Spelttipiirakka

Tämä oli todella hyvin sanottu! Ilmaisit omat ajatukseni täydellisesti.

Näinpä, mutta nimien "suomentaminen" on loppujen lopuksi aika uusi ilmiö. Suomessa käytettiin vuosisatojen ajan nimistä ruotsinkielisiä versioita, joten sikäli niiden käyttäminen on mielestäni perinteiden kunnioittamista. Onhan täällä käytössä vaikka miten paljon ruotsinkielisiä sukunimiäkin edelleen, ihan suomenkielisillä ihmisillä. Miksei sitten etunimistäkin saisi käyttää alkuperäisversiota? Nimet on silti pikkuisen eri asia kuin normaalikielen sanat. Esimerkiksi pääkaupunkien nimiä on toki suomennettu, mutta kyllä täällä silti useimmista paikannimistä käytetään niiden "oikeaa" versiota.

Olen periaatteessa koittanut noudattaa suosituksia, mutta tietysti käyttänyt omaa järkeä myös... Juustot olen joutunut jättämään kokonaan pois kamalan ummetuksen takia. Graavilohta ja sushia en syö (molemmat kuuluu lempiruokiini), en myöskään maksaa (mutta en syö sitä normaalisti muutenkaan), tai pakastemarjoja ilman kuumennusta (normaalisti en kuumenna niitä). Kahvinjuonnin lopetin jo silloin kun yritimme raskautta, koska uskon kofeiinin olevan haitallisempaa sikiölle kuin yleisesti luullaan. En juo teetäkään. Alkoholin olen myös jättänyt pois kokonaan, minulle totaalikielto on helpompi noudattaa kuin niiden määärajojen miettiminen jatkuvasti, ne kun on eri maissa niin ristiriitaisia. Sokerin olen pyrkinyt jättämään kokonaan pois, tarkoittaen sitä etten syö karkkia, jäätelöä tai muita sokeripitoisia herkkuja lainkaan.

Emme haluneet kertoa raskaudesta kenellekään ennen ensimmäistä ultraa, koska emme itsekään uskaltaneet sitä ennen vielä iloita raskaudesta. Ainoa poikkeus tästä oli lähimmät ystäväni joille kerroin heti (en olisi kuitenkaan pystynyt salaamaan raskautta heiltä). Varsinkin sukulaisten kanssa halusimme odottaa, etteivät he innostuisi liikaa... siskollani on down-lapsi ja itseä mietitytti ehkä juuri sen takia lapsen terveys tosi paljon.

Kyllä minäkin tietenkin kotimaatani ja omaa kulttuuriani rakastan. Nimet joilla on ulkomaalainen kirjoitusasu, eivät kuitenkaan ole mitään alun perin "suomalaisia" nimiä, vaan niistä on väännetty jossain vaiheessa vain suomalainen versio (esimerkki Lucas > Luukas, tai vaikka Christina > Kristiina). Minusta on ihan okei jos joku haluaa käyttää alun perin vierasperäisen nimen kansainvälisempää kirjoitusasua. Ei se mitään oman kulttuurin tai kielen väheksymistä ole, hyvänen aika sentään... Minusta esimerkiksi tuo yllä mainittu Christina on paljon kauniimpi kuin Kristiina, vaikka ne samalla lailla kirjoitettaisiin. Kristiina kahdella i:llä näyttää minusta vähän pöljältä...

Parasta tietenkin tämä tunne kun sisälläni kasvaa kauan kaivattu pieni ihminen... Toiseksi parasta se että valmiiksi paksu tukkani on tuuhentunut entisestään, rinnat kasvaneet ja muutenkin tunnen näyttäväni tosi hehkeältä ja naiselliselta.

Käyn vain yksityisellä. Olen aina käynyt gynellä yksityisellä, joten samassa paikassa oli luontevaa jatkaa myös raskauden seurantaa. Kunnallisessa äitiysneuvolassa kävin vain toteamassa etten tykännyt neuvolantädistä, joka vaikutti suoraan sanoen idiootilta...

Olen samaa mieltä fragolinan kanssa. En näe siinä mitään pahaa että lapsella on harrastuksia useana päivänä viikossa, jos lapsi itse tykkää niissä käydä. Monet lajit on semmoisia että ne kannattaa (joskus jopa TÄYTYY) aloittaa nuorena! Koordinaatiokyky ja motoriikka kehittyvät nimenomaan ennen murrosiän kasvupyrähdystä, joten monen lajin pohja luodaan jo ala-asteiässä. Esimerkiksi balettia tai taitoluistelua on tosi vaikeata aloittaa enää joskus teini-iässä. Sama pätee moneen muuhunkin lajiin, vaikkei niitä haluaisi kilpailumielessä tai kovin tosissaan edes harrastaa... Niistä vaan saa tulevaisuudessa enempi irti jos ne on alotettu jo lapsena. Lapsilla ei aina kylläkään riitä pitkäjänteisyys, minkä vuoksi vanhemmilta vaaditaan joskus jämäkkyyttä sen suhteen ettei treeneistä pinnata vain siksi ettei aina "huvita" mennä sinne... Minulla oli jo ala-asteikäisenä paljon harrastuksia joihin piti sitoutua. Harrastin taitoluistelua useita kertoja viikossa, soitin pianoa ja pelasin tennistä. Sain noiden lajien kautta paljon hyviä ystäviä ja olen kiitollinen vanhemmilleni siitä että he panostivat ajallisesti ja rahallisesti harrastuksiini. Missään vaiheessa en kokenut niitä rasitteina, päinvastoin oli ihanaa kun huomasi oppivansa ja kehittyvänsä noissa harrastuksissa ja oli jokin "oma juttu" koulutyön ohella.

Olen raskaana, eli tuskin känniviesti sentään...

Heh, joillekin "kansainväliset" ihmiset on näköjään edellen automaattisesti yhtä kuin diplomaatit... No, tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse "kansainvälisistä nimistä" eikä ihmisistä... En ymmärrä miksi joku tekee ongelman tästäkin asiasta. Luulisi sen olevan aika lailla se ja sama minkä nimen itse kukin lapselleen valitsee, kunhan itse lapsesta kasvaa kunnon kansalainen ja kaikin puolin hyvä ihminen.

Minusta "suomalaisuus" ja "suomalainen identiteetti" eivät millään tavalla ole riippuvaisia siitä, minkä niminen ihminen on. Kyllähän täällä tulee tulevaisuudessa olemaan Suomessa kasvaneita maahanmuuttajien ym. ulkomaalaisten lapsiakin, jotka kokevat olevansa "suomalaisia" siinä missä muutkin Suomessa kasvaneet lapset, vaikka heidän nimensä sattuisikin olemaan esim. Muhammed tai Fatima. Niin se maailma muuttuu ystäväiseni... Meillä nimen kansainvälisyys on puhtaasti käytännöllinen kysymys. Olen aivan varma, ettei se tule koskaan olemaan uhka lapsemme identiteetille tai tietoisuudelle omasta kulttuuriperinnöstään.

Minä ajattelen juuri näin. Haluamme antaa lapselle kansainvälisen nimen, sillä lapsemme tulevat todennäköisesti elämään entistä globaalimassa maailmassa kuin meidän sukupolvemme.

Minusta tuo tarrasukka-toivotus on yksi ärsyttävimpiä mitä on olemassa... grrr. En tykkää yhtään.

Ei tulisi mieleenkään mennä meikit naamassa synnyttämään... Iljettää ajatuskin tuskanhien ja meikkivoiteen/puuterin yhdistelmästä. Naurettavaltahan se sitäpaitsi näyttäisi pungertaa siinä pöydällä täydessä tällingissä. En todellakaan edes ole miettinyt, että sairaalaan mennessä pitäisi ottaa meikit mukaan, ihan uusi tieto minulle... Ihan normaalisti olen itse ajatellut hoitaa kauneudenhoitotoimenpiteitä ennen synnytystä (käyn normaalisti kampaajalla 6 viikon välein, niin myös raskaana ollessa, säärikarvat ja bikinirajat poistatan samaten säännöllisesti, kosmetologilla ja manikyyrissä+pedikyyrissä käyn kerran kuussa jne.), mutta en kyllä synnytystä varten ajatellut tehdä mitään erityistä... Ehkä tämä asenteeni johtuu siitä etten normaalistikaan ole meikkaamisesta riippuvainen. Minulla on luonnostaan tosi hyvä ja nätin värinen iho, tummat ripset+kulmat+paksut hiukset, joten näytän mielestäni ihan ok:lta ilman meikkiäkin. Toisaalta uskon että moni muukin, monet vain kuvittelevat tarvitsevansa meikkiä näyttääkseen "ihmiseltä", vaikkei näin olisikaan... minusta on luonnollista että juuri lapsen saanut äiti on ihan naturelli, ei sitä kukaan varmaan ihmettele.

Minulla on ollut karseaa pahoinvointia, jota tietyt hajut pahentaa. Meillä on mieskin joutunut lopettamaan esimerkiksi kahvin juonnin aamuisin kotona, kun se kahvin haju etoo niin pahasti. Minulla pahoinvointi helpottaa yleensä päivän mittaan heti kun olen oksentanut pari kertaa... Vähän huolestuttaa hammaskiilteiden takia, pitää varmaan mennä taas ottamaan pinnoitetta niihin. Toinen vaivani on ollut allergiaoireitten paheneminen.