Birbir

Aktiivijäsen
  • Content count

    474
  • Joined

  • Last visited

About Birbir

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kiitos taas uusista vastauksista ja kokemuksien jakamisesta. Kovin ikäviltä kuulostavat muidenkin selkävaivat Itselläni tilanne on ollut vaihteeksi parempi. Olen huomannut, että kun muistaisi olla nostamatta väärin (mitä tulee kyllä kieltämättä tehtyä usein arjen kiireessä) ja jaksaisi jumpata sekä venytellä, niin selkäkin tuntuisi pysyvän paremmassa voinnissa. Ja voi kun ei tarvitsisi lapsia nostella, niin kyllä selkä kiittäisi Toistaiseksi en siis ole kuitenkaan lääkäriä uudelleen asian tiimoilta häirinnyt (koska juuri häiritsemiseltä se terveysaseman lääkärillä käyminen itsestäni tuntuu, kun aina on kova hoppu ja lääkäritädistä virtaa hienoisesti sellainen "tässä olisi kyllä jo seuraavan potilaan vuoro"- energia). Jumppailuissa on ollut taukoa ja kyllähän sen huomaa selässäkin. Luulen, että itselläni osasyy tähän kipuiluun on kyllä tosiaan se lihaskunto tai sen puute. Vatsalihakset lienevät ok, mutta selän tilanne onkin ihan eri. Itseäni tuossa liikkumisessa mietityttää se, että kuinka kovaa rasitusta ja kipua selän lihaksistossa (ja ehkä muissakin osissa?) saa tuntua, että homma on vielä ok? Tietenkään en haluaisi aiheuttaa tuota SuzieL:n mainitsemaa tilannetta, jossa aiheutan itse selän tilanteen huonontumisen väärillä liikkeillä. Olen koittanut ottaa varovasti ja selkääni kuunnellen, mutta eiväthän ne lihakset mihinkään vahvistu, jos ei jumppa jossain tunnukin. Näin olettaisin. Kellään mitään mielipidettä asiaan? Niin ja tosiaan, olen kyllä ajatellut, että lääkäriin varaan aikaa, jos tämä selkä ei tästä miksikään muutu. Saati jos pahemmaksi menee. Koitan nyt ensin näitä lääkärin neuvoja liikkumisen ja lihasten vahvistamisen suhteen, niin voinpahan sanoa, että kokeiltu on.
  2. Kuulostaapas tosi tutulta tämä pätkä! Lienevätköhän omatkin selkäongelmani sitten tässä SI-nivelessä. Onko mitään tietoa (kellään), mitä tällaiselle sitten voisi tehdä? Löytyykö apu vain ammattilaisen luota vai onko kotikonstein jotakin tehtävissä? Itse siis en ole selkäoireistani päässyt eroon. Hetkellisesti tilanne on toisinaan parempi, sitten taas vastavuoroisesti pahempi. Sietämätöntä ei onneksi ole, mutta rajoittaahan tuo jossakin määrin.
  3. Nella: Kiitos vastauksestasi En ole vaivani kanssa (toistaiseksi?) käynyt muualla kuin tuolla terveyskeskuslääkärillä. Odotin kyllä naiivissa mielessäni, että olisin saanut silloin lähetteen jonnekin julkisen puolen asiantuntijalle, mutta tosiaankaan näin ei siis käynyt... Ehkäpä voisi harkita jonkinlaiselle asiantuntijalle menoa, jos/kun taloudellisen resurssit sen sallivat. Näillä näkymin tällaista ei ole tiedossa ihan heti. Pidän asian kuitenkin mielessä.
  4. Ongelmaselkäinen/ selkäongelmainen täällä hei. Olen ollut raskaana kahdesti, joskin jälkimmäisestäkin odotuksesta on aika nyt jo yli kaksi vuotta. Selkäongelmat alkoivat ensimmäisen odotuksen loppupuolella (v. 2006), diagnosoitiin neuvolalääkärin sekä itsenikin toimesta liitoskivuiksi, jotka tuntuivat erityisesti ristiselän sekä nivusten tietämillä. Toinen raskaus alkoi, kun esikoinen oli vasta n. 7 kk vanha. Selkäni tuskin oli vielä täysin toipunut edellisestäkään odotusajasta, joten ongelmat alkoivat kuopuksen odotuksessa jo ennen puoliväliä. En enää tarkalleen muista kuinka kipeä selkäni raskausaikana oli, mutta ongelma onkin lähinnä se, että selkä vaivaa yhäkin. Kipu/ puristava tunne/ lukkotila tuntuu ristiselässä sekä siitä hieman alaspäin. Samasta kohtaa, erityisesti selkärangan molemmin puolin (ei siis selkärangan kohdalta), selkä on painaessa hyvinkin herkkä. Usein tuntuu myös siltä, kuin selkä olisi tuosta kohtaa erityisen notkolla, vaikka ainakaan peilikuvassa notkoa ei kummemmin näy. Raskausaikoinakaan selkäni ei mennyt suuremmin notkolle. Rasitus eli lähinnä lasten sylissä kantaminen pahentaa välittömästi selän oireilua. Jos selkää ei ihmeesti rasita, saattaa mennä hyvinkin jonkin aikaa ilman sen kummempia oireita. Toisaalta oireet saattavat ilmaantua ihan vain vaikka kumartuessa. Olen ollut huomaavinani tässä kohtaa selkää myös jonkinlaista jäykkyyttä, jota ei ennen raskauksia ollut. Olen käynyt selkäni kanssa lääkärissä ehkä vuosi(?) sitten. Lääkäritäti meinasi, ettei kuvata tai mitään, koska ikäisilläni nuorilla naisilla selkävaivat harvoin johtuvat mistään varsinaisista korjattavista vioista (kuulosti omaan korvaani vähän hassulta syyltä jättää tutkimatta). Käski vahvistaa vatsa- ja selkälihaksia ja liikkua muutenkin. Olen pyrkinyt liikkumaan, joskaan en todellakaan ole järin liikunnallinen ihminen. Ylipainoa ei kuitenkaan ole. Olen myös yrittänyt vahvistaa lihaksia, mutta mielestäni ainakin vatsalihakseni ovatkin ihan ok kunnossa, selästä on hankalampi sanoa. En kuitenkaan koe itse, että selkäni kohdallakaan kyse olisi siitä, että lihakset eivät jaksa, vaan oireet tuntuvat jotenkin... erilaisilta. Löytyisikö täältä mahdollisesti joku, joka osaisi kertoa valistuneen arvauksensa vaivani syyksi? Pitääkö vain yrittää sinnikkäästi liikkua ja vahvistaa lihaksia, onko kyse heikosta lihaskunnosta vai vaikuttaisiko joltakin muulta? Jos jollakulla on jakaa tehokkaita, kotona tehtäviä jumppaliikkeitä tähä tarkoitukseen soveltuen, ottaisin vinkkejä ilolla vastaan!
  5. Oman ystäväni kohdalta kutsut ovat ohi ja olen tyytyväinen, että menin Ihan mukavat pienet illanistujaiset olivat. Mitään hirmu ihmeellistä ohjelmaa ei (onneksi) ollut: syntymäpäivän veikkaamista ja nimiehdotuksen antamista. Ihan kiva ohjelma oli sellainen, että jokaiselle jaettiin pieni, yksivärinen, kuvioimaton body (koot vaihtelivat, mutta pikkuvauvakokoa kuitenkin kaikki). Sitten pöydälle tyhjennettiin pari laatikkoa kangastusseja ja jokainen vieras sekä tuleva äiti itse saivat kuvioida tulokkaalle bodyn. Värit myös kiinnitettiin paikan päällä. Muutoin ihan vaan istuttiin, juteltiin ja vähän syötiinkin. Tuleva äiti oli iltaan oikein tyytyväisen oloinen, oli kovin otettu. Lahjaksi tuotiin kaikenlaista, lähinnä tarpeellista: vaippoja, pikkuleluja vauvalle, vauvanvaatteita, tutteja, tuttipullo, vauvan puhdistuspyyhkeitä, pieni äidin harrastukseen liittyvä juttu, ruokalappu, harsoja, ym. Itsekin siis pitäydyin tällaisessa pientä-tarpeellista-linjassa ja oli hyvä ratkaisu. Samoja juttuja ei ollut ollenkaan ja tulevan äidin mukaan mitään saaduista heillä ei vielä ollut.
  6. Meillä käytettiin molempien pienten kanssa vauvaiässä Liberoa. Muitakin kokeiltiin (Pampers, Muumi, Lidlin merkki, Pirkan vaipat, Nature Babycare, varmaan muitakin), mutta Liberoissa istuvuus oli ehdottomasti paras. Emme myöskään tähän päivään mennessä ole oppineet tykkäämään varsinkaan Pampersin vyötärön kohdalla tehdyistä ratkaisuista, jotenkin lörppö, ei istu eikä kunnolla jousta, ovat menneet meillä myös herkästi rikki. Sinänsä tosi harmi, kun noita Pamperseja on selvästi useammin ollut tarjouksessa. Muissakin merkeissä on ollut ongelmia nimenomaan istuvuuden kanssa, ainakin Pampersissa heikkoa oli myös imuteho. Meidän kokemustemme mukaan Pampers on myös ollut ainoa vaippamerkki, joka alkaa vähänkin täydempänä roikkua ja on pudota lapsen päältä. Lisäksi Pampersin epämukava haju pistettiin meilläkin merkille. Onpa korostuneesti huonoa sanottavaa Pampersista Johtuu varmaan siitä, että on tosissaan yritetty tykätä siitä noiden tarjousten takia. Lasten kasvettua hiukan isommiksi, ollaan siirrytty käyttämään pääasiassa Muumi-vaippoja. Nyt nekin istuvat hyvin, vaikka aiemmin eivät. Toinen lapsistamme ei nyt enää vaippoja käytäkään, mutta hänelläkin oli vaippaiän lopussa Muumit pääasiallisessa käytössä. Muoks. Pitkät piuhat omaava huomaa kirjoitusvirheetkin näin viiveellä...
  7. Timotein kokema illanvietto kuulostaa kyllä mukavalta, eikä aiheuta minussa(kaan) ahdistusta. Samoin Arbyn kertoma vaikuttaa tosi kivalle, juuri sellaiselle, mistä itse pitäisin (sekä vieraana että juhlan keskipisteenä). Tällaista mukavaa, rentoa illanviettoa siis toivoisin olevan odotettavissa näillä omalla kohdallani kyseessä olevilla juhlilla, mutta toisaalta ihan kyllä vakavissaan ahdistaa se, että tiedossa on jotakin ihan muuta Jotain "ohjelmaa" on kuulemma tiedossa. Leluvinkki olikin hyvä, miten en itse kahden pienen äitini ajatellut ollenkaan tätä Tai ajattelin kyllä purulelua, jonka ehkä ainakin hankin (vaikka sellainen voi hyvinkin tulla joltakin muultakin, mutta niille on useammillekin kyllä varmaankin käyttöä). Kiitos näistä vastauksista, on vähän rohkeampi mieli tällä hetkellä
  8. Kääk! En ole koskaan ollut vauvakutsuilla, saati että itselläni olisi sellaiset ollut. Nyt kuitenkin tuli kutsu vauvakutsuille, ja olen aika kuutamolla. Kaveri, jonka kutsut ovat kyseessä, ei ole varsinaisesti läheinen kaveri, mutta tosi kiva tyyppi kuitenkin ja mielelläni menisin. Mutta pelkään olevani ihan liian tosikko tällaiseen Netti pursuilee kaikenlaisia (aika kamalia) leikkivinkkejä, joissa kauhukseni myös vieraat joutuisivat osallistujiksi. Tällainen ei kyllä ole oma mielikuvani kivasta illanvietosta, mutta olenko ihan totaalisen tyly ilonpilaaja, jos kutsuilla kieltäydyn kohteliaasti osallistumasta? Joku syntymäpäivän ja vauvan sukupuolen veikkailu ei nyt ole niitä pahoja juttuja, mutta vaikka vauvanruokien sokkomaistelut (jota en halua tehdä tosikkouteni lisäksi ihan muuhunn kuin allergiaan liittyvän ruoka-ainerajoitteisuuteni vuoksi) tai muut suurempaa toimintaa vaativat leikit jättäisin mieluusti leikkimielisemmille. Yritin jopa hienovaraisesti udella tarkempaa ohjelmaa, että tietäisin miten toimia (ts. mennäkö vaiko eikö), mutta en saanut mitään selventävää vastausta Jännitystä lisää sekin, etten tunne pippaloista kuin itse tulevan äidin sekä yhden toisen vieraan. Ei liikuta vähimmässäkään määrin "samoissa piireissä", jos näin voi sanoa. En siis myöskään tiedä oikein millaisia kutsuja odottaa, kun en järjestäjiä tunne. Tuntuu aika ankealta edes kirjoittaa tällaisia ja suunnitella miten voi kieltäytyä "hauskapidosta" Tästä syystä käyn vakavaa sisäistä kamppailua itseni kanssa: mennäkö vaiko eikö mennä? Toinen ongelmani asiaan liittyen onkin sitten se lahjuspuoli. Jotakin täytyy viedä ja haluankin kyllä, mutta mitä? Juhlakalulla ei kuulemma ole toiveita. Vaippakakku varmastikin on tulossa, sen verran yleinen lahja se käsittääkseni on tällaisilla kutsuilla. Voisi kuvitella, että myös muuta perustarviketta (tuttipullot, tutit, perusvaatteet, jne.) tulee ehkä joltain toiselta. Mitä ihmettä siis keksisi viedä, jotta ei nyt ihan samanlaista ainakaan olisi keltään toiselta? Ja mitä tulevat äidit yleensä lahjaksi tällaisilla juhlilla toivovat? Ja mielellään sellaista hyvin kohtuuhintaista lahjavinkkiä olisin vailla
  9. Näinhän se lääkäri minullekin sanoi, että kaikki arvot ok. Tiedä häntä sitten. Lääkäri meinasi, että väsymykseni johtuu raskaasta elämäntilanteesta, eikä antanut mitään ohjeita - paitsi ehkä odottaa, että aika kuluu ja tilanteet muuttuvat... Muoks. Niin ja siis tuosta lääkärikäynnistä on aikaa nyt jo useita kuukausia, se oli kevättä kun kävin. Elämä on nykyisellään ihan rauhallista (niin rauhallista kuin se näiden 3v ja kohta 2v kanssa voi olla), mutta aina vaan väsyttää. Mutta aikeissa nyt tosiaankin mennä uudemman kerran lääkäriin valittamaan
  10. ^ Kiitos tästäkin infosta! En ole itse ollenkaan perehtynyt näihin asioihin, kun ei ole koskaan tarvinnut. Tältä pohjalta on hyvä lähteä selvittelemään asiaa lääkäriin. Toivon tietysti, että kyse ei olisi mistään näin isosta asiasta, vaan väsymykselle löytyisi joku muu, harmittomampi selitys. Mutta katsotaan, pääasiaa olisi että selitys löytyisi.
  11. Kiitos Nadda ja Chiamaka vastauksistanne! Pitää nyt vaan tosiaan varata se lääkäriaika, josko tähän jonkun selvyyden saisi. Noita oirelistoja jo lueskelinkin ja yllättäen löysin itsestäni oireita molemmilta listoilta, sekä kilpirauhasen liika- että vajaatoiminnasta Löysin myös testin, jolla voi testata onko itsellä mahdollisesti kilpirauhasen vajaatoimintaa ja tulos oli kohdallani siinä kiikun kaakun.
  12. ^ No jo on lääkäreillä toimintaa Täytynee koittaa päästä lääkäriin asti, josko pääsisi uusiin kokeisiin. Olisi muitakin vaivoja, joita voisi tutkituttaa samalla. Turhauttaa vaan, kun ainakin täällä päin on julkisen puolen lääkäreille n. kuukauden jonot ja palvelukin nyt on mitä on. Millä fiksulla tavalla muuten voi kyseenalaistaa lääkärin sanoman asian? Eli jos siis lääkäri vaikka väittää, että ne kilpirauhasarvot ovat ok, niin miten kysyn asiallisesti "onko varma kanssa, katsopa nyt vielä uudelleen"
  13. ^ Käsittääkseni/ muistaakseni ne katsottiin myös. Sen tarkempia arvoja en muista, kun ne vain puhelimitse lääkäriltä kuulin (enkä niistä sinänsä mitään ymmärrä ), mutta kaikki arvot tosiaan olivat lääkärin mukaan normaalit. Joskus vuosia, vuosia sitten katsottiin toisen vaivan yhteyessä noita kilpirauhasarvoja ja silloin oli kyllä kuulemma arvo hiukan yläkanttiin. Jossain rajoilla, näin sanottiin. Se katsottiin uudelleen sitten oliko parin kuukauden päästä, eikä ollut siitä noussut. Sen annettiin sitten olla. Pitääkin varmaan googletella noita oireita, mitä kilpirauhasten toimintahäiriöihin liittyy, kiitos vinkistä Ja muoks. taas. Niin, en tosiaan noista arvoista sen kummemmin ymmärrä, mutta muistelen, että silloin aiemmin arvot viittasivat juurikin kilpirauhasen liikatoiminnan suuntaan.
  14. Väsymystä täällä myöskin... Tämä alkoi jo oikeastaan joskus keväällä, jolloin kävin lääkärissäkin asiaa ihmettelemässä. Silloin otettiin verikokeita, joiden mukaan kaikki olisi ok, myös hemoglobiini. Kuopusta odottaessa hemppa putosi tosi alas (alimmillaan taisi olla alle 90) ja silloin kyllä väsytti ihan järjettömästi. Sellaista väsymystä, johon ei nukkuminen auttanut. Tämä nykyinen väsymys on ollut saman kaltaista, eli ei auta, vaikka nukkuisikin. Lääkäri silloin keväällä meinasi, että johtuu elämäntilanteesta, joka kyllä olikin aika uuvuttava. Mutta siitä asti tätä on jatkunut, joskin kesällä helpotti hetkeksi. Nyt on taas palannut voimakkampana. Tuntuu tosi vaikealta saada itsensä aamuisin hereille ja monesti se meneekin tuonna ihan hyvin iltapäivän puolelle, että olen sellainen normaalin toimintakykyinen. Sitä ennen ei vaan jaksa, ei mitään. Tässä on tullut arvailtua syyksi läpi kaikenlaista hyvin epätodennäköisestä (periaatteessa mahdottomasta) raskaudesta vitamiinipuutoksiin ja elämäntapoihin, mutta kokeilemalla ja testaamallakaan ( ) en ole mitään selitystä saanut itse ongittua esille. Siihen nyt kuitenkin itse eniten tällä hetkellä nojaan, että joku epätasapaino kehossa vallitsee. Vielä kun saisi selville että millainen ja miten sen korjaisi. On todella turhauttavaa, kun olisi motivaatiota tehdä kaikenlaista (kuten liikkua ja harrastaa muitakin harrastuksia), mutta jaksaminen ei vaan riitä. Muoksis. Niin tuo kevään elämäntilanne on kyllä sittemmin muuttunut. Silloin oli opiskelut loppusuoralla, mutta tätä taakkaa ei tietenkään enää ole. Eli elämäntilanne on kyllä nykyisin ihan suhteellisen leppoisa, enää ei voi väsymystä sen piikkiin laittaa.
  15. No mitä ihmettä, kuinkakohan minulta jäi huomaamatta tuo sinun kommenttisi tuossa ihan vähän ennen omaani? Puusilmä mikä puusilmä Mutta juu, kyllä luulen itsekin, että kierukasta moiset oireet johtuvat. Omalla kohdallani ne vain jatkuvat ja jatkuvat, toisinaan voimakkaampina ja välillä ovat kokonaan poissa. Ei onneksi mitään kovin häiritsevää ole vielä ollut, kyllä näiden kanssa elää. En millään haluaisi palata muuhun ehkäisyyn, kun tämä on lopulta niin helppo.