Puru

Mun liivit tuli perille postilaatikkoon seuraavana tiistaina. Ja liivit on hyvät. Jippii! Eli ilmeisesti Päivikin liivien osalta on kyllä postitukset jääneet tekemättä. Ja kurjaa, ettei tilaus muutenkaan mennyt nappiin!

Nyt toisella kertaa vauva syntyi klo 13.21. Olisin ollut valmis kotiin heti seuraavana päivänä. Eivät kuitenkaan päästäneet, koska lapsi oli syntynyt puolen päivän jälkeen (whaat??). Kotiuduttiin lopulta seuraavana päivänä kun lapsi oli 48 tunnin ikäinen, eikä tarvinnut enää käydä millään kontrollikäynneillä.

Iltapäivästä viiden aikaan alkoi tulla epäsäännöllisiä, lyhyitä mutta eri tavalla kipeitä supistuksia kuin aikaisemmin. Yöllä kahdeltatoista aloin niitä kellottaa ja kello 2.00 nousin sängystä tietäen, että paluuta ei ole. Toinen lapsemme syntyi klo 13.21.

Mä en saanut mitään kunnollisia arvioita. Joskus viikolla 36 neuvolan th mittasi sf-mitan lisäksi ympärysmitan ja laski siitä, että vauva on jo 3,2-kiloinen - en ymmärtänyt laskukaavaa ja menin ihan paniikkiin koosta. Seuraavalla viikolla lääkäri sanoi, että vauva tuntuu ihan sopusuhtaiselta ja kyseli omia tuntemuksia ja sanoi, että yleensä äidin omat tuntemukset vauvan koosta osuvat lähimmäksi erityisesti, jos on jo kokemusta esikoisesta. No koin, että tuntemukset olivat aikalailla samanlaiset kuin esikoisesta (syntyi rv 38+3 painaen 3330g), jolloin lääkäri arvioi, että lasketun ajan tienoilla tämä vauva voisi olla 3700g. Raskausviikolla 41+0 syntyi 4250g painanut pötkylä. Että pieleen meni omat tuntemukset. Mutta selvittiinhän siitäkin...

Olen varmasti vastannut tähän aiemminkin, mutta en jaksa etsiä viestiä ja muokata siihen. Esikoinen 38+3 (lapsivedet meni) Kuopus 41+0 (supistuksilla)

Muakin kiinnostaa, kuinka nopeasti liivit löytää Suomeen tilauksen postittamisen jälkeen. Olin saanut viestiä tänään torstaina, että liivit on postitettu (tilasin sunnuntaina). Ja tuleeko ne normaalisti postilaatikkoon, vai minkälainen toimitus niillä on ollut? Minäkö malttamaton..?

Kivaa, kirsmo! Laita yksärillä osoitetta postitusta varten ja tietoa tuosta vaippa-asiasta, kun selviää enemmän!

Multa liikenisi Imetysopas jollekulle tarvitsevalle postikuluja vastaan. (muoks. mennyt) Mua kiinnostaisi 2011 vuoden pakkauksen Myllymuksu-vaippa. Vaihdosta 2010 pakkauksen tavaraan / ostosta voidaan sopia.

Täytyy kyllä vain kehua ja suositella . Meillä poika sai maaliskuussa 2v-synttärilahjaksi Puky-potkupyörän (pienin koko), jota on ajeltu siitä asti, kun kelit ovat sallineet. Alkuun ajeltiin varovasti ja arkaillen, mutta aika äkkiä poika innostui ja menee nyt jo pitkiä matkoja tasapainossa molemmat jalat ilmassa. Tekee myös jotain sellaisia käännöstemppuja, jotka näyttää tosi kivalta menolta... Potkutellaan päivittäin moneen kertaan. Voisin kuvitella, että tuosta on aikanaan helppo siirtyä tavallisen pyörän pariin ja jättää apupyörät välistä. Että potkupyörät kaikille pikkuihmisille!

Ooh, mulle oli just tänään tullut postista lappu, että paketti on saapunut, eli ilmeisesti saan vielä vanhan. Höööh. Noo, pitää mennä vaihtoketjuun... =)

Meidän 2-vuotias haluaa syliin sanoin: "Anna syli." Monta viikkoa on myös ollut puhetta aina silloin tällöin ylitöistä, ja sekä äiti ja isi on olleet ihmeissään, että mistä tuo sana tulee, kun ei meidän perheessä kukaan oikein tee ylitöitä. No tällä viikolla kävi ilmi, että sillä tarkoitettiinkin LUMItöitä...

Minä! Olen syönyt näitä pillereitä nyt reilun vuoden verran ja ne on toimineet oikein hyvin. Olen odottanut koko ajan sitä paljon puhuttua tiputteluvuotoa, ja pitkään se pysyikin poissa! Nyt n. 1½ kuukauden ajan vuodan erittäin vähäisesti 2 viikon välein. Tämä ei kaada mun maailmaa, mutta en varmaan jatka näiden pillerien syöntiä sitten kun kaikki liuskat on syöty. Mutta että mä olen yksi, jolle ne on ihan sopineet...

Mä ehdin mahduttaa 35min ponnistusvaiheeseen monta asentoa: sängyn laitaa vasten polvillani, puoli-istuvassa, jakkaralla, toisella kyljellä ja sitten lopulta vauva tuli ulos puoli-istuvassa asennossa, jossa toinen kätilö ja opiskelija tukivat jaloista. Kätilö suositteli siirtymistä siihen asentoon, vaikka antoi mun kokeilla oman mielen mukaan kaikkia muitakin... Ei olis uskonu, että musta oli sen avautumisvaiheen keston (11h papereissa, lapsivesien menosta yli 40h) jälkeen ollut vaihtelemaan asentoja...

Mulla ei näin pikaisella silmäyksellä löytynyt vastausta omaan pulmaan. Tarvitseeko vauvoille hankkia Tukholmaakin varten oma passi? Omamme tulee olemaan risteilyn aikaan 5kk ikäinen.

Olemme molemmat 24v ja opiskelijoita. Vastasin itselleni, että opinnot puolivälissä, mutta periaatteessa ne ovat varmaan yhtä loppusuoralla kuin miehenkin opinnot.

Mulla oli melkein synnytyksestä lähtien niin, että toinen rinta oli täydempi ja tuotti enemmän maitoa. Maitoa tuli alussa ihan pumpattavaksi asti, mutta nyt 4 viikkoa synnytyksestä tilanne on tasaantunut. Olen syöttänyt poikaa vuorotellen molemmista rinnoista mielestäni tasapuolisesti, mutta nyt toisesta rinnasta tulee todella paljon vähemmän maitoa. Rintojen kokoero on myös selkeä - toisessa tississä on PALJON enemmän maitoa. Poikaa selkeästi turhauttaa imeä rintaa, josta maito ei tule samalla imuvoimalla, kuin täydemmästä rinnasta. Onko tämä normaalia?

Kiloja oli kertynyt viimeiseen neuvolaan mennessä 18. Nyt on kulunut vajaa 2vk synnytyksestä, ja kiloja on 10 vähemmän. Täytyy luottaa siihen, että imetys ja vaunulenkit vie loput... Tähän mennessä olo on kyllä ollut hoikka ylimääräisistä kiloista huolimatta!

Papereissa luki I vaihe 11h ja II vaihe 35min. Itse koin synnytyksen kuitenkin kestäneen pidempään, koska lapsivedet meni 42h ennen vauvan syntymää, joten vauvaa ehdittiin odottamaan ulos aika tovi...

Yöllä kotona sängyssä lorahti ekan kerran, juoksin vessaan, pyttyyn lorahti. Sen jälkeen tasaisesti lorisi housuun, pönttöön ja joka paikkaan mihin ehti, ennenkuin vauva oli 42h myöhemmin maailmassa...

Esikoinen 38+3.

Mulla ei kahteen ensimmäiseen kolmannekseen ollut mitään, ja luulinkin jo, ettei mulle sitä tule. Sitten se jostain tuohon pöllähti ja on pitkä ku nälkävuosi, ei ihan rintoihin asti, mutta musta tuntuu, että se nousee ylemmäs edelleen...

Mä kerroin n. 15 viikon paikkeilla. Mä olen vain osa-aikaisissa iltatöissä, enkä pomoa tapaa kovin usein, mutta halusin kertoa itse, ennenkuin jutut kantautuvat. Tuossa vaiheessa jotkut alkoivat mun mahaa siihen malliin tuijotella, että meinasi melkein tulla kiire.

Cameronille tulin toivottamaan voimia! Itselle iski vanha tuttu tunne tuossa aiemmin syksyllä - ahdistus. Sanoin asiasta neuvolassa ja se otettiin tosi hyvin vastaan. Sieltä ehdotettiin heti käyntiä psykologille, eikä minun edes itse tarvinnut soittaa sinne, vaan terveydenhoitaja teki sen puolestani heti. Nyt olen käynyt psykologin luona n. 4-5 kertaa ja tilanne on helpottunut. Toivottavasti sinulla, Cameron, on myös ymmärtäväinen ja mukava terveydenhoitaja, joka osaa ottaa tilanteen heti vakavasti! Kuullostaa, että olet sinnitellyt tuon kanssa jo pidempään...

Voi, mä unohdin näköjään kertoa omasta matkustelusta raskaana! Tein siis kuukausi sitten (rv:t 21+4-23+5) matkan vaihto-opiskelijamieheni luo Meksikoon (Jenkkien ja Meksikon rajalle). Lensin Jenkkeihin 3 eri koneella, yht. 20h matkustamista. Olin varautunut tukisukilla ja runsaalla vesitankkauksella - ostin itselleni joka välietapilta turvatarkastusten jälkeen litran pullon vettä koneeseen. Lisäksi jaloittelin jatkuvasti (pakkokin oli, kun tuo vesi pisti pissattamaan... ). Menomatka oli vaikeampi, lennot myöhästelivät, joten oli jatkuva kiire seuraavalle lennolle. Viimeisellä vaihdolla jouduin vielä ottamaan matkatavarat haltuuni ja juoksemaan ne seuraavaan paikkaan. Silloin hengästytti ja luulen, että vauvakaan ei tykännyt siitä riuhtomisesta. Edessä oli kuitenkin tapaaminen miehen kanssa ensimmäistä kertaa 3,5kk, joten sen voimalla jaksoin. Perille päästyä unirytmi oli ihan töttöröö ekan viikon, olin kuolemanväsynyt n. klo 18-> ja aamuisin heräilin kuudelta, ja oli niin levoton olo, että olisi ollut pakko saada nousta. Vauvakin oli varmaan rasittunut matkasta (tai innostunut isin tapaamisesta... ): potkutteli ihan eri malliin kuin aikaisemmin kotona. Ruokapuolen kanssa ei tullut mitään ongelmaa, vaikka paikallinen ruoka on tulisempaa kuin suomalainen. Syötiin myös paikallisissa tacokojuissa, joita jotkut olisivat voineet katsoa epäilyttäviksi. Toksokokeeseen minut neuvolasta kehotettiin jo ennen matkaa. Sen tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta ainakaan oireilua ei ole ollut. Otin reissun erittäin rennon lomailun kannalta: paljon unta ja vain oleskelua miehen kanssa pitkästä aikaa. Itsellle erikoisesta ja uudesta matkakohteesta olisi varmasti saanut enemmän irti ei-raskaana. Huomasin myös (ehkä raskauden herkistämänä) pelkääväni liikkumista (myös päivällä) "noin vaarallisessa maassa"... Olen normaalistikin tosi varovainen, mutta tuo meinasi mennä jo välillä liian puolelle. Palatessa Suomen aikaan tottuminen oli suurin ongelma. Ensimmäisen viikon ajan nukuin tosi lyhyitä yöunia, koska heräsin automaattisesti viideltä tai ennen. Olin kuitenkin niin rentoutunut lomasta, että se ei haitannut normaalia menoa. Tuo oli ehdottomasti viimeinen aika, jolloin minun kannatti lähteä reissuun yksin. Tavaroiden kantaminen ei olisi mahdollista enää näin kuukauden päästä. Reissu oli kuitenkin erittäin ihana ja rentouttava. Se helpotti myös tulevaisuutta: jaksan odottaa miestä kotiin saapuvaksi (nyt 2 viikon päästä) paljon paremmin, kun hänet on nähnyt ja hän on päässyt uudella tavalla osaksi vauvan odotusta näkemällä minut ja vauvamahan.

Kiitos nopeasta vastauksesta, PMLats.