Hieronymus

Jäsen
  • Content count

    24
  • Joined

  • Last visited

About Hieronymus

  • Rank
    Tavis
  1. Tulenpa minäkin tähän ketjuun purkamaan tunteita. Olen aika uusi palstalla ja ensimmäinen raskauteni meni spontaanisti kesken 7+0. Keskenmeno tapahtui reilu viikko sitten. Fyysisesti kaikki meni "helposti", eli perjantaina alkoi ja maanantaina lääkäri ultrasikin kohdun jo tyhjäksi. En tiedä, oliko siellä edes mitään, jos olikin tuulimuna, kun en ollut ehtinyt alkuraskauden ultraan. Henkinen puoli taas.. minä olen lähinnä ollut vihainen. Tosin se on mulle tyypillistä, että reagoin monesti surullisiin asioihin tulemalla vihaiseksi. Vähän katkera, vihainen olo, koko juttu tuntuu epäreilulta, vaikken ehtinyt tietää raskaudesta kuin "vain" kolme viikkoa. Ehdittiin kertoa raskaudesta muutamille läheisille, se ei sinänsä kaduta. Paitsi ehkä se, että kerroin isoäidilleni (ollaan tosi läheisiä), joka kysyi ensimmäisenä keskenmenosta kuultuaan, että teinkö mä jotain, mikä sen aiheutti.. Seuraavaksi totesi, että ehkä alan olla jo liian vanha saamaan lapsia (huom, olen 27v). No, en osannut noista kommenteista suuttua, kun tiedän, ettei hän pahalla tarkoittanut (on vähän höppänä jo), mutta ärsytti siinä tilanteessa alkaa valistamaan asiasta. Muutenkin, eniten on ottanut aivoon se, että ihmisillä ei ole hirveästi tietoa keskenmenoista. Ymmärrettävää tietysti varsinkin lapsettomilta (miksi he keskenmenoista tietäisivät), mutta on ollut raskasta alkaa juuri keskenmenon kokeneena selittää ihmisille, että mitä se ylipäänsä tarkoittaa. Ja toisaalta taas olen halunnutkin selittää, ettei jollekin jää mitään väärää käsitystä siitä, että olisin itse aiheuttanut keskenmenon. Tarkoitus olisi yrittää heti uudestaan. Jännittää ja pelottaa, että miten käy.
  2. Minä poltin useita vuosia säännöllisesti, mies silloin tällöin. Nyt plussan jälkeen olen ollut ilman ja vakaa aikomus on pysyä tupakoimattomana. Mies on ollut jo vähän kauemmin ilman tupakkaa.
  3. Haaveilen simppelistä perhe-elämästä (mies ja pari lasta: mies on jo) maaseudulla. Niin, että voisi tehdä kotoa käsin töitä silloin, kun huvittaa ja silti olisi rahaa kustantaa eläminen (hah, missähän todellisuudessa..) Iso, vehreä tontti, kaunis omakotitalo, hevoset pihassa, kanoja, lampaita, koira.. Tarpeeksi makuuhuoneita, jotta voi kutsua perhettä ja sukulaisia yökylään. Iso lasitettu terassi, jossa istua kesäöinä. Oma kasvimaa ja puutarha. Kuten joku mainitsikin, stressitöntä ja kiireetöntä elämää.
  4. Minä 27, mies 28. Molemmilla vakityö ja muutama vuosi työelämässä takana.
  5. Onnea plussanneille! Itse plussasin alkuviikosta. Meinasin tulla silloin jo kirjoittamaan asiasta tänne, mutta tajusin, että olen juuri se monen mielestä ärsyttävä kirjoittelija, joka rustaa viestin tai pari tänne palstalle ja sitten tärppääkin. Nyt kuitenkin oli pakko ärsyttävyydenkin uhalla tulla, että saa purettua tunteita anonyymisti! Tosielämässä olen (miehen lisäksi tietysti) kertonut vain kolmelle erittäin läheiselle ihmiselle, joista kukaan ei onnitellut ja suhtautuminen oli muutenkin vähän sellaista, että ei kannata iloita vielä, kun jotain voi vielä sattua.. no tiedänhän minä sen, aargh! Edit: Ehkä ne läheiset oli jyvällä asiasta, kesken meni 7+0.
  6. Kerrostalokaksiossa asutaan vuokralla kahdestaan. Kolmio etsinnässä.
  7. Läheisimmiltä ystäviltä on tullut kysyttyä. Tosin puolustuksekseni sanottakoon, että oli vastaus mikä oli, asiaan ei ole tullut palattua enää, en siis jää jankuttamaan asiasta. Kukaan ei tietääkseni ole loukkaantunut: uskoisin, että ystäväni voisivat sanoa suoraan, jos kokisivat kysymykseni niin. Toki he ovat kysyneet samaa minulta ja lapsista, avioliitosta jne. on keskusteltu melko avoimesti. Muilta en kysele.
  8. Siskot ja pari sukulaistyttöä (no, naista pikemminkin) tietävät. Ei ollut tarkoitus kertoa yrityksestä juuri kenellekään, mutten osannut pitää suutani kiinni.
  9. Mä olen nähnyt kaksi kertaa unta siitä, että olen juuri synnyttänyt. Molemmissa unissa olen ollut osastolla yksin keskellä yötä makoilemassa sängyssä ja fiilistelemässä, että nyt oon äiti. Kummassakaan unessa ei ole näkynyt itse vauvaa (on ollut jossain vauvalassa tai jossakin), mutta fiilis äitiydestä on ollut tosi voimakas! Ihania unia. Meillä yritys nyt siis ihan alussa vielä, joten saa nähdä tuleeko tällaisia unia vielä paljonkin lisää.
  10. Foolihappoa, terveellisempää ruokaa ja enemmän liikuntaa (ei haittaisi yhtään, jos muutama kilokin lähtisi pois). Tuossa nuo konkreettisimmat, lisäksi tulee tietysti luettua paljon kaikennäköisiä oppaita jne.
  11. 5,5 vuotta yhdessä, joista vuosi naimisissa. Yritys tarkoitus aloittaa tässä kesän aikana.