Tee

Aktiivijäsen
  • Content count

    201
  • Joined

  • Last visited

About Tee

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

294 profile views
  1. Meidän poika kasvoi ensimmäisen kuuden viikon aikana 10 cm, eikä meille koskaan neuvolassa puhuttu, että kasvu olisi liian nopeaa. Sitä sen sijaan pohti useampikin terkka, että oliko synnärillä tehty mittausvirhe. Syntyessään oli siis 52 cm. Sittemmin pituuskasvu on kyllä rauhoittunut ja nyt 5,5 kk iässä on noin 70 cm pitkä.
  2. Vauvakuume iski kyllä saman tien. Tuntui ihan järjenvastaiselta haaveilla vauvasta, kun oli vastasyntynyt vauva siinä sylissä. Ehkä se olikin enemmän sellainen ”tämä on ihana, näitä lisää”. Nyt tuo esikoinen on 5 kk ja vauvakuume on edelleen kova, onneksi seuraava saa pian tullakin, jos vain onnistaa. Ja toisin kuin Tepsa, voisin ottaa sen vauvan tähän vaikka saman tien, mutta raskauden voisin kyllä jättää välistä. Vaikka oma raskauteni menikin kaikin puolin hyvin ja pysyin loppuun asti aktiivisena ja hyvävointisena niin kyllä tämä normaalitilainen keho vaan tuntuu niin paljon paremmalta.
  3. Yllätti miten helppoa elämä vauvan kanssa on. Olin henkisesti varautunut pahimpaan, että koko ajan väsyttää, vauva ei muuta tee kuin itkee ja saa tehdä kovasti töitä, ettei avioliitto kariudu. No, me saatiinkin tosi leppoisa ja hyvin nukkuva vauva, jonka kanssa on ollut ilo viettää aikaa. Avioliittokin voi hyvin, enemmän aikaa meillä on nyt arki-iltaisin toisillemme vauvan mennessä kuuden jälkeen nukkumaan kuin ennen vauvaa, kun molemmat huideltiin arki-illat omissa harrastuksissamme. Huolen määrä on myös yllättänyt ja se miten pitkälle tulevaisuuteen sitä huolehtii. Itku kurkussa mietin välillä kaikkia maailman pahuuksia koulukiusaamisesta terrori-iskuihin ja kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin ja sairauksiin. Kai se huoli on aina läsnä ja sen kanssa on vain opittava elämään.
  4. Meidän pian 5 kk vauva on nukkunut vaihdellen sivuvaunussa ja meidän sängyssä. Varsinkin ihan minivauvana yleensä nukahdin kesken yöimetyksen ja vauva jäi kainaloon. Nykyään syö niin paljon tehokkaammin, että usein olen hereillä vielä nostamaan oman sängyn puolelle. Aina en kuitenkaan jaksa ja välillä jää sitten uinumaan viereen. Vauvan opittua kääntymään 2,5 kk iässä on välillä myös itsenäisesti kierinyt meidän sängyn puolelle keskellä yötä.
  5. Vauva on nyt 4,5 kk, eikä olla vielä missään kerhoissa käyty. Pari kuukautta on käyty vauvatanssissa ja nyt aloitetaan sen lisäksi vielä vauvajooga. @hoobi, minulla ainakin vähän samanlaisia ajatuksia! En ole edes erityisen ujo, vaan usein ihan luontevasti juttelen vieraille ihmisille. Mutta tuo perhekerhoihin meno jostain syystä vähän jännittää. Olen miettinyt, että jäänkö vaan nyhväämään vauvan kanssa, enkä osaakaan mennä juttelemaan muiden kanssa. Varsinkin, jos kaikilla muilla olisi jo vanhempia lapsia, jotka touhuavat keskenään ja itsellä kuitenkin vauva viihdytettävänä. Meillä olisi ihan lähellä MLL:n perhekahvila kaksi kertaa viikossa, ehkä pitää joku kerta vaan mennä kokeilemaan. Noista vauvaharrastuksista toivoin etukäteen löytyvän samalla alueella asuvia äitejä, joista voisi saada muutenkin seuraa. Ohjatuilla tunneilla aika ennen tuntia menee kuitenkin vaipanvaihtoon ja vauvan syöttämiseen ja aika lailla sama tunnin jälkeen. Ja tunnin aikana ei ehdi jutella, kun vaan tehdään niin noista harrastuksista ei ainakaan meille ollut tutustumispaikaksi.
  6. Kerran olen vauvakirjaa täyttänyt, varmaan kun vauva oli noin 1 kk. Nyt en ole edes varma missä koko kirja on. Päiväkirjaa olen sen sijaan kirjoittanut ahkerasti, sinne on kirjattuna ylös vauvan alkutaival hyvinkin tarkasti ja sitä jaksan kirjoittaa ongelmitta. Ehkä se on vauvakirjan määrätty formaatti, mikä itselleni aiheuttaa ongelmia. Ja meidän kirja jatkuu vielä kouluikään asti.
  7. @Valrian, pakko sanoa, kun luin noi sun kaksi viestiä peräkkäin (ennen kuin tajusin katsoa, että ne oli samaan aikaan kirjoitettu) niin luulin, että ”hups, tuli tuplat” tarkoitti, että teille tulikin kaksoset ja nyt kodin makuuhuoneet ei enää riitäkään.
  8. Kiitos @stina! Onpa jännä, että Suomessakin kaupataan tuollaisia ”tulkitse tuloksesi itse googlesta” -testejä. Itse en kyllä omaan tulkintaani luottaisi.
  9. @stina, jos vaan haluat kertoa niin olisi kiinnostavaa tietää paljonko nipt maksaa. Esikoisen kohdalla ei sitä teetetty, mutta tuntuu että myöhemmissä raskauksissa voisi mielenrauhan takia olla hyvä vaihtoehto.
  10. @Chimelli, pakko nyt kysyä miksi tuo ratasosa on typerän mallinen? Tai onko siis jotenkin hankala käytössä vai onko ihan henkilökohtainen mieltymys? Meillä esikoinen kyseessä, eikä olla vielä päästy ratasosaa käyttämään niin ei ole siitä mitään kokemusta. Ja nyt rupesi tietty huolettamaan, että tehtiinkö huono valinta!
  11. @Chimelli, meillä on Oran Untot kirkkaankeltaisina. Niitä saa myös turkoosina, vihreänä ja harmaana ainakin. Kurkkaa täyttävätkö muuten kriteerisi.
  12. Ihan tyhmänä kysymyksenä... Harmittaa, kun en alkanut väsätä nyt 4,5 kk vauvalle soseita jo kesällä pakkaseen kasvissesongin ollessa parhaimmillaan! Meillä ei ole vielä kiinteitä aloitettu (paitsi, että olen antanut vauvan nuoleskella syömääni päärynää ja kurkkua ), mutta viimeistään 5 kk aletaan maistella, kun vauva on ruokailusta niin hirmu kiinnostunut. Onneksi löysin vielä parsa- ja kukkakaalia kotimaisena ja niitä onkin nyt soseutettu ahkerasti. Kysymys kuuluukin, oletteko itse soseita tekevät antaneet vauvoille ihan surutta ulkomaisista kasviksista tehtyjä soseita, kun kotimaisten sesonki on ohi? Ei kai kaikki ole tajunneet tehdä kotimaisista kasviksista koko vuoden soseita pakastimeen odottamaan...
  13. Tämä on kiva idea! Vaikka itse olen hypännyt mukaan vasta puolitoista vuotta sitten eli ilmeisesti foorumin jo hiljennyttyä niin kovasti toivoisin, että tämä pysyisi aktiivisena keskustelupaikkana. Kaipaan tällaista anonyymiä paikkaa, jossa kirjoitella. Itse en koe ollenkaan luontevaksi keskustella esim. raskauden yrittämisestä omalla nimellä facebookissa!
  14. Esikoisen yrityksestä ei kerrottu kenellekään ja raskauskin pidettiin (minun pelkojeni takia) salassa niin kauan kuin se vain oli mahdollista, vaikka kaikki menikin sitten kuin oppikirjassa. Nyt on haaveissa toinen lapsi ja olen ehkä vähän höllännyt ajatusta siitä, etten kenellekään haluaisi yrityksestä kertoa. Toisaalta tiedän, etten sitten raskaudesta halua kertoa taaskaan ennen kuin mahdollisimman turvallisilla viikoilla niin ehkä paras pitää yrityskin salassa, ettei mene läheisten osalta kamalaksi kyttäämiseksi.
  15. Me kysyttiin esikoisesta sukupuolta rakenneultrassa. Ultraaja kysyi lopussa onko meillä vielä jotain kysyttävää ja siinä esitettiin toive, että olisi kiva saada tietää, jos vain näkyy. Selvästi näkyi poika ultrassa ja poikahan sieltä tuli. Toivomme saavamme vielä lisää lapsia ja myös heidän sukupuolensa haluan tietää etukäteen. @Mintakan tavoin olen miettinyt miksi itselleni on niin tärkeää saada sukupuoli selville. Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin esikoisen kohdalla sitä oli niin malttamaton, että olisi halunnut tietää ihan kaiken etukäteen - niitä silmien ja hiusten värejä myöten. Sukupuolen selviäminen lievitti vähän sitä pahinta uteliaisuutta. Ja nimivalintaakin helpotti, kun sai rajattua sen vain toiseen sukupuoleen.