mustikankukka

Aktiivijäsen
  • Content count

    100
  • Joined

  • Last visited

About mustikankukka

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

244 profile views
  1. Näyttäisi laihduttavan. Synnytyksessä ja sen jälkeen lähti nopeasti 10 kiloa, ja sen jälkeen puoli kiloa viikossa on paino laskenut aika tarkkaan. Täysimetän. 18 raskauskilosta on jäljellä viisi ja vauva on 2 kk. Syön ihan rennosti, mutta kuitenkin terveellisesti ja herkuttelen kohtuudella. Liikuntaa harrastan jonkun verran. Mikään erityinen nälkä mulla ei ole, toisin kuin raskausaikana kun niitä kilojakin tuli. Tällä tahdilla olen varmaan lähtöpainossa ennen kuin vauva aloittaa kiinteät.
  2. @whipped cream Hienoa kun muistit! Ja kyllä, vaiva on kadonnut! Otsani kestää taas kuumemmatkin saunomiset. En tosiaan keksi muuta selitystä tälle, kuin jonkun naaman tuntohermon herkistymisen raskauden aikana. Mua ei yllätä enää mikään näihin vauvahommiin liittyen, keho on kumma kapistus.
  3. Ponnistelin useammassa asennossa, kontillaan ja hetken jakkarallakin, mutta vauva tuli ulos puoli-istuvassa (vaikka sitä oli alun perin ajatuksena välttää ). Asento oli kuitenkin yllättäen paras kaikista kokeilemistani, siinä sai ponnistukseen voimaa kun veti samalla reisien takaa käsillä ja kätilöt tukivat jalkoja. Ja kätilöt näkivät koko ajan tilanteen ja pystyivät tsemppaamaan ja ohjaamaan ponnistamista, mikä tuntui tärkeältä siinä vaiheessa, kun itse olin jo ihan uupunut ja epätoivon vallassa. Ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia ja sain melko lievät 2. asteen repeämät, olisiko tikkejä tullut 6-7. Ja esikoista siis synnytin.
  4. @whipped cream No ni, se on siis joku juttu! Liittyy varmaan johonkin hermoston herkistymiseen/muutoksiin. Palasiko sun silmänympärykset normaaleiksi synnytyksen jälkeen?
  5. Alkoi viikolla 3, siitä pikkuhiljaa paheni ja kokonaan taisi olla ohi viikolla 10. Kuvotusta pahempaa oli se totaalinen väsymys, joka myöskin meni ohi kuvotuksen myötä. @Arvennalle tsemppiä, toivottavasti olo on jo myönteisempi! Muistan, että alkuraskaudesta olo ei todellakaan ollut mitenkään hehkeä. Pelkäsin keskenmenoa ja toisaalta vauvan tuloa, mitään ei olisi jaksanut eikä pystynyt, eikä tilannetta yhtään helpottanut se, ettei raskaudesta viitsinyt vielä juuri puhua. Ekan ultran jälkeen helpotti, ja keskiraskaudessa olikin monta tosi mukavaa kuukautta.
  6. Erikoinen raskausoire: mulla tuli heti raskaaksi tulon jälkeen otsa todella kuumanaraksi! Saunassa polttaa löyly kamalasti otsaa, ei ennen ollut moista. En kyllä kuollaksenikaan osaa arvata mihin tuollainen voi liittyä. Ja tilanne on siis pysynyt samana koko raskauden, nyt alle kuukausi laskettuun aikaan. Saas nähdä, meneekö ohi synnytyksen myötä.
  7. Minulta kysytään ihan jatkuvasti tuota otsikon kysymystä. Itsestäni myös se on melkoisen törkeä. Pitäisi varmaan vastata, että juu, yritin kyllä sanoa miehelle, että älä päästä sisään, mutta päästi silti. Siis mitä ihmettä, eivätkö nuo ole intiimiasioita? Olen tähän asti vain naureskellut, että juu, oli kyllä suunniteltu, mutta jossain vaiheessa varmaan katkeaa pinna noihin kyselijöihin. Ollaan kuitenkin kolmekymppisiä ja useampi vuosi oltu yhdessä. Eivät ihmiset varmaan mitään pahaa tarkoita, yrittävät vaan vääntää kompelöä small talkia aiheesta. Mutta keksisivätpä jotain muita kysymyksiä keskustelua siivittämään, mukavampiakin avauksia varmasti löytyisi, kun vähän miettisi. Itselläni ei tosin ylipäätään ole kauheasti tarvetta jutella raskaudesta etäisempien tuttujen kanssa, on kuitenkin meidän ja lähipiirimme asia. Mieluummin juttelen vaikka päivänpolitiikasta tai oikeastaan mistä vain muusta, kuin mahastani. Mutta kestän kunnialla, kai se vain liittyy tähän juttuun että ihmiset ovat utealiaita.
  8. Rintsikkaostoksille jouduin melkein heti, kun rinnat kasvoivat kokonaisen kuppokoon suunnilleen yhdessä yössä noin viikkoa hedelmöittymisen jälkeen. Ostin sitten parit toppimalliset rintsikat yhtä kokoa normaalia isompana. Niillä olen pärjännyt tähän asti (12+6). Myös normaalien farkkujen käytön jouduin lopettamaan aikaisin, muistaakseni viikolla 8., kun nappi alkoi painaa niin ikävästi mahaa. Joustovyötäröiset hameet ja housut olleet siitä asti käytössä. Äitiysfarkkuja ei vielä viitsi käyttää, kun ovat mahan kohdalta löysiä ja meinaavat tippua. Vähän hankalaa tämä vaatehomma tässä kohtaa. Vähän jo toivon, että maha kasvaisi ja voisi alkaa äitiyshousuja käyttää. Olisi vähän enemmän valinnanvaraa pukeutumisessa, kuin nyt, kun kaapista löytyy tasan yhdet käyttökelpoiset housut.
  9. Kyllä pahoinvointi voi alkaa tosi aikaisin. Itsellä oli etovaa oloa ekan kerran jo 4. viikon alussa. Nyt on 13. viikko ja tuntuisi pahin hellittäneen - aamupäivisin hieman etoo, mutta ei enää automaattisesti aina kun maha on tyhjä. Itsellä auttoi, kun varasin hedelmiä ja tuoremehua kotiin/laukkuun ja söin/join niitä aina kun kuvotus alkoi vähänkään tuntua. Tsemppiä!
  10. Himotukset vaihtelevat päivittäin, mutta ollut ainakin: hedelmäsalaatti, hapankorput, munavoi + karjalanpiirakat, tomaattinen linssikeitto, pussinuudelit, salaatit. Makea etoo. Rv 11+3.
  11. Influenssan sairastaminen on todistetusti riski sekä sikiölle että äidille, kun influenssarokotteen taas ei ole todettu aiheuttavan mitään riskejä. Ilman muuta siis otin rokotteen. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/influenssarokotus-on-tarkea-suoja-raskausaikana/
  12. @Charlottenburg Juu, ei niitä raskausoireita oikeastaan kannata kytätä, ne kun vaihtelevat ihan luonnostaan kauhean paljon. Tuo vatsakipujen vaihtelu on normaalia. Ainoa, mistä kannattaa huolestua, on voimakas jatkuva vatsakipu ja/tai runsas verenvuoto. Ja jos on jotain, mikä mietityttää, niin kannattaa soittaa neuvolaan, siellä kyllä osaavat arvioida, mikä on tilanne. Mutta tosiaan, huolehtiminen on myös normaalia, se on varmaankin vain elettävä läpi ja toivottava parasta.
  13. @Charlottenburg Ah muistan tämän! En löytänyt mitään yhtä maagista keinoa, mutta yleinen "come what may" -asenne tuntuu parhaiten auttavan. Jos keskenmeno tulee, niin ei sille mitään voi. Ja toisekseen hermoilu kuuluu asiaan, se ei tarkoita, että mikään oikeasti olisi vialla. Keskustelupalstoilta ei kannata lukea kauhutarinoita, tai jos lukee, niin kannattaa siihen päälle katsoa keskusteluja teemalla "raskaudet, joissa kaikki meni hyvin". Valtaosa kun kumminkin on niitä. Voi myös miettiä, onko mahdollinen pettymys oikeasti yhtään pienempi, vaikka olisikin valmistautunut henkisesti pahimpaan. Miltä odotus tuntuisi, jos päättäisikin vain uskoa, että kaikki on hyvin, kunnes toisin todistetaan? Nyt olet kuitenkin raskaana, jippii! Elämä on saatu alulle. Jonkin pituinen elämä, toivottavasti pitkä. Tsemppiä, toivottavasti näistä ajatuksista oli edes pientä lohtua! Alkuraskaus on epävarmuudessaan ja -tietoisuudessaan rajua aikaa, ja toisaalta ihanaa ja ainutkertaista. Itsellä alkaa taas hermoilua esiintyä, kun tuo 12-viikon ultra alkaa lähenemään. Nyt olis vähän niin kuin tosi kyseessä! Ei auta kuin sitoa rambohuivi otsalle ja mennä rohkeasti tuntematonta päin. 9+3
  14. Täällähän on kivasti keskustelua. Heitänpä omankin korteni kekoon. Itselläni on väikkäri ihan alkuvaiheessa, ja rahoitusta ei ole vielä herunut. Olen siis samassa tilanteessa kuin ennen väikkäriä työllisyyden puolesta, eli teen monenlaista omaan alaan liittyvää random hommaa ja olen osa-aikatyötön. Tällainenkin "rahoitusmalli" väitöskirjan tekemiseen on toki jatkossakin tarjolla, mutta toivon tietysti, että sitä oikeaakin rahoitusta lähiaikoina alkaisi tippua. Vireillä on myös projekti, joka saattaa käynnistyä tai sitten ei. Jos käynnistyy ja lapsi tosiaan syntyy kesäkuussa, olen lievästi pulassa, mutta olen laskeskellut, että kyllä tuollainen 6 kk äitiysvapaa siihenkin kuvioon sopisi, ja mies voisi sen jälkeen ottaa kotielämästä kopin. Olen onneksi työtavoiltani sellainen, että saan muutamassa tehokkaassa tunnissa paljon aikaan, eikä minulla yleensä ole tarvetta venyttää työpäivää. Luulisin, että tämä ominaisuus helpottaa myös lapsielämän ja tutkimuksen yhdistämistä. Pääfiilis lapsesta + väitöskirjan teosta on kuitenkin sellainen, että tämä on ihan hyvä aika perustaa perhe. Väitöskirjan kanssa ei ole mitään tulenpalavaa kiirettä, ja sitä voi tehdä omalla aikataululla. Tavoitteeni on, että saisin yhden artikkelin läpi ennen äitiysvapaan alkua. Se riittäisi minulle, ja voisin ihan rauhallisin mielin olla jonkin aikaa kotona. Jaan @Mintakan tuntemuksen siitä, että kilpailullinen yliopistomaailma tuntuu vieraalta. Se on ehkä yksi syy siihen, etten oikein jaksa ottaa pulttia siitä, mitä nyt sitten tapahtuu, jos en pystykään vuoteen tai pariin täysipainoisesti edistämään asioita. Itselleni väitöskirjalla on pääosin muita merkityksiä, kuin akateemisessa tuolileikissä menestyminen, joten yritän olla ottamatta tartuntaa nyky-yliopistoa vaivaavasta paniikkihäiriöstä. En tiedä, mitä tuo tauti edesauttaa, mutta uutta luovaa ajattelua ei ainakaan.
  15. Vastaan ikivanhaan ketjuun, kun täällä pohdittiin, miksi joku ei laihdu imettämällä, vaikka söisi saman verran kuin ennen raskautta. Varmaan monella liikkuminen vähenee synnytyksen jälkeen, mikä voi aiheuttaa sen, että energiaa kuluu hyvinkin paljon vähemmän kuin "normaalielämässä". Esimerkiksi tunnin reipas kävely (varmaan tulee täyteen arjessa aika monella, jos kävelee työ- ja asiointimatkat) kuluttaa 65-kiloisella naisella 200 kaloria, ja jos käy vielä vaikka uimassa 30 minuuttia, kaloreita kuluu 300 lisää. Tästä tulee jo 500 kaloria enemmän kulutusta verrattuna siihen, että on kotosalla ja keskittyy vauvan hoitoon (joka toki myös kuluttaa jonkin verran, en nyt osaa arvella, kuinka paljon - ja onhan toki myös ulkoilu vauvan kanssa). Se, että täysimettää ja liikkuu + syö normaaliin tapaan, eikä laihdu ollenkaan, kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä. Se, ettei imetys laihduta kaikkia raskauskiloja, taas on ihan mahdollista ja logiikallakin ymmärrettävää.