Arvenna

Jäsen
  • Content count

    29
  • Joined

  • Last visited

About Arvenna

  • Rank
    Tavis
  1. @mustikankukka kiitos olo on kyllä helpottanut aika paljonkin onneksi! Vaikka edelleen on kuvotusta ja väsymystä, ja harvakseltaan oksentelua. Olen pystynyt käymään töissä, ja pitämään asian salassa vapaalla ja kunnon yöunien jälkeen olo on jopa melko normaali välillä Nyt rv 11+3.
  2. @hoobi kiitos kiitos, kun kirjoitit omista fiiliksistä. Kyllä se jotenkin helpottaa kun tietää ettei ole yksin. Eilen mulla oli vähän siedettävämpi olo. Tiedä sitten johtuiko n. 10 tunnin yöunista vai siitä että sain tehdä etäpäivän, vai molemmista. Paljon onnea tuplasta, ja paljon tsemppiä myös sinne Pahoittelen muuten, että vastaukseni tulee vasta nyt. Mulla ei oikein näytä toimivan nuo ilmoitukset aina
  3. Viikolla 5. Sitä ennen jo etova olo. Nyt on 5+5, ja olen neljättä päivää aivan veto pois, vuorokauden ympäri todella oksettava olo (oksentanut olen vasta pari kertaa eilen ja hiukan tänä aamuna). Väsymys sekä fyysinen että henkinen on todella voimakas. Tunnen oloni tosi kurjaksi, ja itkuiseksi. Töitä on melkein mahdoton tehdä, ja kärvistelen täällä toimistolla, enkä tiedä miten päin olisin. Sanomattakin selvää, että ruoka ei maistu, lähes kaikki ällöttää. Silti on pakko pupeltaa jotain pientä vähän väliä. En haluaisi vielä kertoa töissä, mutta pian on kai pakko jos tämä jatkuu. Stressaan, että miten pärjään jos tätä jatkuu viikkotolkulla, tai kuukausia! Minut on jo näin lyhyessä ajassa yllättänyt, kuinka rankkaa tämä voi olla. Vauva on erittäin toivottu, mutta näistä oloista johtuen olen ihan siipi maassa. Olisi ihana saada vertaistukea, jos joku täällä vielä pyörii?
  4. Näitä on kyllä jotenkin tosi mielenkiintoista lukea tällä hetkellä itse en vielä osaa osallistua, en ole seurannut kiertoa tarpeeksi tarkkaan.
  5. N. 23.5
  6. Jotenkin tuntuu, että kun on kerran avannut suunsa asiasta, siitä tulee sitten kerrottua muillekin. Siis ei nyt ihan kaikille tai kenelle tahansa, mutta aika moni kaveri tietää jo. Huoh, vähän ehkä harmittaa. En edes tiedä miksi
  7. Niin, ja mä kyllä ostin kasan ovistestejä, mut en sitten ole niitä edes kokeillut ainakaan vielä.
  8. @Lumikello olipa rohkaiseva viesti monen lapsen äidiltä Ja kiva kun tänne on tullut muutama uusi viesti. Itsellä into kirjoitella tänne kaikkosi, kun täällä on niin hiljaista. Ehkä jos joskus saa tarpeeksi viestejä kasaan, tuolla lukitulla puolella on vilkkaampaa Mä ehdin ekalla kierroksella jo vakuuttaa itseni raskaudesta, mutta negahan sieltä tuli, ja sit menkat. Nyt on taas piinapäivät, mutta en kyllä oikein jaksa uskoa tärpänneen. Ei kovin vahvat mahdollisuudet ainakaan.
  9. Minä 33, mies 36. Yhdessä ollaan oltu reilusti yli vuosikymmen, naimisissa pian viisi vuotta. Asumme omassa asunnossa (tosin asuntolainaa vielä rutkasti maksettavana). Mulla on vakituinen työ ja lähes vuosikymmen työelämää takana. Mies on tehnyt hommia freelancerina lähemmäs 10 vuotta, ja hyvin no töitä riittänyt.
  10. Tjottailumeiningillä periaatteessa, mutta tuskinpa itse kykenen jatkaa näin rennosti kovin kauan, jos ei tulosta ala kuulua.
  11. Ei voi puhua varsinaisesti kuumeilusta, mutta mulla tämä asia on enemmän mielessä. Mieskin haluaa lapsia, mutta on enemmän tjottailu-asenteella. Ei ole jotenkin sisäistänyt vielä, kuinka tässä alkaa olla jo aika paljon ikää, ja asia ei todennäköisesti tapahdu kuin sormia napsauttamalla. Miestä myös enemmän etukäteen pelottaa elämänmuutos, ja raha-asiat. Mä olen muutenkin ehkä huolettomampi tietyllä tapaa, ja ajattelen että elämä kantaa. Ja onhan meillä nyt parempi tilanne lapsen saamiseen kuin koskaan; on työt ja oma koti jne. Olemme nyt siis antaneet lapselle luvan tulla, mutta tosiaan ihan vasta.
  12. Muutama kaveri tietää. Ei ollut tarkoitus kertoa oikein kenellekään, mutta tyttöjenillassa toinen paukautti lopettaneensa ehkäisyn. Joten tuli sitten kerrottua, että sama homma täällä
  13. Tulen myös tänne, kun tekee mieli puhua asiasta jossain, mutta hirveästi ei tässä vaiheessa halua sitä livenä tehdä. Olen tänä vuonna 34 täyttävä nainen, mies kohta 37. Aina olen tiennyt haluavani lapsia, mutta en ole myöskään juuri kokenut kuumeilevani. Mies samoin, mutta silti hän on vähän jarrutellut, ja kyllä itse olen ollut se voima joka on tätä asiaa alulle sysännyt. Mies oli sitä mieltä, että tulen samantien raskaaksi, kun ehkäisy lopetetaan. Itse taas pelkään, että kuinka kauan siihen menee. Taitaa olla aika tyypillistä Ihan vasta siis olemme antaneet lapselle luvan tulla, eka kierto menossa ilman ehkäisyä. Tässä ketjussa on paljon tuttuja ajatuksia, myös siihen liittyen että miksi vasta nyt. Koskaanhan ei ole täydellinen aika, mutta nyt on ekaa kertaa elämässä sellainen tilanne, että siihen olisi lapsen hyvä tulla.