Namina

Jäsen
  • Content count

    13
  • Joined

  • Last visited

About Namina

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

979 profile views
  1. Molemmat tyttöset on arvioitu suuremmiksi. Painoarvio heitti esikoisella 400g ja tokalla 300g, vaikka esikoinen syntyi rv42 (3310g) ja toka 41+4 (3185g). Molempien painoarviot tehtiin äippäpolilla rv35 paikkeilla. Jos olisivat syntyneet laskettuna aikana, niin painoarviot olisivat heittäneet vieläkin enemmän.
  2. En löytänyt keskustelua aiheesta, joten piteimmittä puheitta: Onko muita reumaa sairastavia? Tässä ketjussa on katto korkealla ja seinät leveällä, joten en erottele eri reumasairauksia
  3. Petipuuhissa oltiin suurin piirtein normaaliin tapaan. Paikat tuntui jotenkin paremmalta (herkemmiltä?) silloin Loppupuolella tahti vähän hiljeni, mutta seksiä kuitenkin oli, viimeisen kerran vielä rv41+4 (seuraavana päivänä oli käynnistys). Seksi ei aiheuttanut supisteluita, niin kuin ei mikään mukaan toiminta.
  4. Virallista ohjeistusta ei asiaan edelleenkään ole. Minut jälkitarkastuksessa tutkinut lääkäri sanoi, että arpeutuminen tapahtuu normaalisti n. vuodessa, joten ei tarvitse odotella montaa kuukautta synnytyksen jälkeen (jos siltä tuntuu). Kun kohtu on arpeutunut, niin ei se siitä sen kummemmaksi muutu ajan myötä. Kysyin vielä että onko raskaus vai synnytys pahempi sille arpeutuneelle kohdulle; kuulemma synnytys, koska kohtu supistelee voimakkaasti, mutta taas raskaus venyttää kohtua niin pikkuhiljaa.
  5. Jos kivut vaivaavat etenkin aamuöisin ja aamuisin, niin kannattanee myös selvittää (selkäranka)reuman mahdollisuutta. Autoimmuunisairaudet saattavat iskeä suurten hormonaalisten muutosten jälkeen. Harvinaista, mutta mahdollista myös nuoremmilla naisilla! Lisätietoja mm. Reumaliiton sivuilta.
  6. Lopetin imetyksen tuossa 3 viikkoa sitten (eli synnytyksestä reilut 8kk). Ei ole vieläkään menkkoja kuulunut. Kummallisinta on, että minä aloin kärsimään unettomuudesta! Minä, joka olen aina ollut "hyvä-uninen". Imetyksen loppumista lukuunottamatta elämässä ei ole ollut muutoksia, olo on iloinen ja pirteä (ei siis masenna), joskin nyt alkaa tämä väsymys rassata. Ihan kuin minun kehoni ei tarvitsisi unta, kun imetys loppui Onko kellään vastaavia kokemuksia? Vauva on jatkanut samanlaista unirtymiä, eli syö, kuten söi vielä imettäessäkin, kerran yössä. Luulisi näin hämärän aikaa nimenomaan nukuttavan!
  7. Olipas kiva huomata että joillain muillakin on "vähän ylimääräistä" pinniksessä Ekat 4kk pinnis oli tavaroiden säilytyspaikka, kun typykkä nukkui meidän välissä. Nyttemmin typy nukkuu kyllä pinniksessä, mutta sieltähän löytyy: pinnasuojus, peitto, irrallinen pussilakana (jos typykällä onkin kuuma, niin saapi lennosta vaihdettua), päiväpeitto jalkopäässä myttyrällä, 2 tuttia, 3 lelua ja uni-pupu.
  8. Mies tuli sairaalaan, kun olin päässyt saliin (olin käynnistettävänä). Mies kuvasi avautumisvaihetta rauhalliseksi ja että minä olin kuulemma ollut yllättävän tyyni. Mies pelkäsi etukäteen *verta ja suolenpätkiä*, mutta ei se ollut nähnyt mitään pahempia juttuja. Oli keskittynyt kuulemma vaan minusta huolehtimiseen. Hätäsektiopäätöksen jälkeen minuutit olivat tuntuneet pitkiltä ja huoli oli ollut kova, kunnes kätilö oli tullut kertomaan että kaikki on hyvin ja tyttö tuli.
  9. Tytteli syntyi hätäsektiolla, ja kovasti odottelin poispääsyä heräämöstä. Kun minut vihdoin kärrättiin osastolle, niin siellähän se nyytti oli miehen sylissä. Tunsin iloa, kiitollisuutta, äidinrakkautta vain hieman, mutta nyytti tuntui omalta oikeastaan vasta kun arkielämä alkoi rullaamaan kotona. Hörhelsin sairaalassa omiani jonkin verran (osaksi johtui sektiosta: piti saada itsensä ensin kuntoon, ennen kuin jaksoi ihan kunnolla huolehtia vauvasta)
  10. Eipä tullut virallista synnytyslahjaa. Sain yhden huolella valitun ruusun (mut sitä en laskenut lahjaksi) Meillä oli selviö, että huusholli on jotakuinkin kunnossa ja koirat hoidettuna, kun on kotiintulon aika, joten sekään ei ollut mikään lahja mieheltä minulle.
  11. Kokemukset KYS:istä tammikuulta. Olin käynnistettävänä pari vuorokautta ennen H-hetkeä ja sitten 3 päivää synnytyksen jälkeen. Käynnistettävänä majoituin 4hengen huoneeseen, jossa oli kyllä vaan 1 nainen vauvoineen. Ekana kahtena päivänä vauvelin kanssa meillä oli oma huone, viimeinen vuorokausi ennen kotiutumista oltiin kahden hengen huoneessa. Huonekaveriksi sattui mukava, myöskin esikoistytön saanut suurin piirtein saman ikäinen nainen. Hoitajat oli pääsääntöisesti mukavia, joskin minut herättämöstä hakenut hoitsu olisi ansainnut kyllä tillikan korvilleen. Juttelin onnen huumassa, että onpa ihana päästä katsomaan vihdoin vauvaa (hätäsektio siis "synnytystapana" mulla) jne. ja se vaan työnteli hiljaa ja yrmeänä mun sänkyä Olis ees jotain vastannut tai ollut edes neutraali. Hoitajat neuvoi kädestä pitäen kaiken. Sanoin etten ole hoitanut saati pidellyt vauvaa sylissäni, joten tarvitsen apua. Ekan illan ja yön hoitajat hoiteli tytteliä, kun olin aika väsynyt ja kipeä leikkauksen jälkeen, synnytystä seuraavasta aamusta lähtien rupesin hoitelemaan vauvan itse. Kotiutuminen tuli kyllä vähän puun takaa, ei siitä vaan ollut mitään puhetta ennen kotiutumispäivää (luulin että pitävät minua kauemmin tuon leikkauksen takia). Pääsin kuitenkin 3. päivän iltana pois, olisin siis päässyt jo päivällä heti tarkistusten jälkeen, mutta mies oli työmatkalla Illalla sitten päästiin kotiin. Kokemukset siis ihan hyvät ja ruokakin maittoi