mustikankukka

Aktiivijäsen
  • Content count

    105
  • Joined

  • Last visited

About mustikankukka

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

282 profile views
  1. Tavallaan. Välillä tulee voimakkaita puuskia, että haluan lisää näitä mahtavia, ihmeellisiä vauvoja, ja kokea uudestaan raskauden ja synnytyksen. Ja välillä sitten ajattelen, että ei enää koskaan, kun nyt tämä lusitaan niin haluan keskittyä johonkin ihan muuhun kuin vauvoihin... Vauva on nyt 4 kk. Vähemmän tunnerikkaina hetkinä ajattelen samoin kuin ennen esikoista, eli että haluaisin kaksi lasta noin neljän vuoden ikäerolla, jos elämä vain suunnitelmani allekirjoittaa. Isohko ikäero on toiveissa, jotta ehtisi rauhassa keskittyä yhteen vauvaan kerrallaan. Yksilapsiseksi jääminen ei sekään olisi varmaan meille mikään katastrofi, mutta toivoisin kyllä, että lapsellamme olisi sisarus tukenaan ja turvanaan.
  2. Se, että mulla ei ole ollut juuri lainkaan univelkaa. Vauva alkoi nukkumaan 2-viikkoisena kahden yöheräämisen taktiikalla ja aika pian heräämiset jäivät kokonaan pois, nukkui yöunet n. klo 24-10. Ja sittenpä yllätyinkin uudestaan, kun vauva nyt päälle nelikuisena on alkanut menemään yöunille klo 20 ja herääkin syömään kolme kertaa ennen aamua! Saimme siis iltaan ihanaa omaa aikaa, mutta samalla palasivat rikkonaiset yöt. Eli tiivistetysti: vaiheittaisuus ja vaiheiden arvaamattomuus on yllättänyt. Yllätti myös, että seksielämä ei loppunutkaan, vaan on selvästi parantunut. Määrää on vähemmän, mutta synnytyksen jälkeen tuntuu helpommalta heittäytyä ja antaa kehon viedä. On yllättänyt myös, kuinka vaativaa vanhemmaksi tuleminen on psyykkisesti, vaikka onkin saanut nukkua hyvin ja parisuhde on kunnossa. Rakkaus on hurjaa mutta niin myös ajoittainen kaipuu omiin asioihin, omaan tilaan ja vapauteen.
  3. Näyttäisi laihduttavan. Synnytyksessä ja sen jälkeen lähti nopeasti 10 kiloa, ja sen jälkeen puoli kiloa viikossa on paino laskenut aika tarkkaan. Täysimetän. 18 raskauskilosta on jäljellä viisi ja vauva on 2 kk. Syön ihan rennosti, mutta kuitenkin terveellisesti ja herkuttelen kohtuudella. Liikuntaa harrastan jonkun verran. Mikään erityinen nälkä mulla ei ole, toisin kuin raskausaikana kun niitä kilojakin tuli. Tällä tahdilla olen varmaan lähtöpainossa ennen kuin vauva aloittaa kiinteät. Edit: Reilu 4 kk synnytyksestä raskauskiloja on jäljellä enää yksi. Painon lasku ei ole ollut mitenkään lineaarista, mutta keskimäärin sitä 500 grammaa viikossa edelleen. Mutta ruokavaliokin on ollut terveellinen, tulee syötyä säännöllisemmin kuin ennen ja mies laittaa joka päivä kotona lämpimän ruuan.
  4. @whipped cream Hienoa kun muistit! Ja kyllä, vaiva on kadonnut! Otsani kestää taas kuumemmatkin saunomiset. En tosiaan keksi muuta selitystä tälle, kuin jonkun naaman tuntohermon herkistymisen raskauden aikana. Mua ei yllätä enää mikään näihin vauvahommiin liittyen, keho on kumma kapistus.
  5. Ponnistelin useammassa asennossa, kontillaan ja hetken jakkarallakin, mutta vauva tuli ulos puoli-istuvassa (vaikka sitä oli alun perin ajatuksena välttää ). Asento oli kuitenkin yllättäen paras kaikista kokeilemistani, siinä sai ponnistukseen voimaa kun veti samalla reisien takaa käsillä ja kätilöt tukivat jalkoja. Ja kätilöt näkivät koko ajan tilanteen ja pystyivät tsemppaamaan ja ohjaamaan ponnistamista, mikä tuntui tärkeältä siinä vaiheessa, kun itse olin jo ihan uupunut ja epätoivon vallassa. Ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia ja sain melko lievät 2. asteen repeämät, olisiko tikkejä tullut 6-7. Ja esikoista siis synnytin.
  6. @whipped cream No ni, se on siis joku juttu! Liittyy varmaan johonkin hermoston herkistymiseen/muutoksiin. Palasiko sun silmänympärykset normaaleiksi synnytyksen jälkeen?
  7. Alkoi viikolla 3, siitä pikkuhiljaa paheni ja kokonaan taisi olla ohi viikolla 10. Kuvotusta pahempaa oli se totaalinen väsymys, joka myöskin meni ohi kuvotuksen myötä. @Arvennalle tsemppiä, toivottavasti olo on jo myönteisempi! Muistan, että alkuraskaudesta olo ei todellakaan ollut mitenkään hehkeä. Pelkäsin keskenmenoa ja toisaalta vauvan tuloa, mitään ei olisi jaksanut eikä pystynyt, eikä tilannetta yhtään helpottanut se, ettei raskaudesta viitsinyt vielä juuri puhua. Ekan ultran jälkeen helpotti, ja keskiraskaudessa olikin monta tosi mukavaa kuukautta.
  8. Erikoinen raskausoire: mulla tuli heti raskaaksi tulon jälkeen otsa todella kuumanaraksi! Saunassa polttaa löyly kamalasti otsaa, ei ennen ollut moista. En kyllä kuollaksenikaan osaa arvata mihin tuollainen voi liittyä. Ja tilanne on siis pysynyt samana koko raskauden, nyt alle kuukausi laskettuun aikaan. Saas nähdä, meneekö ohi synnytyksen myötä.
  9. Minulta kysytään ihan jatkuvasti tuota otsikon kysymystä. Itsestäni myös se on melkoisen törkeä. Pitäisi varmaan vastata, että juu, yritin kyllä sanoa miehelle, että älä päästä sisään, mutta päästi silti. Siis mitä ihmettä, eivätkö nuo ole intiimiasioita? Olen tähän asti vain naureskellut, että juu, oli kyllä suunniteltu, mutta jossain vaiheessa varmaan katkeaa pinna noihin kyselijöihin. Ollaan kuitenkin kolmekymppisiä ja useampi vuosi oltu yhdessä. Eivät ihmiset varmaan mitään pahaa tarkoita, yrittävät vaan vääntää kompelöä small talkia aiheesta. Mutta keksisivätpä jotain muita kysymyksiä keskustelua siivittämään, mukavampiakin avauksia varmasti löytyisi, kun vähän miettisi. Itselläni ei tosin ylipäätään ole kauheasti tarvetta jutella raskaudesta etäisempien tuttujen kanssa, on kuitenkin meidän ja lähipiirimme asia. Mieluummin juttelen vaikka päivänpolitiikasta tai oikeastaan mistä vain muusta, kuin mahastani. Mutta kestän kunnialla, kai se vain liittyy tähän juttuun että ihmiset ovat utealiaita.
  10. Rintsikkaostoksille jouduin melkein heti, kun rinnat kasvoivat kokonaisen kuppokoon suunnilleen yhdessä yössä noin viikkoa hedelmöittymisen jälkeen. Ostin sitten parit toppimalliset rintsikat yhtä kokoa normaalia isompana. Niillä olen pärjännyt tähän asti (12+6). Myös normaalien farkkujen käytön jouduin lopettamaan aikaisin, muistaakseni viikolla 8., kun nappi alkoi painaa niin ikävästi mahaa. Joustovyötäröiset hameet ja housut olleet siitä asti käytössä. Äitiysfarkkuja ei vielä viitsi käyttää, kun ovat mahan kohdalta löysiä ja meinaavat tippua. Vähän hankalaa tämä vaatehomma tässä kohtaa. Vähän jo toivon, että maha kasvaisi ja voisi alkaa äitiyshousuja käyttää. Olisi vähän enemmän valinnanvaraa pukeutumisessa, kuin nyt, kun kaapista löytyy tasan yhdet käyttökelpoiset housut.
  11. Kyllä pahoinvointi voi alkaa tosi aikaisin. Itsellä oli etovaa oloa ekan kerran jo 4. viikon alussa. Nyt on 13. viikko ja tuntuisi pahin hellittäneen - aamupäivisin hieman etoo, mutta ei enää automaattisesti aina kun maha on tyhjä. Itsellä auttoi, kun varasin hedelmiä ja tuoremehua kotiin/laukkuun ja söin/join niitä aina kun kuvotus alkoi vähänkään tuntua. Tsemppiä!
  12. Himotukset vaihtelevat päivittäin, mutta ollut ainakin: hedelmäsalaatti, hapankorput, munavoi + karjalanpiirakat, tomaattinen linssikeitto, pussinuudelit, salaatit. Makea etoo. Rv 11+3.
  13. Influenssan sairastaminen on todistetusti riski sekä sikiölle että äidille, kun influenssarokotteen taas ei ole todettu aiheuttavan mitään riskejä. Ilman muuta siis otin rokotteen. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/influenssarokotus-on-tarkea-suoja-raskausaikana/
  14. @Charlottenburg Juu, ei niitä raskausoireita oikeastaan kannata kytätä, ne kun vaihtelevat ihan luonnostaan kauhean paljon. Tuo vatsakipujen vaihtelu on normaalia. Ainoa, mistä kannattaa huolestua, on voimakas jatkuva vatsakipu ja/tai runsas verenvuoto. Ja jos on jotain, mikä mietityttää, niin kannattaa soittaa neuvolaan, siellä kyllä osaavat arvioida, mikä on tilanne. Mutta tosiaan, huolehtiminen on myös normaalia, se on varmaankin vain elettävä läpi ja toivottava parasta.
  15. @Charlottenburg Ah muistan tämän! En löytänyt mitään yhtä maagista keinoa, mutta yleinen "come what may" -asenne tuntuu parhaiten auttavan. Jos keskenmeno tulee, niin ei sille mitään voi. Ja toisekseen hermoilu kuuluu asiaan, se ei tarkoita, että mikään oikeasti olisi vialla. Keskustelupalstoilta ei kannata lukea kauhutarinoita, tai jos lukee, niin kannattaa siihen päälle katsoa keskusteluja teemalla "raskaudet, joissa kaikki meni hyvin". Valtaosa kun kumminkin on niitä. Voi myös miettiä, onko mahdollinen pettymys oikeasti yhtään pienempi, vaikka olisikin valmistautunut henkisesti pahimpaan. Miltä odotus tuntuisi, jos päättäisikin vain uskoa, että kaikki on hyvin, kunnes toisin todistetaan? Nyt olet kuitenkin raskaana, jippii! Elämä on saatu alulle. Jonkin pituinen elämä, toivottavasti pitkä. Tsemppiä, toivottavasti näistä ajatuksista oli edes pientä lohtua! Alkuraskaus on epävarmuudessaan ja -tietoisuudessaan rajua aikaa, ja toisaalta ihanaa ja ainutkertaista. Itsellä alkaa taas hermoilua esiintyä, kun tuo 12-viikon ultra alkaa lähenemään. Nyt olis vähän niin kuin tosi kyseessä! Ei auta kuin sitoa rambohuivi otsalle ja mennä rohkeasti tuntematonta päin. 9+3