Töhö

Aktiivijäsen
  • Content count

    1007
  • Joined

  • Last visited

1 Follower

About Töhö

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

666 profile views
  1. Mulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, joten ei yllättynyt, ettei sellainen iskenyt heti synnytyksen jälkeenkään. Nyt kun vauva on lähes 5 kk, olen varovaisesti pohtinut, että pikkusisarus voisi olla kiva, mutten välttämättä haluaisi kiirehtiä asiaa muuten kuin ikäni vuoksi.
  2. Ei ole ainakaan toistaiseksi laihduttanut, vauva on pian 5 kk. Synnärille jäi heti kärkeen vajaat 10 kiloa ja sen jälkeen paino pysyi sitkeästi paikallaan, kunnes syömisten järkevöittäminen, annoskokojen pienentäminen, herkkujen rajaaminen viikonloppuihin sekä liikunnan lisääminen käänsivät lopultakin painon jälleen laskuun.
  3. 4,5 päivää jouduttiin olemaan, sillä maito nousi hitaasti - vasta neljäntenä päivänä - joten vauvan paino laski aluksi liikaa. Aika sairaalassa tuntui ikuisuudelta, kiitos epämukavan sairaalasängyn
  4. Meikit olivat kyllä mukana ja olin etukäteen ajatellut mahdollisesti meikkaavani kevyesti tunteakseni oloni freesimmäksi. Ja mitä vielä, hyvä kun jaksoin suihkuun raahautua. Kun pelkkä sängyn reunalla istuminenkin sattui, meikkaaminen ei ollut ekana, eikä tokanakaan mielessä - eikä siinä vielä kaikki, ne maskit olisi pitänyt jaksaa myös pestä pois iltaisin. Liian ylivoimaista oli mulle, joten päätin luottaa ystäväni sanaan: "Raskausaikana kaikkien huomio kiinnittyy suhun, mutta odotahan vaan kun se lapsi syntyy, niin kukaan ei ole enää kiinnostunut susta vaan vauvasta"
  5. Vasta synnytyssalissa, kun kalvot puhkottiin. Ei siis tullut klassista "elokuvasynnytystä" tähän osoitteeseen
  6. Isoon osaan vauvan myötä muuttuvista seikoista olin osannut varautua, kiitos mahdollisesti ikäni - kaveripiirissä on vuosien varrella ollut paaaljon vauvoja, jotka ovat sivustaseuraajaakin opettaneet - sekä sen, että olen lueskellut kaikenlaista ennakkotietoa aiheesta kohtalaisesti. Mutta silti erityisesti yllättivät seuraavat seikat: - Alussa imetyksen hankaluus: nostatin, nostatin ja nostatin maitoa imettämällä ja pumppaamalla käytännössä jatkuvasti ensimmäiset kuusi viikkoa. Silti maitoa nousi lopulta juuri sen verran, että se riitti nipinnapin vauvan tarpeisiin. Ei todellakaan pakastimeen asti ole päätynyt pisaraakaan, eivätkä ole tissit kertaakaan suihkunneet Sittemmin maito on riittänyt ja vauvan paino on noussut hyvin jo useamman kuukauden ajan, mutta yhä tuon alun työläyden vuoksi on välillä hankala luottaa siihen, että maito varmasti riittää. - Se yllätti, kuinka lyhyitä päikkäreitä ainakin meidän vauva nukkuu. Plus-miinus puoli tuntia ovat kestäneet alusta asti. Ja sitten taas öisin nukkuu kellonympäryksen (yösyötöillä tosin toki). Olin ajatellut, että se menisi toisinpäin: lyhyemmät yöunet ja pidemmät päikkärit. Toisin sanoen tässä yllätti myös se, etten ainakaan vielä ole ollut väsynyt kuin ihan muutamia kertoja - luulin, että kaikki äidit ovat väsyneitä enemmän tai vähemmän jatkuvasti - sekä se, miten vähän saan päivisin tehtyä mitään ylimääräistä, kun vauva on silloin niin paljon valveilla. - Huolestuneisuus tuli ihan puskista. Olin aiemminkin toki ollut huolissani esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai koulukiusaamisesta, mutta oman lapsen myötä ne tunteet räjähtivät valloilleen: välillä sydän kylmäten huolesta katselen tuota niin pientä ja viatonta vauvaa ja tunnen voimattomuutta kun mietin, että mitä jos häntä joskus kiusataan rankasti. Tai millaiset elinolosuhteet tällä pallolla ylipäätään on hänen elinaikanaan Näin kova huoli ja suojelunhalu on tuntunut yllättävältä, kun aiemmin olen kokenut olevani pikemminkin suht lunki tyyppi - Myöskään sitä en ollut täysin tajunnut etukäteen, miten innostavaa on tosiaan nähdä oman vauvansa saavuttavan eri etappeja kehityksessä. Ennen äidiksi tuloa mua aina vähän nauratti, miten äidit jaksavat intoilla jostain käsien löytymisestä tai vauvan kääntymisestä selältä vatsalleen. Ja nyt kun itse bongaan näitä samoja asioita, olen niin innoissani, että tekee mieli rummuttaa koko maailmalle, miten etevä vauvani onkaan
  7. Meidän poitsu kuuluu myös isojen vauvojen klubiin, tosin ei niinkään ehkä painonsa kuin erityisesti pituutensa puolesta. Syntymäpaino oli toki 4140 g ja pituutta silloin oli 52,5 cm. Viimeisimmässä nelikuukautisneuvolassa painoa oli 7,5 kiloa ja pituutta tasan 70 senttiä. Jalat hipovat turvaistuimessa jo auton takapenkin selkänojaa...
  8. Sf-mitta meni yli käyrien alusta asti ja vauva olikin lopulta kooltaan lähes 4200 grammaa ja 53 senttiä. Tosin neuvolassa olivat silti sitä mieltä, että kohdallani isoa sf-mittaa selitti myös eteenpäin kallistunut kohtu ja lyhyt selkä, jolloin koko vauvamasu kasvoi tymäkästi suoraan eteenpäin. Vertailun vuoksi mua pitkäselkäisempi ystäväni pysyi sf-mitoissa nätisti käyrien sisällä koko raskautensa ajan, mutta synnytti silti lopulta puoli kiloa painavamman köllin kuin meidän vauveli
  9. Monesti on ollut mielessä, mutta nyt sain vasta aikaiseksi kysyä: mitä kuuluu pitkästä aikaa, @Kirsty ja @Tinas?
  10. Ensin vedettiin läpi ilman plussan plussaa seitsemän kiertoa ovulaation induktiota Letrozol + Lugesteron -kombolla sekä myös ensimmäinen IVF-hoito pitkällä kaavalla (Synarela + Gonal-F + Pregnyl + Lugesteron). Viimeksi mainitusta ei jäänyt yhtään alkiota pakastimeenkaan, joten siirryttiin negan tuottaneen tuoresiirron jälkeen suoraan toiseen IVF-hoitoon, tällä kertaa lyhyellä kaavalla (Cetrotide + Elonva + Gonal-F + Pregnyl + Lugesteron). Tällöin tärppäsi tuoresiirrosta ja hoidon kultaakin kalliimpi lopputulos nukkua tuhistaa parhaillaan tuossa vieressäni yöuniaan Pakastimeenkin jäi tuosta jälkimmäisestä IVF-hoidosta kolme pientä huurunenää, joten josko niistä jostakin olisi vielä pikkusisarukseksi asti lähitulevaisuudessa...
  11. Mulla @sarvis jatkui loppuun asti sama peli kuin helmikuusta lähtien, jolloin RaDi todettiin: paastosokeri välillä pomppi hitusen yli raja-arvon, mutta kaikki aterioiden jälkeiset arvot pysyivät viitearvojen alapuolella. Se ero siinä kuitenkin oli, että ihan loppuraskaudessa niitä paastoarvon ylityksiä alkoi tulla vähän tiheämmin kuin helmi-maaliskuulla. Lääkärit sanoivat, että se on aika tyypillistä. Vauvan sokeriarvot syntymän jälkeen olivat kuitenkin kaikissa mittauksissa oikein hyvät ja tuo mun paastoarvokin korjaantui heti kun istukka lähti Reilun puolen vuoden päästä on ilmeisesti mulla vielä kontrolli, mikäli en sitä ennen ole uudestaan raskaana, jolloin sokerirasituskokeeseen taitaisi joutua tällä kertaa jo aikaisemmin kuin vasta viimeisen kolmanneksen nurkilla. Tsemppiä, toivottavasti sun mittaustulokset pysyvät jatkossakin normaaleina (ja vielä kerran ihanaa, kun olet raskaana )!
  12. Otettiin äitiyspakkaus esikoiselle, ei edes harkittu sitä rahavaihtoehtoa Mutta jos lapsia tulisi lisää, ei välttämättä enää otettaisi pakkausta: sen sisällön lisäksi vauvanvaatteita tuli niin paljon myös ystäviltä ja sukulaisilta, ettei kaikkia ole ehditty edes käyttää, kun meidän "hujoppi" on siirtynyt jo seuraavaan kokoon
  13. Haluttiin tietää sukupuoli rakenneultrassa, jos se vaan näkyisi. Ja näkyihän se: arvattiin miehen kanssa oikein jo siitä, kun ultraava kätilö yritti kovin suunnata kuvaa muualle pojan haarovälistä ja kyseli meiltä samalla hätäisesti, että haluatteko muuten tietää lapsen sukupuolen. Siellä jäbä kellotti haarat auliisti levällään Etukäteen ei ollut mitään erityistä tyttö- tai poikaoloa, mutta ajatus poikalapsesta tuntui heti luontevalta. Ei myöskään pidetty sukupuolta syntymään asti salaisuutena, vaan kerrottiin se kyllä kaikille, jotka sattuivat kysymään.
  14. Aika perinteisellä näköjään mentiin: säilytin plussatestiä vajaan vuoden, kunnes otin siitä valokuvan ja heitin testin sen jälkeen menemään.
  15. ^ No siinä tapauksessa ei kun Luget käyttöön vaan. Ja hieno hommahan se olisi, jos toivottavasti vältätte nyt syksyn privahoidot - säästyy sekä hermot että rahat!