Pinja Mii

Aktiivijäsen
  • Content count

    294
  • Joined

  • Last visited

About Pinja Mii

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Hyvä (ei hysteerinen) käsihygienia!! Se on varmasti säästänyt monelta. Meidän 2,5-vuotias on ollut äärimmäisen terve. Sen verran on joskus tuhistu, että vastustuskykyä on kehitelty ja näemmä tarpeeksi, kun on pysynyt niin terveenä. Yksi lievä mahatauti, yksi kuumeinen nuha, jolloin kuume kesti yhden aamun ja yksi alkava korvatulehdus. Siinä kaikki.
  2. Muisti! Ennen esikosen syntymää mies oli salaa teetättänyt mulle kauan sitten ihailemani sormuksen! Sain sormuksen sitten esikoisemme syntymän kunniaksi ja sormukseen kaiverrutimme tytön nimen ja syntymäpäivän. Halusin, että tyttäremme saa sormuksen sitten aikuisena omakseen. Päätimme myös, että jos saamme toisen tyttären, teemme samoin. Sain siis tälläkin kertaa aivan uskomattoman kauniin sormuksen! Molemmat ovat valkokultaisia ja niissä on kummassakin erilainen timanttikuviointi, ihanat! Synnytysten jälkeen olen myös saanut mieheltä ison kimpun ruusuja ja suloisen kortin! Kaikkein liikuttavinta on kuitenkin ollut synnytyssalissa heti lapsen syntymän jälkeen meheltä saatu pitkä halaus, lämmin suukko, onnellinen katse ja yhteiset onnenkyyneleet!
  3. Mulla todettiin myös RaDi alkuraskaudessa tehdyssä rasituksessa. RaDia sairastin myös esikoista odottaessa. Arvot olivat muuten täysin normaalit, mutta paastoarvo oli raja-arvo. Diagnoosina kuitenkin RaDi ja sillä sipuli. Verensokerit pysyivät pääsääntöisesti hyvinä n. rv 25 asti, mutta sen jälkeen alkoi olla useammin korkeita arvoja. Ensin yritin ruokavaliolla kuten esikoisen aikana pärjäilin... ruokavalio oli todella niukka ja tiukka, joten olin melko nälissäni koko ajan. Tässä raskaudessa "nälkiintymiseen" puututtiin äitiyspolilla ja sain ajan sisätautilääkärille, joka määräsi mulle tablettihoidon (Glucophage 500mg) insuliinin sijaan. Olin yllättynyt, mutta toisaalta helpottunut. Nyt kun olen seurannut sokereita lääkityksen ohella ja viilannut annokset kohdilleen (aamulla 1 tbl ja illalla 2 tbl), on sokerit pysyneet jälleen pääsääntöisesti hyvinä ja olen voinut syödä normaaleita annoksia aterioilla. Lääkkeet sallivat ajoittain herkutteluakin, mutta toki pitää edelleen hiukan miettiä mitä kerralla syö ja kuinka paljon. Kylläiseksi tulen kuitenkin ja se on pääasia! Vauvan kasvua on seurattu tiiviisti ja ainakin vielä hän on viikkoja vastaava ja "sutjakka vauva" kuulemma! Totuus selvinnee sitten tuonnempana! Meillä ei ainakaan ollut mitään ongelmia saada tälle toiselle lapselle syntymättömän lapsen vakuutusta vaikka täysin rehellisesti ilmoitin edellisen raskauteni RaDista. Lisäksi tässä raskaudessa RaDi oli jo todettu ennen kuin haettiin vakuutusta. Täysin samoin ehdoin vakuutus saatiin. Ymmärsin virkailijan puheesta, että tämä meidän vakuutusyhtiö katsoo asian niin, että RaDi ei vaikuta niinkään lapsen terveyteen vaan äidin, jolla on RaDiin sairastuttuaan suurempi mahdollisuus saada aikuistyypin dm, joten RaDi vaikuttaisi ennemminkin äidin omiin vakuutuksiin. Tässä muuten yks vinkki RaDilaisille!! Uotilan Pälkäneen aito RUISlimppu, jossa on sokereita vain 0,1g ja hiilihydraattia leensäkin vain 7,3g. Mun leivälle herkät sokerini kestävät huomattavan hyvin tätä leipää! Samoin kuin sokerini kestää laktoositonta maitojuomaa paremmin kuin tavallista maitoa... tavallista maitoa ei siis juuri lainkaan! Tsempit kaikille RaDilaisille!!!
  4. Sanoisin, että tuo on selvä plussa!! Mä sain ainakin ihan saman näköisen Äitienpäivän aamuna! Paljon onnea!! :lipsrsealed:
  5. Meillä siis myös tällainen tilanne... Tytölle tutti on tullut hirmuisen tärkeäksi. Jos olisin tämän tiennyt, olisin vieroittanut tytön tutista jo viimeistään vuoden kieppeillä. Mutta nyt tilanne on tämä. Tutista on valtava lohtu nukahtamisissa, väsymyksessä ja murheessa. Meille on tulossa vuoden vaihteessa vauva ja mietitäänkin nyt, että onko vauvan tulo syy ottaa tutti pois käytöstä? Siis jos nyt ei ajatella mitään hammashaittoja tms. Äkkiseltään ajateltuna tutti toisi tietysti turvaa myös uudessa elämäntilanteessa kun vauva tulee taloon. Hampaiden puolesta murehdin, mutta jotenkin tuntuu nyt julmalta ottaa nimenomaan tässä vaiheessa rakas tutti pois, kun ollaan juuri totuttelemassa nukkumaan omassa sängyssä ja huoneessa, uhmaikä alkaa olla päällä (murheita siis riittää!! ) ja vauvan tulon aiheuttama elämänmuutoskin on edessä!!! Kuinka täässä nyt osaisi toimia viisaasti??
  6. Vauvahaaveita on toki ollut pitkään, mutta esikoinen sai alkunsa pillereiden lopettamisen jälkeen ensimmäisestä varsinaisesta kierrosta! Ja kuukautiset pillereiden lopetuksen jälkeen tulivat aikalailla tarkalleen tasan kuukauden kuluttua viimeisen pillerin nielemisestä! No, samoin kävi tämän tulokkaan kanssa... täysin sama kaava! Eli ihanan nopeasti on tärpännyt ja se on ollut meille onnellinen yllätys, sillä minulle on aiemmin lääkärit ennustaneet vaikeuksia raskautumisessa.
  7. Kiitos Santtu!! Kovasti toista odotellaan, on vaan vielä niin alussa, että kädet kyynärpäitä myöten ristissä mennään... Eli kiire vaunuhankinnalla ei ole, kunhan haaveilen... Jossakin nettisivuilla näin kuvan sellaisista ruskeista, varmaan juurikin niistä suklaanruskeista ja ihastuin siihen väriin. Olen myös toisaalla törmännyt siihen, että ruskeiksi kutsuttiin myös sellaisia ihan melkein beigejä vaunuja!! Varmistin siis vaan! Olisi kyllä kiva ostaa sulta se koppa, mutta jos sitten myöhemmin tuleekin jotain probleemaa sen värin kanssa... ja kun ei nyt ihan hätäseen vielä mitään osteta, niin saat varmasti paremmin kaupaksi jollekin toiselle! Mutta kiitos kun kerroit käytännön kokemuksia!!
  8. Mä olen myös katsellut noita EasyWalkereita!! Näppärän oloiset - mukava kun olette kertoneet kokemuksia!! Ruskea olisi kyllä mun mieleen... Onko ne Santtu tummanruskeat, jotka sulla on? Me tarvittaisi kyllä ihan koko setti... Joten mua kiinnostais myös tuo ulkomailta hankkiminen vaihtoehtona!!
  9. ^ Tuolla edellisellä tarkoitin siis sitä, että kaikki varmaankin kirjoittelevat omassa kuukausi-ketjussaan kuulumisia, mutta olisi kiva kuulla miten tämä "tyytyväisyys" näkyy kun ikää tulee lisää tai millaisia piirteitä luonteeseen on tullut ajan kuluessa? Voin nimittäin hyvin kuvitella, että tuosta meidän tytöstä kehkeytyy iän myötä melkoinen Neiti Tärrä , vaikkakin pohjimmiltaan niin kiltti ja hyvälaitainen onkin.
  10. ^ Ihana!! Aivan juuri näin meilläkin! Puolensa osaa kyllä neiti pitää ja "kertoa" jos harmittaa, se on ainoastaan hyvä ja terve ominaisuus! Mutta se sopeutuvainen asenne on kyllä ihailtavaa! Olisi mukava kuulla mitä muiden "tyytyväisten vauvojen" elämään ja arkeen kuuluu nykyään! Aihe on aloitettu jo lähes vuosi sitten, joten varmasti on monella monenlaista sattunut ja tapahtunut!?
  11. Mulla on ollut tänään aivan täydellinen Äitienpäivä... mun ensimmäinen! Aamulla sain niin suloisen herätyksen kun mies ja tyttö tulivat kumpikin hymyssä suin äitiä herättelemään! Voi sitä tytön valloittavaa ja niin onnellista hymyä kun näki aamulla äidin! Sain tavattoman kauniita kukkia ja lahjan sekä mieheltä että vauvalta! Mies haluaa kuulemma ehdottomasti muistaa minua äitienpäivänä, koska on niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen hänen lapsensa äiti, voih! Mies teki mulle myös maistuvan aamiaisen kuohuviineineen ja herkkuineen! Myöhemmin käytiin koko perhe yhdessä ulkona syömässä ja ravintolassa äideille tarjottiin jälkkäriksi ihanaa suklaakakkua ja kahvia. Lähtiessä ojennettiin vielä kaunis punainen ruusu onnittelujen kera!! Muuten päivä on sujunut leppoisissa merkeissä, ollaan lepäilty ja nautittu kauniista keväisestä säästä! Nyt vauva on ollut jo hyvän ajan tyytyväisenä yöunillaan ja minä aion käpertyä miehen kainaloon sohvalle! On ihan parasta saada olla äiti!
  12. Voi kuinka mukavaa, talvi-07, kun kävit täällä "moikkaamassa"! Toivon myös teidän koko perheelle oikein ihanaa kevättä ja aurinkoista kesää!!
  13. Ihanaa, että täällä on tälläinen ketju!! Tänne onkin ihan "luvan kanssa" mukava purkaa fiiliksiä ja kertoa meidän arjesta... Meillä on aivan ihana ja tyytyväinen vauva!! Arki on sujunut tytön kanssa alusta alkaen oikein mallikkaasti... ihan ihmeissäni ja tietysti onnessani olen kun vaikka tyttö on meidän esikoinen, olen silti sisarusten, muiden sukulaisten ja ystävien kautta päässyt näkemään ja kokemaan monenlaista vauvaperheen elämää... olin siis varautunut kaikenlaisiin vaikeuksiin mitä nyt vaan voi tulla! Meidän vauva nukkuu yöt. 2 kk iästä lähtien hän on täysin "omasta tahdostaan" jättänyt yösyömisen pois, sitä ennenkin hän söi vain kerran keskellä yötä. Mitään lisämaitoja yms. kommervenkkejä ei siis käytetty, joilla oltaisi saatu yösyöttö pois. Tyttö ei ole tainnut milloinkaan varsinaisesti herätä yöllä, vaan kyljenkääntö- ja tuttipalvelulla ollaan päästy kerrasta muutamaan per yö... nyt kun vauvalle alkaa tulla enemmän ikää, kylkeä ei tietenkään tarvitse enää kääntää eikä tuttiakaan enää kovasti nostella. Toisinaan tyttö nukkuu levottomammin eli pyörii, kahistelee ja saattaa parkaistakin, mutta ei siis herää missään vaiheessa. Tyttö on nukahtanut yöunille aina hyvin, toisinaan nukahtaa rinnalle ja kun nostetaan omaan sänkyyn, jatkaa siitä uniaan. Neiti osaa nukahtaa myös itsekseen, hetken pyörii ja juttelee leluilleen ja sitten lopulta nukahtaa turvalliseen oloonsa. Jos tyttö joskus onkin iltaisin itkenyt (ehkä 5 kertaa elämänsä aikana yhteensä), on masussa ollut ilmakupla, iso röyhy sylissä korjaa asian ja unet voi alkaa. Jos illalla on joskus iskenyt yliväsymysitku, se korjaantuu sillä kun tyttö pääsee sänkyyn. Iltarutiineihin meillä kuuluu sylittely, hyvänyön suukot, tutti, uniräsy ja oma sänky tuttuine juttuineen... reissussa mukana on aina uniräsy, oma peitto ja tyyny, näin tyttö nukkuu vieraammassakin paikassa normaaliin tapaan. Tavallisimmin yöunille tyttö menee n. klo 21 ja nukkuu klo 7 asti. Joskus tyttö saattaa aamulla havahtua aikaisemmin hereille, mutta hetken pyörittyään (ja kun huomaa, että äiti nukkuu... tai on nukkuvinaan! ) nukahtaa vielä n. tunniksi. Päiväunillekin tyttö nukahtaa useinmiten ongelmitta. Jos ei nukahda, niin silloin yleensä hyväntuulisesti ilakoi, joten tiedän ettei ole nyt uni... hetken päästä uudelleen ja silloin paremmalla onnella tai sitten seuraavassa välissä hän vetää pidemmät unet. Kun tyttö päivällä väsyy, silloin hieman kitisyttää ja harmittaa. Neiti osaa nukkua sisällä yhtä lailla kuin parvekkeella tai liikkuvissa vaunuissakin. Jos tyttö joskus parvekkeelta herää "liian aikaisin", jatkaa hän joskus unia vielä sisällä. Tyttö nukkuu pääsääntöisesti kolmet päiväunet, joskus jopa neljät... viimeiset ovat klo 18-19 välissä puolen tunnin nokoset. Tavallisimmin päikkäreiden kesto on 1,5 tuntia ja ne otetaan jokaisen aterian välissä. Jos sitten joskus menojen ym. takia jää päikkäreitä välistä ei se juurikaan haittaa pahemmin... kerrankin lähdettiin iltasella ajelemaan vielä mun kotipuoleen ja neiti nukahti autoon klo 19.30 paikkeilla ja heräsi kun päästiin 1,5 tunnin jälkeen perille!!! Klo 22 oli tyttö kuitenkin jo yöunilla ja yö sujui normaalisti! Yö- sekä päiväunilta tyttö heräilee melkeinpä aina iloisena. Usein ihan hissukseen katselee uniräsyään tai sitten touhuaa omiaan ja pulisee iloisesti! Täysimetin tyttöä 5,5 kk ikään asti, jolloin aloitettiin makuannoksia soseista. Sitä ennen ei tarvittu pisaraakaan lisämaitoa eikä siis edes tuttipulloa. Imetys on sujunut siis mainiosti! Tyttö on aina syönyt reippaasti ja niinpä kiinteiden aloituskin on onnistunut muitta mutkitta, se on ollut neidistä hauskaa! Päästiin siis todella nopeasti ruokarytmiin, johon kuuluu aamupuuro, kasvis-lihalounas, marjavälipala, kasvispäivällinen sekä iltapuuro. Kaikki maut ja laadut on maistunut tytölle hyvin... mutta toki hän niissä eron huomaa nopeastikin ja lemppareita on löytynyt! Jokaisen ruuan päälle tyttö juo vielä rintaa. Tyttö on oppinut hienosti juomaan myös nokkamukista tai sitten mukin reunasta hörppien. Nokkamukista menee tarvittaessa se 1-2 dl tosi hyvin, mutta mielelläni vielä imetän ja vauvakin tykkää! Meiltä näyttää siis jäävän tuttipullovaihe kokonaan väliin ja se on hyvä niin. Me ollaan neidin kanssa ahkerasti myös pottailtu. Sinnepä tyttö on 6 kk iästä lähtien kaikki kakat päästänyt ja usein pissatkin. Tarvittaessa tyttö istahtaa myös ihan isolle pytylle! Kätevää! Meidän tyttö on pieni ja siro, mutta vauvanpyöreä. Hän on iloinen, nauravainen ja hassutteleva. Varautunutkin tyttö osaa olla varsinkin vieraammissa paikoissa, hän on tarkka tyttö! Hän ei tosiaankaan ole mikään flegmaattinen vauva vaan hyvin akstiivinen, liikkuvainen, näppärä ja sähäkkäkin. Toisaalta taas hyvin pitkämielinen ja niin kiltti. Tällä hetkellä meidän "ongelmat" ovat seuraavanlaiset... eli tyttö on oppinut yhä enemmän tahtomaan, joten tahtokiukkua esiintyy toisinaan enemmän. Tämä on tullut kuvioihin liikkumisen lisääntymisen myötä. Mulle on sitten sanottu, että se on vaan fiksuuden merkki kun tietää mitä tahtoo ja erotta tekemisiä ja omia tahtomisia... Usein tälläisen kiukunpuuskan perään tuleekin sitten melkoinen virnistys ja kiukku menee nopsaa ohi! Ehkäpä nukahtamistilanteet päiväunille ovat nyt hieman levottomampia kuin ennen kun pitää niin kovin harjoitella sitä kääntyilemistä! Mutta jos on uni tullakseen niin ei sitä 10 minuuttia kauempaa tarvi siltikään odotella. No, mitäs vielä... niin, tyttö viihtyy kyllä nyt lattialla paremmin itsekseen kun pääsee liikkumaan, mutta haluaa aika usein kuitenkin seuraa ja syliäkin... jälleen on mulle sanottu, että ainakin on seurallinen ja sosiaalinen tyttö! Vierastaminen on meillä jo menossa ohi, oikeastaan sitä ei juuri lainkaan enää olekaan. Pahiten neiti vierasti 3-4 kk iässä, ihan hirmuisen aikaisin!! Vaikka se oli välillä aika kurjaa, niin hyvä merkki kuitenkin sekin. Toisinaan kuitenkin tyttö viihtyy pitkäänkin yksikseen lelujen kanssa touhuillen. Vaikka hän on meneväinen ja touhukas, tykkää hän istuskella välillä pitkäänkin sylissä kaikessa rauhassa lelua tai kirjaa katsellen... tai sitten ihan muuten vaan. Tyttö rakastaa silittelyä ja halimista, hän osaa nautiskella ja haaveilla... ja olla sitten taas tarvittaessa tarkkana kuin porkkana! Äitini aina sanoo, kuinka ihanaa on nähdä noin onnellinen lapsi! Se tuntuu niin hyvältä! Meillä siis arki sujuu mukavasti ja tasaisesti, kyllä tuollaisen tytön kanssa kelpaa!! Haasteisiakin hetkiä toki tietenkin tulee (kun ikää tulee lisää, varmasti yhä enemmän), mutta niitä on ollut vain harvakseltaan kuitenkin. Tämä ei nyt liity mitenkään tyytyväiseen vauvaan, mutta tyytyväiseen äitiin kylläkin... Synnytys ei ollut ehkä ihan oppikirjasynnytys kulkunsa puolesta, mutta uhkaavista tilanteista huolimatta kuitenkin sujui hienosti! Täältä voi halukkaat lukea mun synnytyksestä. Niin ja mulla on ihan maailman paras mies!!! Mutta se menee nyt jo ihan täysin OT! Onhan se varmasti niinkin, että me tyytyväisten vauvojen vanhemmat ei tiedetä mitään... no, ainakaan niistä kaikista kikkakolmosista, joilla vauvoja hyssytellään, mutta sanoisin, että meillä on sitten vastaavasti jotain sellaista mitä taas niillä muilla ei ole!! Ja kuka tietää, ehkäpä seuraavan lapsen kohdalla tilanne onkin toinen... puolin ja toisin! Tässä pieni vilautus meidän ihanuudesta... "haaveilija"... *Kuva pois*
  14. Aivan juuri näin!!
  15. Aamen!!