sudenkorento

Aktiivijäsen
  • Content count

    213
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by sudenkorento


  1. Sattui. Kun kivut alkoivat kunnolla, se tuntui eniten lonkissa/ulkoreisien yläosassa. Parhaiten siihen auttoi puolison hierominen/voimiensa takaa murjominen. En pystynyt istumaan enkä makaamaan. TENS-laitteesta ei varsinaisesti ollut apua siihen pahinpaan kipuun, mutta alkuvaiheessa siitä oli apua. Kovien kipujen kohdalla käänsin tenssin sen verran isolle, että se tuntui epämukavalta selässä, se auttoi siirtämään huomion lonkkakivusta pois. Amme olisi ollut loistava apu, jos olisin pysytnyt seisomaan altaassa kainaloita myöten ja torkkumaan supistusten välissä ilman hukkumisvaaraa. Lopulta pyysin epiduraalin, jotta sain nukuttua. Ponnistusvaiheessa sain välilihanpuudutteen, mistä johtuen ponnistus oli käytännössä kivutonta. Epämiellyttävintä oli syntymän jälkeinen emättimen/välilihan kirvely ennen kuin välilihapuudutettiin uudelleen muutamaa tikkiä varten. Ponnistin lähes 1,5 tuntia, josta suurimman osan ajasta lähes katkeamattomalla ponnistuksen tarpeella.


  2. En olisi välttämättä halunnut epiduraalia, mutta oman jaksamiseni kannalta se oli välttämätöntä. Olin valvonut jo vuorokauden ja pystyin ottamaan supistuksia vastaan vain jalkeilla. Pyysin epiduraalin ihan itse. Sen laitto oli nopeaa ja kivutonta. Kohdalleni osui todella taitava anestesialääkäri. Epiduraalin valmistelu oli kamalaa, kun jouduin olemaan kylkimakuulla. Epiduraali auttoi ja sain nukuttua koko yön. Ponnistuksen alussa en tuntenut mitään, mutta se oli vain väliaikaista. Mahdollisella seuraavalla kerralla saattanen olla ilman, mutta jos koen sen tarpeelliseksi, en aio vain periaatteesta kieltäytyä epiduraalista.


  3. En muista olenko tänne jo joskus kirjoitellut... Meidän lapsi ja mahdolliset tulevat lapset sai/saavat minun sukunimeni. Mieheni saattanee vaihtaa itsensä saman sukunimiseksi joksus tulevaisuudessa.

    Minusta on hieman hassua antaa lapselle molempien vanhempien sukunimet, vaikka siihenkin tottunee, ilmiön yleistyessä. Kuinka sukunimi päätetään sellaiselle lapselle, jonka vanhemmilla on molemmilla kaksi sukunimeä?


  4. Olimme pohtineet vaihtoehtoja lähes koko raskauden ajan. Lopullinen päätös nimestä tehtiin minuutteja syntymän jälkeen. Kolmas nimi oli varma, toiselle nimelle estin vaihtoehdon syntymän jälkeen, mikä sitten valittiin ja ensimmäinen nimi valittiin kahdesta ennakkoon mietitystä vaihtoehdosta. Olimme päättäneet, että lapsen nimi kerrotaan samalla, kun ilmoitamme ihmisille hänen syntymästään, Itse en koe, että lapsi olisi näyttänyt erityisesti jonkin nimiseltä tai että jokin nimi ei olisi hänelle sopinut.


  5. Meillä oli ristiäsiset, kun vauva oli 1kk ikäinen. Siitä huolimatta kelakortti oli ehtinyt postissa kotiin ennen ristiäisiä. Ilmoitimme itse lapen tieodot maistraattiin. Nimen kerroimme läheiseille samalla, kun ilmoitimme  syntymästä. Emme ole erityisen aktiivisia seurakuntalaisia, mutta pidämme uskonnollisia rituaaleja tärkeinä.


  6. En ole vielä päässyt rakenneultraan asti. Täällä lääkäri tekee kaikki ultrat. Nt-ultrassakin katteli kaikki nähtävissä olevat rakenteet sen turvotuksen lisäksi. Saatiin mm. tietää, että sikiön sydämestä löytyy kaikki neljä kammiota ja aivotkin näytti normaaleilta. Samoin ihmeteltiin pienen luita, sormia ja joitain muita sisäelimiä. En sit tiedä, olisiko kätilökin ne katsonut.


  7. Mä odotan ensimmäistä lastani ja olen jo ennen raskautta pohtinut mahdollisten sisarusten ikäeroja. Sikäli kun niihin pystyy vaikuttamaan. Jotenkin noin 2 vuotta on tuntunut hyvältä ajatukselta. Kovin paljon enempään ei oma ikäkään antaisi myöten. Näihin omiin ajatuksiin liittyen suositus osuu kohtuu hyvin.

    Yleisesti ottaen minusta on hyvä, että on tutkittu kuinka tiheät raskaudet vaikuttavat äidin kehoon ja lapseen sekä perheen jaksamiseen. Näitä kaikkia näkökohtia ei välttämättä tule ajateltua. Mä pidän sitä hyvänä lisänä perhesuunniteluun, kun tekee ratkaisuja, jotka sopivat parhaiten omaan tilanteeseen.