalta jos vastaan niin 25+ vuoden ikäisenä. Ennen sitä en.olisi ollut valmis
  18. NKL

    Sama juttu
  19. Todella huonosti vaikka kaapissa olisi jopa kolme odottamassa..
  20. Jaksoin merkitä kaikkea muistiin siihen asti, kunnes menin töihin. Sen jälkeen on ollut vauvakirjan perusteella kovin vähätapahtumainen elämä.
  21. Pistämistaktiikasta: mullakin oli aiemmin ongelmaa, että jouduin pistää välillä viisikin kertaa, ennen kuin sain riittävästi verta tulemaan Sitten diabeteshoitaja neuvoi, että paremmin verta saadakseen sormen voi taittaa siitä lähinnä kynttä olevasta nivelestä hieman koukkuun ja samalla painaa sormi sivuttain pöytälevyä vasten. Sitten painat sen saman käden peukalolla kevyesti siitä taitetun sorminivelen kohdalta, jolloin sormen kärkeen kertyy enemmän verta, se punottaa ja pussittaa normaalia enemmän. Siihen kun sitten tuikkaa neulan, niin verta on alkanut ainakin itsellä tulemaan paremmin, eikä pistäminenkään ota kipeää Jos tässäkään vaiheessa verta ei vielä tule kunnolla, niin kättä voi heti pistämisen jälkeen roikottaa alaspäin ja samalla koukistella sormia hieman, sekin auttaa ainakin mulla. Sen sijaan tuo sormen puristelu pistämisen jälkeen pistokohdan läheltä kiellettiin täälläkin, sillä se vääristää mittaustulosta. Raskauden jälkeisestä sokeriarvosta: myös mulle sanottiin, että insuliinintuotannon pitäisi palautua normaaliksi raskauden jälkeen, mutta raskausdiabeteksen saaneilla on tosiaan valitettavasti kohonnut riski kakkostyypin diabetekseen myöhemmällä iällä. Tästä syystä ainakin täällä meillä päin joutuu sokeriarvojen tarkistuksiin myös raskauden jälkeen, ilmeisesti noin vuoden kuluttua ainakin alkuun. Ja jos joutuu raskausdiabeteksen suhteen lääkitykselle, niin sitten käsittääkseni kontrolli on jo nopeamminkin. Myös vauvan sokereita tarkkaillaan synnärillä tehokkaammin RaDi-diagnoosin vuoksi. Tässä vaiheessa tuota verensokerin kohoamista pitäisi kuitenkin selittää se, kun pelkän maksan lisäksi nyt myös istukka puskee sokeria verenkiertoon, niin haiman teho ei meinaa ihan riittää laskemaan sitä kaikkea. Tästä syystä kyseessä on nimenomaan raskausajan diabetes ja kunhan istukka poistuu, pitäisi ongelmankin poistua
  22. ^Mulla on itselläni ruotsinkielinen etunimi, ja tulen suomenkielisestä perheestä. Nimi ei ole koskaan mua häirinnyt, joskus toki joutuu vastaamaan kyselyihin siitä kumpaa kieltä puhun. Omasta mielestäni osa ruotsinkielisistä nimistä toimii paljon paremmin kuin suomenkieliset (esimerkiksi Oskar vs Oskari). Mä en suotta murehtis toisten mielipiteitä vaan antaisin lapselle just hänelle sopivan nimen.
  23. Minunkin mielestä Miska on selkeästi pojan nimi. Olis mun suosikki elokuussa syntyvälle esikoiselle, mutta ei mene miehelle läpi. En ole kahlannut kaikkia sivuja läpi niin en tiedä onko tästä jo keskusteltu, mutta onko teidän mielestä hölmöä antaa lapselle suomenruotsalainen (heidän kalenterissa nimipäivä) etunimi, vaikka ei olla kaksikielisiä ja sukunimikin on ihan tavallinen suomalainen? Nimi on kyllä suomalaisenkin suuhun helposti lausuttava ja toimii englanniksikin. Ehkä eniten tässä rassaa se, että mitä muut ihmiset ajattelee, vaikkei sillä pitäisi olla mitään väliä. Että ajatteleeko ihmiset, että luullaan olevamme jotenkin ”parempia” jos annetaan ruotsinkielinen nimi (omasta suvusta tulisi ihan varmasti tällaista kommenttia).. tai oletetaanko sitten, että lapsi on kaksikielinen ja puhuu ruotsia? Hmm hmm..
  1. Load more activity