Töhö

Voi @prinsessan, miten suuri suru teitä on kohdannut, lämmin osanottoni Onko istukan tutkimisesta tullut vielä tuloksia tai muuten selvinnyt syytä tragedialle? On ymmärrettävää, että ajatukset seilaavat ja kaikenlaista tulee jossiteltua, mutta siinä ajatusmyllyssä on hyvä pitää mielessä, että yleensä vain hyvin äärimmäisissä tapauksissa odottava äiti itse aiheuttaa keskenmenon (esim. kova isku vatsaan, raju huumeiden käyttö). Olen varma, että teit kaiken oikein

Kakkonen on nyt tulossa ja tällä tosiaan mennään: esikoisen pakkauksen vaatteet sekä tavarat ovat yhä tallessa ja hyvässä kunnossa ja vauvanvaatteita on muutenkin jemmassa riittävästi, joten nyt otetaan avustus rahana ja sijoitetaan se summa mahdollisesti tuplarattaisiin

Onpa @Mjoutsen teillä rankka historia Ei yhtään ihmekään, että pessimismi on vallitseva tunne. Näissä hommissa oppii jo tuota maltillisempien vastoinkäymistenkin jälkeen suojelemaan itseään uusilta pettymyksiltä. Hienoa kuitenkin kuulla, että ultrassa oli torstaina kaikki hyvin, toivottavasti saisitte lapsen tällä kertaa onnellisesti syliin saakka!

Kamalaa, @ashley, suuret pahoittelut Toivottavasti pääset tarkempiin tutkimuksiin ja vielä parempaa, jos korjattavissa oleva syy toistuville keskenmenoille löytyisi!

Luin @Surutsurettava viestisi vasta nyt, kun tulee näin kesäisin käytyä foorumilla vähän harvakseltaan. Pahoittelut kokemastasi Mulla on myös ollut kohdunulkoinen raskaus vasemmassa munatorvessa ja kokemukseni on siinä mielessä samantyyppinen kuin sulla, että myöskään mun kohdalla ensimmäisen ultran tehnyt lääkäri ei löytänyt raskautta munatorvesta, vaan epäili kohdun tyhjentymisen vuoksi normaaliksi keskenmenoksi. Lisäksi mä vältin kokonaan metotreksaatti-annoksen, sillä hcg-arvo lähti viime hetkellä itsekseen laskuun. Sitä sun ei tarvitse murehtia, että metotreksaatti auttaisi raskausmateriaalia poistumaan paremmin. Se auttaa tuhoamaan vielä jakautuvan alkion, mutta mikäli alkio on jo kuollut eli hcg-arvo on lähtenyt laskuun, ei sen ottamisesta ole enää mitään hyötyä. Itse laskin kohdunulkoisen jälkeen kuukauden yritystauon siten, että odotin seuraaviin kuukautisiin asti ja niiden jälkeen alkaneesta kierrosta alettiin jälleen yrittää. Tosin mulla tosiaan kohdunulkoinen poistui itsekseen, joten kyseessä sikäli eri tilanne. Mutta jos sulla tulee pistoksesta jo tasan kuukausi seuraavan ovulaation aikaan, niin mäkin päättelisin, että lääkärin määräämä kuukausi on siinä kohtaa täynnä. Tokihan se pelko uudesta kohdunulkoisesta väijyi siinä uuden yrityksen taustalla sitten, mutta omalla kohdalla sellaista ei ole onneksi toista kertaa näkynyt - vaan eipä tosin luomuraskauttakaan ilman lapsettomuushoitoja Mulla oli kohdunulkoisen jäljiltä useamman kierron ajan ovulaation aikaan sellaista jomottavaa pistoskipua siellä vasemmassa munasarjassa, mutta pikkuhiljaa se siitä sitten jäi pois. Että jos sellaistakin ilmenee, niin ei kannata ihmetellä. Kierto sen sijaan palautui aika nopeasti normaaliksi. Onnea matkaan, toivottavasti saatte normaalin raskauden pian alulle!

Tasan vuoden ikäisenä saavutettiin täysi kymppi. Täsmällinen poika

Olenkohan kaikessa lahopäisyydessäni muistanut @sarvis onnitella sua ollenkaan...? Siispä valtavasti onnea pienestä (ilmeisen isosta ) pojasta!! Hienoa, että olet toipunut hyvin synnytyksestä ja toivottavasti vauvavuosi on lähtenyt muutenkin kaikin puolin hyvin alkuun

Tasan seitsemän kuukautta synnytyksestä. Kiinteitä on syöty rintamaidon ohella nelikuisesta lähtien ja yöimetys jatkuu edelleen.

Voisikohan @Caroll tuo teidän tarkempiin tutkimuksiin joutuminen johtua siitä, kun mittausten mukaan pituutta olisi tullut kuukaudessa peräti viisi senttiä. Meillä nimittäin ei ole tutkittu tarkemmin, sillä vaikka pituutta onkin paljon, niin sitä tulee lisää kuukaudessa aina "vain" 2,5-3 senttiä. Pisimpien poikien käyrällä siis mennään edelleen, mutta käyrä on kuulemma nätti ja hyvässä suhteessa painon kehitykseen. Voihan olla, että teillä tuo on tosiaan mittausvirhe tai että pituuskasvu tasoittuu jatkossa, eikä syytä huoleen ole Joko teillä on ollut se ylimääräinen lääkäriaika, mitä siellä sanottiin?

Kiitos @Kirsty onnitteluista, poika täytti viisi kuukautta äskettäin Paljon, paljon onnea myös sulle pienestä pojasta! Ilmeisesti et ole kirjoitellut täällä foorumilla elokuisten 2018 odotus- ja vauvaklubeissa tai sitten en vaan ole onnistunut bongaamaan sua sieltä...? Ooh, upeita uutisia, @Tinas! Valtavasti onnea ja menestystä loppuraskauteen! Vaikeuksien kautta voittoon, se on kyllä jokaisen pitkänmatkalaisen kohdalla suuri ilo! Jos aiot kirjoitella kuulumisiasi toukokuisten 2019 odotusketjussa, niin takuulla seuraan taivaltasi Täällä on pieniä paineita vauva numero kakkosen suhteen, koska ikä Olen jo miettinyt alustavasti sopivaa hoitoihin paluuajankohtaa, vaikka imetys on yhä ihan kesken ja esikoinen edelleen tosi pieni. Fakta on kuitenkin se, että ensi keväänä - eli heti kun mahdollista - on tehtävä paluu sorvin ääreen. Tällä hetkellä kirjoittelen enemmän kuulumisiani toukokuisten 2018 vauvaklubissa sekä satunnaisesti myös tuolla suljetun puolen IVF-ICSI-PAS -ketjussa, jos haluatte joskus käydä lueskelemassa ja miksei kommentoimassakin Hyvää ja onnellista jatkoa teille molemmille!

Meillä neuvola suositteli kiinteiden aloitusta imetyksen oheen jo nelikuukautisena, sillä vauva on aika iso ja koska kuulemma tämänhetkisen tiedon mukaan vauvoilla on 4-5 kuukauden iässä suolistossa herkkyys kiinteiden aloitukselle, jolloin allergiariski on pienempi. Koska tämä oli meille ihan OK, aloitettiin kiinteät näiden ohjeiden mukaan. Itsellä on myös toiveena, että kiinteiden syöminen pikkuhiljaa vähentäisi vauvan harrastamaa tiheää maidon syömistä öisin.

Vilja (kaura) aloitettiin ensin, neuvolan suosituksesta, kun vauva täytti viisi kuukautta. Ollaan siis nelikuukautisesta asti syötetty hänelle vihannes-, juures-, hedelmä- ja marjasoseita imetyksen ohella. Saatiin tällä viljan aloituksella nyt lisättyä vauvan ruokavalioon myös iltavelli, joka toivottavasti pitää hänet öisin kylläisempänä ja vähentää suht tiheää yösyömistä. Lihan saisi kuulemma myös aloittaa viikon-parin sisään viljan aloituksesta.

Kokeilin ensin ponnistaa kummallakin kyljellä, mutta lopulta kätilö totesi, että siirrypä puoli-istuvaan asentoon, että saadaan lapsi ulos ja siinä asennossa vauva myös syntyi. Ponnistin yli kaksi tuntia, joten tiedän todellakin ponnistaneeni Lapsi nimittäin oli suht isokokoinen ja kudosvastukseni kuulemma suurta. Pieni eppari jouduttiin tekemään, jolla kuulemma vältettiin hallitsematon, suurempi repeäminen sekä tarve käyttää imukuppia.

Ilmoitin etukäteen, että kaikki toimenpiteet saa tehdä, jotka helpottavat oloani ja/tai edistävät synnytystä. Niinpä sain myös yhden annoksen epiduraalia avautumisen loppuvaiheessa, kun supistukset olivat tosi kivuliaita ja niin tiheitä, ettei niiden välissä ehtinyt ottaa edes ilokaasua. Ihana, raukea lämpö levisi samantien jäseniin ja kivut katosivat. Epiduraalin ajoituskin oli juuri sopiva, sillä loppu avautuminen sujui kivuttomasti ja sen vaikutus lakkasi juuri kun mua alkoi ponnistuttamaan. Lisäksi sain kerättyä epiduraalin turvin myös lisävoimia ponnistusvaiheeseen, mikä tulikin tarpeeseen, koska se kesti yli kaksi tuntia. Näiden kokemusten pohjalta voin hyvin ottaa epiduraalin myös mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä, mikäli se on silloin(kin) tarpeellinen.

@Rosetta82 Yksi synnytys takana, enkä osaa päättää, että kumpaan sattui enemmän: alapäähän (jääside oli taivaan lahja, joka helpotti ihanasti) vaiko lonkkiin, joita jostain syystä särki aika huolella sairaalasängyssä maatessa, eikä mikään asento ollut lopulta enää hyvä