Lina

Mä pelkään lapsettomuutta hetkittäin, tarkoitan että välillä se ajatus puskee mieleen ja sitten oon jo lähellä paniikkia. Eikä mekään ollaan aloitettu edes yrittämistä. Ja tavallaan juuri se on myös yksi pelon aiheuttaja, eli tuntuu että päivä päivältä (samalla kun ikää tulee) se raskaaksitulo tulee vaikeammaksi. Välillä oma ajatus laukkaa niin kovaa että itkuhan siitä tulee.

Meillä ehkä enemmän miehen puolelta emmintää aiheuttaa mm. kesken oleva remontti, taloudellinen tilanne ja se että haluaisi vielä tulla ja mennä ja nähdä... Remontti tuskin valmsituu ikinä, kyseessä vanha rintamamiestalo Taloustilanne mitä todennäköisemmin sekin on ja pysyy... Vakityöt molemmilla ja pirusti lainaa... Tuohon tulemiseen ja kokemiseen, joku tuolla jo kirjoittikin ettei se elämä lopu lapsen syntymään, ja lapsen myötähän niitä kokemuksia varmasti tulisi, erilaisia vaan ehkä...

Ei ees oo itse asiassa se on miehestä kiinni ettei lapsia vielä ole... Mutta toi vaikuttaa kyllä hyvältä, eli alkaa pikku hiljaa lämmetä ajatukselle

Jos menee tämän hetken mukaan, ja jos olisi lapsia niin heillä olisi kaksi mummoa ja yksi vuodepotilas vaari. Eli käytännössä kaksi mummoa. Oma isäni on kuollut ja tätä asiaa väliin miettinyt ja huomannut kyynelten nousevan silmiin. Toki lohduttaa että sekä oma äitini että mieheni äiti varmasti ovat loistomummoja

Omasta mielestäni oon ollu aikas helppo teini, panostin kouluun ja urheiluun. Ysillä taisin huomata myös poikapuoleiset ihmiset ja kiinnostua alkoholista. Mutta varsin pienessä määrin. Nyt työskentelen melko voimakkaastikin oireilevien nuorten kanssa ja väliin huomaan heihin juttuja kuunnellessani ajattelevani että oonpa ollu tosi pliisu nuori... Noh, näillä nuorilla on kyllä melkoisia sotkujakin elämässään. Ja ovat suurin osa vasta 13v

Mä sain toissapäivänä eli äitienpäivänä avopuolisolta itsepoimitun valkovuokko-kielo -kimpun, vaikken oo ees äiti. Enkä raskaana. Eikä edes yritetä. Mutta kuulema tulevalle äidille.

Minä kummina olen ollut kummitytön vanhempien apuna... Eli kun oma loma sattunut eri aikaan vanhempien kanssa niin olin esim. muutaman päivän heillä, ja kummityttö vastaavastai minun luona. Mutta riippuu ihan kummista, itse olen nauttinut noista päivistä Ja toivon mukaan tulevana kesänä kummilikka (9v) ja pikkusiskonsa (7v) tulisivat meille muutamaksi päiväksi, on tilaa temmeltää ja vanhemmatkin saisivat hetken hengähtää, sen verta meneviä neitejä