mustikankukka

Jäsen
  • Content count

    20
  • Joined

  • Last visited

About mustikankukka

  • Rank
    Tavis
  1. Vastaan ikivanhaan ketjuun, kun täällä pohdittiin, miksi joku ei laihdu imettämällä, vaikka söisi saman verran kuin ennen raskautta. Varmaan monella liikkuminen vähenee synnytyksen jälkeen, mikä voi aiheuttaa sen, että energiaa kuluu hyvinkin paljon vähemmän kuin "normaalielämässä". Esimerkiksi tunnin reipas kävely (varmaan tulee täyteen arjessa aika monella, jos kävelee työ- ja asiointimatkat) kuluttaa 65-kiloisella naisella 200 kaloria, ja jos käy vielä vaikka uimassa 30 minuuttia, kaloreita kuluu 300 lisää. Tästä tulee jo 500 kaloria enemmän kulutusta verrattuna siihen, että on kotosalla ja keskittyy vauvan hoitoon (joka toki myös kuluttaa jonkin verran, en nyt osaa arvella, kuinka paljon - ja onhan toki myös ulkoilu vauvan kanssa). Se, että täysimettää ja liikkuu + syö normaaliin tapaan, eikä laihdu ollenkaan, kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä. Se, ettei imetys laihduta kaikkia raskauskiloja, taas on ihan mahdollista ja logiikallakin ymmärrettävää.
  2. Olisin ollut omasta puolestani valmis 23-vuotiaana, ja varmaan se biologisesti olisi ollutkin ideaalein ikä. Tuolloinen parisuhde ei toiminut, ja sen puoleen hyvä ettei toiveeni silloin toteutunut. Nyt yli 30-vuotiaana tuntuu jo, että keho ei ole enää nuoruuden huipussa, ja voi olla, että raskaus ja vauva-aika on sen takia rankempaa. Vanhempana on ehkä myös vähemmän joustava, on jo urautunut omaan arkeensa, jonka muutokset tuntuvat vaikeammilta. Toisaalta mieli on muuten vakaampi, ja on ollut osaamista rakentaa toimiva, tasapainoinen parisuhde, jossa vanhemmuuskin todennäköisesti toimii. Eli tosiaan, oikea ikä on silloin kun tähtien asento vanhemmaksi tulemisen sallii!
  3. Silvielle onnitteluja! Itse päätin uskoa kahdella testillä, mutta onpa joku tiettävästi testannut parikymmentäkin kertaa...
  4. Tuo haamujen etymologia on itsellekin aika epäselvää. Kyllähän testiajalla tullut haaleakin viiva on plussa. Joku tietävämpi kertoo?
  5. Vieläkö on akateemikkoja linjoilla? Mahtava ketju, eipä näistä tule yliopistolla paljoa juteltua. Minulla on väikkäri alkuvaiheessa ja raskaus samaten. Kovasti olen miettinyt, että mitenköhän käy projektien ja pätkien kanssa, mutta toisaalta sitten tuntuu, että väikkäri on kuitenkin niin joustava homma, ettei lapsen saanti kesken kaiken ole katastrofi. Hankalampaa se tosiaan varmaan on post doc -vaiheessa (jos sinne nyt koskaan päädyn). Tällä hetkellä koen suurta onnea, ylpeyttä ja iloa, että niin paljon hienoa on tapahtumassa: saan tehdä väitöskirjaa ja saan nyt ilmeisesti myös lapsen. Kyllä nuo rahoitus- ja muut kuviot varmasti järjestyvät. Tutkimusta ehtii tehdä ihan hyvin muutaman vuoden kuluttuakin. Yliopistomaailma ei kilpailullisuudessaan tällaista ajattelua välttämättä tue, mutta kyllähän sitä raskautta jossain vaiheessa täytyy alkaa yrittää, jos lapsi kerran toiveissa on.
  6. Ei nyt ole mitään in real life -seurantaa, mutta muistan vielä aika hyvin: Dpo 1-4: Alavatsassa oudontuntuista juilintaa ja nippailua, saatoin toki huomata näitä enemmän siksi, kun keskityin tarkkailemaan. Dpo 5: Rintojen lievää aristusta. Yleensä ei tässä vaiheessa kiertoa ole mitään. Dpo 6: Rinnoissa todella outoja tuntemuksia, kipeytyivät ja turposivat pikavauhtia. Kuvotusta ja nälkää. Tunne: olen raskaana. Dpo 7: Eiliset oireet entistä selkeämpinä. Varma tunne: olen raskaana. Dpo 8-10: Edelleen ajoittain todella kipeät rinnat. Kuukautiskivun kaltaista särkyä alavatsassa, iltapäivisin niin kova väsymys, että pakko mennä lepäämään. Dpo 11: Haalea plussa. Dpo 12-14: Samoja oireita kuin aiemmin, mutta kuvotus ja uupumus vähäisempää ja näläntunne kovempaa. Dpo 15: Selkeä plussa.
  7. Täälläkin hermostuttaa, tai ehkä paremminkin vaivaa sellainen epätodellinen olo. Voiko tää raskaus oikeasti jatkua? Oireet ovat löytäneet jonkin kultaisen keskitien eivätkä ole viikkoon pahentuneet tai muuttuneet. Pari testiä on tehty ja viiva vahvistunut. Viikkoja 4+0. Onko jotain konsteja, mikä tähän oloon auttaisi? Ei jaksaisi seuraavaa kahdeksaa kuukautta kuluttaa aavistelemalla pahinta. Onko raskaudesta mahdollista iloita turvallisin mielin, vai onko tää hermoilu vain pakko lusia läpi?
  8. No varmasti. Tsemppiä sinne ja mahdollisimman paljon rauhaa sieluun menneestä huolimatta.
  9. Itsekin ihan alkuraskaana olevana ymmärrän tosi hyvin, että ahdistaa ja pelottaa ja on vaikea luottaa. Itse ehkä kuitenkin miettisin, tuottaako enemmän ahdistusta testata joka päivä ja olla huolissaan viivoista, vai olisiko parempi keskittyä mukaviin tekemisiin, pitää huolta itsestä ja rentoutua mahdollisimman paljon. Että keho saisi keskittyä raskauteen, eikä menisi turhaan energiaa huolehtimiseen, siihen luuppiin kun on todella helppo jäädä. Ja jos kävisikin niin, että jokin on pielessä, niin kyllä se sitten aikanaan selviää, eikä se tunnu yhtään vähemmän tuskalliselta, vaikka olisikin koko ajan aavistellut jonkin menevän vikaan. Tämä nyt ei liittynyt mitenkään noihin viivoihin, pahoittelut siitä. Tällainen näkökulma vain tuli mieleen.
  10. No, niinhän siinä kävi, että ruutuun piirtyi haalea viiva. Nyt siis rv 3+3. Kiitos testaamiseen yllyttämisestä Happpy, ja kiitos yleisestä kannustuksesta Ewwwie. Yllättävän rauhoittava ja onnellistuttava vaikutus oli tuolla testillä, vaikka tosiaan oireista ja yleisestä olosta pystyin raskauden päättelemäänkin. Mutta onpahan nyt sitten "virallista"! Eiköhän tästä selvitä. Mies tosin reagoi testiin lähinnä panikoitumalla, mutta se onkin jo toinen tarina... Raskaus on pitkä aika molempien tottua ajatukseen, kuten tuolla sanoittekin. Että jes! Onhan tää kumminkin aika helkkarin hianoo.
  11. Kiitos vastauksista, helpotti vähän. En ole viitsinyt tehdä vielä testiä, kun on niin alussa. Pelottaa, että se onkin vielä nega, ja sitten mindfuckiinnun vaan lisää. Mutta jos on näin överit oireet niin kai sitä hormoniakin on pakko jo olla koneistossa. Olis kyllä AIVAN SAIRASTA, jos olisi tällaiset oireet ja EI olisi raskaana. Mulla ei ole milloinkaan elämässäni ollut tällaista oloa, ja eroaa kyllä kuin yö ja päivä sellaisista "oonkohan raskaana kun tuntuu vähän tältä ja tuolta" -kierroista, joita joskus ennen yritystä oli. Palaan asiaan kun on mustaa eikun oliko se punaista valkoisella.
  12. Poistin, tuntui turhan henkilökohtaiselta tämä avautuminen.