mrs jiipee

Aktiivijäsen
  • Content count

    134
  • Joined

  • Last visited

About mrs jiipee

  • Rank
    Aktiivi
  1. 38+3, lapsivedet meni aamuyöstä ja aamulla vajaa kolme tuntia myöhemmin syntyi esikoinen
  2. Otan pakkauksen, olen aina ajatellut sen olevan hyödyllisempi ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla kuin rahasumma. Oletan, että saan vuoden 2019 pakkauksen, niin sitä jo tietääkin, mitä sieltä tulee ja pakkaus on pääasiassa oikein kiva.
  3. Ärsyttää, että menin koskaan aloittamaan e-pillerit. Kun muut ympärillä tulevat raskaaksi nopeasti. Vakaumukseni vuoksi oletetaan, että lapsia tulee liukuhihnalta ja ihmetellään ääneen, kun en ole jo raskaana. Vatsan tuijottelu. Vihjailu lapsenlapsihaaveista. Kun oma keho ei toimi. Se, että mies ei aina ymmärrä, miten turhauttavaa on, kun oma keho ei toimi. Se, että oma ajattelu on muuttunut enemmän "pessimisti ei pety" asenteeksi, mutta toivo herää kp 14 paikkeilla. Se, että muut muistuttavat minun olevan vielä nuori (vaikka olen itse sanonut niin, ei helpota, että muut muistuttavat siitä).
  4. Me aloitettiin yritys, kun mies oli juuri hakenut opiskelemaan ja oli määräaikaisessa työsuhteessa lukiopohjalla. Mies lopulta vaihtoi vielä kesätöihin ennen opintojen alkua ja jäi opiskelujen ohella osa-aikaiseksi, hänen sopimuksensa on toistaiseksi voimassaoleva. Itse opiskelin ja tein opinnäytetyötä yrityksen alkaessa ja valmistuin kesällä ja olin puoli vuotta työttömänä. Sain vakituisen työpaikan pari kuukautta sitten yllättäen, kun oma toivo oli jo heitetty kaivoon työllisyyden osalta. Meillä siis lapsihaave ja usko siihen, että kaikki järjestyy, meni vakipaikan ja taloudellisten tavoitteiden edelle.
  5. Mulla on ollut lapsihaave aina enemmän tai vähemmän vahvana. Mieheni puolestaan ajattelee enemmän niin, että lapsi tulee, jos on tullakseen ja juuri silloin kuin on tarkoitettu. Välillä hän yllättää minut puhumalla lastenvaunujen lykkimisestä tai yhteisistä kalareissuista lasten kanssa.
  6. Ennen kuin menin naimisiin, yksi mun kaveri sanoi "Teillä onkin sitten varmaan lapsi, kun meillä on häät!" Tässä vaiheessa odottelin, että edes ensimmäiset kuukautiset tulisivat e-pillereiden jälkeen ja olin juuri kertonut hänelle asiasta. Kaveri siis tiesi, ettemme aio käyttää ehkäisyä ja menimme naimisiin puolitoista vuotta ennen häntä. Varmaan ajatteli lohduttaa, että vaikkei kuukautisia heti tule, niin kyllä silti tulee raskaaksi alle vuoden yrityksellä. Jouduin selittämään hänelle, että ensin pitäisi tapahtua ovulaatiokin, jonka jälkeen vasta raskaus on mahdollinen. Jotenkin hän luuli, että raskaaksi voi tulla kuukautisten jälkeen, eikä hän ymmärtänyt, "mistä voin tietää sen kaiken" kun selitin kuukautiskierron vaiheita, ja että hedelmöittyminen tapahtuu lopulta aika pienen ajan sisällä ovulaation, ei kuukautisten jälkeen. Eipä ole ollut puhe hänen kanssaan lapsiasioista sen jälkeen Toinen, mitä olen kuullut yleisesti puheissa, en onneksi omalla kohdalla, niin "Sen kun tekee vain" Ja mua ärsyttää myös puheet "sitten KUN teillä on lapsia"...
  7. Kun vasta ensimmäistä lasta yritetään, en ole kokenut luonnolliseksi kertoa kenellekään. Jotenkin ajattelen, että ensimmäisen lapsen saaminen on niin iso harppaus verrattuna toiseen jne. lapseen, että ehkä ensimmäisen jälkeen jo itse vanhempana voisi olla helpompi kertoa haaveista kuin nyt lapsettomana. Yhdelle ystävälle välillä päivittelen kierron epätasaisuutta, mutta enemmänkin vain siltä kannalta, että hän toisena naisena ymmärtää minua. Omat vanhempani vihjailevat lapsenlapsista nyt, kun olemme miehen kanssa naimisissa ja yritän olla kuin en ymmärtäisi vihjailua. Vihjailu tuntuu pahalta ja omaa oloani helpottaisi varmasti, jos kertoisin suoraan omista pitkistä kierroistani, jos he ymmärtäisivät lopettaa. Äidille olen joskus yrittänyt asiasta mainita, mutta en usko hänen ymmärtäneen, koska en uskaltanut sanoa suoraan.
  8. Mulla on ollut epäsäännölliset ja tosi pitkät kierrot e-pillereiden lopetuksen jälkeen. Ensimmäiset kuukautiset tulivat noin 9kk vikan pillerin jälkeen ja sen jälkeen kierto on ollut kolmea ja neljää kuukautta, yksi parin kuukauden kierto oli vajaa vuosi sitten. Kävin lääkärillä helmikuussa, kun olin pitkään yrittänyt saada aikaiseksi soittaa se ensimmäinen puhelu. Verikokeiden kaikki tulokset olivat normaalit ja lääkäri sanoi, että voi ilman munasarjojen ultraa mun oireiden perusteella sanoa, että mulla on PCOS. Olisin saanut heti lähetteen naistentautien polille, mutta siihen en ole valmis vielä nyt, jos koskaan. Sain myös reseptin progestiinikuuriin, joka tuntui aluksi hyvältä, kunnes iski ahdistus. Olin nimenomaan toivonut lääkärikäynniltä, että saisin jonkin lääkekuurin tasoittamaan kiertoa, mutta sitten, kun se oli ajankohtaista, alkoi ahdistaa ajatus "tekemällä tekemisestä". Olen nyt kaiken lisäksi kesäkuuhun asti uudessa työpaikassa koeajalla, enkä ole koskaan ajatellut, että työtilanne vaikuttaisi lapsihaaveisiini, joten olin järkyttynyt siitäkin, että yhtäkkiä ajattelin, että mitä minusta ajateltaisi uudessa työpaikassani, kun olisin heti raskaana. En tiedä, oliko tässä viestissä kauheasti järkeä, mutta tuntui siltä, että täytyy saada kirjoittaa omia ajatuksia tänne.
  9. Edvin on ihana! On mun nimilistan kärkipäässä, mutta en varmaan antaisi etunimeksi, kun on sen verran erikoisempi kuitenkin, 10. Merina?
  10. Tykkään nimestä, mutta jotenkin mun on vaikea kuvitella Samulia aikuisena, miellän vain lapsen nimeksi. Annan kuitenkin 8, koska voisin hyvin antaa omalle lapselle toiseksi nimeksi. Salla?
  11. Oho, näin ilman kokemuksia synnytyksestä tai edes raskaudesta on yllättävä lukea, että iso osa vastanneista ei oo kokenu niin suuria kipuja kuin mihin mä nyt lasta toivoessa jo henkisesti varaudun. Oon ajatellut, että suurin osa kokee olonsa rekan alle jääneeksi, joten jos edelleen varaudun siihen, en varmaan järkyty liikaa kivuista
  12. @kerttunen No joo, kuulostaisi kyllä hurjalta, jos et pitäisi noista säännöistä kiinni, aika perusjuttuja mun mielestä.
  13. Tiedän yhden Helkan ja mun suuhun jotenkin vaikea nimi ja aina meinaan sanoa Helga, se olisi jotenkin luonnollisempi. Muutenkin Helka tuntuu jotenkin kovalta, mutta on kuitenkin ihan kaunis, annan 6. Assi?
  14. @kerttunen Tuo on ihan totta ja mielestäni sen talon säännöillä mennään, jossa ollaan niin, että omat vanhemmat eivät ole ohjeistamassa. Parhaiten muistan sen, kun joskus kesällä mummun luona yökylässä lakkasimme varpaankynsiä, ja leikkasin myös kynnet, niin mummu siihen hieman vihaiseen sävyyn "Eikö äitis oo sulle opettanu, miten varpaankynnet leikataan?!" kun leikkasin ne pyöreiksi. Meidän mummun kohdalla kuitenkin kiusallisin tilanne sattui niin, että olemme olleet pikkuveljeni kanssa 15- ja 19-vuotiaita, enkä itse asunut enää vanhempieni luona ja mummu oli siellä kylässä. Äiti lähti toiseen huoneeseen tyyliin puhumaan puhelimessa tai käymään vessassa ja mummuni alkoi komentaa pikkuveljeäni, miten melkein aikuinen ei syö jäätelöä, että joku järki sentään. Siinä sitten istuimme veljeni kanssa hiljaa ja liikkumatta, kunnes äiti tuli paikalle, kun olimme niin hämmentyneitä tilanteesta. Sanottakoon mummustani vielä se, että hänen toimintansa vanhempana on ollut sellaista, että olen surullinen äitini ja enoni puolesta siitä, että heitä ei ole huostaanotettu, sillä perusteet sille olivat kyllä vahvat, mutta kukaan ei kai ole tehnyt minkäänlaista ilmoitusta asiasta. Sen päälle mummun komentaminen tuollaisiin asioihin, kuten kynsienleikkuu tai jäätelön syöminen, tuntuu oudolta. En tiedä, onko minulle jäänyt tästä jonkinlainen "kammo", että pelkään olevani kuin mummuni, jos jossain tilanteessaa täytyy komentaa toisten lapsia, kun kasvatustapoja ja mielipiteitä on niin monia.
  15. @kerttunen Joo, ehdottomasti, jos lapsi olisi ollut vaarasssa, olisin puuttunut asiaan, enkä lähtenyt kyselemään. Tuo mainitsemani tilanne oli varmaan siksi hieman hankala, että omassa päässäni mietin liikaa, että miten kuuluu tehdä, etten astu toisen varpaille ja sitten toisaalta jonkun mielestä voi olla tyhmää kysyä tuollaista, kun on selvää, että lapset eivät saa jatkuvasti herkutella. Lopulta kuitenkin kysymällä saa vähemmän vahinkoa aikaan kuin toimimalla omin päin, jos ei ole varma siitä, mitä tekee. Puhuimme hiljattain äitini kanssa hänen äidistään, kun minä en ole ikinä lapsena pitänyt mummuni tavasta komentaa, kun ohjeet ovat olleet aivan erilaisia kuin meillä kotona. Siitä on tullut itselleni lapsena vain kiusallinen olo, kun toinen on ollut ihan tiukkis ja itse vielä hieman ujona ihmisenä olen sitten mennyt vähän lukkoon. Äitini on kanssani samaa mieltä, että mummun tapa kasvattaa on ns. väärissä ja epäolennaisissa asioissa tiukka. Sellainen en ainakaan itse haluaisi olla, mutta ihan varmasti olisin, jos turhan pienistä asioista puuttuisin toisten lasten tekemisiin.