Tämmösen löysin ja ehkä ihan paras keskustelu, jonka olen löytänyt.
On tää kohdunulkoisen kokeminen sellaista jännitysnäytelmää, jota ei kyllä toivoisi kenelläkään.
Mulla on vielä tilanne päällä.
Kaksi viikkoa sitten ke-to yönä heräsin outoon ovulaatiokipuun. Oli Kp12, mutta yleensä ovis vasta kp16. Edellisessä kierossa olin näkevinäni testeissä hailakkaa viivaa, mutta koska vuoto kuitenkin alkoi kaksi päivää myöhässä, lopetin testailun. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen että pms-oireet puuttuivat ja kivut olivat normaalia kovemmat. Vuoto mielestäni yhtä runsasta kuin yleensäkin. No, yöllä sitten mietin että mitä ihmettä teen. Oviksen luulin yllättäneen ja tein kuitenkin liuska r-testin. Siihen tuli haiu viiva ja mietin, että se reagoi LH-piikkiin. Tein siis digitaalisen ovistestin, koska muita ei ollut. Ja näytti hymynaamaa. Oli jättänyt pissat vielä purkkiin. Menin nukkumaan ja harmittelin ettei ovista nyt ole hyödynnetty. R-testin viiva oli kuitenkin jotenkin niin tumma aamulla kun heräsin, että oli pakko kastaa PC ja rsfu. Ja niihin tuli vieläkin tummemmat viivat. Sitten alkoi hälytyskellot soimaan ja tein vielä CB digin, joka näytti raskaana 2-3.
Olin ihan sekaisin ja hoin miehelle, etten voi olla raskaana ja missä se on!? Heti tiesin mistä oli kyse, koska seksiä oli viimeksi ollut 4 viikkoa ja kunnon kuukautiset tuli. En silti tiedä miten päädyin näiden perusteella kohdunulkoiseen, mutta niin vaan intuitio sanoi. 1% minusta halusi uskoa että kyseessä on normaali raskaus. Soitin neuvolaan ja sieltä sain ajan lääkärille piinavien tuntien päähän. No, eihän tk-lääkärillä ollut ultralaitteita ja hän laittoi mut lähetteellä naisten--ja äitiyspolille. Lisää piinaavia tunteja pari.
Ja niin ultrassa ei näkynyt mitään. Eka lääkäri ei kuitenkaan uskonut kohdunulkoiseen vaan alkuraskauden keskenmenooon tai siihen, että oli vasta niin pienet viikot ettei kohdussa näkynyt mitään.
Hcg oli 360. Sain kontrollin seuraavalle päivälle ja hcg oli 270. Olin helpottunut. Kivut kuitenkin lisääntyivät kuten vuotokin perjantaina. Lähdin polille, kuten olivat ohjeistaneet. Taas ultrattiin eikä missään näkynyt mitään. Toinen lääkäri. Oikealla normaali ovario ja vasemmalla huono näkyvyys ja ehkä kysta tms. Oliko kivut aiheutuneet kystan puhkeamisesta? Selittääkö se jotain? Missä raskaus?
Taas kivut ja vuodot helpotti seuraavana päivänä (la) . Jäin pariksi päiväksi saikulle, koska eihän työnteosta olisi tullut mitään ensin kipujen takia ja toisekseen tilanteen kaaoottisuuden takia.
Kontrollilabra maanantaina ja nyt hcg oli taas noussut. Nyt en muista miten luvut meni, mutta palaan laittamaan ne tarkemmin ylös kun saan tän kirjoitettua. Keskiviikoksi sovittiin ultra ja verikokeet taas. Edelleen hcg korkealla ja kohdussa olisi pitänyt näkyä jotain. Kaksi lääkäriä kävi. Todettiin ettei raskautta missään, ja hoidoksi metotreksaatti pistos. Kontrollilabrat sovittiin viikon päähän eli eiliseen. Olin koko viikon voinut hyvin,ollut lasten kanssa kylpylässä. Sitten lääkäri soitti ja pamautti, että hcg edelleen sama kuin viikko sitten. Siihen romahdin töissä ja päätin että lähden kotiin. Itkua pidätellen sanoin että nyt ei voi olla töissä. En ole jotenkin osannut surra koko asiaa ja toivonut vaan, että koko painajainen on ohi.
Olen tehnyt liuskatestejä joka aamu ja ne on vaihdelleet vahvaa ja heikompaa plussaa. Tänä aamuna heikommat kuin eilen. Joten ei ne mitään sano.
Eilen olisi siis pitänyt käydä hakemassa uusi piikki, mutta halusin tälle aamulle hcg-kontrollin. Ja tänään kai pakko suostua piikkiin, jos vielä yli 1000 arvo, mitä se nyt korkeimmillaan on viime viikosta ollut. 1100+
Eli matala arvo kuitenkin. Mietin että eikö voisi vielä seurata sitä?
Eilen sitten kai järkytyin niin että alavatsaa /munasarjoja alkoi sattumaan. Ne oli ihan turvonneet ja liikkuminen oli hankalaa. Lisäksi kuukautismainen kipu alkoi alavatsalla ja selässä. Nyt on normaalin kierron mukaan 4 päivää kuukautisiin. Olin paniikissa illalla ja nukkumaan mennessä sanoin miehelle, että pelottaa jos kivut yltyy. Sain kuitenkin nukuttua ja alavatsa vähän parempi; mitä nyt lievää kk-maista jomottelua.
Täällä on ollut puhetta folaatista. Olen sitä syönyt metotreksaatin pistoon asti melkein 1mg joka päivä. Sitten luin käypähoitoa, jossa mainittiin ettei saa käyttää hoidon aikana. Jätin sitten pois. Kuten kaikki kymmenet muutkin vitamiinit ettei olematon raskaus saa voimaa.
Otin kuitenkin mietoa rautavalmistetta, koska mulla todettiin kesäkuussa raudanpuute ja siihen määrättiin vahvat raudat. Jätin ne pois ja otin toista valmistetta... Vasta eilen tajusin että siinäkin on folaattia 0,2mg. Argh. Joku voi ajatella että mitä sitten, mutta mä uskon noiden voimaan näissä vauvajutuissa eikä niitä huvikseen käypähoidossa mainita sekä tässä yhteydessä että lapsettomuuden hoidossa /raskauden yrittämisessä.
Miksi haluaisin välttää toisen piikin? No, sen 3kk varoajan takia. Olen jo yli 40v. Lapsia on mutta miehen kanssa ajateltiin helmikuussa että toinen yhteinen saisi tulla. Heti maaliskuussa oli biokemiallinen, joka viivästytti kuukautisia 4pv.
Nyt sitten tämä. En osaa vieläkään kategorioida itseäni keskenmenon kokeneisiin. Eihän mitään raskautta edes ole. Oli vain mahdollisuus.
Mutta tosta metotreksaatista; olisiko parempi vaan ottaa se, jotta kaikki materiaali varmasti lähtee pois? Jos en ota niin toipuminen kestää kuitenkin kuukausia ja se olematon raskaus voi siellä jossain hankaloittaa yritystä?
En tiedä. Ahdistaa.
Kiitos hyvästä keskustelusta ja olisi kiva jos joku kommentoisi; näyttää viimeisestä kommentista jo olevan aikaa.
