Nimetön

Ohhoh Sondra, kylläpä on eroja vaikka samoja testejä samasta pissasta Hyvä että teit useamman! Tässä nyt linkki vielä mun testailuihin, kaikki on samanlaisia Sofi-testejä.. http://aijaa.com/VrNe5u Ainakin omaan silmään on vahvistunut!

Sondra, onnea! Täällä testi oli tänään yhtä haalea kuin eilenkin, ellei hieman haaleampi... Voin huomenna laittaa kuvakollaasin

Kiitos paljon kaikille! En itse vielä pysty uskomaan tätä todeksi, pakko testata huomenna uudelleen..

Näkeekö kukaan muu näissä mitään? Livenä näkyy mukamas hitusen enemmän Aiemmat testit olleet kuitenkin täysin plankoja, ei mitään viivanpaikkaa tai muutakaan.. http://aijaa.com/Q5AYEO http://aijaa.com/cYZPxJ

Kiitos Oliivia! Juuri kun sanoin ettei ole mitään kyselyitä tullut, niin miehen äiti oli kysynyt eilen mieheltä että eikö meihin ole vielä vauvakuumetta tarttunut kun kaverit lisääntyy. Mies oli sitten kiertäen kaartaen ohjannut keskustelun muihin aiheisiin Puhuttiin sitten että kerrotaan kesällä jos ei nyt ihan parin kuukauden sisään tärppää.

Oliivia olet varmaan ihan oikeassa. Ja kun ei siinä tosiaan mitään pahaa tai hävettävää kuitenkaan ole. En vaan haluaisi saada mitään typeriä neuvoja kuten "älkää stressatko" tms. Katsotaan kesällä mikä tilanne on kun ollaan käyty polilla ja tiedetään vähän missä mennään, että jospa keräisin rohkeuteni

Me emme epäröineet tutkimuksiin hakeutumista hetkeäkään, mieskin halusi että totta kai selvitetään missä mättää. No, nyt sitten ollaan menossa toukokuun lopussa TYKS:iin ja nyt jännittää, koska terveyskeskuksen puolella ei vielä mitään selittävää löytynyt, mikä oli tavallaan helpotus ja tavallaan ei. Mua ei siis jännitä itse tutkimukset ja olen jo asennoitunut siihen että mussa on jotain vikaa kun kierrot on mitä on, mutta tulevat mahdolliset hoidot jännittävät. Ahdistaa, jos kevyemmät hoidot eivät riittäisikään. En tiedä olisinko valmis raskaampiin hoitoihin. Onneksi sen miettiminen ei ole vielä kuitenkaan ajankohtaista Tsemppiä Hallatus! Älä tosiaan turhaan kuvittele että teihin suhtauduttaisiin nyrpeästi - teillä on kuitenkin vuosi yritystä takana joten olette täysin oikeutettuja tutkimuksiin, jos niitä itse haluatte.

On alkanut mietityttää että jos päädytään hoitoihin (mikä näyttää tällä hetkellä hyvin todennäköiseltä) niin pitäisikö sitä kertoa omille ja miehen vanhemmille. He eivät ole kyselleet lapsenlapsien perään, mutta tiedän että niitä meidän suunnasta odotetaan, koska tietävät että haluamme lapsia ja elämäntilanteemme on tällä hetkellä niin "oikea" kuin vain voi olla. Mietittyy vain että miten sitä kertoisi, että hei me yritetään vauvaa mutta ei saada sitä alulle ilman apua

Siskoillani on lapsia joten omilla vanhemmillani on jo tittelit mummi ja pappa, jotka ovat itse valinneet. Miehen vanhemmilla taas ei vielä lapsenlapsia ole, joten he saavat sitten tulevaisuudessa itse valita miksikä haluavat itseänsä kutsuttavan. Omat isovanhempani ovat olleet sekä äidin että isän puolelta mamma ja pappa

Ei olla vielä naimisissa, mutta kun naimisiin mennään niin aion ottaa miehen sukunimen. Häitä vain ei ole vielä näköpiirissä. Olen aina sanonut miehelle, että jos lapsi saadaan, niin lapselle tulee sitten sama sukunimi kuin minulla on. Eli jos tulen joskus raskaaksi niin varmaan mennään maistraatissa naimisiin vähän ennen kuin vauva syntyy

Ei ole meille vielä ajankohtaista kun en ole raskaanakaan, mutta olen miettinyt tätä kyllä. Itse en kuulu kirkkoon ja haluaisin mieluummin nimiäiset. Mies kuitenkin kuuluu kirkkoon (tavan vuoksi) ja vaikkei millään tavalla uskovainen olekaan, en tiedä miten hänen puolen sukunsa suhtautuisi siihen jos lasta ei kastettaisikaan kirkossa. Eli tässä asiassa ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen, mutta eipä tässä mikään kiire vielä olekaan..

Nimen periytyminen on mielestäni kaunis tapa Oma kolmas nimeni on kulkenut meillä suvussa ja jos tyttölapsen saame joskus, niin luultavasti haluaisin sen nimen hänen toiseksi / kolmanneksi nimekseen. Miehen suvussa ei tällaista perinnettä ole, enkä ole kovin ihastunut mieheni toiseen nimeen joten poikalapsi saisi sitten ihan oman nimen ilman perinteitä

Mies oli kyllä täysillä yrityksessä mukana alusta alkaen, mutta ei mitenkään kuumeillut. Nyt muutama kuukausi sitten mieskin totesi, että hänelle on tainnut iskeä vauvakuume Odotetaan molemmat tärppäämistä todella paljon, mutta itse tuon omaa kaipuutani enemmän ääneen esille. Mies kyllä onneksi lohduttaa sillon kun olen ahdistunut siitä, etten ole vieläkään raskaana.

Jospa tätäkin sitten huvikseen kokeilisi seuraavassa kierrossa, täytyy lisätä kauppalistaan En kauheasti tällaisiin "kikkakolmosiin" usko, mutta en ole toisaalta niitä kokeillutkaan eikä niistä nyt ainakaan haittaa ole...

Aluksi söin raskausvitamiineja, mutta kun vauvaa ei alkanut kuulua niin ne jäivät jonnekin kaapin perukoille.. Nyt olen taas kaivanut ne esiin. Yritän myös elää terveellisesti, liikkua ja syödä säännöllisesti - vaihtelevalla menestyksellä