Xaana

Rekisteröitynyt
  • Content count

    4
  • Joined

  • Last visited

About Xaana

  • Rank
    Aloittelija
  1. Helsingin hotelleista ollaan yövytty hotelli Arthurissa lapsen kanssa ja hyvin meni, oli kiva ku se on vähän sillai siinä sivussa ja todella lähellä juna-asemaa, se on myös halpa, ainakin syyslomalla kun siellä on usein sellainen syyslomatarjous! Kiva ja tunnelmallinen. Käytävät rattaiden kaa vähän ahtaat, mutta onnistuu.. Nyt tarttisin vinkkejä Tampereen hotelleista, mihin yksvuotiaan kans? Vois tietty avata uuden ketjunkin ni sais paremmin vastaukset.
  2. Itse olen mennyt kahden lapsen, silloin 1 ja 4, Turusta Rovaniemelle, pottaa en ottanu mukaan, IC:n invavessassa on. Oli melkoinen yö, ei ne lapset oikein nukkuneet, vaikka oli siis makuuhytti meillä. No, oli se silti parempi kuin yksin autolla lasten kanssa, mutta jos pienten kanssa menisin ni koneella helsingistä. Nyt tosin on nuo junalippujen hinnat mennyt niin sopivaksi, että voi olla että junaan hypätään, lapset sen verran isompia että nauttisivat. Käytiin siis kattoo joulupukkia ja yövyttiin hotellissa ihan rautatieaseman vieressä, sinänsä oli helppo. Perillä liikuttiin busseilla ja kävellen. Lopulta kiva reissu oli.
  3. Katsoiko kukaan Marja Hintikan Ero-aiheista keskustelua Ylellä viime viikolla? Mielestäni niin aiheellista keskustelua aiheesta! Ennen kaikkea se, mitä tämä vanha asiantuntija siinä puhui. Hän oli tavannut kymmeniätuhansia eronneita pareja, jotka tosi monta kertaa joutui myöntämään parin vuoden kuluttua, ettei mikään ollut muuttunut erossa. Tämän tutkijan mukaan erossa tapahtuu muutosta, jos ihmiset menevät itseensä ja ovat valmiita kasvamaan. Kaikki eivät olet. Tällöin samat ongelmat tulevat mukaan seuraavaan suhteeseen ja elämäntilanne on vain mutkistunut erosta ja uusperheistä jne... Olen tässä niin samaa mieltä, kun olen seurannut eronneita ystäviäni! Mikään ei helpotu! Kaikki samat ongelmat ja kymmenkertaisena seuraavassa suhteessa, lasten kuljettamiset, sumplimiset kahden kodin välillä, ei käy kateeksi! Näissä suhteissa ei siis ole ollut mitään väkivaltaa tms vaan nämä ystäväni ns "kasvoivat erilleen" pikkulapsivuosina. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa kun lapset olivat aivan pieniä, muutama vuosi sitten. Päätimme, ettemme eroa, vaan olemme valmiita tekemään suhteen eteen vaikka mitä. Molemmat olemme käyneet puhumassa ammattilaiselle, olemme joutuneet kaivelemaan todella vanhoja ja syviä asioita omassa elämässä ja yhteisessä elämässä. Nyt olemme löytäneet toisemme uudelleen ja olen niin onnellinen, ettemme ryhtyneet hajottamaan pakkaa! Nyt todella näen, että hän on elämäni mies, mutta aiemmin tämä ei ollut minulle yhtään selvää. Olisin saattanut menettää hänet, ihan omaa sokeuttani, ehkä pelkoani ja ylimielisyyttäni. Ei ole helppoa katsoa peiliin, mutta ilman sitä ei tapahdu todellista kasvua. Ja ilman pitkää suhdetta ja taustaa suhde ei voi kehittyä niin turvalliseksi, että oma henkinen kasvu olisi suhteessa mahdollista. Ihanasti avaa tätä samaa asiaa Jake-niminen mies omassa blogissaan, lukekaa! Toivottavasti hän kertoo vielä lisää, kuinka he selvisivät elämänsä suosta ja ruuhkavuosista! Miten teillä? Oletteko olleet eron partaalla ja miten selvisitte? Entä eronneet, paraniko elämä eron jälkeen?
  4. Meillä luetaan todella ahkerasti, mutta toki olis hyvä olla liikuntaharrastuksia myös! Liikuntaa on lähinnä se on meidän varhaisteini pyöräilee kouluun joka päivä 3 km ja takas, mut eipä juuri muuta. Ja mitä nyt tuon Pokemon gon myötä kävelyä. Muuten nenä kirjassa ja tietokoneen ruudussa! Mulla on oma blogi, siellä lisää tästä aiheesta.