Misano

Nostellaanpa jälleen!

Meillä vauva oli 10kk, kun aloin epäillä allergiaa jollekin. Syntymästä lähtien silmien kanssa ollut ongelmia, rähmivät ja olivat vähän kuin ummessa koko ajan. Nyt eivät enää rähmi. Hengitys välillä rohisee ja varsinkin innostuessaan vetää vähän vaikeasti ilmaa sisään. Myös punaisia näppyjä on ilmestynyt iholle.

Käytiin siis verikokeessa, ja tuloksena oli koira-allergia. Allergia luokka 3. Meillä siis koira kotona, lääkäri ei voinut suositella koiran pitoa, mutta ei myöskään voinut sanoa että koirasta pitäisi heti eroon päästä. Mutta sanoi, että aina on mahdollista, että jos on allerginen ja allergeenille altistuu koko ajan, voi allergiasta kehittyä astma. Ja tätä riskiä emme halua ottaa, joten valitettavasti joudumme luopumaan koiruudestamme. Toivotaan kuitenkin että lapsi pääsisi tästä allergiasta iän myötä eroon! 

Muilla kokemuksia? 

Kiitos myös sinulle lavella.

Onko tutkittu onko keskenmenon riski kuitenkin suurempi jos ei odota sitä yhtä kuukautta? Kävin eilen neuvolan lääkärin kanssa juttusilla, ja hänkin sanoi että ei tarvitse odotella. Mutta en huomannut kysyä onko tuo riski silloin suurempi vai ei  

Täällä varmasti jossain muualla onkin jo kysytty asiaa, mutta eteeni ei keskustelua löytynyt, niin oliko muilla kuinka korkea HCG alkuraskauden keskenmenon jälkeen? Minulla näytti vielä 458, tosin päiviäkin oli tuosta km:sta kulunut vain 3pvää. Mutta varmuuden vuoksi lääkäri halusi että käyn vielä huomenna varmistamassa että arvo on lähtenyt laskemaan.

Kiitos vastauksestasi Windfall! 

Helpottava kuulla, ettei se ala jos ei keho siihen ole vielä valmis! Huoletta voisimme siis jättää kumien kanssa pelleilyt väliin.

Kuinka moni on odottanut keskenmenon jälkeen sen suositellun 1kk ennen kuin yrittää jälleen? Itselläni oli kyseessä ensimmäinen raskaus joka keskeytyi viikolla 5+2 ja neuvolassa suosittelivat odottamaan sen yhden kuukauden ennen kuin yrittää seuraavaa ja itse ajattelin tämän kyllä odotella, mutta olen kuullut myös useilta että eivät ole odotelleet? Auttaako odottelu omaa kehoa toipumaan paremmin? Voiko olla mahdollista että jos malttaa odottaa, niin seuraava pysyisi paremmin kyydissä? 

Täällä tuli keskenmeno elämäni ensimmäisestä raskaudesta, viikolla 5+2. 

Raskautta ei oltu yrittämällä yritetty, emme laskeneet ovulaatioita tms, ja näin positiivinen testi aiheutti itessäni monenlaisia tunteita. Ensimmäisenä tuli shokki, kädet ja jalat alkoivat tärisemään ja itku (onnen) pääsi. Tähän ajatukseen ehti reilu viikon tottua, ehti jo innostumaan ja ajattelemaan tulevaisuutta. Sitten sunnuntai-iltana alkoi tulemaan kirkasta hyvin vähäistä vuotoa, lähinnä pyyhkiessä. Äkkiä nettiin lukemaan muiden kokemuksia ja näistä sain lohdun, tuollainen vuoto on melko yleistä ja vaaratonta! jes! no, sunnuntai - maanantai välisenä yönä heräsin siihen että nyt ei ole kaikki hyvin. Äkkiä vessaan ja verta oli tullut todella reippaasti. Tällöin jo tiesin että menetetty on.. Vuotoa jatkui koko maanantain (ja jatkuu vieläkin, tänään vasta tiistai) ja maanantaina pikkuinen tuli itsestään ulos. 

Ajattelin että ei tässä mitään, nämähän ovat melko yleisiä näin alussa jne. Mutta kuitenkin se suru sieltä tuli, vaikka tiesi että näin voi tapahtua. Nyt vain sormet ristiin ettei tämä tarkoita sitä, ettenkö ikinä pystyisi tervettä/elävää vauvaa synnyttämään, se ajatus tässä kuitenkin päällimmäisenä on, kun vielä ensimmäisestä raskaudesta kyse

Vuosi tulee juuri täyteen ja jos kaikki vain menee hyvin, olemme lapsen syntymän aikaan olleet n. 1,5v yhdessä.

Itse mietin kanssa pitkään haluanko lapsia ollenkaan. Nyt kuitenkin viimeisen parin vuoden ajan olen huomannut ajattelevani usein että olisihan lapsi kyllä ihana asia. Ikää nyt 31 ja ensimmäistä odotellaan. Mielestäni jokainen saa ihan itse päättää hankkiiko lapsia vai ei. 

Pelkään montaakin asiaa, mutta lapsen/perheen suhteen tuntuu että pelkään nyt kaikkea... ensimmäinen raskaus! kuinka raskaus etenee, selviääkö kyytiläinen matkassa loppuun asti, miten synnytys menee-selviämmekö molemmat siitä varmasti, onko hän terve kun tulee maailmaan, osaanko olla äiti......Paljon kaikkea mielessä.

31 on nyt ikää ja ensimmäistä tässä odotellaan. 

Kyllä se toive taitaa kahdessa olla. Mies kyllä vitsailee välillä viidestä, mutta itselleni kaksi on maximi.

Lopetin e-pillerit tammikuussa, kun jalastani löydettiin veritulppa. Sain tulppaan lääkityksen joka kuulemma vaikeuttaa raskaaksi tuloa, ja sitä söin puoli vuotta. Kun lääkitys loppui, tuli samantien (kaksi viikkoa) positiivinen tulos testissä.

Itse poltin ennen positiivista tulosta n. 15 tupakkaa päivässä. Aiemmin olen yrittänyt lopettaa lukuisia kertoja erilaisten apukeinojen kanssa, mutta en siinä onnistunut. Tuloksen jälkeen lopetin kuin seinään, eikä tee edes tiukkaa! Ei stressaa, ei ahdista, huippu fiilis! 

Kerrostalo kolmio, tosin tarkoitus on myydä tämä pois ja ostaa omakotitalo. Vähän hankalaa tässä elellä, kun asumme ylimmässä kerroksessa eikä ole hissiä!