Täällä tuntuu olevan sen verran sympaattista porukkaa kirjoittelemassa, että uskallan varmaan avautua myös omasta "ongelmasta" ilman että heti tuomitaan.
Eli olen aina ajatellut, että en ikinä tule hankkimaan lapsia, koska alasynnytys on aina ollut eräänlainen kauhukuva, en ole ikinä osannut ajatella, että pystyisin itse sitä läpikäymään. Kuitenkin pari vuotta sitten luin jostain, että sektion saaminen synnytyspelko-diagnoosilla on mahdollista. Tämän jälkeen olen alkanut haaveilla, että jos kuitenkin lähivuosina lapsen saisi. En ole ikinä ollut kovin lapsi-ihminen, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu, että yksi lapsi olisi sopiva määrä (toki varmaksi ei voi tietää onko lapsia edes mahdollista saada, mutta jos vain olisi).
Jostain muistan muutaman jutun lukeneeni, että kaikki eivät ole pyynnöistä huolimatta pelkosektiota kuitenkaan saaneet. Onko tämä mahdollista, vai voiko tässä tapauksessa vaihtaa sairaalaa tai olla yhteydessä johonkin muuhun tahoon? Kauhuskenaarioni on, että jos olisin raskaana ja suunniteltua sektiota ei saisikaan.
Syitä pelkosektion toivomiseen on useita, mutta tässä ehkä tärkeimpiä:
olen melko kipuherkkä ja kuukautiskivut ovat aina olleet järkyttävät. Oksennan helposti kivusta ja kun kipu on päällä, en pysty toimimaan järkevästi, päässä humisee ja silmissä mustuu. Synnytyskivut ovat varmaan vielä monin kerroin pahemmat, niin pelkään että aiheuttaisin vain vaaraa itselle ja lapselle.
Ylipäänsä koko ajatus alakautta synnyttämisestä on aina tuntunut jo ajatuksena jotenkin vastenmieliseltä ja nöyryyttävältä siitä lähtien kun olen asiasta jotain ymmärtänyt.
Pelkään myös kovasti, että itselleni tai lapselle sattuisi jotain synnytyksessä. Geenit ei myöskään lupaa hyvää synnytystä ajatellen, koska sisareni lonkat aikanaan vaurioituivat pahasti hänen syntyessään. Äiti joutui myös hätäsektioon minua synnyttäessä.
Toki myös mahdolliset pahat repeämät, hätäsektioon joutuminen ym.pelottaa.
Niin hullulta kuin kuulostaakin, niin on aina tuntunut siltä, että kroppaani ei jostain syystä ole luotu synnyttämään luonnollisesti alakautta. Olen tietoinen sektion riskeistä ja olen asiasta paljon lukenut. Sektion riskit tuntuvat vain jotenkin helpommilta sisäistää kuin alasynnytyksen riskit.
Asiaa ei toki helpota se, että kärsin myös kovasta piikkikammosta Tämä pelko tuntuu kuitenkin hyvinkin mahdolliselta selättää (tai ainakin vain kestää tilanne), jos kaikki tapahtuu rauhallisesti ja tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu. Alatiesynnytyksessäkään piikeiltä ei juurikaan voi välttyä, niin sen suhteen ei hirveästi eroa sektiosta. Itse leikkausta en juuri pelkää, mutta ehkä perinteiset verikokeet ja tippa ovat pahimmat "möröt".
Tulihan pitkä sepustus.. Voi monen mielestä kuulostaa hieman hullulta, että miksi ylipäänsä haluan lapsia, kun kaikki kuulostaa niin hankalalta. Itsekin vielä muutama vuosi sitten olin aivan varma, että en lapsia ikinä tule hankkimaan, niin tuntuu hassulta nyt olla pohtimassa näitä asioita. Mutta niin vain se mieli alkaa muuttumaan pikkuhiljaa.
Jos jollain on samansuuntaisia kokemuksia/ajatuksia, niin kuulisin mielelläni. Kiinnostaa myös tuo, että onko tosiaan mahdollista olla saamatta pelkosektiota vaikka sitä loppuun asti yrittäisi?
Omalla kohdalla varmaan Tays on se lähin sairaala, niin kiinnostaa mikä tänä päivänä siellä on asenne pelkosektioihin.
Olisikin vain helppoa olla "normaali" tämän asian suhteen, mutta aina näille oman mielen kummallisuuksille ei voi mitään
