Tonks

Aktiivijäsen
  • Content count

    106
  • Joined

  • Last visited

About Tonks

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

120 profile views
  1. Noniin, tässä kolmannessa raskaudessa kävin sitten hevoseni selässä vikan kerran rv:lla 28. Sen jälk iski niin kova flunssa, etten kyennyt edes sängystä nousemaan, saati sitten hevosen selkään... Joten virukset päätti tän mun puolestani tällä kertaa. Nyt rv32 (yhä sinuiitissa) eikä todellakaan tunnu enää hyvältä ajatukselta ratsastaa; liitoskivut ja selän hermosäryt ja tää iso maha, ei kiitos. Vaikka kyllä mieli tekisi. Haikeaa katsoa kun muut ratsastavat hepallani. Hevosenhoito, talutus ja juoksutus sujuvat onneksi yhä. Kankeasti, ähkien ja lyllertäen. Mutta tuleepahan hommat hoidettua. Hitaasti mutta huolellisesti. Terapeuttista touhua. Nyt sitten odotan jo kovasti synnyttämistä, koska sitten voi taas alkaa haaveilla ratsastamisesta ja laskea viikkoja selkäännousuun...!
  2. Vanha aihe mutta mulle ajankohtainen. Meillä suvussa kulkee matalat paineet kaikilla (mikä tietty hyvä asia), ja normipaineet mulla luokkaa 100-110/60 ja leposyke 50. Huimaus ja silmissä sumeneminen tuttu juttu siis, eikä syke oo meinannu urheillessakaan nousta kunnolla (jolloin toki iskee huono olo). Nyt rv15 menossa ja olo ollut karmiva koko alkuraskauden. Oksentelusta kun selvisin vkolla12, isoimmassa ongelmaksi on nyt muodostunut totaalinen fatiikki, huimaus, hengenahdistus ja voimattomuus. Verenpaine laskenut 87/60 ja leposyke jumputtaa 70:ssä (mulle korkea). Testasin paineet myös seistessä liikkumisen jälk, 99/60 ja syke 90... Että joo, ei ihme kun ei kykene mitään tekemään. Lisäksi hb laskenut mikä pahentaa toki oloa. Ja rytmihäiriöitä on runsaasti (vaarattomia lisälyöntejä jotka tuntuu ikäviltä). Rautalisä käytössä, runsaasti juon vettä, lisään suolaa salaatteihinkin ja syömisen oltava säännöllistä parin tunnin välein, muuten lähtee taju... Mut silti oon puolet päivästä vuodepotilaana. Pelkkä lyhyen matkan käveleminen hengästyttää niin että huohotan kuin keuhkotautinen mummo, vaikka lähtötasoltani oon aktiiviurheilija. Nyt sit pitäis vain kyetä ylläpitämään sitä suolatasapainoa ilman hirveetä painonnousua. Minkälaisia välipaloja teillä matalapaineisilla on ollut käytössä? Tarttis olla jotain nopeaa ja suolaista muttei kovin rasvaista ja kaloripitoista...
  3. Rv 12+2 tänään (tai vaihtoehtoisesti 12+6, ihan vielä ei tarkentunut jääkö neuvolan vai ultran laskutapa pysyväksi). Eilen hyppäsin vikaa kertaa tänä vuonna estekisoissa ja hyvin sujui. Estekorkeus matala. Oon yhä ratsastanut säännöllisesti ja vielä yhdet koulukisat olis edessäpäin parin vkon sisällä. Sen jälk ehkä kisaaminen saa jäädä ja katotaan kuinka pitkään sitä kykenee vielä selkään kapuamaan...
  4. Moni valittaa siitä, että raskausaika on niin pitkä, vaikka se on luonnon erinomaisesti suunnittelema projekti. Matka äitiyteen. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässä (myös kolmatta odottavilla...) ja huoli kaikesta on suuri. Se on täysin luonnollista ja välttämätöntäkin. Ja mikäli ahdistus tai ajatukset pääsevät liikaa valloilleen, kannattaa hyvissä ajoin puhua rohkeasti neuvolassa ja hakea apua vaikka psykologilta/terapeutilta tms. Mikäli yhtään lohduttaa, niin about kaikki äidit käyvät läpi saman tunteiden vuoristoradan esikoisensa odotusaikana.
  5. Vähän alle 2 vuotta.
  6. Ilokaasusta ei ollut mitään apua, tuli vain huono olo. Mutta epiduraali oli ihana. Tosi tehokas.
  7. Tämä asia hieman ahdistaa. Ed raskaudet otettiin vastaan vaihtelevin reaktioin. Oma äitinikin hieman epäili alkuun mun kykenemistä vauvan/lapsen kanssa elämiseen (ei ääneen sanonut mutta vaistosin sen helposti). Mutta asiaa auttoi et hän sai mut saman ikäisenä kuin mä esikoiseni (nuorena parikybäsenä) ja molemmat oltiin silloin opiskelevia äitejä. Anoppi ja appi olivat sitten tosi nihkeitä. Appiukko tais vaan murahtaa jotain epämääräistä. Mutta mielet muuttuivat ja epäilykset kaikkosivat, kun lapset syntyivät. Toki kaikkea on pitänyt arvostella meidän elämässä koko ajan (mikä ihme siinä onkin, että täytyy toisten elämään puuttua?), etenkin anoppi on kova kritisoimaan. Nyt olis yllätyskolmonen tulossa, ja ajatuskin siitä, että pitää joskus kertoa sukulaisille, ahistaa... Viimex olin liian nuori ni kai mä oon nyt sitten liian vanha... Siispä pimitämme tätä uutista niin pitkään kuin mahdollista, koska mulle on vaikeaa kestää henkisesti sitä arvostelua ja voivottelua, jota osakseni tulen saamaan. Kun joka ikinen kerta oon kyennyt kuitenkin osoittamaan arvostelijoille ja epäilijöille heidän olleen väärässä.
  8. Olipas hyvä ja ajankohtainen keskustelu. Meillä kaksi alakoululaista ja nyt kolmas olis tulossa, ihan alkuraskaus vasta. Monet asiat mietityttäneet, eniten ehkä oma ja mieheni jaksaminen. Oon pohtinut myös, miten lapset suhtautuisivat uuteen sisarukseen. Asiasta oon joskus keskustellutkin heidän kanssaan ja ovat olleet silloin sitä mieltä, että äidin pitäisi "tehdä vauva". Saa nähdä sitten, miten todellisuudessa käy, mikäli tää raskaus etenee normisti ja sellainen vauva sieltä sitten putkahtaa meidän maailmaan...
  9. Mä oon ratsastanut ihan koko ikäni. Omia hevosia ollut vuosikymmenien ajan. Ed kahdessa raskaudessa (joista jo aikaa) lopetin ratsastamisen melko alussa, n rv12-15, kun en vaan uskaltanut ja alkoi tuntua epämiellyttävältä vatsassa. Hevosemme olivat melko reaktiivisia kilpaesteratsuja, joten en halunnut ottaa turhia riskejä. Tallihommia ja hevostenhoitoa kuitenkin tein raskauksien loppuun asti ja olin hyvässä fyysisessä kunnossa. Synnytykset sujuivat hyvin, ei repeämisiä. Ekaa ponnistin tunnin, tokaa 10min. Nyt kolmas raskaus alussa, rv6+3, ratsastan aktiivisesti ja katson taas fiiliksen mukaan miten edetään.
  10. Pääasiassa ihan jokainen ruoka-aine oksettaa. Mut pvästä riippuen sitten iltapäivisin saan syötyä väkisin jotain pientä suolaista. Hyvin haalea kylmä vesi menee alas aamulla/aamupvällä. Myös mehujäitä oon välillä illemmalla imeskellyt.
  11. En muista edellisten raskauksien oireita, mutta nykyisessä (kolmas) oireina ennen plussaa tietty menkattomuus (ehheh), alavatsan kovatkin kivut ja vihlaisut, rinnat arat, hillitön himo popcorniin (jota normisti inhoan) ja sitten Se Fiilis. Jotenkin sen aavisti alitajuisesti...
  12. Haaveilin aina kahdesta lapsesta. Saimme kaksi ja aloin haaveilla kolmannesta, jota en ikinä uskonut tulevan. No, nyt olis kolmas tulossa... Siihen jääköön.
  13. Rv 5+2 tänään ja etenkin vko sitten oli tosi kovia alavatsakipuja. Nipistelyä, viiltelyä, vihlovaa, hengensalpaavaa. Symmetrisesti molemmilla sivuilla alavatsalla. Kerran ennen r-testin tekoa sain oikein kovan vatsakramppikohtauksenkin joka kesti about 10min. Nyt on vähän rauhoittunut, ei enää niin usein vihlo. Kolmas raskaus menossa, samantyyppistä kipuilua ollut aiemmissakin kahdessa raskaudessa, jotka etenivät normaalisti.
  14. Tässä aihe, joka tällä hetkellä ahdistaa ja mietityttää. Rv 5+2, kolmas raskaus. Edellisissä migreenit helpottaneet, mutta sen jälk opisk ja työelämän aloituksessa migge taas kroonistunut ja komplisoitunut. Nyt oon ollu 3v työkyvytön kroonisen hemiplegisen migreenin takia. Ja nyt olenkin sitten yllätysraskaana... Hyvä lukea muiden kokemuksia mm lääkehoidosta, niin osaa itse varautua tulevaan. Kun valitettavasti lääkärikunnan tietotaito kroonisen migreenin hoidossa on huonoa, saati sitten jos sen yhdistää raskauteen... :/