Fedja

Jäsen
  • Content count

    10
  • Joined

  • Last visited

About Fedja

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Ennen lapsen syntymää päätin ettei makeaa ennen 3-vuotissyntymäpäiviä. Nyt lapsi on 1 v 8 kk ja on saanut syödä jonkin verran makeaa synttäreillä tms. ja harvoin kotona. Kohtuus on havaittu parhaaksi taktiikaksi meillä. Karkkikarkkeja tosin emme ole tarjonneet ollenkaan, ne ovat minusta pahoja, täysin tarpeetonta lisäainehöttöä enkä ole itsekään niitä koskaan himoinnut. Lapsi on maistanut jäätelöä, kakkua, suklaarusinoita, keksejä tai pullaa juhlatilanteissa. Ainoastaan jäätelö ja muumikeksit ovat hänestä herkkua, joten ei ole ollut tarve tuputtaa muita makeita uutta kertaa. Xylitol-pastilleja tai -purkkaa syömme päivittäin joka aterian jälkeen happohyökkäyksiä vastaan, oli syöty makeaa tai ei. Pikaruokapaikoissa emme käy käytännössä koskaan, yhden kerran pieni on maistellut ruishampurilaisen sämpylää...silloinkin koska omat eväät olivat unohtuneet kotiin. Sokerijogurtteja ja -mehuja emme tarjoa lainkaan tai hyvin harvoin. Maustamaton jogurtti sekä täysmehut ovat listalla joskus.
  2. Meillä poika, 1 v ja 8 kk ei puhu vielä. Eikä sanojakaan ole vielä tullut kuin muutamia. Neuvolalääkäri totesi, että jos lapsi ei vielä 2-vuotiaana puhu, varataan aika puheterapeutille. Asumme pk-seudulla. Ymmärryksen taso on erittäin hyvä, välillä poika nappaa meidän vanhempien keskusteluistakin, sivulauseista, asioita joita varsinaisesti ei oltu tarkoitettu hänelle. Eli joudumme jo käyttämään enkkua apukielenä. Puhuminen ujostuttaa poikaa selvästikin ja se, että jos ääntää sanan väärin hihityttää sekä hieman harmittaa häntä. Tuo ujostus on myötäsyntyistä, sillä olemme aina kehuneet puheenyritystä ja kannustaneet poikaa. MUTTA: Eilen illalla hämärässä ennen nukahtamista kuului kirkkaalla äänellä ´hyvää yötä´, joka oli ihkaensimmäinen puheenilmaus yksittäisten sanojen lisäksi. Saa nähdä alkaako tästä vihdoin puheen pulppuaminen. Kun sitä puhetta on odotettu jo jonkin aikaa, oli sanoinkuvaamattoman ihanaa kuulla lapsensa puhetta.
  3. Meillä on tarkoitus toteuttaa pehmeä tassuttelu-unikoulu lähiaikoina. Lapsi on 1 v ja 7 kk. Imetän edelleen ympäri vuorokauden, öisin 2-4 krt yössä. Lapsi ei varsinaisesti ole enää herännyt pitkään aikaan öisin, ainoastaan havahtuu tarkistamaan missä olen ja ottaa pikaiset yöhuikat. Tähän asti olen jaksanut suhteellisen hyvin yöt. Unikoulun toteuttaa mies tassuttelemalla lasta, minä nukun kokonaan toisessa huoneessa. Uskoisin viikon menevän kunnes yöuni vakiintuu, aiemmin yksittäiset tassutteluyöt ovat menneet hienosti max parin minuutin itkulla. Sen kummempaa suunnitelmaa meillä ei ole.
  4. Meillä suosikkeja ovat hernekeitto ja isin tekemät pöperöt. Parhaiten maistuvat lihapalat kastikkeen seasta ja perunat voilla kuorutettuna, porkkanaviipaleet (tikut eivät kelpaa), kesäkurpitsa jossakin muodossa, maissi, uunilohi, itsetehty makaronilaatikko. Hedelmistä maistuvat banaani. Marjoista vadelmat sekä puolukat. Mysli ja jogurtit ovat herkkua, puuro ja kaupan leipä eivät tällä hetkellä mene alas. Olenkin ostanut viljajogurttia ja tarjonnut itsetehtyjä sämpylöitä, että B-vitamiinin saanti olisi taattua.
  5. Näin minäkin ajattelen. Monessa asiassa on menty isoja harppauksia eteenpäin. 70-luvullahan suositeltiin kiinteiden aloittamista 3 kk:n iässä (osa sitten aloitti jo 1 kk:n iässä), äitiysloma kesti pari kolme kuukautta jne. Nykyisin tiedetään, että pienen vauvan vatsa ei kestä kiinteää ruokaa eli luonto on suunnitellut imetyksen jatkuvan ainakin puoleen vuoteen asti. Nykysuositukset ovat minusta huomattavasti paremmat kuin 70-luvulla. Mutta kuten äidit eivät silloin, ei äitien tänä päivänäkään ole mikään pakko ohjeita orjallisesti noudattaa! Idea on napata suosituksista ja kuulemistaan ohjeista ne omalle perheelle sopivat tavat toimia. Stressata ei todellakaan kannata (myöskään siitä imetyksestä), suositukset eivät ole lakipykäliä! ("Tietoyhteiskunnan" yksi ongelmista tuntuu olevan yksilön kyvyttömyys suodattaa valtavaa tietomäärää ja ohjeita omiin tarpeisiinsa, syyllistymättä). Ekologisuus on ehdottomasti plussaa. Esim. meillä on ostettu paljon lastentarvikkeita käytettynä, myös niitä kantoliinoja ja -reppuja, ei ole pakko maksaa sataa euroa repusta tai liinoista. Ja kantoliinan sekä vaipat saa helposti itsekin tehtyä, ilman saumuriakin. Ei-sanan kohdalla olemme itse päätyneet välttämään sanan käyttöä. Loogistahan tuo on, että jatkuvalla kieltämisellä tukahduttaa pienen lapsen tutkimushalut. "Ei" on säästetty tilanteisiin jolloin sitä todella tarvitaan. Hankalissa tilanteissa vaivihkaa ohjataan lapsi sallittuun puuhaan tai harhautetaan lapsen ajatus muualle. Pellehyppy-tekniikkaa en ole vielä käyttänyt, täytyypä kokeilla. Sama pätee uhmaikäisen omaan tahtoon. Johdattelemalla ja oikeilla kysymyksillä voi välttää pahimmat itkut ja uhmat meillä vielä - toistaiseksi - taaperon kanssa. Mieluummin luen Vauva-lehtiä joissa myötäillään nykysuosituksia kuin 70-luvun suosituksia. Mutta kuten mitä tahansa lukemaansa kohtaan, tervettä kritiikkiä kannattaa harrastaa eikä antaa itsensä syyllistyä turhaan. Ettei se pantattu terve kritiikki lopulta purskahda yli äyräiden ja kärjistyksen puolelle kuten HS:n artikkelissa.
  6. Jalkapallon kuva oli meilläkin se ratkaiseva tekijä taaperon valitessa kenkiään! Meidän lähi-Prismassa oli kyllä mielestäni kokoja 26 ja 27 myös.
  7. Pieni lapsi, sanotaan nyt vaikka alle kolmivuotias ei "vedätä", ei "pomota", eikä turhaan pyydä läheisyyttä tai päästä syliin. Kohdalleni on myös osunut viisas kaikkitietävä, joka ilman pyyntöä katsoi asiakseen neuvoa miten lasta tulee kasvattaa. Kohteliaasti kuuntelin hänen vuodatuksensa ja hymyilin päälle, koska teksti olisi ollut niin pahaa että oli parempi olla hiljaa. Lapsi, joka ei vielä ymmärrä maailmaa täysin, ei osaa välttämättä puhuakaan tai jäsentää muutoin tunteitaan tarvitsee läheisyystankkausta ja syliä hetkittäin. Samalla tavalla kuin unta ja ravintoa. En voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät tätä käsitä ja alkavat "karaistaa" lastaan jo vauvasta lähtien.
  8. Imetän edelleen, lapsi on 1v 7kk. Aina pariin viimeiseen päivään asti olen imettänyt 6-8 krt päivässä. Eilen ja tänään on ollut merkkejä siitä, että lapsi olisi vieroittamassa itse itseään pikkuhiljaa. Saa nähdä onko väliaikainen juttu. Haikeaa tavallaan jos imetys on jäämässä pois, mutta aikansa kutakin.
  9. Prismoista edullisesti Bibi, ainakin Sokoksesta kalliimmalla Superfit. Meillä on pihakenkinä joko Bibi-merkkiset lenkkarit (tai Tretornin saappaat sadesäällä). Valitsin huolella lenkkarit ja ihmettelin kuinka paljon pienille lapsille on tarjolla paksu- ja kovapohjaisia, halpoja SEKÄ kalliita lenkkareita! Bibit taapero valitsi itse, en olisi kenkiin kiinnittänyt mitään huomiota - eivät ole erityisen kauniit - ilman sinnikkäitä sormella osoitteluja. Tossun pohja on ohut ja erittäin taipuisa ja lenkkarit jalassa keveät, kangas hengittävää. Kenkien anatomisuuteen on selvästikin panostettu, valmistusmaa Brasilia. Muita meidän taaperon käyttämiä kenkämerkkejä ovat Superfit ja Kavat. Bibit ovat hyvä esimerkki siitä, että edullisestikin voi löytää laadukkaita kenkiä. Kengissä en tingi laadusta, vaikutukset ovat kauaskantoiset. http://www.bibi.com.br/index/index/language/en_US http://www.superfit.at/
  10. Meillä oli viime talvena Po.P:in talvihaalari, jota ei voi moittia. Kestävä, pesujenkin jälkeen hyväkuntoinen, piti säällä kuin säällä, lämmin, näkyvät heijastimet, helppo pukea päälle. Vk-haalariksi ostettiin sitten myös Po.P:in haalari.