Nofella

Tsemppiä Sama vieras, kyllä se hyvin menee Eipä siinä ole oikeastaan kuin tuo synnytyspäivä jolloin ei itse voi vauvaa hoidella kun on sängyssä. Seuraavana päivänä voi jo hoitaa vaikka onhan se helpottavaa jos mies siinä voi olla ja pestä peppua ja antaa sit sulle imetettäväksi. Mutta mitä useammin itse nouset sieltä sängystä, niin sen nopeammin paranet, kipu helpottaa ja joka kerralla nousu on helpompaa Kotona mä en kokenut olleeni muuten miehen armoilla kuin että pyysin häntä nostaan kaikkea matalalla olevaa mulle. Ja tietty eihän siinä saa vauvaa painavampia nostella ollenkaan. Vinkkinä antaisin että nosta jo etukäteen tarvitsemiasi juttuja ylemmäksi. Mulla esim alusvaatteet on ihan matalalla kaapissa niin nostin ne ylemmäs jo etukäteen kun muistin ekalta kerralta. Ella_: Mulla ei ole tuo kohta arka, mutta aikalailla tunnoton/jännän tuntuinen. Tunto palailee pikkuhiljaa jos saman kaavan mukaan mennään kuin viime kerralla.

Onnea Ella! Hyvä että kaikki sujui hyvin

Kiitos Sapphire! Juu ei spinaalin laitto paha juttu ole. Ekassa synnytyksessä se onnistui tokalla kertaa ja nyt tässä toisessa onnistui ekalla yrityksellä. Sanoisin ettei se mulla sattunut lainkaan. Enempi sattui kanyylin ja katetrin laitto. Tsempit Ella! Hyvässä muistissa toi jännitys kun viikko sit just oli viimeinen ilta ennen vauvaa Ja tule tosiaan kertomaan miten meni, aina mielenkiintoista lukea sektiosynnytyksestä.

Liitänpä tällekin puolen synnytyskertomuksen. Kyseessä siis toinen pelkosektio. Sairaalalla piti olla 6.30 ja syömättä/juomatta klo 23 asti. Osastolla otettiin käyrää ja laitettiin tukisukkaa, kanyyliä ja katetria. Hoitajien rapsan jälkeen n.7.40 hoitaja tuli sanoon että saliin pääsisi 8:lta. Siellä oltiin ehkä 8.10. Mies pääsi saliin kun olin saanut spinaalipuudutuksen. Sitten tulivatkin lääkärit, varsinainen leikkaaja nuorempi nainen ja sitten vanhempi mies joka sanoi toimivansa assistenttina. Hän siinä sektion ajan ohjasi tätä nuorempaa. Se oli jännä tunne kuinka kaiken tunsi tuntematta kuitenkaan kipua. Jonkun ajan kuluttua sitten sanottiin että nyt vauva syntyy (klo 8.53) ja mies pääsi videokuvaamaan sen kuten ekallakin kerralla Hoitajat vei tytön kuivattavaksi pöydälle johon itsekin näin, ja sitten kätilö toi hänet minulle halittavaksi ja pusuteltavaksi. Vauva oli kovasti vauvankinassa ja limainen. Ihana tyttö joka rauhottui heti kun kuuli ääneni Kätilö sanoi että jos tämä vauva ei ole kympin vauva niin ei sitten kukaan. Sitten vauva lähtikin miehen mukana pesuille ja mittauksiin ja minua ommeltiin. Ompeluksissa kesti johonkin 10 asti ja sain toivomani sulavat tikit kuten ekallakin kerralla. Vanhempi lääkäri sanoi että lisää lapsia vain joten kohtu jäi hyvään kuntoon. Heräämöön mennessä sinne tuli samaan aikaan anestesialääkäri kyseleen tuntoja ja minulla liikkuikin jo vasen isovarvas. Sain jonkinlaisen ylävartalon kutinan spinaalin mukana olleesta aineesta ja sain siihen lääkettä. Kutina ei kuitenkaan ollut pahaa ja se meni loppujaankin pois kun puudute lakkasi. Heräämössä vietin tunnin joten osastolla vauvan luona olin jo klo 11. Kaikki meni todella hyvin Jopa vielä paremmin kuin ekalla kerralla. Sain toivomani spinaalin ja sulavat tikit ja vauvankin kanssa sain olla pitkään jo salissa. Ekalla kerralla kun vauvaa vain näytettiin minulle vaikka oli yhtä hyväkuntoinen vauva. Lisäksi toipuminen sujui vielä nopeampaa kuin viimeksi. Ekalla kerralla sängystä noustiin 1rk kuluttua ja liikuin kyllä hyvin huoneessa, mutta yleisiin tiloihin en uskaltanut kuin pyörätuolilla illalla. Nyt taas nousua kokeiltiin jo illalla 12h synnytyksestä, ja nousinkin, mutta käveleen en vielä kyennyt. 1vrk kuluttua sektiosta kävelinkin sit jo täyttä häkää myös yleisissä tiloissa. Omiin vaatteisiin siirryin 2vrk kohdalla ja kotiuduttiin 3vrk iässä. Noin periaatteessa olisin voinut lähteä jo 2vrk kohdalla, mutta päätin odottaa aamuun kun lastenlääkärin tarkastuskin oli silloin. Mulle jäi niin hyvä mieli kaikesta ja hoitajat sekä lääkärit salissa ja osastolla oli aivan mahtavia!

Ei sektio estä perhehuonetta ainakaan meidän sairaalassa. Pikemminkin antavat varmaan mieluusti koska silloin hoitajan apua ei tarvi niin paljon kun isä on auttamassa. Mulla suunniteltu pelkosektio v.09 rv 40+1 ja saatiin perhehuone. Nyt toinen lapsi syntyy myös sektiolla rv 40+0. Myöhäistä sektioaikaa "vähän" harmittelen koska kiireelliseen sektioon ei isä pääse mukaan Ja mulla oon supisteluja ollut ihan kunnollakin. Vuodelevossa koitan olla tuonne asti siltä osin miten kotiäitinä pystyn ja toivon vain parasta. Kaikki meni niin loistavasti viimeksi että itse sektio ei kyllä pelota, lähinnä vain se ettei itsekseen ala syntyyn.

Kiitos, kankaat on nyt irti. Eri asia sit kuinka ne muistaa laittaa paikoilleen oikein tossa 6kk päästä. Videot kun ei olleet kovin tarkkoja

Ostimme käytettynä Gesslein Swiftit. Kuinka noista lähtee kankaat irti kun mitään ohjetta ei ole?

Me siirryttiin turvakaukalon jälkeen Britaxin Multi-Techiin ja siinä mahtuu hyvin oleen vielä varmaan pari vuotta ainakin. Tällä hetkellä (3v10kk) matkustaa edelleen selkä menosuuntaan, mutta nyt kesällä ois tarkoitus vaihtaa toisinpäin ennen kuin vauva syntyy. Kuskin taakse kun ei mahdu istuin selkä menosuuntaan silloin kun mies ajaa. Vuoden päästä varmaan mietitään tälle tulevalle vauvalle turvaistuinta ja on toi Multi-Tech kyllä hyvin vahvoilla.

Meillä ei kyllä oppinut nopeammin vaipattomaksi vaikka kestoja käytettiinkin. Vaipaton oli 2v11kk iässä ja jätti kyllä samalla sekä yö- että päivävaipan pois. Talkkia, peppurasvaa ja bebanthenia käytettiin tarpeen tullen. Eivät jättäneet mitään jälkiä eikä kyllä tukkineetkaan vaippoja. Sinkkirasva koettiin meillä muuten vain hankalaksi niin en sit nyt tälle toisellekaan sitä ostanut valmiiksi.

Meillä on kaksi turvaistuinta korvannut vakuutusyhtiö tässä poikasen elinaikana, ilman tappeluja. Toisessa oli vauhtia 80km/h ja auto meni lunastukseen, toisessa n.30-40km/h ja auton korjasivat. Henkilövahinkoja ei ollut kummassakaan. Kummassakaan tapauksessa vakutuusyhtiö ei ole istuinta vaatinut itselleen vaan on pitänyt itse huolehtia sen hävityksestä. Periaatteessahan joku voisi silti kolari-istuinta kaupitella senkin jälkeen kun on siitä rahat vakuutusyhtiöltä saanut. Meillä kyllä meni kaatikselle.

Voisko joku kertoa että missä kohtaa ja millä tavalla ilmoitetaan Maxi-Cosin Cabriofixissä vuosimalli? Mä en meidän kaukalosta muuta vielä ole löytänyt kuin pohjassa olevan tarran jossa kaukalon nimi, kilorajat, jokin numerosarja ja sen alla 03 07. Eli tarkoittaako tuo että ois valmistettu 03/07? Ostin sen uutena keväällä 09 lastentarvikeliikkeestä ja sanottiin että on edellisvuoden väriä, siksi edullisempi. Mutta luulin siis että ois valmistettu 08.

Mä ostin Nicky & Nellystä. Eli varmaan löytyy lastenvaateliikkeistä ainakin.

Kotona on Teutonia Prestiget ja matkarattaat. Rattaiden merkkiä en muista, mutta ovat meille toiset kun ekoista meni rengaskiinnityssysteemi jotenkin rikki. Mummulassa on huuto.netistä ostamani aivan ihanat samettiset 70-luvun vaunut, niidenkään merkkiä en muista. Lisäksi siellä on meidän ekat matkikset varakäytössä, merkki taisi olla Britax kun ostettiin jonain kimppatarjouksena turvaistuimen kanssa, tai ne taisi tulla peräti kaupanpäällisinä. Kummistakin vaunuista tykkään ihan hirveästi, mutta matkikset on vaan niin kuin välttämätön paha enkä niihin ole jaksanut satsata kun niitä ei niin paljon meillä käytetäkään.

Talvi: yleensä kahdet talvikengät Kevät ja syksy: siistit kengät, lenkkarit (kummatkin lämpimämmät kuin kesällä) Kesä: siistit kengät, lenkkarit, sandaalit tai kahdet (kaupunki- ja leikkipuistokäyttöön) Lisäksi joka vuodenaikana on sopivat kumisaappaat ja juhlakengätkin yleensä löytyy.

^ Juu en minäkään ymmärrä. Entisaikaanhan (käsittääkseni) lapsi on saanut äitinsä sukunimen jos vanhemmat ei ole olleet naimisissa. Me emme olleet naimisissa kun esikoinen syntyi. Poika sai mun sukunimen koska niin halusin. Ajattelin että vaihdetaan sit yhdessä miehen nimelle (jos halutaan) kun häät on ajankohtaiset. Häät tuli ja meni parisen vuotta sitten ja pidettiin nimemme. Mietin kyllä josko olisin häämatkan jälkeen nimeä vaihtanut, mutta nykyään olen kyllä sitä mieltä että oma nimi on paras. Mun sukunimi ei edes jatku mistään sukuhaarasta jollei esikoista olisi. Miehellä on kyllä vielä harvinaisempi nimi, mutta potentiaalisia (=poikia) nimenjatkajia on kaksi jotka ei vielä ole edes perhettä perustaneet. Toki lapsemme saa halutessaan vaihtaa isänsä sukunimelle jos haluavat, mutta jääpähän ainakin jälki papereihin myös minun nimestäni