Tinke

Rekisteröitynyt
  • Content count

    6
  • Joined

  • Last visited

About Tinke

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Olin 26-vuotias kun vauvamme syntyi. Mies oli 25-vuotias. Molemmat olimme/olemme vakituisesti töissä.
  2. Mulla oli vaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Vasta tämän vuoden maaliskuun jälkeen olen ihan aidosti pystynyt nauttimaan äitiydestä. Toisaalta mä hain apua vasta marraskuussa kun tyttö syntyi kesäkuun alussa. Sitä vaan oli tosi vaikea myöntää itselleen että tarvitsee apua. Ja kyllä mun läheiset näkivät ettei mulla ole kaikki hyvin mutta eivät saaneet mua hakemaan apua ajoissa. Ei mulla ei ollut lasta kohden pahoja ajatuksia. Olin vain todella väsynyt. Olin vihainen kaikille muille, sain ihan älyttömiä raivonpuuskia esim. miehelleni. Tunsin itseni riittämättömäksi äitinä ja ihmisenä. ja että kaikki olivat hylänneet mut. Mä myös itkin tosi paljon ihan kaikkea. Mulle tuli tuo masennus yllätyksenä, eiköhän se kaikille tule. Mutta mä olin odottanut lasta tosi pitkään ja olenkin miettinyt että ehkä mä asetin itselleni liian korkean riman vaikka nyt tajuan jo että vaikka en tee kaikkea samalla tavalla kuin joku muu tekee niin silti olen maailman paras äiti lapselleni. Kun aloin toipumaan masennuksesta niin mun piti vaan kääntää päässä ajatus että mä olen hyvä äiti ja todella uskoa siihen. Tosi paljon voimia sulle ja suosittelen että otat yhteyttä neuvolaan että saat apua. Mä sain lääkityksen ja se auttoi paljon. Pääsin myös juttelemaan ulkopuoliselle ja se auttoi kanssa. Jos vain pystyt niin puhu avoimesti tunteistasi, oli ne kuinka pahoja vaan, sillä niissä ei ole mitään hävettävää. Mulla hävisi muutama ystävä kun kerroin tilanteestani avoimesti mutta huomasin siinä ketä on mun tosi ystäviä. Kun ystävät saivat tietää masennuksestani niin he osasivat auttaa mut ylös siitä suosta. Ja mun mies sekä vanhemmat olivat niin ihania ja mua tukevia etten edes tiedä miten heitä kiittäisin. Laitan pari linkkiä mistä kannattaa käydä lukemassa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta , siihen sairastuu itse asiassa todella moni äiti vuosittain. Sitä vaan ei huomata helposti sillä muutamat oireet sekoittuvat siihen että niiden ajatellaan kuuluvan normaaliin vauva-aikaan. http://www.geocities.com/miukumauku_2000/masennus.htm http://www.aima.fi/synnytysmasennus/synnytysmasennus2.html Suosittelen myös Brooke Shieldsin kirjaa, Tuli sade rankka. Sen lukeminen auttoi mua käsittelemään omia tuntemuksia. Tulipas sekava ja pitkä sepustus...
  3. Tara Matilda Nimi oli jo valmiina kun tyttö syntyi. Tosin yritettiin myös syntymän jälkeen muita miettiä mutta nimi sopi tytölle sen verran hyvin ettei enää vaihdettu. Tara nimi ei tullut meille mieleen Tuulen viemästä vaikka moni on sitä luullutkin. Se vaan oli meidän mielestä kaunis T:llä alkava nimi ja haluttiin jatkaa "perinnettä" antamalla lapselle samalla kirjaimella alkava nimi millä vanhemmillakin alkaa. Matilda oli mulla ollut jo pitkään mielessä että haluan antaa sen toiseksi nimeksi jos tyttö tulee. Onneksi miehelle kävi tämä ettei tarvinnut laittaa jyräysvaihetta päälle