Anno

Mulle sanottiin joulun aikaan että nyt on laskeutunu ja vauva syntyi 10.2.

^Sama juttu.. mä olin yksin silloin siellä. Jäi muuten mieleen semmoinen että kun siihen huoneeseen kärrättiin huonekaveri mulle niin hullua oli että melkein samalla oven avauksella tuli iso kööri juuri synnyttäneen sukulaisia suurella metelillä Se ois ehkä ärsyttäny mua enemmän kun verhon toisella puolella olevat hyssyttelevät huonekaverin vieraat. Tai ite en ois ehkä just synnyttäneenä halunnu ketään sinne.......

Meillä pääsi mun porukat ja pikkusiskot miehen kanssa samaan aikaan. Ajoista tuntuivat olevan tarkkoja kun käännyttivät ne ovelta 20 min ennen vierailuajan alkua. Tosin hoitajat tuli just laittamaan toista sänkyä kuntoon niin sanoin että onko mitenkään mahdollista päästä jo nyt kun toiset on tullu 200 km päästä ja olin huoneessa sillä hetkellä yksin. Saatiin sitten lupa siihen. Huonekavereillakin kävi useampia vieraita kerrallaan. Aika ahdasta siellä tosin oli. Ja tää oli kans 2 A:lla.

No mäki laitan positiivisen jutun tänne kans mikä tuli mieleen Mä olin alkujaan ihan sitä vastaan että meillä tulis joku opiskelija synnytykseen mukaan. Kauhukuvat mielessä kuinka iso ryhmä opiskelijoita paukkais huoneeseen just kesken ponnistusvaiheen (Meijän äitille oli oikeesti käyny noin kun oli antanut luvan opiskelijoiden osallistumiseen). No ekana kun siirryttiin saliin niin meitä tervehti opiskelijatyttö joka kysyi että voiko osallistua synnytykseen. johon mä yritin selittää jotain että en mä nyt oikeen tykkäis kun en oikeen tiiä mitä siellä tapahtuu. Tää tyttö heitti tosi rempseesti mulle vaan että no älä välitä ihmetellään yhdessä sitte Ja onneks sanoki noin. Tästä tytöstä tuli korvaamaton apu siellä. Supistusten välillä heitettii yhessä miehen ja opiskelijan kanssa läppää ja huumori oli herkässä niinki kivuliaassa tapahtumassa. Aina kun sanoin että koskee tai jotain tekee niin opiskelija oli heti tsekkaamassa tilannetta. Melkein koko 8 tunnin ajan mitä salissa oltiin niin tää opiskelija oli meidän kanssa. Hän kertoi selkeesti kuinka tilanne etenee ja mitä milloinki tapahtuu. Mä olin aivan myyty Hän jopa katteli kelloa että kerkeekö vauva syntyä ennen vuoron päättymistä, tosin sano ettei lähe kotiin ennen ku vauva on maailmassa Onneks tää opiskelija otti niin rempseesti tilanteen ja tuli mukaan. Jos oisin tienny aikasemmin että usein kätilö ei välttämättä kerkeä salissa olla mukana paljoa mutta nää opiskelijat on niin tuskin oisin alun alkaenkaan kieltäny tulemasta sinne. Kauhulla kuunnellu kavereiden tarinaa kuinka on muuten ollu yksin salissa mutta sitten joutunu soittaan kelloa vaan kun tarvii kipulääkitystä lisätä tai on tarve ponnistaa. Muuten ollaa oltu omillaan.

Mä oon kans yks joka ei tiedä raskaudesta, synnytyksestä tai lapsista yhtään mitää Mä en voi sille mitää että pystyin olemaan töissä loppuun asti. Unettomuus ja turvotuksesta johtuva nivelkipu ei oo raskauteen liittyvää Mutta kun mä en voi sille mitää että ne oli mun ainoat oireet raskaudessa... Mä en myöskään voi sille mitää että vaikka jouduin käynnistykseen niin mulla käynnisty synnytys ekasta lääkkeestä ja koin vain kolme supistusta ennen saliin siirtymistä, kolme elämäni ekaa supistusta kun enhän mä voi sille mitään että raskausaikaan ei kuulunu supistuksista kärsimistä. Ja jos joku on kärvistelly kolme päivää käynnistyksessä niin mä olen hyvilläni että pääsin näin helpolla mutta ei kai mulle tarvi siitä kettuilla Ja eiks oo hyvä kun synnytyksestä selviää helpolla että pystyy istumaan heti sen jälkeen ja toimimaan ihan normaalisti ei siitäkään tarvi syyllistää. Ihan samalla lailla mä oon synnyttäny ku muutki. Vauvan syntymän jälkeen meijän ainoa vastoinkäyminen on ollu imetyksen epäonnistuminen. Ja siitä mä kuulenki koko ajan. Ehkä se osittain on sitä että oisin ite halunnu sen onnistuvan ja se painaa mua ihan kamalasti ja sen takia käännän itekkii noi jutut aina siihen imetykseen. Ärsyttää vaan kun meillähän nukutaan sen takia kellon ympäri näin kolme neljä kuukautisena kun vauva saa tuttelia. Mä ymmärrän että tutteli on ehkä tujumpaa tavaraa ja siks noi unet on tommosia mutta mä nyt syötän kyllä lapseni mahan täyteen enkä leiki marttyyria ja syötä vain puolilleen jotta se voisi herätä hetken päästä huutamaan. Mitään mitallia kukaan siitä saa vaikka kuinka huvitutittelis lapsensa kanssa millä vempaimella tahansa. Mä ymmärrän että rytmi voi muuttua hetken päästä mutta antakaa mun herranen aika nauttia tästä nyt. Päivisinkin meillä on todella hyvän tuulinen vauva ja mä tiedostan sen että seuraava voi olla vaikea mutta miks pitää maalata piruja seinille että no vartoos vaan seuraavaa niin ehkä säki pääset kokemaan millaista on olla pienten lasten äiti Mä äsken vaunulenkillä mietin näitä ja kihisin raivosta... Nyt ei tuu oikein mitää mieleen joten palailen asiaan myöhemmin. Mielettömän hyvä keskustelunaihe. Kiitos alottajalle

Meillä ei kelpaa muuta kuin silikoniset.. Auta armias jos ei löydä suurimman kiukun aikana muuta ku sen yhen luonnonkumisen tutin mikä meil on kotona

Piti tulla lohduttamaan että kyllä se kipu unohtuu. Mä muistan kun multa kysyttii kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen että ootkos seuraavaa ajatellu niin sanoin että EI IKINÄ Jälkitarkastuksessa kaks kk synnytyksen jälkeen sanoin jo lekurille että toinen voi tulla pienellä ikäerolla

Kotona yöllä vähäisesti lirahdellen. Odotin kovasti suurta naksahdusta ja tulvaa mutta eipä sitä tullut.

Meillä pojalle tuli miehen sukunimi, mies perusteli sen niin että koska uskonto tuli mun mukaan. Mä halusin ehottomasti että pojasta tulee ortodoksi ja miehelle oli tärkeää että poika tulee hänen sukunimelle. Ja onhan siinä tietysti se, että ollaan menossa naimisiin jonain päivänä ja tiedän ottavani miehen sukunimen silloin.

Meillä on pari pientä kauluspaitaa (62 cm) ja ne on ihan Henkka Maukasta tms ostettu. Toinen tais olla semmonen mihi kuuluu pieni slipoveri mutta saa erikseenki pidettyä. On muuten maanpäällinen helvetti silittää ton kokosta kauluspaitaa

Noi tuotekassit on jääny multa kokonaan tiedostamatta. Kukaan niistä maininnu mitää sairaalassa eikä kukaa kaverikaan tajunnu vinkata niistä. Tai sitten niitä ei vaan ollu. Mutta toi on jääny vähä niin ku harmittamaan

Jäipä Naksulle ikävä kokemus TAYSista. Me kotiuduttiin myös lysyn piirissä. Vaikka olin ensisynnyttäjä niin päästiin jo 2 päivänä kotiin. Meillä kävikin sitten kätilö kotona vissiin kolmena päivänä kun vauvan bilirubiinit oli koholla. Musta tää oli tosi hyvä käytäntö, mä pystyin ite lepäileen paljon paremmin kotona kun siellä sairaalassa. Meillä poika syntyi keskellä yötä ja oltiin valvottu jo sitä edellinenki yö joten olin aika väsyksissä synnytyksen jälkeen. Vielä kun vauva ei nukkunut öisin ollenkaan ensimmäisinä öinä ja piti hyssytellä sitä siellä ettei naapurin vauva herännyt niin alko ite olla kyllä aika kypsä siellä oloon. Kerran joku tuli viimeisenä yönä sanomaan että anna vauva kansliaan että saat edes vähän nukuttua mutta sitte poika tuotiinki mun luokse jo tunnin parin päästä taas. Tuo on ainoa negatiivinen mikä mulle on jäänyt mieleen.

Me mietittiin suvun nimiä ja loppujen lopuksi annettiin pojalle nimi ihan omasta päästä. Ristiäisten jälkeen oli hauska kun mummi tuli sanomaan että vauvan toinen nimi on hänen enonsa nimi. Sillä lailla "kunnioitettiin" perinteitä että annettiin nimi mikä juontaa juurensa meidän sukujuuriin ja sattuikin sitten näin sopivasti Joten nyt voidaan sanoa että juu nimi tulee suvusta. Tytölle oli mietittynä nimi ja tytön toinen nimi olisi ollu miehen mummon toinen nimi. Ehkä se päästään vielä joskus käyttämään

En mä tiiä oonko mä vähä tyhmä mutta en mä oo ajatellu kaikkia noita juttuja superäitiyden kannalta. Esim. toi kantoliina.. mä oon kuvitellu aina että sitä käytetään sen takia että äiti saa joskus kädet vapaana touhuta omiaa lapsen keikkuessa rinnalla. oon oikeestaa kokonaan sivuuttanu ton läheisyys aspektin Meillä tuota ei oo koettu tarpeelliseksi a) mielummin otan vaunut mukaan semmoiseen paikkaan minne ne voi ottaa b ) meillä lapsi viihtyy itekseen lattialla jolloin pystyn hyvin esim hoitaa kotitöitä. Tässäkin taas kääntöpuoli että voihan se olla että meidän vauva oppii aikaisemmin liikkumaan kuin oppisi jos olisi usein liinassa. Tiedä sitä... Ja perhepeti.. Mä ajattelen tota nukkumista niin että kunhan kaikki saa hyvät yöunet niin elämä on helpompaa.. Meillä poika siis siirtyi omaan huoneeseen pari kuukautisena ja sen jälkeen katkonaiset yöt on ollu historiaa... Mutta tää tyyli sopii meille. Kyllä mäki muistan että alkuaikoina poika oli useinkin meidän vieressä mutta kenenkään nukkumisesta ei tullut mitään. Eiköhän näistäkin jokainen poimi ne sopivimmat itselleen. Musta toi juttu oli humoristiseen sävyyn kirjoitettu tämän päivän ohjeistuksista ja trendeistäkin. Voi olla että moni naureskelee 10 vuoden päästä näitä juttuja että silloin meidän vauvan aikaan kehoitettiin tekemään näin ja näin.

Mä oon tykänny siitä ammeesta. En oo kokenu sitä mitenkään liian korkeana tai mitään. En kyl keksi mitään plussapuoliakaan siitä verrattuna "tavalliseen" ammeeseen muuta ku että musta se on vaan kivemman näkönen Eilen muuten bongasin saman tyylisen ammeen Biltemasta. Miten niin addiktoitunu tähä palstaan kun ekana ajattelin että pitääki mennä vinkkaamaan siitä eli Biltemassa on kans kivan näköinen valkoinen amme