Rauni

Rekisteröitynyt
  • Content count

    3
  • Joined

  • Last visited

About Rauni

  • Rank
    Aloittelija
  1. Kun sain keskenmenon ja sen jälkeen kuulin, että hyvä ystäväni on raskaana melkein samoilla viikoilla kuin itse olisin, meinäsin räjähtää. Se tunne oli jotain uskomatonta. Kaikki tunteet ihan sekaisin. Onneksi siitä päästiin ja nyt ihastelen lämmöllä ystäväni kasvavaa mahaa. Mutta... Tässä kovasti yritetään saada esikoista alulle ja jos nyt kävisi taas samoin kuin syksyllä niin niistä tunteista voisi olla vaikeampi päästä eroon. Varsinkin kun olen kärsinyt vauvakuumeestaa niin pitkään. Ja nyt tämä raskautuminenkaan ei tapahdu niin kuin leffoissa. Eli kyllä. Tunnen katkeruutta. Hetkellistä. Minusta se on vain normaalia ja luonnollista. Mutta tiedän myös miten vaikeaa niistä tunteista on päästä eroon. Mielestäni katkeruus on tunne mikä pitää käydä läpi ihan kokonaan, jotta siitä pääsisi yli eikä se myrkyttäisi ihmissuhteita tai omaa oloa enää enempää.
  2. Itse sain kohdunulkoisen keskenmenon niin etten edes tiennyt olleeni raskaana. Minulla oli ainoastaan mystinen aavistus asiasta, kun yhtäkkiä alkoi kolme päivää kestänyt kivut oikealla puolella alavatsaa. Kipuja ennen olin tiputellut ruskeaa vuotoa muutaman päivän. Ensin mahaa alkoi ikään kuin supistella. Toisena päivänä iski oikeaan nivuseen tajuton kipupiikki, joka pisteli, aaltoili ja jomotti niin, että kipu tuntui reidessä ja alaselässä myös. Sitä jatkoi kolmanteen päivään, jolloin ulos tuli peukalonkokoinen valkoinen limamöykky. Vuoto jatkui reiluna viisi päivää ja tiputtelua oli puolitoista viikkoa. Myöhemmin gynellä selvisi, että kohdunulkoinen raskaushan se, jonka munatorvi oli itse työntänyt pihalle! Sellaistakin kuulemma sattuu sanoi gyne. Ja minä kun luulin, että minulla oli vain astetta reippaammat kuukautiset Vaikka syvä aavistus minulla olikin tapahtuneesta. Yhdet menkat piti odottaa ennen uutta yritystä. Ja nyt jännäillään onnistuttiinko saamaan plussa jo heti (pessimisti sanoo että ei... )
  3. En tiedä missä muuallakaan kysyisin tätä tyhmää kysymystä, mutta niin... Minulla oli tavalliset kuukautiset joulukuun viimeisellä viikolla. Miehen kanssa oli petipuuhia reippaasti vuoden ensimmäinen viikko. Laskujeni mukaan ovulaation pitäisi olla vasta tuloillaan ensi viikolla, mutta kehoni käyttäytyy kuin raskaana ollessa! Tiedän kyllä että ovulaatio ja raskausoireet ovat lähellä toisiaan, mutta tällaista käyttäytymistä ei ole ennen... Oireet alkoivat kuin seinän takaa kaksi päivää sitten kiertopäivänä 11. - Kohdunsuu on kova ja todella ylhäällä ja se on tämän päivän aikana mennyt ylemmäs. Eikö tämä yleensä ole jokin raskauden merkki? Valkovuotoa ei ole. Olen täysin kuiva. - Kaksi päivää minua on huimannut ja etonut koko ajan. Yöllä heräsin siihen oloon, että kohta tulee oksennus ei tullut kuitenkaan. - Maha on ollut sekaisin. - Alavatsalla nippailee, vihloo ja tuntuu painavalta. Se on todella arka. En edes pysty pitämään kevyttä pokkaria vatsan päällä! Aina kun kumarrun vatsassa tuntuu kuin siellä olisi pallo ja kumartuminen tuntuu todella inhottavalta. - Nokosia on paljon enemmän kuin yleensä. - Kaikki voimat ovat ihan lopussa. - Hengästyn todella pienestäkin tekemisestä. - Aivastelen (?) Jostain keskusteluketjusta on jäänyt mieleen että tämäkin voisi olla oire Tiedä sitten... Pitäisikö tässä odottaa siihen, kun aikataulullisesti kuukautisten pitäisi alkaa (kolme viikkoa vielä) vai näyttäisikö jokin raskaustesti jo jotakin luotettavaa tulosta? Eniten ihmetyttää, että onko ovulaatio tapahtunut jo heti kuukautisten jälkeen? Voisiko raskausoireita muka tulla jo viikko sen jälkeen? Vai olenko hedelmöittynyt jo ennen menkkoja? Silloin oli kyllä samanlaisia oireita, mutta testi oli nega ja sitten normaalit menkat tulivatkin. En ole ennen ollut tässä tilanteessa. Esikoista kovasti yritetään. Auttakaa minua paremmin tietävät että teenkö jo testin vai pidänkö pään kylmänä ja odottelen vielä eteenpäin? Ja heiluttelen miehen kanssa peittoja aikataulullisesti oletetun ovulaation aikoihin, jos nyt nämä kaikki ovatkin vain ovulaation oireita?