foorumilla näkyvä nimi

Jäsen
  • Content count

    23
  • Joined

  • Last visited

About foorumilla näkyvä nimi

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Veikkaus: äiti itse. Hyvä äiti on sellainen, joka tuntee syyllisyyttä aina ja kaikesta. Meillä muilla ei ole mitään toivoa.
  2. Vaikka alkup. kirjoittajan tilanne onkin ikävä ja ymmärrän, jos muitakin "nimivarkaus" harmittaa, niin silti olen sitä mieltä, että etunimiä ei voi varata. En varmasti itsekään riemastuisi, jos lähipiirissä useilla lapsilla olisi sama etunimi, mutta toisaalta voihan joku suosikkinimi olla niin yleinen, että samalla luokalla on useita samannimisiä. Nimipettymyksetkin kuuluvat elämään, ei niille voi mitään. Ja kun se mieli voi matkan varrella muuttua niin kenelle sitten ilmoitetaan, ettei varaus enää olekaan voimassa. En ole vielä miettinyt saati päättänyt nimivaihtoehtoja (ehkä mieheltäkin pitää mielipidettä kysyä ), mutta välttääkseni täydellisen identtisyyden, olen harkinnut yhdistelmää yleinen + harvinainen (lapselle siis tod.näk. 2 etunimeä). Ja kun sukunimi ei ole yleisimmästä päästä niin eipä haittaa vaikka etunimikaimoja lähipiirissä olisikin. Kun sitten joskus nimiasia tulee ajankohtaiseksi, aion pitää huolen, että nimi on meidän kahden päätös ja otetaan käyttöön heti eikä vasta nimiäisissä/ristiäisissä. Jos sitten joku "vetää välistä" niin se ei ole meidän ongelma. Minulle tärkeintä on se, ettei nimi ole sama kuin jollain inhokkisukulaisella.
  3. Tuo mainitsemasi toimintaterapeutti neuvoineen on just sitä, mitä ajattelin esim. reumayhdistystenkin kohdalla: erilaiset yhdistykset ovat yhteistyössä jäsentensä kanssa kehittäneet keinoja selviytyä arjesta tilanteissa, joissa kroppa ei toimi ns. normaalisti. Ja jos yksi yhdistys ei osaa auttaa, osaavat varmasti neuvoa, mistä kannattaa kysyä. Uskoisin Suomessa olevan kokonaan kädettömiäkin äitejä (tai muutoin fyysisesti huomattavasti rajoittuneita, tai mikä nyt on oikea ilmaus, mutta ymmärtänet pointin), joten sinuna en jättäisi lasta hankkimatta tällaisen rajoitteen vuoksi. Toki omat voimavarat kannattaa miettiä.
  4. Olen pahoillani, ettei minulla ole antaa mitään erinomaisia vinkkejä, mutta tuli tuosta suutikusta mieleen, että oletko jo kysynyt neuvoja esim. reumayhdistyksiltä? Minulla itselläni on ongelmana selkä, joka raskautumisen myötä koki "ihmeparanemisen" (3v enemmän tai vähemmän huonona, pääsi kerran niin pahaksi etten enää pystynyt istumaan, mutta plussan jälkeen ei ongelmia ole ollut *kop kop*). Voikohan noin käydä muidenkin ruumiinosien kanssa? En tietenkään pysty edes kuvittelemaan, miten hankala tilanteesi käsien kanssa on, joten ehkä siksi - tuosta mahd. endosta johtuen - rohkaisisin kuitenkin yrittämään raskautta ennemmin aiemmin kuin myöhemmin. Toivottavasti asiat järjestyvät ja kädet vahvistuvat.
  5. Saako sulle, Macilla, perustaa fanikerhon?
  6. Minä ainakaan en voi kuvitella käyttäväni kantoliinaa mun selkävaivojen vuoksi. Nyt on selkä hyvässä kunnossa, mutta huonoina aikoina yksikin virheasento saa aikaan polvien notkahtamisen ja tunteen, että jalat lähtee alta. Eli ennemmin kaadun vaunuja työntäessä kuin liinassa kantaessa. Että vauvalle isänsä kanssa voiskin sopia (heh, sen kun näkis! ), mutta mulle kiitos ei. Virvatulta siteeraten "toisten tekemiä valintoja ei tulisi arvostella, kun ei tiedä kaikkia taustatekijöitä" (vaikka eipä tässä kai kukaan ole arvostellutkaan).
  7. Näin mäkin sen ajattelin. Tarkoitus ei siis mun mielestä ollut nauraa "hörhöilylle" (huomatkaa lainausmerkit, kiitos) vaan vihjata, että voi olla ihan hyvä äiti vaikkei "hörhöile". Itseä - ja muita äitejä.
  8. Tämä aihe kiinnostaa minuakin (ensimmäistä vasta odotellaan). Toisaalta olen ajatellut, että eihän yhden lapsen kanssa vielä ongelmaa juurikaan ole? Vaikka olisin lapsen kanssa yksin niin taksilla pääsee lääkäriin. Meilläkään ei mitään verkostoa täällä ole, mutta arvelisin ongelmia tulevan vain silloin, jos jompikumpi on lapsen kanssa kahden (toinen on reissussa) ja molemmat (lapsi ja kotona olevan vanhempi) sairastuvat.
  9. Mä olen monta kertaa miettinyt, pitäiskö ostaa näitä vauvalehtiä. Tämä jutun luettuani tiedän vastauksen. Jos mä selvisin häiden järjestämisestä (toinen nykynaisten vouhotuksen kohde) maalaisjärjellä niin sama tapahtukoon vauvan/lapsenhoidon kanssakin (+neuvolan ohjeet). Sitten jos elämä alkaa tuntua liian helpolta, alan ostella lehtiä. Että mun puolesta voitte jo tehdä musta ilmoituksen niin lastensuojeluun kuin mammapoliisillekin.
  10. Tuohan on hyvä asia. Tämä mun kaveri ei varmaankaan sitten halunnut hyödyntää tuota vaihtoehtoa, koska oletan halunneen jonkun läheisemmän kuin srk:n puolesta "määrätyn".
  11. Olihan tää vitsi? Tuota naikkariviittausta en ymmärrä.
  12. Ollaan aloitettu jo. Sen verran rento ote on, etten edes muista monesko yrityskierto on menossa... kolmas? ...neljäs? No, rento ja rento, kyllä ovistikut on käytössä.
  13. Olen siis hyvissä ajoin liikkeellä (tässäkin asiassa), koska ristiäisistä ei ole tietoakaan. Vaan ainahan sitä saa pohtia ja hankkia itselleen vatsahaavan - hyvissä ajoin senkin. Onko teidän ollut vaikea päättää, kenen vanha kastemekko teidän lapselle tulee? Oliko itsestäänselvää, että ostatte ihan uuden? Vai halusitko itse omin käsin tehdä? Onko lapsen kasteasulla ylipäätään teille suurta merkitystä? Pitääkö päästä itse päättämään vai oletteko tyytyväisiä, jos joku hoitaa sen asian puolestanne? Kuka sanoo viimeisen sanan? Meidän tilanne on se, että en tiedä, onko mun vanhaa kastemekkoa jemmassa tai onko miehen puolelta mahdollisesti tulossa tarjokasta. Mun kauhuskenaario on, että mulle tyrkätään joku kellastunut retromekko ja imetysväsymyksen keskellä en jaksa kieltäytyä - ja sit saan katsella seuraavat sata vuotta sitä hirvitystä valokuvista.
  14. Ei sitten oteta tätä ryppyotsaisesti, koska tiedän kyllä, että kummiudesta saa ja tuleekin voida kieltäytyä. Ensinnäkin olen HIEMAN ajoissa liikenteessä, koska ristiäiset on aikaisintaan vuoden päästä mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Juttelin kuitenkin yhden ystävän kanssa kummiudesta, kummilapsista yms ihan yleisellä tasolla, kun puheeksi tuli. Tämä henkilö sanoi, että hänellä ei ole kummilapsia eikä niitä myöskään halua. Syynä ainakin ev.lut.kirkon tyyli tietyissä asioissa (on kyllä kirkon jäsen). Kyseinen tyyppi on aivan loistava ihminen; olen ylpeä siitä, että hän on ystäväni. Hän onkin yksi heistä, joita aiomme kummiksi pyytää, jos sen aika joskus tulee. Jos hän pitää mielipiteensä, eikä halua kummiksi meidänkään lapselle, asia on ok, ja varmaan hän tulee lapsen elämään kuulumaan kuitenkin. Mutta kyllähän noin mainio tyyppi olisi hienoa kummiksi saada. Onko siis ideoita, kuinka "houkutella" kummiksi? Olen muuten ollut huomaavinani, että nykyään on vaikea saada ihmisiä kummeiksi. Mun kaverin lapsi jätettiin kastamatta, koska eivät saaneet kummeja.
  15. Täytyy tunnustaa, että enpä aio mitenkään erityisemmin valmistautua (ei oo käynyt mielessäkään ). Painoa tarkkailen, ettei näin grillikauden alkaessa pääsis kovasti nousemaan tirisevien lihojen myötä. Kalsiumia syön muutenkin pillereinä, koska en juo maitoa. Alkoholia kurkusta alas plussaan saakka.