eevi

Meni jo

Talvella mutsyn oma lämpöpussimainen jalkapeite (footmuff, ei se ohuempi booth cover) toimii hyvänä suojana. Ei yllä olkapäihin, mutta on tiivis paketti. Tähän talviversioon kuuluu fleece-pintainen lapsen alle tuleva alusta, joten se ei tosiaan luista yhtään. Toisaalta vaunuihin sopii hyvin monet muutkin lämpöpussit, joissa on reiät viisipistevaljaille. Meillä on toisenlainenkin olemassa, mutta tuon tuulisuojan takia hankittiin sitten mutsyn omakin. Vinkkinä, että kurtisin vaunusuojat toimivat tosi hyvin 4riderin/u-riderin ratasosan kuomun kanssa. Helppo vetää sivuun kun ei tarvitse, mutta toisaalta saa näppärästi eteenkin ja kiinnitettyä sivunauhoista kuomun ulkopuolelle.

^Joo tuossa mielessä joo pituus voi vaikuttaa, mutta meidän vaunuja on työntäneet huomattavasti mua ja miestä lyhyemmätkin ilman ongelmia. Mutta ihan oikeassa olet, että kannattaa testata miten itselle sopii Mä (keskimääräistä ehkä hitusen pidempänä) käytän kaikkia korkeuksia väliltä 1-4 tilanteesta riippuen.

Minäpä koitan vastailla muutamiin juttuihin. Meillä on 4riderit ilmakumirenkailla ja ystävällä transporterit. Molemmat ovat omiinsa tyytyväisiä, mutta tarpeetkin on erilaiset. Me haluttiin jämäkät vaunut, jotka kulkee helposti niin talvella kuin kesälläkin. Ovat vakaat ryppyisemmälläkin tiellä, mutta vastaavasti äärettömän ketterät sisätiloissa, kaupungilla jne. Transporterit ovat lähempänä matkaratasta kin 4riderit. Menevät siis läjättynä pienempään (=lyhyempään) tilaan. Vastaavasti se, että transportereissa liitoksia on paljon ja paino on minimoitu, tekee 4ridereista kuulemma transporteria tukevammat. Ne vastaavat kuitenkin tukevuudeltaan tavallisia isoja vaunuja, vaikka pyörät voikin tarvittaessa vapauttaa kääntymään. 4ridereihin saa ison tavarakorin lisävarusteena, mutta sitä ei voi käyttää silloin kun käytössä on ratasosa kasvot työntäjään päin. Koppa- ja myöhemmässä ratasvaiheessa kyllä, ja sinne meneekin helposti isompikin kassi, ostokset tms. Transportereiden eturenkaat kuulemma kuluvat käytössä (niihin jää jälkiä), 4ridereissa ei ilmakumeilla tätä ongelmaa ole. Me ei enää uskallettu pitää lasta kopassa kesällä puolen vuoden jälkeen, mutta voi olla että talvikamppeissa (toppapussi, haalari) siirto olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Mä en osaisi laittaa lasta kasvot menosuuntaan noin pienenä. Riderien istuimessa on hyvää myös se, että kuomu yltää tosi pitkälle ja halutessaan sen voi laittaa lapsen istuessa pystymmässä turvakaarelle tarkoitettuun koloon (valjaat käytössä, kaari ei) jolloin varjoa tulee vielä enemmän. Aisan erilainen säädettävyys on lähinnä makuasia.

coconuttreez: Terveystalo ei enää kai tee noita, aikoja ei enää siis annettu, mutta Gynekossa sama lääkäri kyllä tekee niitä yhä. Aika kannattaa varata ajoissa, koska ainakin viime kuussa niitä sai ainoastaan maanantaisin. Hintaa jäi vähän alle 200 e. Samaan pompsiin sai perusteellisen ultrauksen, arviot koosta ja muusta, vinon pinon kuvia ja vielä muistitikun, jolle ladattiin videopätkiä.

Mä haluan välillä tuoda positiivisen tuulahduksen tänne, kun muistan, miten itse aikoinani sellaista kaipasin. Mulle tehtiin eka laparoskopia keväällä 2007. Munasarjan tienoilla tuntui outoa tylppää kipua, jos hengitin syvään. Ultassa näkyi liki pingispallon kokoinen pallero, joka poistettiin päivystyksellisesti jo seuraavana päivänä. Tämä siksi, ettei ollut varmuutta onko mulla endo vai ei, kun aiemmin ei mitään oltu epäilty. Kierrot oli olleet ok, mitä nyt kuukautiset muuttuneet hieman kivuliaammiksi. Hormoniehkäisy jäi pois jo samana syksynä. Vaikka se olisi pitänyt endoa kurissa, oli sen aikaansaama migreeni kivuiltaan huomattavasti pahempi. Vuoden päästä, syksyllä 2008, mulla oli poikkeuksellisen kovia kipuja. Ultratessa munasarjat olivat kuitenkin siistit ja ilmeisesti kipu liittyi ovulaatioon. Lääkäri sanoi, että ikuisuuksiin ei vauvasuunnitelmia kannata vetkuttaa, mutta että hätääkään ei vielä ole. Tästä puolentoista vuoden päästä, eli keväällä 2010 mä huomasin taas outoja kipuja munasarjojen tienoilla. Ultrassa selvisi, että molemmin puolin on endo taas kasvanut ja toisella puolella on lisäksi iso nestekysta. Saimme tasan kaksi vaihtoehtoa: joko päälle laitettaisiin tiukka hormoniehkäisy (ja etsittäisiin migreeniin kannalta sopivaa valmistetta niin pitkään kuin tarvisi) tai sitten aloitettaisiin yritys tosissaan. Mikäli päätyisimme suunnitelmaan vauva, olisi meillä 3-4 kiertoa aikaa. Jos tulosta ei tulisi, joutuisin munasolujen keräykseen ja isoon laparoskopiaan, jossa olisi suuret riskit menettää toimivaa munsarjakudosta. Mikäli luomusti ei edelleenkään onnistuisi, joutuisimme nopeaan tahtiin varsinaisiin hoitoihin. Tjottailua oli jo taustalla, eikä ehkäisyn kanssa varsinaisen huolellisia oltu oltu muutamaan kuukauteen. Tästä syystä valinta oli ihan itsestään selvä. Uutiset olivat kuitenkin huolestuttavia. Kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli. Vaikka todennäköisyydet eivät olleet huimat, sai vauva alkunsa jo toisesta oikeasta yrityskierrosta Munasarjakystat lähtivät raskauden myötä pienenemään nopeammin kuin lääkärikään osasi odottaa. Ja mikä tärkeintä, vauva on pysynyt tiukasti kyydissä. Haluan tällä esimerkillä rohkaista uskomaan, että endosta huolimatta peli ei vielä ole menetetty. Ja toisaalta, jos epäilette, ettei kaikki olekaan kunnossa, käykää tutkimuksissa mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

^Mulla on samanlaiset kokemukset. Oon syönyt alkuraskaudesta saakka rautaa, kun hemoglobiini oli jo silloin alle 110. Retafer ei saanut lukua nousuun, piti vaan ennallaan. Vaihto (purutablettimuotoiseen) Maltoferiin ilmeisesti auttoi, kun hemis oli noussut 113->131! Loistavaa

Ja mulle sanottiin, ettei tässä vaiheessa kannata ottaa. Syytä ei eritelty. Terkka ehdotti, että otatan sen pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

Varmistuksen varmistus: Aion hakea kerralla äitiysrahaa sekä ekan pätkän vanhempainrahaa. Mies pitää välissä pätkän ja mä sitten jatkan taas. Mutta koska en vielä osaa sanoa tarkkoja päiviä tolle mun toiselle vanhempainrahapätkälle, voinko hakea sitä vasta lähempänä? Siis hakisin nyt vasta päivään X saakka ja toisen pätkän myöhemmin.

Aallotar, iso kiitos Helpompi suhteuttaa omia syömisiä, kun on konkreettisia juttuja, mihin verrata.