tuuli78

Riekaleiksi repeäminen. Kipukynnykseni on korkea, kestän kun on pakko ja jotenkin luotan myös hoitohenkilökuntaan, mikäänhän ei voi mennä pieleen, eihän... Lapsi saadaan onnellisesti ulos, eikös?...

Ihania perinnepukuja täällä. Meidän suvussa kulkee myös kastemekko, joka on ikivanha ja jonka helmaan on kirjailtu jokaisen puvulla kastetun lapsen nimi, nimiä on kymmeniä. itse en koskaan saa mekkoa käyttööni, tavallaan oma valintani. Kirkkoon emme kumpikaan kuulu, joten lapsiammekaan ei kasteta. Tässä ketjussa olisi kiva nähdä myös nimiäisasuista kuvia. Millaisella asulla nimiäisjuhlaa on vietetty?

^ Oikein paljon onnea! Meillä vasta harkitaan...

Mitä ne on / pitää sisällään?

Onko kellään kokemusta turvaistuimien vuokraamisesta? If:llä kolmen turvaistuimen setti maksaisi halvimmillaan 410e, viimeisen istuimen saa vuokraaja omakseen. Pari viikkoa ennen laskettua-aikaa lähettävät kaukalon, joka vaihdetaan tarvitessa isompaan. Jos oikein ymmärsin istuimet ovat: izi sleep, izi ja izi up. Paljon nämä kaupasta ostettuna maksaisivat? Izi sleepistä kiinnostaa vielä se kun sivuilla lukee että kaukalon voi kiinnittää useisiin eri vaunuihin, mihin vaunuihin se siis sopii ja miten? Ehkä tämä vuokrausjuttu sopii parhaiten niille ketkä haluavat vain yhden lapsen, eikä silloin esim. kaukalolle ole myöhemmin käyttöä. Toki jos sen ostaa voihan sen aina myydä eteenpäin. Itse mietin tätäkin vaihtoehtoa ettei tarpeetonta tavaraa jäisi nurkkiin pyörimään, pienet on säilytystilat.

^ Kummityttöni ristiäisissä nostettiin malja kasteen jälkeen, pappikin oli paikalla, eikä pitänyt asiaa pahana. Kippisteltiin uudelle hienolle nimelle ja toivotettiin tyttö tervetulleeksi sukuun. Muuten ristiäisissä ei ollut alkoholitarjoilua. Ruoan kanssa juotiin kotikaljaa.

Mulla on suvussa kulkeva nimi ja mieheni toinen nimi kulkee sattumalta meidän molempien suvuissa. Jos joskus saamme on poikalapsen on selvää että kyseinen nimi periytyy. Pidän nimestä muutenkin, kuuluu suosikkeihini, tosin on hyvin yleinen. Tytölle haluaisin antaa oman kolmannen nimeni, joka ei kyllä muuten suvussa esiinny.

Mä tykkään jos nimet rimmaa keskenään. Ensimmäinenkään lapsi ei ole vielä edes tulossa, mutta nimisarja on jo suunniteltu kolmelle lapselle, yhdelle tytölle ja kahdelle pojalle (ihan niin kuin mä muka jostain voisin tietää että sukupuolet menee just noin...) Tai että lapsia ylipäätään saadaan.

Henkisesti. Mä en edelleenkään ole varma olisiko musta äidiksi. Täälläkin pyörin siksi että saisin tietoa ja mielipiteitä asiasta. Ikä alkaa painaa päälle, asiaan on perehdyttävä ennen kuin on liian myöhäistä.

En aio ostaa ennen plussaa. Vielä on mietinnän alla yritetäänkö edes raskautua, mutta kyllä mä jo tutkiskelen erilaisia vaihtoehtoja ja katselen mitä kaikkea kivaa olisi tarjolla.

Jos asia on joskus ajankohtainen nykyisen työnantajan kanssa, tiedän että ongelmia on edessä. Naisvaltainen ala ja koska pomo (mies yllättäin) on hankkinyt ympärilleen "prinsessa lauman" on jatkuvasti joku / useampi äitiyslomalla. Tästä sitten valitetaan / syyllistetään kokoajan. Äidit kuulemma ajavat firman konkurssiin. Onneksi itse olen toisessa toimipisteessä töissä, ehkä vähän vähemmällä selviän.

Mulla on isot arvet ympäri vatsanseutua / selkää / lonkkaa. Vielä ei edes yritys ole päällä, mutta silti hirvittää kuinka mahtavat reagoida. Varsinkin vatsa mietityttää koska arpi on iso ja kova sekä kipuilee / on välillä kosketusarka näin normaalitilassakin.

Lista on varmasti loputon, mutta mitä perustarvikkeita vauva / vanhemmat tarvitsee? Kuinka kalliiksi lapsi tulee ensimmäisen vuoden aikana? Mitä tulisi huomioida että käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä esim. vauvasta leikki-ikäiseksi (vaunu, sänky, auton turvaistuin jne.)?

Tätä asiaa mä juuri pohdin tai rupesin pohtimaan kun kolmekymmentä täytin. Aikaa ei enää paljoa ole ja se menee vielä niin nopeasti. Elämän suuria kysymyksiä, jatketaanko kaksin vai yritetäänkö perustaa perhe.

Mulle ei varsinaisesti ole vauvakuumetta. Enemmänkin kyse on pohdiskelusta, mihin suuntaan lähden elämääni vievään. Ikää on jo kolmekymmentä, kovin kauaa ei voi enää odotella. Meillä molemmilla on vakituinen työ, oma asunto jne. puitteet olisi siis kunnossa. Toisaalta haluaisin ryhtyä yrittäjäksi, silloin lapsi ei sovi kuvioihin ollenkaan, ainakaan muutamaan vuoteen. Muutaman vuoden kuluttua olen mielestäni jo liian vanha äidiksi. Nelikymppisenä en enää äidiksi halua. Mieheni ei halua lapsia (omien puheidensa mukaan), mutta aivan varma en asiasta ole, koska miehen ystävä vihjasi muuta. Nykyinen työ tympii kovasti, äitiysloma olisi sopiva tauko, mutta kyse olisi kuitenkin koko elämän muuttavasta asiasta, eikä kesälomasta...