MarsiM

Aktiivijäsen
  • Content count

    1278
  • Joined

  • Last visited

About MarsiM

  • Rank
    Addikti
  • Birthday 08/24/81

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Helsinki
  1. ^aika pähee!
  2. Mistä löytäisin Angry Birds -aiheisen collegepaidan? Kuulostaa tosi oudolta kysymykseltä, koska ihan juuri äskenhän niitä oli kaikkialla; hennesillä, lindexillä ja cittarissa ainakin. Mut entäs nyt? Kävin tänään hennesillä ja lindexillä Myyrmannissa, koska siellähän niitä ihan juuri oli, mutta siellä ei enää ollut kuin hennesillä yksi huppari. Etsin siis nimenomaan huputonta mallia, mutta collegepaitatyyppistä kuitenkin, en ohutta trikoopaitaa. Ja koko 110 - tai isompi, riippuen merkistä. Myykö vielä joku muu kauppa, kaikki vinkit otetaan vastaan, kiitos ps. hennesin nettikaupassakaan ei enää ollut kuin yksi trikoopaita, vaikka kuvastossa oli collegeakin.
  3. Ohoh, kiitos Kukka-Maari, en ollut kuullutkaan moisesta. Meillä on ollut diagnosoimaton allergialapsi nyt jo noin vuoden ajan, eli mitään testejä ei ole koskaan tehty, mutta viljat/maito/kananmuna/soija on vältetty nyt 12-6kk ajan asteittain pois jättäen, koska minkään yksittäisen ainesosan poisjättäminen ei vielä auttanut saamaan kiinteää tai normaalin hajuista ulostetta. Joku niistä varmastikin oli ja on yhä allergeeni (varmasti vehnä, ehkä myös maito ilman hapatusta), mutta nyt noita muita kokeiltuamme tuntuu että pitäisi vähän keskustella lisää lääkärin kanssa, josko sittenkin sopisivat ainakin nyt lapsen kasvettua. Ollaan kokeiltu nyt kaikkia edellämainittuja nyt muutaman kuukauden aikana yksi kerrallaan parin viikon välein ja löydä kakka + sulamaton ruoka (uutena havaintona maissi) jatkuu yhä joidenkin ruoka-aineiden kanssa, mutta lapsi on vuoden takaiseen verrattuna tyytyväinen ja jaksaa keskittyä itkemisen ja yöheräilyn sijaan elämästä nauttimiseen
  4. Päivittelempä tänne vielä meidän tilanetta. Kesällä yökuivaksi oppinut tyttö (nyt 3v9kk) ei ole enää yökuiva. Päiväkoti alkoi syksyllä ja vahinkoja alkoi tulla. Päiväkodissa menee 0-4 housut päivässä, mutta vaippaa ei suostu siellä käyttämään. Ollaan sit viety aina kaksi haalaria jne. päiväkotiin, koska ei haluta pakottaa vaippaan. Kotona joskus iltaisin haluaa vaipan, mutta enimmäkseen meillä sitten luuttuillaan lattioita ja eletään ilman mattoja. Kotona (tai muutenkin iltaisin) vahinkoja tulee enemmän kuin päiväkodissa, lähinnä ne tulee siihen vessan lattialle kun tulee kiire ja ei ehdikään kiivetä pöntölle. Vessassa käynnistä muistuttelusta ei tunnu olevan mitään apua, usein kieltää vessahädän vaikka mä jo näen tytön kiemurtelevan ja parin minuutin sisällä yleensä sitten jo etsitäänkin taas moppausvälineitä. Melkein tuntuu että parempi kun ei sanoisi mitään, tytöllä tuntuu olevan joku puolustusreaktio kieltää vessahätänsä jos siitä kyselee tai patistelee vessaan. Yöksi laitetaan vaippa ja pissathan sinne sitten tulee, niinkuin aina vaipan kanssa. Kakan kanssa on yhä samat ongelmat kuin aiemmin, eli pariin vuoteen ei ole niitä potassa näkynyt. Tyttö menee aina piiloon tekemään sen, tuhrimistakin on välillä ja välillä sätkyileviä öitä kun kakka ei ole tullut, mutta kaivelee suolessa jotenkin. Ne on ihan kamalia, tyttö pomppii sängyssään kuin joku särki veneen pohjalla ja inisee samalla. Nuorempi 1v8kk poika on tehnyt eläessään yhdet pissat pottaan, ehkä kuukausi sitten. Mutta en jaksa stressailla, kovin aktiivisesti ei edes käytetä vielä potalla. Lähinnä illalla kylvyn jälkeen. Kakkapottailusta en tämän allergialapsemme kanssa jaksa olla sitä vähää huolissani, koska kunhan nyt ensin päästäisiin siihen kiinteään kakkaan, siinä olisi jo tavoitetta kylliksi. Muuten olisin varmaan tosi huolissani tästä pienemmästä, mutta tuon esikoisen kautta on jo kova koulu käyty näissä ulosteasioissa, niin ei jaksa enää hätkäyttää. Toki ollaan siis käyty lääkärissä ja juteltu siitä miksi liki kaksivuotias tekee yhä vauvankakkaa, mutta tässä vaiheessa se on kuulemma meidän tilanteessa vielä ihan normaalia, kunhan vain se allergiasta kertova rikkikaasun haju pysyy poissa. En tiedä sitten millaista kaksivuotiaalle tulee olla sopeutuminen "normaaliin kakkaan" kunhan me kohta ruokavaliota laajennetaan ja toivottavasti päästään siihen normaaliin kakkavaiheeseenkin. Voi kai se olla vähän outoa yhtäkkiä työntää itsestään ihan toisenlaista tavaraa. Tiedä vaikka haluaisikin tehdä sen sitten pottaan eikä vaippaan.
  5. Mä otan paljon valokuvia. Niissä on ekat askeleet, ekat joulut, kaikki synttärit lahjoineen, ekat reissut sinne ja tänne, eka kerta pulkkamäessä, eka kerhopäivä jne ja myös piirustuksia on tallennettuna valokuviin, kun oikeita ei välttämättä jaksa niin kovin paljon säästellä tai ne hienoimmat tulee postitse mummoille lähetettyä. Kuvissa näkyy sitten samalla päivämääräkin. Ne hauskat sanonnat ja ekat sanat vain jää näistä kuvista pois, melkein kaiken muun saa taltioitua kun on aina iphone mukana ja usein järkkärikin.
  6. Meillä pinniksen käyttäjä on 1v7kk ja ei olla edes harkittu. Esikoinen (3v 7kk) nukkuu yhä perhepedissä ja ei kuulemma siirry vielä aikuisenakaan lastensänkyyn (hehe), joten hänelle hankitulla sängyllään voidaan toki testata, mutta en näe mitään syytä siihen. Teo saa turvallisen tunteen omasta pinnasängystään ja mahtuu siihen varmasti ainakin vielä vuoden, joten miksi hyvää muuttamaan? En usko että alkaa kiipeilemään laitojen yli, koska ei me tähänkään asti olla sitä siellä väkisin pidetty ja pääsee ihan äänimerkin avulla pois sieltä kun vain pyytää (meidän pinnis on siis tosi iso ja korkea, troll-merkkinen. Meidän +kolmivuotiaskin mahtuu siellä halutessaan päikkäreitä ihan hyvin nukkumaan) muoks: vastasin siis yli 2v-2,5v. Voi mennä kauemminkin.
  7. Meidän 3,5 v tyttö oppi pari kuukautta sitten päiväkuivaksi ja nyt on kolmas yö meneillään ilman yövaippaa. Yökuivuutta ei ole ollut millään tavalla havaittavissa aiemmin, koska pissaa päivälläkin mielellään vaippaan jos jostain syystä sellainen laitetaan (haluaa välillä olla vauva kuten pikkuvelikin). Muutama yö sitten unohdettiin ennen nukkumaanmenoa laittaa vaippa ja aamulla oli kuiva. Viimeyönä jätettiin tarkoituksella pois ja taas oli kuiva. Ehkäpä tämä tästä. Mutta siis tsempit kaikille takapakkien kanssa kärsiville. Meillähän tyttö oppi ekan kerran päiväkuivaksi 10kk iässä (pottaillut oli syntymästään asti, aluksi vanhempien avustamana pesuvatiin/lavuaariin toki) ja sitten tuli 13kk iässä täydellinen stoppi ja pottalakko. 2,5v iässä suostui seuraavan kerran potalle ja oppi päiväkuivaksi, kunnes taas tuli stoppi parin kuukauden jälkeen kun muutettiin eli elämänmuutos vaikutti. Nyt vajaa 3,5v iässä on vihdoin myös reissukuiva (lue: vanhemmat oppi luottamaan tytön taitoihin, tyttö olisi varmaan ollut sitä jo aiemminkin) ja käy tarvittaessa vessanpöntölläkin jos reissun päällä ei ole pottaa. Toki nämä takapakit ja ikuiselta tuntuva vaipan käyttö on mua ajoittain harmittanut, mutta aika hyvin olen oppinut olemaan stressaamatta. Nyt toivon ettei kesälomareissut (vietetään about koko kesä maaseudulla mummolassa) tai syksyinen päivähoidon aloitus tee enää yhtään lisää takapakkeja. Meillä selkeästi pottailussa ei koskaan ole ollut kyse pidätyskyvystä tai taidosta, vaan kyse on aina ollut lapsen omasta halusta käydä potalla. Sitten kun halu ja motivaatio on löytynyt, taito on ollut heti hallussa ekasta päivästä lähtien ja vahinkoja ei ole juurikaan tullut. Esikoinen on niin temperamenttinen, että voisin helposti kuvitella sen olevan vielä viisivuotiaanakin vaipoissa jos itse haluaa ja päättää niin. Kuopus on 1,5v ja ei käy edes potalla vielä. Ja en todellakaan ole huolissani. Mä en jaksa edes ajatella, että alle kaksivuotiaan pitäisikään jos ei tunnu löytyvän malttia tai halua sellaiseen. Kaksivuotiaana saatan alkaa houkutella potalle, mutta sitä ennen en kyllä aio eväänikään liikauttaa asian suhteen. Onhan hänellä kuitenkin isosisko, joka näyttää mallia, joten enköhän huomaa jos asia tuntuu kiinnostavan pikkuveljeä.
  8. Mä liityn kans hetkeäkään epäröimättä siihen kerhoon, että esikoisen syntymä oli suurin muutos. Siis ei mitään epäilystä asiasta. Toki asiaan vaikuttaa esikoisen voimakas temperamentti, jota kakkosella ei onneksi tunnu olevan. Mut siis toisen lapsen kanssa kaikki on ollu alusta asti niin mutkatonta, kun on ollut jo valmiit rytmit nukkumisissa ja syömisissä ja muutenkin. Jotenkin tuntuu, että alkuaikoina oli vielä omakin elämä niin epäsäännöllistä, että oli ihan mahdotonta yrittää saada pieni vauva tajuamaan mitä eroa on yöllä ja päivällä. Esikoisen vauva-ajasta muistan vain ne päiväunille ja yöunille nukuttamiset ja sen miten vaikeaa se aina oli. Kuopusta ei oo koskaan tarvinnut nukutella, koska nukahtaa luontaisesti samalla kun ulkoillaan esikoisen kanssa. Ja hirmuisen pienestä asti ovat iltaisinkin menneet samaan aikaan nukkumaan, vaikka esikoisen kanssa asiasta saatettiin taistella vielä klo 23 aikaan illalla. Kyllä voisin sanoa, että tää toinen on mennyt melkeinpä samalla vaivalla. Ihan loppuraskaudesta oli aika vaikeaa kun esikoisella oli uhmaikä ja itsellä tosi iso olo, mutta muuten kaikki on mennyt vallan loistavasti
  9. Kiva Pinkki Pingu, että mietit aihetta jo nyt. Kuten on jo tullut esille, ei imetyksen onnistuminen ylipäätään ole itsestäänselvyys ja mä haluaisin nyt tuoda esille myös sen näkökannan, ettei ole omat ajatuksetkaan aina niin kamalan selkeitä. Mä nimittäin esikoisen raskausaikana stressasin etukäteen kamalan paljon tuota imetystä ja äitiin sidoksissa olemista ja sitä jos pullo ei kelpaakaan. Mietin jopa sitä etten imettäisi ollenkaan, koska pelotti olla niin sidoksissa vauvaan. Hänen synnyttyään jo muutaman ekan päivän aikana kävi ilmi, että mun oma maito ei riitäkään ja pulloa on pakko antaa. Mä jotenkin siitä sisuunnuin ja seuraavat 4kk olikin sitten hirmuista taistoa imetyksen ja pulloruokinnan välillä ja todellakin kaikkea muuta kuin sitä että imettäisin suurimman osan kerroista ja pulloa annettaisiin sit kun mun tarvii käydä jossain. Kun imetys oli vaikeaa, halusinkin yhtäkkiä olla entistä enemmän lapsen saatavilla koko ajan. Esikoistani osittaisimetin kuitenkin sit 1,5v ikään asti varsin onnistuneesti alun vaikeuksista ja omista mielettömän suurista imetyshaluista etukäteen tietämättöminä. Se tuli ihan puskista lapsen synnyttyä, en todellakaan suunnitellut sitä. Toisen lapsen odotusaikana päätin onnistua täysimettämisessä jo alusta asti kaikin imetysapukeinoin, vaikka vaikeaa se oli sillonkin, mutta vasta tämän kokemuksen jälkeen mä opin että välillä voi vähän rentouakin. Nyt me ollaan noin 5kk ikäisestä asti oltu tuossa ihanan rennossa ajatusmaailmassa, että tissiä silloin kun äiti on paikalla ja pulloa muulloin. Kannattaa siis varautua siihen, että imettäminen tai imettämättömyys tai kaikki siitä väliltä tulee aiheuttamaan myös paljon ennaltasuunnittelemattomia tunnemyrskyjä suuntaan jos toiseenkin. Ja toki minäkin tiedän vauvoja, joille pullo ei ollenkaan kelpaa. Mut en usko, että se on ensimmäisiä asioita vauvan syntymän jälkeen joita kannattaa stressata. Ekan kuukauden (ehkä parikin) uskaltaa mun arvion mukaan imettää ihan 100% omalla maidolla ja vasta sen jälkeen totutella myös pulloon. Kuten moni jo totesikin, alkuaikojen imetys on tärkeää maidon tulevan riittämisen kannalta (joskin aina sekään ei auta), joten ei kannata ihan heti sitä pulloa tarjota jos haluaa oman maidon riittävän kunnolla. Joillakin tosin sekin onnistuu. Vain kokeilemalla voi tietää. Tsemppiä!
  10. Mulle (tai mun siskolle) on tullut nyt kolmisen vuotta Vauva -lehti ja kyllähän tuo alkaa jo tökkiä pahemman kerran. Se lehti uppoaa hyvin esikoisen vanhemmille raskausajasta reiluun vuoden ikään, mutta tämän toisen lapsen kohdalla alkoi tuntua turhalta siinä vaiheessa kun lapsi syntyi. Sen uuden odotuksen ajan lehti tuntui vielä kivalta. Kaksplus on osittain tosi kiva, mutta muistaakseni se on aikalailla muotilehti eli siinä esitellään ökykalliita lastenvaatteita turhan paljon. Ja muutenkin en usko,että nyt kolmivuotiaan ja lähes vuosikkaan vanhempana jaksaisin siitä kiinnostua. Meidän perhe -lehteä mä olen lukenut mun siskon luona ja musta se on kyllä hyvä. Ne julkkisjututkin on mun mielestä hyvin kirjoitettuja, eli nekin jaksan lukea. Sen tilaisin seuraavaksi, jos mun siskolle ei jo tulis se. Joten ehkäpä vain lopetan Vauvan ja tilaan vaikka jonkun sisustuslehden... (niissähän on tosi usein lapsiperheidenkin koteja sisustettu)
  11. Phuuh, tulipahan taas uusi asia, jota en ollut edes tajunnut miettiä. Siis kun ei käynyt mielessäkään, että kukaan tuputtaisi pienellä lapselle kahvia. Mut nyt kun muistelen, olen itsekin juonut sitä ehkä 10-12 ikäisestä asti ja muistan naapurin muksujen juoneen sitä jo joskus 6v iässä. Mut nyt kun on omia lapsia, tuntuu heti että ei tietenkään sitä voi antaa alle 15v. Tai noh, ehkä sen rajan voisi vetää just johonkin rippikouluikään, jos sillä kahvinjuonnilla saa lapset kiristettyä riparille.
  12. Animal Sounds Song uppoaa hyvin mukana lauleskelevalle 2v9kk lapselle. Ja kielikylpykin tulee samalla. Näitä saman tekijän lauluja meillä kuunnellaan paljon ja tuo vajaa kolmevuotias on niistä oppinut eläimet englanniksi, numerot englanniksi ja kaikkea muutakin hauskaa. Ja tässä on äitin suosikki, jota lapsetkin suostuu katselemaan, vaikka puhe onkin niin nopeaa ettei esikoinen oikein pääse mukaan.
  13. Mä linkittelin kans facebookiin (jossa isovanhemmatkin hengailee...) muutamia lahjaideoita ja korostin, että vaikka nämä on vähän kalliimpia kuin muovihärpäkkeet, näistä riittäisi MOLEMMILLE lapsille iloa ja haluaisin paljon mieluummin yhden laatulelun yhteiseksi molemmille kuin monta muovihärpäkettä kummallekin. Mutta ei mennyt jakeluun... anoppi kyseli viimekäynnillä, että tarviisko meidän lapset jouluksi mitään realistista niiden älyttömän hintaisten puulelujen lisäksi, että ei he todellakaan aio rahojaan sellaisiin pistää. Siis what? Onko 42e hintainen puulelu yhteiseksi molemmilla lapsille muka liikaa isovanhemmilta? Jos ne ostaa tavalliseen tapaan rumia ja liian pieniä vaatteita molemmille ja sen lisäksi jotkut 10-15e hintaiset muovilelut molemmille, niin kyllä siitä helposti tulee yli 50-60e. Näitä siis toivoin: http://www.baobabkids.com/nooan-arkki-p-1190.html http://www.hattentatti.fi/product_info.php?cPath=45_102_313&products_id=865 Ja siis jos nuo on liikaa, niin ymmärsiköhän anoppi että puisia ja kauniita leluja valmistetaan pilvin pimein erilaisia ja vaihtoehtoja löytyy edullisempiakin. Noh, katsellaan ja odotellaan ymmärsikö ne edes vihjeen halutun tuotteen tyylistä. Yritän tässä just asiaan kypsyneenä keksiä että mitähän muovikrääsää itse ostaisin jo etukäteiskostoksi anopille Anoppi kun itsekin arvostaa kaikkea ihanaa käsintehtyä ja kotimaista ja taidetta jne ja keräilee vanhoja arabian kippoja ja jotain pirun peltipurkkeja viimepennosillaan... niin hitonko takia lapsille sitten ei voi laatua ostaa?
  14. Me irtisanottiin 2v esikoisen päiväkotipaikka mun jäädessä äitiyslomalle, koska se tuntui oikealta vaihtoehdolta. Mustakin tuntui, että lapselle on parasta olla kotona ja että olisi väärin käyttää yhteiskunnan työssäkäyville suunnattuja palveluita kun on itse kotona. Mutta voi kuinka tarpeeseen se edes osa-aikainen hoitopaikka olisi tullutkaan, kun sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja ekat puoli vuotta kahden lapsen kanssa kotona oli ihan ***vettiä. Nojoo, jos olisin tajunnut että mulla on masennus, ei se ehkä olisi ollut noin. Mutta silloin sen puolen vuoden aikana kyllä kaduin syvästi hoitopaikan irtisanomista, koska ei se ratkaisu enää ollut hyväksi esikoisellekaan, kotona asui senverran loppuunpalanut äiti. En tarkoita sanoa että edelleenkään varauksetta kannustaisin pitämään hoitopaikan esikoisella, mutta tarkoitan sanoa että oman kokemukseni myötä nyt vihdoin ymmärrän kuitenkin niitäkin ratkaisuja.
  15. Hyvähyvä, loistava uudistus. Ehkä minäkin voisin taas aloittaa päiväkirjan