-Helmi-

Meillä kummankin lapsen kohdalla arvio on mennyt puolisen kiloa alakanttiin. Esikoinen oli perätilassa ja vesienmenon jälkeen synnytystapa-arviota tekevä lääkäri veikkasi vauvan olevan korkeintaan kolmikiloinen. Ultramitat antoivat vauvan painoksi 3100g. Neiti oli 3540g. Kakkosen kooksi lasketun ajan tienoilla arvioitiin ultralla n. 4000g. Synnyttämään mennessämme (rv41+1) kätilö totesi käsikopelolla, että ei se niin iso ole, korkeintaan 3700g. Ipana oli todellisuudessa 4340g.

Taulukko näyttää tyttöä, mutta ultrakuvassa kyllä killuu pojan vehkeet.

Varovaiset onnittelut, Ompukka! Toivon sydämestäni, että viivat tummuvat pian.

En tiedä miten virallisesti tämä menee, mutta itse laskisin tuosta kaavintapäivämäärästä. Siitä alkaenhan vasta kohtu on ollut lopullisesti tyhjä ja elimistön toipuminen voi vasta alkaa. Halauksia sinulle.

Ennen raskausviikkoa 5+0 tapahtuneet (laskennallisesti edellisestä kierrosta) keskenmenot tulkitaan kemiallisiksi raskauksiksi, ja näitä ei km-tutkimuksiin lähetettäessä yleensä huomioida. Muuten kyllä itse testattu plussa riittää, mutta ihan jokaista kiinnittymisyritystä ei kuitenkaan ehkä kannata tuon vuoksi tikutella esiin.

^ Ei kai tuossa mitään syytä ole odotteluun ja jos ovis tulee, niin aina hienompaa. Eri asia onko limakalvo vuodon jälkeen tarpeeksi paksu. Mutta kaikki on niin yksilöllistä. Antaa siis mennä vaan, on minun mielipiteeni!

Esikoinen tuli kun oli tullakseen. Osasin tosin epäillä olevani raskaana vasta siinä vaiheessa, kun kuukautiset ensin alkoivat ja sitten hiipuivat jo kolmen päivän kuluttua. Testi näytti ensin olevan negatiivinen, mutta aivan testiajan lopussa testi-ikkunaan piirtyi hailurainen viiva. Kakkonen antoi odottaa itseään pari vuotta. Tosin pari keskenmenoakin mahtui siihen yritysaikaan. Olimme jo aiemmin kevättalvella päättäneet, että juhannuksena vihellämme pelin poikki ja opettelemme elämään yksilapsisena perheenä. Viimeinen yrityskierto alkoi hieman ennen vappua ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tikuttelin ovista, jota ei kuulunut. Turhautti niin kovasti! Niinpä eräänä viikonloppuna hankkiuduin herttaiseen yhden pullon punaviinihumalaan, kun ei kerran lastakaan meille kuulu. Ja taisin miestäkin vokotella humalapäissäni... Loppukierto meni surressa ja "haaveiden murentuessa". Pari päivää ennen kierron vaihtumista kävin ostamassa Aconin kymppitestejä ja testasinkin odotetun negan. Ei vauvaa meille. Sitten kierto ei vaihtunutkaan. Voi ahdistus! Meni muutama päivä ja viimein oli punaista näkyvissä: uusi kierto sittenkin! Vaan ei... Nekin kuukautiset loppuivat parin vuorokauden jälkeen. Esikoisesta viisastuneena tein toisen ostamistani kymppitesteistä ja sain hailakkaan testiviivan. Raskaana? Kyllä vaan. Jälleen myöhäisestä ovulaatiosta, kuten esikoisenkin kohdalla. Kolmonen oli eipäs-juupas ehkäistään-eipäs ehkäistä tyylisessä tilauksessa kakkosen syntymästä saakka. Viime heinäkuussa eipäs-juupastelu sitten saavutti huippunsa, kun minulla paloi käämi miehen jahkailuun. Pari päivää kävimme aiheesta tiukkaa keskustelua, jonka seurauksena päätimme heittää ehkä-tjottailun nurkkaan ja ryhtyä "tosiyritykseen". Ovistestit ja muut poppakonstit kehiin siis! Meneillään oleva kierto vaihtui lomamatkalla, ja palattuamme ryhdyin toimeen. Kävi vaan niin, että ovistestit loppuivat kesken juuri ennen ovulaatiota. Muiden oireiden perusteella totesin kuitenkin miehelle, että "nyt olisi oikea hetki tositoimiin, jos mielii vauvan saada". Uudet ovulaatiotestitkin saapuivat pian postissa, mutta niiden avulla pystyin vain toteamaan, että meni jo! Omaksi ilokseni ryhdyin dippailemaan raskaustestejä jo dpo 6 lukemasta alkaen. Pupu meinasi karata pöksyyn, kun kontrolliviivan viereen rupesi piirtymään testiviivaakin päivien kuluessa. Voiko meillä käydä tärppi näin pian?!

Meillä mennään tuolla maurikunnaslinjalla lahjojen alkuperän suhteen. Joulupukki sen sijaan on joulupukki, ja sitä satua koetamme ylläpitää kaikin keinoin mahdollisimman pitkään. Tosin nyt vasta ensimmäistä kertaa esikoinen (6v.) on ruvennut joulun salaisuuksia pohtimaan, joten saa nähdä millaisia hankalia kysymyksiä on vielä edessä...

Mä olen ymmärtänyt, että ensisynnyttäjille polikliininen synnytys ei ole mahdollinen. Myös raskauden kulun täytyy täyttää tietyt kriteerit: olikohan niin, että 39 raskausviikkoa täytyy olla täynnä jne. Jossain oli aivan lista kriteereistä, joiden täytyy täyttyä ennen kuin polikliinista synnytystä voidaan harkita, mutten löydä sitä tähän. Taysin alueella on nykyisin mahdollista päästä LYSY-hoitoon synnytyksen jälkeen eli äiti ja vauva kotiutuvat pian synnytyksen jälkeen, ja kätilö käy kotona seuraamassa heidän vointiaan. Myös LYSYläisten kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla.

Mä tätä ihmettelen kovasti, sillä me saatiin esikoiselle vakuutus jo ennen syntymää, vaikka pitkin raskautta ravasin Kättärillä supistusten vuoksi. Mutta ehkä käytännöt ovat muuttuneet kuudessa-seitsemässä vuodessa. Nyt tässäkin raskaudessa on ollut supistelua, joten saa nähdä miten meidän tällä kertaa käy...

Esikoisen synnytyksessä olin tarkkailussa synnytyssalissa odottamassa perätilasektiota vesienmenon vuoksi. Äitini ennätti soittaa muistaakseni kahdesti päivän aikana, mutta hän soitti synnytyssalin puhelimeen. Kakkosen synnytyksen alkaessa laittelimme viestiä lähimmille ja liitimme perään tekstin "älkää soittako meille, me soitamme teille sitten kun uutisia on". Eikä kukaan onneksi soittanut. Sitten kyllä soiteltiin salista ympäri kyliä, kun niitä uutisia viimein oli!

En usko että tähän on mitään yhtä oikeaa tapaa. Anoppi, joka on Kalevala korun jälleenmyyjä, vihjasi, että samaan helaan saa useamman lapsen kiven. Mutta muusta ei ollut puhetta. Itselläni on samassa helassa kummankin lapsen kivi ja vielä kolmaskin mahtuu. Nuo "muut raskaudet" on sitten omina irrallisina heloinaan ranneketjussa.

Tilasin meidän lapsille noita Euroteamin nimikointilappuja kuvalla ja sukunimellä. Pojan vaatteissa on auto ja tytöllä kukka. Osasta nimikointilappuja leikkasin tuon kuvan erikseen, ja alushousut ja sukat on nyt nimikoitu noilla nimikkokuvilla. Ompelin kuvat sukkien ja alushousujen ulkopuolelle, jotta se ei raavi ihoa. Ja toimii ainakin meidän päiväkodissa.

Tätäkin kautta Haavikselle suuren suuret virtuaalihalaukset ja paljon voimia asian käsittelyyn. Olen niin pahoillani puolestanne.

Plussa tuli jo kuukausi sitten, mutta tänään on nähty pienen vinha syke ultrassa. Raskaana siis ollaan ihan oikeasti!