Windfall

^Ekan keskenmenon jälkeen ramppasin verikokeissa, koska hcg ei heti lähtenyt laskuun. Se johtui ns. "raskausmateriaalin" (yök mikä sana) jäämisestä kohtuun. Jotain päälle kuukausi seurattiin kunnes viimein hcg oli nollassa, mulla lähdettiin jostain 600 kieppeiltä. En pitäisi siis 458 vielä korkeana. Jos ei olisi laskenut, olisi seuraavana ollut edessä kaavinta. Keskenmenon riskiin odottelu ei vaikuta, joku tutkimus jopa sanoo, että nainen olisi hedelmällisempi keskenmenon jälkeen, koska kroppa on ikään kuin viritetty raskaustilaan. Mutta hcg:n täytyy tosiaan laskea tarpeeksi alas, että raskaus voi ylipäätään alkaa.

^Tähän toteaisin saman kuin mitä gynekin, että ei raskaus ala, jos keho ei ole siihen valmis. Joten ihan hyvin voi yrittää jo heti km:n jälkeen jos on henkisesti valmis, niin mekin yritettiin mutta yksi kierto jäi kummankin km:n väliin ennen kuin tärppäsi uudestaan (kolmas yritys siis tuotti tulosta). Nykyään raskauden kesto saadaan kyllä varsin luotettavasti todettua ultraten yms., joten senkään takia ei tarvitse odotella.

^Otan osaa ja toivotan kovasti voimia tulevaan. Kyllä tässä asiassa ihan kaikenlaiset tunteet on sallittuja ja surrakin saa. Kolmannen kerran nimeen täälläkin vannotaan - jospa tämän saisi syliin asti? Ymmärrän hyvin katkeruuden ja kateudenkin niitä kohtaan, jotka saavat terveitä lapsia ekalla yrityksellä. Mutta elämää tämäkin. Kävin surun takia pari kertaa psykologilla, joka totesi mielestäni viisaasti: Ihminen kestää yllättävän paljon ja pystyy selviytymään pahoistakin paikoista. Tällä ohjeella mennään, päivä kerrallaan.

^Virallinen vastaus on, että tulehdusriskin vuoksi ei saisi käyttää tamponia... mutta itse kyllä käytin. Ehkä sitten miettisin kahdesti, jos olisi ollut esim. hiivaongelmaa tai muita tulehduksia, mutta noin muutoin en kokenut riskiä erityisen suureksi jos vaan pitää normaalista hygieniasta huolen. Varsinkin kemiallisessa se ulos tuleva materiaali kun on lähes samaa mitä muutoinkin menkoissa.

Olisikohan ollut rv 8 kun soitin neuvolaan. Kaksi kertaa olin jo aiemmissa raskauksissa joutunut perumaan varatun ajan keskenmenon takia joten nyt odotin pitkään. Ar-ultrankin jälkeen vielä pari vkoa. Hiukan tuli palautetta että olin myöhään liikkeellä mutta sopiva aika löytyi heti, oli joskus rv 9-10.

Tekisi mieli vastata että eniten v*tuttaa kaikki, mutta lyhyesti päälimmäiset eriteltynä: ärsyttää ryhtyä taas tähän samaan km-rumbaan. Ärsyttää, kun ei tiedä tulevasta. Ärsyttää, kun pihaa ei hiekoiteta tarpeeksi ja saa liukastella.

Ihan kiva, mutta ei kovin kansainvälinen. 7. Kaius?

Kerrostalokaksio, noin 60 m2.

Kaksi raskautta, kaksi keskenmenoa. Oireiltaan melko erilaiset kuitenkin. Ensimmäisessä oli paljon menkkamaisia kramppeja, tässä toisessa ei juuri mitään. Lopputulos kuitenkin valitettavasti sama

Jonkun verran lueskelen brittiläisiä/jenkkiläisiä foorumeita, suomalaisista lähinnä vain tätä.

Lyhyesti: perheestä.

-

Otan osaa <3 Todellakin, nyt moukaroidaan vähän turhan rankasti, toinen keskenmeno 4 kk sisään Mistähän sitä kaivaisi edelleen toivonkipinän...

Km tuli jo toisen kerran. En tiedä miten tätä jaksaa ja kestää Kaikki tuntuu niin toissijaiselta - mä vaan haluaisin oman perheen.

Näin aivan alussa (rv 5+4) mielialan heittelyt enimmäkseen ei-niin-mukavien tunteiden välillä (raivo, pelko, masennus, epätoivo) ja hillitön itkeskely. Pelko siitä, että raskaus menee (taas) kesken. Fyysiseltä puolelta v*tuttaa närästys, ummetus ja väsymys.