mrs jiipee

Aktiivijäsen
  • Content count

    142
  • Joined

  • Last visited

About mrs jiipee

  • Rank
    Aktiivi
  1. Painoa tuli noin 7kg, ruokavaliohoitoinen radi. Viikko synnytyksen jälkeen raskauskiloja oli 800g jäljellä (jos nyt joku tarkka lähtöpaino täytyy sanoa, kun se voi muutamassa päivässäkin heitellä pari kiloa suuntaan tai toiseen) ja jälkitarkastuksessa 6,5vk synnytyksen jälkeen painoa oli 5kg lähtöpainoa vähemmän. Paino on siitä laskenut vielä lisää, mikä on minusta todella yllättävää, koska painoin suunnilleen saman verran useamman vuoden ennen raskautta. Minusta painonnousu kuuluu raskauteen ja olin yllättynyt siitä, että minulle ei paljoa tullut, mutta radin ja korkeahkon painoindeksin kannalta olen ihan tyytyväinen tähän. Olin myös ajatellut, että kilot olisivat tiukassa, kun niitä olisi tullut noin 15 koko raskausaikana.
  2. Vauvan sokerien seurannan takia sairaalassa tuli olla vähintään 48h, ne olivat OK ja sen puolesta oltaisi päästy 2vrk iässä kotiin. Vauvan painonlaskun takia piti olla vielä yksi yö, joten vauvan 3vrk iässä kotiuduttiin.
  3. Ehdottomasti eniten sattuivat nännit, kun kukaan ei ohjeistanut synnytyssalissa imuotteen kanssa ja annoin vauvan lutkuttaa yhtä rintaa varmaan tunnin ennen kuin väsyneenä ja tärinöissäni sain vaihdettua toiselle puolelle. Kukaan ei myöskään ohjeistanut, miten vauvan huonon imuotteen saa irrotettua kivuttomasti ennen kuin olin jo kaksi päivää repinyt tissiä suusta väkisin. Tottumattomana imetyksestä ja vauvan käsittelystä kipeytyneet lihakset aristivat ekat päivät sekä alaselän lihakset väsyivät pienestäkin rasituksesta, ryhti olikin ihan S-mallinen ekan viikon. Vaikka muutama tikki ja turvotusta tulikin, pystyin istumaan melko hyvin hieman takakenossa asennossa jo samana päivänä, kun synnytin aikaisin aamulla, turvotus lisääntyi jaloillaan ollessa ja aiheutti epämukavuutta, mutta ei ollut mitään nännien haavaumien kipuun verrattuna.
  4. Kokemuksena yksi säännöllinen alatiesynnytys, istukka irtosi nopeasti itsestään ehjänä, kätilö joutui tekemän hieman töitä kalvojen kanssa. Jälkivuotoa oli aluksi runsaiden kuukautisten verran, vuoto alkuun vähän limaista, toisen päivän jälkeen vuotomäärä väheni normaalin kuukautisvuodon kaltaiseksi ja sitä kesti noin kaksi viikkoa. Sen jälkeen tiputtelua oli kaksi viikkoa niin, että 2-4 vessakäynnillä päivässä oli tullut vuotoa. Sitten vuoto loppui ja parin viikon päästä oli parina päivänä pyyhkiessä paperiin tuli ihan vähän punaista, jälkitarkastuksessa todettiin, että se oli vielä jälkivuotoa. Samanlaista vuotoa tuli tästä vielä noin viikon päästä jälleen parina päivänä. Mieluummin olisin ottanut parin viikon runsaan vuodon kuin tuon olemattoman tiputtelun vielä neljään viikkoon asti, kun en halunnut olla ilman suojaa, mutta tuntui, että se hiosti ja haudutti hirveästi, kun kuukautisten aikana en mielelläni käytä siteitä.
  5. Mä yllätyin eniten siitä, ettei ponnistaminen sattunut. Olin luullut, että ponnistaminen lisää supistuskipuja x1000, mutta todellisuudessa mitä enemmän jaksoin ponnistaa, sen vähemmän sattui. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan, että synnytyksessä kivun tarkoituksena on ohjata toimintaa. Synnytin pelkän ilokaasun avustuksella, eikä muuhun olisi ollut aikaakaan ja hetkellinen paniikki vähäisistä vaihtoehdoista kaikkosi, kun tuli tarve ponnistaa.
  6. Villasukat olivat turhat, koska hikosin imettäessä niin paljon, erityisesti jaloista, että olin sairaalassa vallan paljain jaloin. (Yhden hengen huone ja huoneesta ei saanut koronan vuoksi poistua.) Omaa evästä oli myös liikaa, kun synnytys oli niin nopea, mutta osastolla oli pakko syödä omia eväitä öisin, kun oli niin kova nälkä, enkä jaksanut pyytää hoitajaa tuomaan mitään, vaikka sitäkin tarjosivat. Liivinsuojia mulla oli myös varmuuden vuoksi mukana, mutta niitä en tarvinnut - eivät paljoa turhaa painoa lisänneet. Mulle riitti itselle löysät kotiutumisvaatteet, omat pesuaineet, hiusharja ja hiuslenkit ja vauvalle kotiutumisvaatteet (varmuudeksi kahta kokoa). Olin osastolla vain sairaalavaatteissa ilman imetysliivejä ja vauvakin pelkällä vaipalla ja sairaalasta saaduilla pipolla ja villasukilla.
  7. 38+3, lapsivedet meni aamuyöstä ja aamulla vajaa kolme tuntia myöhemmin syntyi esikoinen
  8. Otan pakkauksen, olen aina ajatellut sen olevan hyödyllisempi ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla kuin rahasumma. Oletan, että saan vuoden 2019 pakkauksen, niin sitä jo tietääkin, mitä sieltä tulee ja pakkaus on pääasiassa oikein kiva.
  9. Ärsyttää, että menin koskaan aloittamaan e-pillerit. Kun muut ympärillä tulevat raskaaksi nopeasti. Vakaumukseni vuoksi oletetaan, että lapsia tulee liukuhihnalta ja ihmetellään ääneen, kun en ole jo raskaana. Vatsan tuijottelu. Vihjailu lapsenlapsihaaveista. Kun oma keho ei toimi. Se, että mies ei aina ymmärrä, miten turhauttavaa on, kun oma keho ei toimi. Se, että oma ajattelu on muuttunut enemmän "pessimisti ei pety" asenteeksi, mutta toivo herää kp 14 paikkeilla. Se, että muut muistuttavat minun olevan vielä nuori (vaikka olen itse sanonut niin, ei helpota, että muut muistuttavat siitä).
  10. Me aloitettiin yritys, kun mies oli juuri hakenut opiskelemaan ja oli määräaikaisessa työsuhteessa lukiopohjalla. Mies lopulta vaihtoi vielä kesätöihin ennen opintojen alkua ja jäi opiskelujen ohella osa-aikaiseksi, hänen sopimuksensa on toistaiseksi voimassaoleva. Itse opiskelin ja tein opinnäytetyötä yrityksen alkaessa ja valmistuin kesällä ja olin puoli vuotta työttömänä. Sain vakituisen työpaikan pari kuukautta sitten yllättäen, kun oma toivo oli jo heitetty kaivoon työllisyyden osalta. Meillä siis lapsihaave ja usko siihen, että kaikki järjestyy, meni vakipaikan ja taloudellisten tavoitteiden edelle.
  11. Mulla on ollut lapsihaave aina enemmän tai vähemmän vahvana. Mieheni puolestaan ajattelee enemmän niin, että lapsi tulee, jos on tullakseen ja juuri silloin kuin on tarkoitettu. Välillä hän yllättää minut puhumalla lastenvaunujen lykkimisestä tai yhteisistä kalareissuista lasten kanssa.
  12. Ennen kuin menin naimisiin, yksi mun kaveri sanoi "Teillä onkin sitten varmaan lapsi, kun meillä on häät!" Tässä vaiheessa odottelin, että edes ensimmäiset kuukautiset tulisivat e-pillereiden jälkeen ja olin juuri kertonut hänelle asiasta. Kaveri siis tiesi, ettemme aio käyttää ehkäisyä ja menimme naimisiin puolitoista vuotta ennen häntä. Varmaan ajatteli lohduttaa, että vaikkei kuukautisia heti tule, niin kyllä silti tulee raskaaksi alle vuoden yrityksellä. Jouduin selittämään hänelle, että ensin pitäisi tapahtua ovulaatiokin, jonka jälkeen vasta raskaus on mahdollinen. Jotenkin hän luuli, että raskaaksi voi tulla kuukautisten jälkeen, eikä hän ymmärtänyt, "mistä voin tietää sen kaiken" kun selitin kuukautiskierron vaiheita, ja että hedelmöittyminen tapahtuu lopulta aika pienen ajan sisällä ovulaation, ei kuukautisten jälkeen. Eipä ole ollut puhe hänen kanssaan lapsiasioista sen jälkeen Toinen, mitä olen kuullut yleisesti puheissa, en onneksi omalla kohdalla, niin "Sen kun tekee vain" Ja mua ärsyttää myös puheet "sitten KUN teillä on lapsia"...
  13. Kun vasta ensimmäistä lasta yritetään, en ole kokenut luonnolliseksi kertoa kenellekään. Jotenkin ajattelen, että ensimmäisen lapsen saaminen on niin iso harppaus verrattuna toiseen jne. lapseen, että ehkä ensimmäisen jälkeen jo itse vanhempana voisi olla helpompi kertoa haaveista kuin nyt lapsettomana. Yhdelle ystävälle välillä päivittelen kierron epätasaisuutta, mutta enemmänkin vain siltä kannalta, että hän toisena naisena ymmärtää minua. Omat vanhempani vihjailevat lapsenlapsista nyt, kun olemme miehen kanssa naimisissa ja yritän olla kuin en ymmärtäisi vihjailua. Vihjailu tuntuu pahalta ja omaa oloani helpottaisi varmasti, jos kertoisin suoraan omista pitkistä kierroistani, jos he ymmärtäisivät lopettaa. Äidille olen joskus yrittänyt asiasta mainita, mutta en usko hänen ymmärtäneen, koska en uskaltanut sanoa suoraan.
  14. Mulla on ollut epäsäännölliset ja tosi pitkät kierrot e-pillereiden lopetuksen jälkeen. Ensimmäiset kuukautiset tulivat noin 9kk vikan pillerin jälkeen ja sen jälkeen kierto on ollut kolmea ja neljää kuukautta, yksi parin kuukauden kierto oli vajaa vuosi sitten. Kävin lääkärillä helmikuussa, kun olin pitkään yrittänyt saada aikaiseksi soittaa se ensimmäinen puhelu. Verikokeiden kaikki tulokset olivat normaalit ja lääkäri sanoi, että voi ilman munasarjojen ultraa mun oireiden perusteella sanoa, että mulla on PCOS. Olisin saanut heti lähetteen naistentautien polille, mutta siihen en ole valmis vielä nyt, jos koskaan. Sain myös reseptin progestiinikuuriin, joka tuntui aluksi hyvältä, kunnes iski ahdistus. Olin nimenomaan toivonut lääkärikäynniltä, että saisin jonkin lääkekuurin tasoittamaan kiertoa, mutta sitten, kun se oli ajankohtaista, alkoi ahdistaa ajatus "tekemällä tekemisestä". Olen nyt kaiken lisäksi kesäkuuhun asti uudessa työpaikassa koeajalla, enkä ole koskaan ajatellut, että työtilanne vaikuttaisi lapsihaaveisiini, joten olin järkyttynyt siitäkin, että yhtäkkiä ajattelin, että mitä minusta ajateltaisi uudessa työpaikassani, kun olisin heti raskaana. En tiedä, oliko tässä viestissä kauheasti järkeä, mutta tuntui siltä, että täytyy saada kirjoittaa omia ajatuksia tänne.
  15. Edvin on ihana! On mun nimilistan kärkipäässä, mutta en varmaan antaisi etunimeksi, kun on sen verran erikoisempi kuitenkin, 10. Merina?