Suzy_Moon

Kyllä!

Itse jotain samantapaista sylipentu-läppää aikoinaan kuulleena voisin tarjota yhden nokkelan kysymyksen: Ja mitäs vikaa on lapsessa/nuoressa/ihmisessä joka tulee mielellään syliin ja halimaan? Mun poikani 12-vee tulee vieläkin äidin syliin, vaikka hartiat alkaa olla kuin miehellä. Ihan normaalisti kehitys edennyt, henkinenkin puoli. Murkkuoireita on ja vastaankin sanotaan. Mutta sellainen sylipentu. Saa halia ohimennessään tai telkkaa katsellessa.

Tässä perheessä ei autoa omisteta, ja ollaan ajateltu, että täytyyhän se kaukalo hankkia, jos kuljetaan taksilla ja bussilla ja junalla. Näistä kuitenkin taksia tulee käytettyä erittäin harvoin, eli sitä ei ehkä ole pakko kaukaloa hankkia, hyvin voi vuosi mennä ilman yhtä ainoata taksimatkaa. Paikallisbussiin mennään vaunuissa, miten juna ja kaukobussi? Vaikka busseissa nykyään usein onkin vyöt, niin saako mitään kaukaloa edes kiinni sellaisella 2-pistevyöllä? Olisiko meillä sitten vaan yksi ylimääräinen härpäke mukana ilman mitään lisäystä matkustusturvallisuuteen? En tässä niinkään ole kiinnostunut mitä laki mahtaa sanoa asiasta, vaan miten käytännössä kannattaa toimia. Miten ihmeessä vauva matkustaa turvallisesti julkisilla? Onko olemassa joitain kaukaloita jotka saa kiinnitettyä bussiin?

Imetyssuojia myydään Suomessa! Juuri noita Bebe au Lait -suojia löytyy tällaisesta verkkokaupasta: http://www.isabelle.fi/imetyssuojat-c-56_60.html Eikä ne nyt ihan hirveen kalliitakaan olleet, mutta itse ajattelin kääntyä ompelukoneen puoleen.

Onkohan tuossa "yhtä pienempi ympärysmitta" oletuksessa se ajatus, että kyseinen mitta olisi levinnyt raskauden aikana. Nimittäin senhän se saattaa tehdä, kun vauva vie tilaa ja levittää rintakehää. Luulisin kuitenkin, että rintakehä ei synnytyksen seurauksena varsinaisesti kapene entisestään (ajasta ennen raskautta). Eri asia sitten on se, että monet on tottuneet käyttämään ympärysmitalta liian suuria ja kupista liian pieniä liivejä. Mun koko vaihtui totaalisesti kun kävin asiantuntevassa liiviliikkeessä. Ohjesäännöksi annettiin, että liivin alle selkään pitää pystyä laittamaan kaksi sormea jotka saa kääntyä siellä remmin alla, mutta ei enempää. Eikä miehen nakkisormia . Suomalaisten ja ulkomaalaisten liivien mitoituksessa voi myös olla eroja, suomalaiset reilumman kokoisia. Oletteko jostain löytäneet KAUNIITA imetysliivejä? Löysin netistä tällaisen, mutta kaipaisin pienempää kokoa... Muuten ostaisin heti. http://www.isabelle.fi/odotusja-imetysliivit-c-56_57.html

Mä pelkään hämähäkkejä, ne on jotenkin liian nopeita ja arvaamattomia. Koska esikoiseni isä kuitenkin pelkäsi ainakin silloin joskus aikoinaan niitä vielä enemmän, mun oli opittava hillitsemään itseni. Jommankumman oli oltava se rohkea, joka pystyi sellaisen tappamaan. Lapselleni olen yrittänyt opettaa "katsopa, kuinka mielenkiintoinen ötökkä" -suhtautumistapaa. Mutta nämä kastemadot... Tästä on jo päästy yli (poika 12v), mutta aikoinaan, joskus 4-vuotiaana, poika keksi pelätä kastematoja. Sadesäällä kävely paikasta toiseen olikin melkoista, kun se säikähti joka ikistä asfaltilla makaavaa lieroa. Mä yritin parhaani mukaan sanoittaa sille tilannetta sitä kautta, että voi kulta kun olet ihana kun väistät matoja, etkä halua astua niiden päälle, kun ne on siinä ihan avuttomia. Ja nostelin niitä sitten silloin tällöin sivuunkin nurmikolle. Matokammo oli varmaan aika helppo päästä yli siinä mielessä, että niitä ei voi välttää näkemästä ja tottuminen helpottaa väkisinkin. Mun äitini on ainakin pelännyt hiiriä ja rottia, tai omien sanojensa mukaan inhonnut, erityisesti sitä häntää, mutta silti mulla oli jossain vaiheessa kaksi lemmikkirottaa. En siis perinyt pelkoa (joka kyllä tulee esille aika harvoin, kaupungissa asuen), mutta ne rotat taisin lähinnä salakuljettaa kotiin, ja niihin aikoihin äiti taisi pysyä hyvin poissa mun huoneesta. Mietin, josko joihinkin pelkoihin, kuten vaikka juuri ampiaisenpelkoon auttaisi jonkinlainen totuttautuminen, tai sitten ampiaisten käyttäytymisen ymmärtäminen. Suomi 24:ssä joku oli kirjoittanut aiheesta aika asiantuntevan oloisesti: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2836291 Nimimerkki bioloogin mukaan ampiaiset on pahimmillaan elokuussa, jolloin pesä on täynnä populaa, ja nälkä suurin. Siellä oli myös vinkit ampiaistorjunnasta, johon onkin juuri nyt viimeiset hetket käsillä tämän vuoden osalta. Mua ei ole koskaan ampiainen pistänyt, ja sellaisen tavatessani erityisesti sisätiloissa olen sen aina saanut siirrettyä turvallisesti ulos tavalla tai toisella. Joko jonkun kukkivan kasvin/oksan avulla tai sitten paperi ja muki -tekniikalla. Täytyy vaan katsoa että kissat on kaukana näistä tilanteista. Mutta pesään törmääminen onkin ihan eri asia kuin yksinäisen ampiaisen kanssa toimiminen, voisin kuvitella itsekin saavani jonkinlaisen kammon, jos niitä jonain päivänä koko lauma kimppuun hyökkäisi. Mutta joo, siis rauhallinen suhtautuminen on varmasti ihan hyvä juttu, jos siihen pystyy. Joskus karkuun juoksun voi varmaan myös naamioida, luulen että jos olisi vaunujen/rattaiden kanssa liikenteessä, voisi ottaa äkkispurtin hymy huulilla: "nyt ajetaan rallia, huiii! Kivaa!" Puhetta ymmärtävälle lapselle voi myös varmaan selittää että äitiä on joskus pistänyt lauma ampiaisia, ja siksi äiti pelkää niitä, vaikka ei tarvitsisi silloin, kun niitä on vain yksi paikalla. Mutta ampiaispesän lähelle ei kannata koskaan mennä. Eli järkevä suhtautuminen; ei se kuitenkaan ole mikään älytön pelko, vaan oikeasti on syytä varovaisuuteen. Ja ei tuo hyvää äitiyttä estä, kuten täällä on jo todettukin.

Tässäpä tuli hyvä pointti esille. Osa täällä taitaa puhua lapsen käteen tarttumisesta tai "läpsäisystä" fyysisenä rangaistuksena. Osa tarkoittaa samoilla sanoilla lapsen huomion saamista tai vaaratilanteesta poistamista. Eli kun yksi näpäyttää lasta sormille, jotta lapsi kiinnittäisi huomion sanoihin, toinen tulkitsee lapsen saaneen näpäytyksessä fyysisen rangaistuksen. Ja kun ensimmäinen sanoo ettei se satu, toinen ei usko, koska näki selvää väkivaltaa. Olisiko itseasiassa niin, että argumentoinnin kiivaudesta ja näennäisesti erilaisista mielipiteistä huolimatta, kukaan täällä ei usko fyysiseen rangaistukseen. Eli fyysisiä keinoja käytetään tarpeen vaatiessa (tai pinnan pettäessä, minkä jälkeen olla todella pahoillaan), mutta ei rangaistuksena? muoks. luin sitten nopeasti fleurin viestistä vain yläosan ja tein samat päätelmät kuin hänkin. Lyhyesti voisin sanoa nyt koko tekstin luettuani, että oli hyvin kirjoitettu, komppaan täysin

Tämä oli niin fiksusti sanottu. Vanhemmatkin saa olla vihaisia, ja lapset oppii, että vihan tunteita on, mutta niistä pääsee yli. Joskus ne tunteet voi olla voimakkaita, ja ainoa, mitä musta vanhemmalta pitäisi vaatia, on kohtuus. Vihainen voi olla, mutta se ei saa johtaa väkivaltaan, eikä minusta myöskään hillittömään pelottavaan karjuntaan. Itse olen rikkonut tätä sääntöä, (olen muuten antanut luunappejakin) mutta en silti pidä sitä hyväksyttävänä. Erehdyttyäni olen pyytänyt lapseltani anteeksi, pahoitellut, ja kertonut myös, mistä oli kyse. Uskon lapsen oppivan näissäkin tilanteissa paljon. Että ihminen tekee virheitä ja niitä kuuluu pyytää anteeksi. Että vihan tunteet menevät ohi. Ja toisaalta, vaikka lapseni olisi mitä typerää tehnyt, ja siitä teosta olisin hänelle vihainen, rakastan häntä silti. Minulla on joskus pinna palanut, mutta lähes päivittäin kerron lapselleni, kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka tärkeä hän on minulle. Kerron, mistä kaikesta hänessä olen ylpeä, halaan ja suukotan. Se ei enää onnistu lapsen kavereiden läsnäollessa, mutta muuten otetaan kyllä vastaan. Rakkaus voittaa kaiken. Jokunen vuosi sitten oli kamala pedofiilihaloo. Silloin oli jollekin yleisönosastolle kirjoittanut poikansa kanssa uimalassa käynyt mies kamalasta kokemuksestaan. Pojalla oli kireä esinahka, jota piti lääkärin ohjeiden mukaan säännöllisesti venyttää. Pieni poika ei kuitenkaan oikein erottanut tilanteita toisistaan, ja kysyi sitten isältä siellä uimalan pukukopilla että eihän tänään kosketa pippeliin. Ja koko pukuhuone hiljeni. Samaan aikaan ihmiset mietti sitä, että voiko lasta ottaa syliin, ja jos oman voi, voiko vieraita, ja minkä ikäisiä ja voiko opettaja antaa lasten tulla syliinsä tai silittää päästä jne. Musta tässä pahoinpitelyasiassakaan ei saisi tehdä samoja ylilyöntejä. Koulussa joskus törmää lapsiin, jotka vetoavat "koskemattomuuteensa", kun laittaa käden olalle ja kehottaa siirtymään omalle paikalle tai ulos luokasta tms. Eihän kyse ole siitä, etteikö toiseen ihmiseen saisi koskea. Musta parempi olisi käyttää sanaa "loukkaamattomuus". Jokaisella on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen loukkaamattomuuteen. Toista ei saa tahallisesti satuttaa, mutta silti lääkäri saa rokottaa ja urheiluhierontakin on laillista. Samoin toisen intiimeihin paikkoihin ei saa kajota, mutta pyllyn saa pyyhkiä, kun ihminen ei itse siihen kykene ja bikinivahauksiakin tehdään kauneushoitoloissa. Kyse ei ole teosta, vaan tarkoituksesta.

Mulle tulee mieleen näistä näpäyttelyistä, joissa voiman kerrotaan olevan hyvin pieni, että lapsi voi totella näpäytyksen jälkeen senkin takia, että huomio kiinnittyy kosketukseen paremmin kuin ääneen. Ihmisillähän on myös luontaisia eroja siinä, miten he kokevat maailman, ovatko enemmän visuaalisia, auditiivisia vai kinesteettisiä. Ja todellakin, jos läpsäys on voimaltaan samaa luokkaa kuin laimeasti innostunut taputtaminen, musta on aika hullua pitää sitä pahoinpitelynä. Yhtä hyvin voisi sitten olla huolissaan lapsen itsetuhoisuudesta jos se taputtaa päätään... "Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat..." Ymmärrän, jos jollakin on itsellään niin pahoja väkivaltakokemuksia lapsuudesta, että sen takia reagoi voimakkaasti (onhan pahoinpideltyjä koiriakin, jotka juoksevat karkuun tai käyvät ulvomaan pelkästä käden nostamisesta tai sanomalehden käärimisestä), mutta ei minusta noitakaan omia traumoja pidä siirtää lapselle selittämällä, että sormelle näpäyttävä naapurin täti pahoinpiteli sinut kun yritit ottaa karkkia kiposta kiellosta huolimatta.

Niin, 12-vuotias tykkää läträtä vedellä, mutta kupit on tosiaan vaihtuneet vesi-ilmapalloihin. Tarkoitin kuitenkin omien jälkien siivoamisen opettelua.

Juuri näin. Moraalikasvatuksen näkökulmasta vielä, musta on parempi opettaa ihminen pienestä pitäen ajattelemaan tekojensa seurauksia, ei siltä kannalta että miten minua rangaistaan, vaan siltä kannalta, että mitä minun tekoni voi aiheuttaa. Oppii sitä kautta itse päättelemään, että käytän turvavyötä, koska muuten voi kolarissa käydä tosi huonosti, riippumatta siitä ehtiikö poliisi ensin sakottaa asiasta vai ei. Säännöillä on yleensä hyvät syyt, joita pitäisi noudattaa ensisijaisesti koska ne syyt on hyvät, ei rangaistuksen pelossa. Tätä taustaa vasten aikuinen ihminen sitten voi jossain tapauksessa kävellä päin punaisia, koska 1) autoja ei näy lähimaillakaan ja 2) myöskään asiayhteyttä ymmärtämättömiä pikkulapsia ei näy lähimain ottamassa oppia, joka saattaisi koitua heidän kuolemakseen. Samoin, jos lapsi (oma tai vieras) on juuttunut vaikkapa puimakoneeseen siten, että käden nopea katkaisu kirveellä pelastaa pennun hengen, niin on parempi tarttua kirveeseen, vaikka traumoja tuleekin. (en tiedä, voiko puimakoneeseen sillä tavalla juuttua, enkä toivottavasti tule koskaan tietämään, mutta miettikää vaikka joku muu työkone tilalle, jos mielikuvitus jää siihen kiinni) Eli joskus on tilanteita, joissa väkivalta on ok. (huomaa todellinen vaara suhteessa väkivallan aiheuttamaan vahinkoon) Vanhemman väsymys ei ole tällainen tilanne, eikä myöskään mikään tilanne, jossa lapsi vaan on tottelematon jotain randomisääntöä kohtaan. Yksi näkökulma lisää koirankuppia lähestyvän käden läpsimisestä; lapsen voi joissakin tilanteissa myös antaa sotkea ja saada siitä hetken kiksit, ja pistää sitten siivoamaan sotku äidin kanssa. Tuskin siitä ihan älyttömän hauskaa lempileikkiä kehkeytyisi, mutta voisi vähitellen oppia omien jälkien siivoamista. (toki ymmärrän, että kyseinen lapsi on ollut hyvin pieni, eikä varmasti kertasiivouksella paljon älyä, mutta 12-vuotiaalle saman asian opettaminen on vielä hankalampaa) muoks. ärsyttävä toi aurinkolasihymiö.

Liittyyhän naureskelu asiaan. Ongelma ei ole siinä, että lapsi nauraa, vaan siinä, että lapsi todellakin mieltää vaarallisen asian leikiksi, ja riskikäyttäytyminen vaan lisääntyy. Perään juokseminen ja vaarallisesta tilanteesta pois vieminen ei siis todellakaan riitä, jos se vain yllyttää tekemään saman uudelleen. Vastaava tilanne on mun mielestä Andrean hellakertomus, että pitää sitten vahtia siinä hellan edessä. Leikkihän tuokin on lapsen mielestä. Väärästä teosta pitää siis olla rangaistus, varsinkin lapselle, joka ei vielä tajua vaaraa. Mutta ei sen pidä olla ruumiillista kuritusta. Nurkkaan laittaminen ja siellä istuminen sopii mun mielestä hyvin, eli siis tv:stä tuttu Supernannyn "naughty corner". Ja lapselle kannattaa myös selittää ja perustella asioita. Mutta pienelle vasta sen nurkassa istuttamisen jälkeen, ja jokaiselle sen verran kuin voi ymmärtää. Jos lapsi saa samalla kertoa myös miksi teki mitä teki, ja asiasta voidaan keskustella ja lasta voidaan ymmärtää, niin siinä oppii samalla keskustelu- ja neuvottelutaitoja. Jos kenellekään täällä ei ole tullut traumoja lapsuuden kurituksesta, niin kiva, mutta ruumiillinen väkivalta opettaa ruumiillisen väkivallan käyttöön. Vaikka tähän mennessä yleinen asenneilmasto ja tietämys lainkohdista onkin opettanut myös meidät kuritetut väkivaltaa karttamaan, niin voidaan muistella itseämme silloin, kun emme vielä olleet näin kypsiä ja sovelsimme oppimaamme sisaruksiin, koulutovereihin tai ensimmäisiin seurustelukumppaneihin. Ja vaikka itse olisi ollut pikku enkeli koko ikänsä juuri sen koivuniemen herran takia, niin voi vaikka miettiä että mistä ne omassa luokassa joskus olleet muiden pahoinpitelijät olivat keinonsa oppineet. muoks. tänne ehtikin pari kirjoittajaa jo väliin... Mun mielestä taas Mustikan kuvaama suunnitelmallisuus (vaikkakaan en hyväksy piiskaustoimenpidettä) on parempi juttu kuin äkkipikaistuksissa läimäyttely. Suunnitelmallisuus on kuitenkin todennäköisesti jotain sellaista, johon lapsikin oppii varautumaan, eli mikäli se on aina rangaistus samasta asiasta, sitä asiaa voi välttää. Sen sijaan äkkipikainen ja väsynyt vanhempi todennäköisesti läpsäisee ja huitaisee vähän milloin sattuu, eikä lapsi voi omalla käytöksellään mitenkään vaikuttaa siihen, millaisen rangaistuksen saa milläkin kertaa. Ymmärrän kyllä väsyneitä vanhempia, mutta ei lapsen läpsiminen siltikään ole ok.

Ovulaatiotesti kehottaa aloittamaan testauksen kaksi päivää ennen oletettua kierron keskikohtaa. Miten sinun ovulaatiosi on ajoittunut kierron pituuteen nähden? Alla näkyy kierron pituus ja perässä päivä, jona testaus suositellaan aloitettavaksi. Jos oma ovisplussa tuli tuona päivänä, äänestä vaihtoehto "0". Mikäli plussa tuli vaikkapa neljä päivää ennen, äänestä "-3 tai -5", tai jälkeen "+3 tai +5" Kierron pituus/ testipäivä "0" 21 / 5 22 / 6 23 / 7 24 / 8 25 / 9 26 / 10 27 / 11 28 / 12 29 / 13 30 / 14 31 / 15 32 / 16 33 / 17 34 / 18 35 / 19 36 / 20 37 / 21 38 / 22 39 / 23 40 / 24

Mua tässä mietityttää, josko olisi äiti hieman ironisesti ilmaissut tyttärelleen, että typeriä kyselee. Sanoo: "ei kun se on vaan läski" Tarkoittaa: "Olisiko tuollainen pallomaha muka läskiä, ajattelepa itse." Tämä tulee mulle mieleen, koska omassa perheessä on kautta aikojen jonkinverran viljelty itseironista huumoria ja yleistä puhetapaa, jossa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista, vain äänenpaino (eikä ulkopuoliselle ehkä sekään) kertoo mistä on kyse. Jos näin olisi ylläolevassa tilanteessa, voivat sekä äiti että tytär yhdessä nauraa tyttären typerälle kommentille, ilman että keskenkasvuisen, ajattelemattoman ja murrosiässään sosiaalisesti epävarman tytön tarvitsee samantien painua maanrakoon. Eikä siellä todellakaan ole ajateltu, että olisit typerä ja kuuro läski. Mutta enpä voi tietää, kun en ollut paikalla.

Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa Patrician tukivyö, alusvaateliikkeestä ostettu. Olin siihen todella tyytyväinen, ja samanlainen tai vastaava pitää hankkia nyt. Olin iloinen huomatessani että niitä vielä myydään, ei tosin nettikaupoissa, niin kuin noita muita. Kyseinen vyö siis muistuttaa enemmän korsettia ja joustaa vain olemattoman vähän. On kiristettävissä sekä hakasilla takaa kuten rintsikat että etusivusta mahan alta tukevilla nauhoilla ja soljilla. Luulisin, että näitä on myös pienempikokoisille äideille sopivia, itse olen tosin 36/38. Hintoja olen kysynyt vain yhdestä paikasta, oli 45€. Huuto.netissä taidetaan myydä 15€ pintaan, mutta koosta on vaikea tietää sovittamatta.