Sign in to follow this  
Followers 0
Nadda

Kun kaikki hyvät nimet on jo viety

17 posts in this topic

Esikoiselle oli helppo keksiä nimi, kun oli vain taivas rajana. :D

Nyt, jos toisia lapsia tulee, niin nimen keksiminen on vähän hankalampi juttu - varsinkin, jos kriteerit ovat yhtä kovat kuin minulla. :rolleyes:

 

Haluaisin siis, että nimi

- löytyy almanakasta

- on suomalainen

- ei ole joka toisella vastaantulijalla

- ei ole sen hetken suosikkinimi

- on helppo taivuttaa

- suht lyhyt (esim. Adalmiina on hankala kutsumanimenä)

 

Nimi saa olla kaksoismerkityksellinen. Esikoisella on luontoaiheinen nimi, joka on saanut kovasti kehuja eikä tosiaan löydy ihan jokaiselta. Toinen nimi on suosikkinimi, mutta se ei haittaa. Tytölle olisi toinen nimi valmiina, mutta mukavaa kutsumanimeä ei tunnu löytyvän. Kaikki kivat ovat joko tosi yleisiä nyt tai aiemmin, vaikeita taivuttaa, liian outoja tai liian suosittuja. Osa nimistä taas tuntuu siltä, että jos tuon laittaa, niin se on matkimista.

 

Pojalle meillä oli ennen esikoisen syntymää nimiehdotus valmiina, mutta olen sitäkin alkanut hieman epäilemään. Pojannimen keksiminen on siis vielä hankalampaa, kun kaikki kivat tuntuu olevan jo jollain sukulaisella tai sitten muilla samanikäisillä tenavilla.

 

Sitten sitä miettii vielä sitä, että voiko toisen sisaruksen nimetä samoilla kirjaimilla alkavilla nimillä kuin esikoisen. Jos tulee enemmän lapsia, niin pitääkö kaikkien nimet sitten antaa samoilla alkukirjaimilla, ettei tule ulkopuolinen olo?! :rolleyes:

 

Ajankohtaistahan tämä ei ole, mutta olen miettinyt nimiasiaa jo esikoisen syntymästä lähtien enkä vieläkään ole mihinkään lopputulokseen päässyt itseni kanssa. Kertokaa siis lohduttavia tarinoita siitä, kuinka nimiasia on ratkennut parhain päin, vaikka ensin on näyttänyt ettei siitä mitään tule. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko kaikkien muka helppo valita nimi lapselleen? :blink::lol:

Ei ollut helppoa kun oli liikaa vaihtoehtoja. :lol:

 

Mulla kriteereinä oli:

- suomalainen nimi

- löytyy almanakasta eli on nimipäivä

- on helppo lausua ja kirjoittaa oikein

- eka nimi lyhyt, toinen pidempi (esim. Iida Emilia)

- ei liian "vanhan" kuuloinen nimi (esim. Martta, Pirkko, Pertti ja Reino) :)

 

Itseäni ei haittaa, jos nimi on suosittu ja itse asiassa valitsimmekin tyttärellemme aika suositun nimen. Pääasia on se ettei se ole käytössä tuttavilla (kaverit, sukulaiset jne.) jolloin voisi mennä sekaisin kenestä puhutaan.

 

Teimme pitkän listan kivoista nimistä ja sitten valitsemisesta tulikin hankalaa... mutta kyllä sopiva nimi lopulta löytyi. Valittiin jo nimi ennen syntymää mutta sitten se vielä vaihtui parempaan syntymän jälkeen. :)

 

Toiselle lapselle (jos sellainen meille joskus suodaan) olemme jo samalla miettineet nimeä. On useita vaihtoehtoja, joista jotkut alkavat samalla kirjaimella ja ovat muutenkin aika samantyylisiä mutta jotkut ovat ihan erilaisia. Saa nähdä minkä sitten mahdollisesti valitsemme, mutta luulen ettei se ole yhtään helpompaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiähän on maailma pullollaan, joten ongelmana on ehkä vain löytää se oikea. Meille on tärkeää, että nimi on suomalaiseen suuhun sopiva, ei liian vierasmaalaisen kuuloinen (pitää sopia suomalaiseen sukunimeen), eikä "tekemällä tehty". Myöskään c-kirjaimia sisältävät nimet eivät tule kyseeseen, nimellä pitää olla suomalainen kirjoitusasu. Väestörekisterikeskuksen tilastoja suosituista nimistä on tullut tavailtua tarkasti, en halua että lapsella on yleinen nimi.

 

Olisin halunnut pojalle erään harvinaisen ja supisuomalaisen nimen, mutta se on eräällä liian läheisellä sukulaisella. Niinpä poika sai erään mielestämme kauniin, mutta harvinaisen nimen (alle 10 sen nimistä vuosittain). Nimi on ollut tasaisen harvinainen kaikkina vuosikymmeninä, joten se ei ole leimallisesti tietyn ikäisten nimi. Kaikki tuttavat eivät ole olleet valintaan ihastuneita, mutta toisaalta toiset taas ovat tykänneet kovastikin. Kaimoja ei ole tullut vastaan ja tuskin kovin montaa tuleekaan.

 

On kyllä hassua, että tuttavapiirissä suurimmalla osalla lasten nimet löytyvät suosituimpien parinkymmenen nimen listalta. Tämän hetken suositut nimet kuulostavat kuitenkin vielä tuoreilta, koska niitä ei esiinny omassa sukupolvessa eikä omien vanhempien sukupolvessa juurikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nimiä on mietitty jo ennen plussausta, ja ongelmana on se, että halutaan todella perinteinen nimi, mutta niin on miehen suvussa haluttu aina ja miehen suku on ISO :D Eli ne perinteiset hannat, elinat, mikot jne on jo käytössä :).

 

Mutta keksittiinpä hyvä tapa kyttäillä vähän perinteisempiä nimiä... kuolinilmoitukset :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille nimen päättäminen on ollut todella vaikeaa.. ja kun ristiäiset on vasta tulossa, vieläkin aiheuttaa päänsärkyä.. Meillä ei ollut lapsen sukupuoli ennen syntymää tiedossa, itse mietiskelin sitten nimiä sekä pojalle että tytölle. Mies antoi omat mielipiteensä aina ehdotuksiini, mutta oli sitä mieltä, ettei kannata liian tarkkaan pohtia, kun ei se sukupuolikaan ole vielä selvillä.. :mellow:

 

Nyt sitten ristiäiset ovat aivan ovella ja lapsen ensimmäinen nimi on edelleen "hakusessa".. Itse olisin halunnut jo hyvän aikaa totutella nimeen ja sitä kautta miettiä, onko se todella oikea valinta lapselle. Ei kuitenkaan vaan millään meinata päästä yksimielisyyteen ensimmäisestä nimestä, toinen nimi on olemassa ja ehdotuksia kolmanneksi, mutta ensimmäinen nimi vain edelleen puuttuu..

 

"Hyvät nimet " on joko annettu jo jollekin lähipiirin lapselle tai sukulaiselle ja sitten ei vain löydy molempia miellyttävää ehdotusta, jonka kelpuuttaisimme ensimmäiseksi nimeksi.. Hankalaksi siis on mennyt, vaikka on maailma nimiä pullollaan, toivottavasti sitten tässä viime hetkillä saadaan päätettyä yhdessä se nimi, joka molemmista tuntuu oikealta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kanssa yllättäen tullut ongelma tämän kakkosen nimen kanssa. Esikoisen nimi vain kolahti kohdalleen jo joskus raskausaikana ja se oli jotenkin niin selvä, tyttö näyttikin ihan nimeltään.

 

Nyt ei sitten keksitä mitään. Mies kyllä hyväksyy melkein kaikki ehdotukset, että ongelma ei ole siinä. Tuntuu vaan että sitä Oikeaa nimeä ei ole.

Hyviä nimiä on jo paljon käytössä lähipiirissä. Muuten tuntuu että kaikissa nimissä on jotain vikaa, häiritsee jokin merkitys, nimi on liian yleinen, tai ei sovi sukunimeen tms. Toisia nimiä kyllä keksitään, mutta etunimeä ei.

Olen selannut varmaan kaikki maailman nimikirjat ja nettisivut. Nyt yritän vaan luottaa siihen että kun vauva syntyy niin jos se sieltä sitten tulisi... :rolleyes:

Edited by Nessa

Share this post


Link to post
Share on other sites

JOs meille joskus tulisi tyttö-vauva, olisi nimen antaminen helppoa. =)

Pojan kanssa asia olisi aivan eri. Kaikki pojan nimet mistä tykätään ei käy sukunimen kanssa ollenkaan jotenkin.. vaikeaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmille lapsille on ollut suht helppo keksiä nimet. Kolmannelle lapselle ei nimeä olisikaan enää niin helppo keksiä, mutta lapset jäänevätkin näihin kahteen. Pari ihmistä on tytön syntymän jälkeen kertonut melkein ottaneensa hänen etunimensä ja uskon, että olisimme olleet pulassa, jos nimi olisi viety. Onneksi saimme napattua nämä ihanat nimet. ;)

Edited by Rousku

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisäksi monista hyvistä nimistä tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen joku ärsyttävä yläasteaikainen koulukaveri - jos ei oma niin miehen sitten. :D Onkohan siinä muuten syy siihen, että muotinimet vaihtuvat sukupolvesta toiseen? :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mintaka, on. Joku tutkimus tiesi kertoa, että muotiin tulevat nimet, kun kaksi sukupolvea on ollut välissä. Meidän lapsilla on seuraavaksi muodissa nämä 60-&70-lukujen muotinimet Sari, Jari, Kari, Ari jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä olen ajatellut, että kun nyt muodissa on nämä 1800-l lopun ja 1900-l alun nimet, eli meidän iso-isovanhemmat, niin meidän lapset antaisivat omilleen tätä seuraavaa sarjaa, siis tyyliä Markku, Jarmo, Ritva, Irma (heidän isoisovanhemmat). Heh. Mutta voi nuo Sarit ja Karitkin pian tulla takaisin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, ennen Saria ja muita 60-70-luvun nimiä tullee meidän lasten isoisovanhempien nimet Ritva, Sirpa, Pirkko, Markku, Seppo ym.

 

M. Paitsi että mä miellän Jarmon enempi 60-luvun nimeksi, eli tulisi vasta vähän myöhäisemmässä aallossa :)

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo totta, tuo Jarmo taitaa olla uudempi. Jotenkin mua huvittaa ihan kauheasti ajatus Sirpa- tai Seppo-vauvasta :D vaikka sinänsä nuo nimet on itse asiassa kauniita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai siinä on vielä joku porras välissä. Ehkä ennen kuolemaa tulee noi nimet muotiin. Sitten voi sanoa kuin 80v mummo hississä esikoisen nimen kuultuaan: se on taaaas noita vanhoja nimiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on Miika, Martta ja Kalle. Ainoastaan Miikan lasken "uudemmaksi" nimeksi, vaikka sekin on jo raamatullinen nimi, joten ei niinkään uusi nimi :o

 

Miehellä oli vaikea hyväksyä pienelle tytölle "vanhan akan" nimi, mutta kun anopin sain puolelleni, niin nimi passas miehellekkin. Martta on aivan ihana nimi, ja sopii tomeralle tyttärellemme, kun nenä päähän :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0