[kultanen]

Tässä vastakohtana ketjulle "sitten kun minulla on lapsia en...". Mitä päätöksiä olette tehneet ja lapselliset voivat kertoa, ovatko päätökset pitäneet.

Itse aion:
-yrittää rintaruokkia, jos mahdollista
-yrittää tehdä itse mahdollisimman paljon soseita
-yrittää tukea lapsen kehitystä ja luovuutta esim. leikkien avulla
-antaa myös miehelleni huomiota
-käyttää kestovaippoja

[Rusina]

Yritän:
- Olla lapselleni mahdollisimman hyvä äiti.
- Antaa miehelleni kaiken tukeni, jotta hänestä tulee mahdollisimman hyvä isä. Yritän luottaa miehen vauvanhoitotaitoihin jne.
- Ottaa itselleni omaa aikaa aina kun pystyn.
- Välttää sudenkuopan: "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Eli toisin sanoen yritän "unohtaa" ammattikasvattajan roolin ja keskittyä olemaan äiti.

[Tahdon67]

- Huomioida suuresti kielenkäyttöni, etten kiroilisi enää!
- Antaa aikaa myös miehelleni
- Antaa mieheni olla tasavertainen vanhempi
- Puuhata lapsen kanssa mahdollisimman paljon kodin ulkopuolellakin, ei kotihiiri-äitinä

Hmm.. ainakin näin

[Tahdon67]

lisää, näistä on puhuttu yhdessä
- pitää huolen ettei lapseni omista kaikkia mahdollisia pelikoneita (xbox,pleikkari,tietokone jne)
- pitää huolen ettei lapseni tule riippuvaiseksi netistä. Saatika käytä sitä kuin luvan kanssa.

......En ymmärrä kun tiedän 10v lapsia joilla on kaikki mahdollset pelikoneet ja huutavat jos eivät pääse nettiin. Ja siinä niiden päivät menee sisällä pelatessa.

[Adelita]

Päätin, että kun minusta tulisi äiti, niin laulaisin lapsilleni (erityisesti tuutulauluja nukkumaan mennessä, mutta muutenkin). Nyt olen äiti ja hoilaan joka päivä "Ihhahhaata" ja "Oravan pesää" ja "Piippolan vaaria" ja "Tuiki tuiki tähtöstä" ja... (Uskallan nykyisin jopa laulaa, vaikka miehenikin olisi kuulemassa!)

[PMLats]

No jospa minä listaisin asioita, joita minun piti tehdä vauvan synnyttyä, mutta en ole saanut tehdyksi:

- käyttää alusta asti kestovaippoja. No yhden harsovaipan laitoin kun vauvan kanssa tultiin kotiin. Sen jälkeen on käytetty kertiksiä...
- piti olla paljon ihokontaktissa vauvan kanssa kun se oli pieni. No, mun rinnat ja sektioarpi oli niin kipeät tosi pitkään, ettei vauvan iholla pitämisestä tullut yhtään mitään. Onneksi ei ollut ongelmia maidonnousun tai vauvan imuhalujen kanssa.
- harrastaa alusta asti vauvahierontaa. Muutaman kerran olen tehnyt, mutta vauva kiemurtelee eikä tunnu erityisesti nauttivan hieronnasta, joten olkoon
- jutella vauvalle paljon heti alusta asti. Vauvalle puhuminen tuntui alussa tosi toopelta, ja olen oppinut vasta nyt myöhemmin höpöttelemään enemmän.

En onneksi kanna näistä hirveän huonoa omaatuntoa Kaiken olen kuitenkin tehnyt parhaan kykyni ja jaksamiseni mukaan. Paljon on vielä lupauksia, joiden pitävyyttä pääsen testaamaan, kuten:

- kannustan lastani lukemaan kirjoja pienestä pitäen
- valmistan lapseni ruuat itse (poikkeuksena matkat ja semmoiset)
- säilytän malttini lapsen kanssa (epätodennäköistä, mutta pakko yrittää!)
- opetan lapseni kaikkiruokaiseksi
- pidän kiinni omasta harrastuksestani!

Joo, ja olisi noita tsiljoona muutakin

[Kyllikki-Kaarina]

Aion...
-sylitellä, suukotella ja paijailla lasta mahdollisimman paljon ja kertoa hänelle, että hän on meille tärkeä ja rakas
- kiireessäkin löytää aikaa pysähtyä aidosti kuuntelemaan lasta

Siinä oli ne tärkeimmät. Ensimmäistä kohtaa olen jo noudattanut. Toisen kohdan vuoro tulee sitten, kun lapsi hieman kasvaa.

Lisäksi olen suunnitelmieni mukaan onnistunut ihan kiitettävästi huolehtimaan
-parisuhteestani
-kunnostani
-ulkonäöstäni

Sitten oli lisäksi vähän vähemmän tärkeitä juttuja, joista en olisi ottanut stressiä, vaikkei olisi aikomuksiani pystynytkään toteuttamaan. Toistaiseksi kuitenkin olen aikomuksieni mukaan onnistunut

-käyttämään kestovaippoja
- tekemään ruuat itse
- välttämään hirveät krääsävuoret ja lelukasat

Ja jotta ei kuulostaisi liian täydelliseltä, niin toki löytyy myös niitä juttuja, jotka eivät ole menneet lainkaan niin kuin suunnittelin. Etukäteen olin päättänyt, että vauva nukkuu alusta asti omassa huoneessaan. Noh, arvaatte varmaan, missä vauva loppujen lopuksi viettää ison osan öistään.

[Adelita]

Kyllikki-Kaarina kirjoitti Oct 31 2008, 12:10 PM

- sylitellä, suukotella ja paijailla lasta mahdollisimman paljon ja kertoa hänelle, että hän on meille tärkeä ja rakas
- käyttämään kestovaippoja
- tekemään ruuat itse
- välttämään hirveät krääsävuoret ja lelukasat

Tässä tulikin esille sellaiset tärkeänä pitämäni asiat, jotka olivat aikeenani ennen pienten syntymää ja joista olen hienosti saanut (enimmäkseen) pidettyä kiinni nyt, kun pienet ovat jo mahan ulkopuolella. ("Lievennys" kuitenkin, että kyllä sitä esim. joskus tulee ostettua purkkiruokaa kaupasta... )

[suspuliini]

Asioita joita päätin toteuttaa äitinä:

Halaan, pidän sylissä ja kosketan niin paljon/kauan kuin jaksaa ottaa vastaan
Luen lapselle kirjoja ja runoja joka päivä
Keskustelen lapsen kanssa päivän tapahtumista, kyselen ja olen kiinnostunut
Vien lapsia kaikkiin sellaisiin paikkoihin ja tapahtumiin joista pidän ja olen kiinnostunut

-Nämä kaikki olen toteuttanut

Asioita joita nyt tulee mieleen mitä voisin päättää:

Ulkoilla enemmän
Syödä enemmän yhdessä
Katsottais vähemmän tv:tä

-Noi on sellaisia että ajoittain parannetaan ja toisinaan repsahtaa!

[mari.com.au]

Kyllikki-Kaarina kirjoitti Oct 31 2008, 21:10 PM

Aion...
-sylitellä, suukotella ja paijailla lasta mahdollisimman paljon ja kertoa hänelle, että hän on meille tärkeä ja rakas
- kiireessäkin löytää aikaa pysähtyä aidosti kuuntelemaan lasta

Siinä oli ne tärkeimmät. Ensimmäistä kohtaa olen jo noudattanut. Toisen kohdan vuoro tulee sitten, kun lapsi hieman kasvaa.

Lisäksi olen suunnitelmieni mukaan onnistunut ihan kiitettävästi huolehtimaan
-parisuhteestani
-kunnostani
-ulkonäöstäni

Sitten oli lisäksi vähän vähemmän tärkeitä juttuja, joista en olisi ottanut stressiä, vaikkei olisi aikomuksiani pystynytkään toteuttamaan. Toistaiseksi kuitenkin olen aikomuksieni mukaan onnistunut

-käyttämään kestovaippoja
- tekemään ruuat itse
- välttämään hirveät krääsävuoret ja lelukasat

Ja jotta ei kuulostaisi liian täydelliseltä, niin toki löytyy myös niitä juttuja, jotka eivät ole menneet lainkaan niin kuin suunnittelin. Etukäteen olin päättänyt, että vauva nukkuu alusta asti omassa huoneessaan. Noh, arvaatte varmaan, missä vauva loppujen lopuksi viettää ison osan öistään.

Mulla on oikeastaan ihan samat jutut (miinus kestovaipat). Ruokia ostan varmasti silloin talloin kaupasta, mutta jos suurimmaksi osaksi sais tehtya itse...

Mutta todella, hauan kertoa lapselle etta rakastan hanta (tama kun ei suomalaiseen kulttuuriin ole oikein kuulunut), haluan pitaa itseni ja parisuhteeni kunnossa, enka halua kotini nayttavan "lapsi/lelu-kaaokselta".

[Annika]

mari.com.au kirjoitti Nov 10 2008, 23:48 PM

Mutta todella, hauan kertoa lapselle etta rakastan hanta (tama kun ei suomalaiseen kulttuuriin ole oikein kuulunut), haluan pitaa itseni ja parisuhteeni kunnossa, enka halua kotini nayttavan "lapsi/lelu-kaaokselta".

Näitä oon minäkin miettinyt.

[Hippaleidi]

Aion:
- tehdä parhaani, että lapsi tuntee olonsa rakastetuksi
- käyttää kestovaippoja
- vaalia parisuhdetta
- pitää huolta ulkonäöstäni ja alkaa myös urheilemaan aktiivisesti
- tehdä useammin ruokaa kotona
- lukea ja laulaa vauvalle

[Bamselina]

Aion:
- halata ja pussata ja pitää lasta paljon sylissä
- kertoa avoimesti että rakastan (ehkä pieni trauma omasta lapsuudenkodista, jossa tätä ei koskaan saanut kuulla)
- käyttää kestovaippoja
- yrittää tehdä soseet ja ruoat mahd pitkälle itse
- antaa miehelle tilaa vauvanhoitoon (etten seiso vieressä nipottamassa että tämä tehdään näin ja näin..)
- lukea lapselle paljon

[Pisces]

Aion antaa isän hoitaa vauvaa omalla tavallaan, enkä puutu ja korjaile hänen tekemisiään kokoajan.. (tää vaatii varmasti multa paljon tahdonvoimaa )

Aion kieltää lelulahjat synttäreinä ja jouluna, kunnes lapsi alkaa itse tajuta saavansa lahjoja, eli varmaan n.2 vuotiaaksi asti, riippuen vähän siitä miten esim. joulu sijoittuu suhteessa lapsen syntymään! Musta on ihan käsittämätöntä että omalle kummitytölle (1vee 2kk) ostettiin synttärilahjaksi kasapäin leluja ja kuukausi sen jälkeen jumalattomat kasat joululahjoja! Vähemmästäkin kaapit alkaa tursuta..

Aion myös opettaa lapseni kaikkiruokaisiksi (tiedä sitten onko mahdollista) ja tehdä itse ihan kotiruokaa, eikä mitään saarioisten makaroonilaatikkoa joka toinen päivä!

[mailis]

-Olla lapselleni paras mahdollinen äiti
-Antaa mieheni olla lapsellensa paras mahdollinen isä, enkä puutu hänen tapoihinsa toimia vauvan kanssa.


Kestovaippailua, täysimetystä,luomuilua,muskaria ym. en lupaa. Sen näkee sitten kun on sen hetki.

[Riikka79]

En muista muita tietoisia päätöksiä kuin sen, että en koskaan fyysisesti rankaise lasta esim. tukista tai anna luunappia. Tämän päätöksen olen myös pitänyt tähän saakka ja aion pitää myös jatkossa.

[susan82]

- välttää ulkonäköni arvostelemista/kauhistelua peilin edessä lapsen nähden
- ehdottomasti olla kurittamatta lastani fyysisesti
- yrittää parhaani kestovaippojen kanssa, mutta sallia myös hairahdukset kertakäyttöisiin
- viettää mahdollisimman paljon aikaa lapseni kanssa ja nauttia hänen olemassaolostaan
- tehdä kotiruokaa mahdollisimman usein
- välttää turhia hankintoja ja kannattaa kierrättämistä myös vauvatarvikehankinnoissa
- tehdä osan vauvanvaatteista itse
- rakastaa pientä enemmän kuin mitään muuta unohtamatta rakasta miestäni kuitenkaan

[curly]

Minä aioin:

-Opettaa lapsen näyttämään tunteitaan
-Opettaa lapsen puhumaan tunteistaan
-Luottaa mieheni lastenhoitotaitoon ja päättää kahdestaa hänen kanssaan lastenhoitoon liittyvistä asioista yms.
-Lukea iltasatuja (myös niitä oman lapsuusajan suosikkeja )
-Opettaa sanat "kiitos" ja "anteeksi"
-Huomioida myös puolisoni ja järjestää aikaa myös sille kauan odotetulle häämatkalle, joka ei tässä opiskelijabudjetissa onnistu rahan/ajan puuttee takia
-Opettaa lapsen ennen kotoa muuttoa pyykkäämään, kokkaamaan ja tiskaamaan
-Tartuttaa kirppisinnostukseni
-Yritän itse olla hyvä vaimo ja äiti, kuitenkaan stressaamatta liikaa, jos maailma ei aina pyöri siihen malliin kuin itse haluaisi
-Totuttaa lapsen sosiaaliseksi, koska meillä suuri ja läheinen suku.

Huhhuh, kyll nyt tuli jo aika monta aikomusta, luetaan lista läpi uudelleen neljän vuoden päästä ja päivitetään

[sincerity]

Esikoisen ilmoitellessa tulostaan minulla ei ollut minkäänlaisia "näin aion tehdä" -ajatuksia. Päivä ja tilanne kerrallaan eteenpäin tarvottiin. Ihan hyvä, stressiä oli ihan ilmankin.

Nyt kun pääsen toivottavasti kokemaan ihanan elämän ihmeen uudestaan, voisin vähän listatakin jotain..

- Kuuntelen enemmän. Sekä lasta että miestä.
- Suljen korvani useammin. Ulkopuolisten kommenteilta.
- Pidän itsestäni ja jaksamisestani parempaa huolta.

Jokailtainen iltasatu tai tuutulaulu pysynee ohjelmassa ihan lupaamattakin, samoin kilometrejä pidemmäksi kasvanut pinna. Ehken enää taannu uhmaikäisen taaperon kanssa parkumaan lattialla kilpaa Opetan lapseni (molemmat) kunnioittamaan luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Ketään ei satuteta tahallaan, mitään ei rikota tahallaan, omat jäljet siivotaan niin kotona kuin metsässäkin.

[hmmm]

Ennen lasten syntymää olin ajatellut:

- leikkiä, lukea ja laulaa lasten kanssa
- pitää huolta miehestä, itsestäni ja kodista
- kokeilla kestovaippoja
- tehdä ruokaa itse
- kasvattaa lapsistani yhteiskuntakelpoisia

Ja kuinkas sitten kävikään? Esikoisen kanssa jaksoin leikkiä jonkun verran ennen toisen syntymää, mutta nyt aina vaan vähemmän (mutta toisaalta esikoinen on oppinut leikkimään itsekseen jo). Kirjoja luettiin esikoiselle tosi paljon ennen tätä toista, mutta edelleen useita kertoja viikossa. Laulan paljon (ja huonosti). Esikoinen tykkää laulamisesta ja se onnistuu vauvaa hoitaessakin.

Miehelle ei ole riittävästi aikaa ja toisaalta mies tekee ylitöitä eli hänelläkään ei ole aikaa mulle. Oma ulkonäkö kaipaisi kampaajaa ja lenkkeilyä, mutta ehkä sitten kun on aikaa. Koti on sen näköinen, että täällä asuu 10 lasta eikä yhtään aikuista.

Esikoisen kanssa kokeiltiin kestovaippoja jonkun verran ja toinen täyskestoilee.

Esikoinen osaa nyt 2-vuotiaana kiittää ja pyytää anteeksi eikä varastele kaupasta karkkia, joten yhteiskuntakelpoiseksi kasvattaminen on hyvällä mallilla.