[Graintad]

Muita adoptiota suunnittelevia?

Kaikki ajatukset ja kokemukset tervetulleita!

[Graintad]

Maat joista on mahdollista adoptoida:

Venäjä, Kiina, Intia, Thaimaa, Filippiinit, Etelä-Afrikka, Etiopia, Kenia ja Kolumbia.
Ilmeisesti myös Virosta on vielä mahdollisuus adoptioda, mutta on hyvin harvinainen nykyjään.

Informaatiota adoptiosta:

www.pela.fi
www.interpedia.fi
www.adoptiokuraattori.fi
www.adoptioperheet.fi
www.yhteisetlapsemme.fi
Helsingin kaupunki

Noi tuli nyt äkkiä mieleen, kerotkaa lisää...

Lisäsin Timotein linkin tohon...

[Timotei]

Haaveilu siis aloitettakoon täällä.

Lisäisin tohon yllä olevaan Graintadin listaan myös Helsingin kaupungin, joka myös siis toimii palvelun tarjoana Pelan ja Interpedian rinnalla: Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä.

Täällä haaveilu aktiivisessa tilassa, mutta vasta vuosien päästä ajankohtainen. Jos siis haaveilu päättyy myönteiseen lopputulokseen.

[Alya]

Semmosta oisin kysynyt viisaammilta, että mitä ne "erityistarpeet/special needs" adoptiolapsilla käytännössä tarkoittaa? Psyykkisiä oireyhtymiä, kehitysvammoja, amputoituja raajoja, HIV:iä, hepatiittia, synnynnäisiä epämuodostumia, liikuntavammoja??? All above vai muuta, mitä?

[GoblinQueen]

Special needs- lapsilla voi olla ihan mitä tahansa sairauksia/oireita/vaikeita taustoja yms. minkä vuoksi heidän hoitonsa on tai saattaa ollaa haasteellisempaa.

[Graintad]

Ylipäätänsä kannattaa muistaa että adoptiolapsella saattaa olla aika haasteellinen kasvu, hylkäämiskokemus, on se sitten tapahtunut 1kk tai 6v ikäisenä jättää aina jälkiä... Siihen kannattaa varautua aina...

Tietääkseni HIV lapsia ei tule Suomeen.
Mutta yleensä jokainen maa määrittää aina omat SN rajat. esim. Kolumbia on jossain vaiheessa määrittänyt että tummaihoinen lapsi on SN lapsi.
Mutta niinkuin GQ tossa mainitsi se voi oikeastaan olla ihan mitä vaan... Sitten on jokaisen perheen päätettävä mitä SN tapauksia he pystyvät hyväksymään, jos mitään...

[Norppa]

Mä hyppään mukaan tähän ketjuun ja alan ensitöikseni kahlata noita linkkejä läpi. Adoptio on vakavassa harkinnassa. Asia ei ole edennyt vielä muulla tavalla kuin sillä, että johonki neuvontaan pitäisi varmaan päästä, mutta kuten huomannette, tietoa ei ole vielä juuri lainkaan.

Asia ei ole julkinen, joten jos joku IRL-tuttu tunnistaa, toivon asian pysyvän vielä toistaiseksi salassa.

[Graintad]

Tervetuloa Norppa tällekin puolelle!

[GoblinQueen]

Tänään TV1 Klo 20.00

Tosi tarina: Kelvolliset vanhemmat

Nelikymppisille Tuulalle ja Laurille kansainvälinen adoptioprosessi on viimeinen mahdollisuus saada oma lapsi. Dokumentti seuraa pariskunnan elämää viiden vuoden ajan heidän adoptioprosessissaan.

[tiukut]

Katsoin tämän mielenkiintoisen ohjelman Yle Areenalta. Suloinen Anhu-Liinu sai hyvän kodin ja vanhemmat. Itse vaan pohdin, että miksi kansainvälinen adoptio kestää niin kauan? Tämäkin tyttö oli n. 2pv ikäinen kun hänet on hylätty ja nyt vasta 3-vuotiaana sai oman perheen. Kauanko "tuhlataan" aikaa biologisten vanhempien etsimiseen vai miksi prosessi kestää niin kauan? Joku paremmin asiaan perehtynyt tietää? Ymmärrän että ainakin kuukausia menee, vuotta 3 vuotta. Se on pitkä aika lapsen elämässä.

[Graintad]

Kansainvälinen adoptio on AINA viimeinen vaihtoehto. Ensin etsitään adoptiovanhempia lapsen kotimaasta ja myöskin sijaisvanhempia.
Sitten on kaiken maailman paperin pyörittämiset ym. Siinä vain menee aikaa...

[tiukut]

Kiitos selvennyksestä Graintad. Niinhän se on, että lapsi tulisi jäädä kotimaahansa. Silti kuulostaa pitkältä ajalta ja ilmeisesti kun Kiina tiukensi adoptiosäädöksiää niin kestää monia vuosia, kuten tässäkin ohjelmassa kävi ilmi. Aiemmin oli alle vuosi ja nyt puhutaan 3-4 vuotta.

Graintad, mikä teillä on kohdemaana, jos saan kysyä? Itse olemme siis vasta alkutekijöissä tässä lapsiasiassa kun hoidot ovat alkamassa tänä vuonna, mutta jos ei ne tuota tulosta niin adoptio olisi itselleni luonnollinen vaihtoehto. Mies epäröi lähinnä ulkonäköasioiden takia? Ja silloinhan me emme kelpaa adoptiovanhemmiksi jos miestä ei lapsen ulkonäkö miellytä... Oma haaveeni on saada lapsi, väristä viis (oma kummilapsenikin on ihana tummaihoinen tyttö!!). Ja vielä kun ongelma on mies ja hänen sukusolunsa niin joskus vaan sapettaa hänen ahdas ajatusmaailmansa, jonka seurauksena voimme jäädä kokonaan ilman lasta... Mutta semmoista tämä elämä on, ei reilua!

[Graintad]

Pitää myös muistaa että lapsia on huomattavasti vähemmän kuin mitä hakijoita on, kaikki ei vaan saa lapsia, ja nekin jotka saa joutuvat odottamaan pitkään...

Me ollaan adoptiomassa Venäjältä, paperit ovat lähteneet, mutta odottavat mun uutta passia kun mun vanhassa oli sukunimi kirjoitettu "väärin"... No, ensi viikon perjantaina saan senkin asian hoidettua.

Jokainen ado vanhempi miettii lapsen ulkonäköä, ja pitäähän sitä myös miettiä, koska vaikka vanhemmat ja lähipiiri olisikin sokea asialle, niin ympäristö ei kuitenkaan ole ja vanhempien pitää miettiä myös sitä kuinka käsittelevät asiaa kun tulee kommentteja, koska niitä tulee, on ne sitten hyviä tai huonoja...
Ja vaikka kyse ei sitten olisikaan ihonväristä niin sitä miettii kuitenkin miltä lapsi näyttää, onko lapsella siniset/vihreät/harmaat/ruskeat silmät... onko lapsella vaalea/tumma/punainen tukka? Ne ovat kuitenkin ihan normaaleja mietintöjä...
Entäs jos kun näet lapsen kuvan huomaat että lapsi on "ruma"? Mitä sitten? Toki kauneus on katsojan silmissä ja varmasti se oma lapsi on kaunis, mutta...

[tiukut]

Venäjä! Se onkin varmaan ainoa maa johon mieheni voisi kuvitella paperinsa lähettävän. Ja edelleen kyse ulkonäöstä..

Tottakai ihmisiä pohdituttaa ulkonäkö. Eihän biologisestakaan lapsesta tiedä kummanko piirteet perii ja jos sattuu tulemaan ne "huonot" molemmilta. Mutta olisi kyllä outoa jos vuosikausia adoptiolasta odotettuaan ensimmäinen ajatus lapsen valokuvasta olisi "onpa ruma". Onhan se oma lapsi aina kaunein..? Tätä olen yrittänyt selittää miehelle. Mutta toisaalta, hän on mies eikä halua nyt miettiä moisia. Panostaa vaan hoitoihin. Itse taas kun tykkää ajatella myös niitä toisia vaihtoehtoja jo hieman ja ottaa selvää mahdollisuuksia.

Itseäni mietityttää myös tuo lasten "riittävyys" kv. adoptioon? Kun lapsia on tosiaan vähemmän kun haluajia. Kuka jää ilman... Kun itsellä on aina ollut vesiselvää se, että lapsia tulee tavalla tai toisella. Jos hoidot eivät auta ja jäämme ilman adoptiolastakin, mistä repiä elämäniloa siihen ammottavaan aukkoon.

Toivottavasti Graintad saat passin ihan oikeallakin nimellä. Onpa outo virhe tapahtunut. Ja oma lapsemme on taas hieman lähempänä.

[Graintad]

Huomenna saan hakea sen passin, vihdoin ja viimein... Sitten paperit lähtee taas kerran eteenpäin...

[tiukut]

Hei, minäkin hain tänään uuden passin. Tosin ihan vaan kun oli menossa vanhaksi ja reissu edessä. Toivottavasti Graintadin nimi oli nyt oikein!

[Graintad]

jep, nyt oli nimi oikein ja kopio otettu ja todennettu oikeaksi, myöhästyin tosin päivän postista, joten se lähtee vasta maanantaina eteenpäin... No, silloin sitten... eihän se ole kuin yksi päivä...

[tiukut]

Hei Graintad,

mikä on nyt siis seuraava vaihe teillä kun paperit lähtivät? Koska voisitte realistisesti kuulla jotain ja mitä se olisi? Jännittävää! Sorry jos kyselen tyhmii...

[Graintad]

Tänään tuli itseasiassa pari lisäpaperia mitä pitää käyttää maistraatissa... Se tehdään siis maanantaina...

Mutta kunhan ne paperit ovat lähetetty niin sitten ne käännetään ja sen jälkeen kuluu varmaan muutamasta kuukaudesta vuoteen, puoleentoista... Tosin yleensä ne kai yrittää olla lähettämättä papereita ellei ole odotettavissa että odotusaika on alle vuoden... Senhän takia mekin joudutiin odottamaan vähän aikaa luvan saamisen jälkeen...
Niin ja seuraavaksi on siis ensin taas vaihteeksi laskun maksu ja sen jälkeen nimeäminen

[mamaliini]

Meillä on haaveissa joko oma toinen lapsi tai sitten adoptiolapsi, haaveilen sellaisesta pienestä tummaihoisesta tytöstä, mutta en tiedä onko sellainen mahdollista saada.
Jos on, niin mistäs sitä kannattais aloittaa?