Leonor

Meillä on kohta 2-vuotias poika, joka kaipaa kipeästi hiustenleikkuuta. En osaa itse leikata hiuksia eikä siihen ole oikein välineitäkään. Kerran olen niskahiuksia tasoittanut ja tulos oli kohtalaisen huono. Mutta miten lapsi saadaan istumaan kiltisti parturin tuoliin? Meidän poika rimpuilee lääkärissä ja kaikissa tilanteissa joissa ventovieras yrittää häneen koskea. En voi kuvitella että kampaajalla suostuisi istumaan paikallaan edes muutamaa minuuttia eikä tuttavapiiriin kuulu kampaajia, jotka lapsi tuntisi entuudestaan. Missä iässä olette vieneet lapsen parturiin vai leikkaatteko hiukset suosiolla itse? Miten on sujunut?

Olenko mä epäillyt sinun noin väittäneen?

Ihan ystävällisesti tiedoksi, ei ole moraalisesti väärin tai vastoin mitään lakeja estää lasta juoksemasta auton alle ottamalla tätä tiukasti kädestä kiinni. Lainvastaista on sen sijaan rangaista lasta tällaisesta tempusta kurittamalla tätä ruumiillisesti esim, läpsimällä, tukistamalla tai luunapilla. Niillä kun ei muutenkaan ole mitään tekemistä sen juoksemisen estämisen kanssa. Ei sotketa tällaisia perusasioita keskenään, jookos?

Täällä on esiintynyt väitteitä, ettei pelkästä tukistamisesta saisi rangaistusta oikeudessa ja että tällaisissa tapauksissa on täytynyt olla muunkinlaista väkivaltaa. Näin ei ole, ihan pelkästä tukistamisesta on jaettu tuomioita oikeusistuimissa. Se on lainvastaista eikä se siitä muuksi muutu vaikka osa kansasta pitäisi tukistamista ihan viattomana lapsen kasvatusmenetelmänä.

Tarkoitatko, että toisen ihmisen potkiminen tai lyöminen ei ole väkivaltaa vai että riippuu kuka sen tekee? Aika järkkyä on myös se, että rinnastat tapaturmaisen onnettomuuden ja pahoinpitelyn. Vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsi pois lyömisestä. Pienet lapset käyttäytyvät joskus väkivaltaisesti, mutta on ihan turha väittää, että aikuinen olisi silloin samassa asemassa kuin pahoinpitelyn kohteeksi joutuva lapsi. Aikuisella on fyysinen ylivoima lapseen nähden. Ihmettelen näitä vähättelyjä tyyliin "pieni nippaisu, läppäisy jne." Eihän se edes juuri satu jne. Jos naapurin Sirkka-Liisaa käy tukistamassa kun tämä huudattaa stereoita yöllä, sanotko asiaa tutkivalle poliisille että eihän se edes juuri sattunut joten ei ole pahoinpitely? Ilmeisesti lapsen lyöminen on kuitenkin niin noloa, että lopulta kiistetään ettei se edes satu. Kasvatuskeinoja on olemassa muita, parempia, sellaisia missä lasta ei tarvitse kohdella väkivalloin. Minkä mallin lapselle näyttää aikuinen, jonka mielestä pienempää ja heikompaa sopii satuttaa? Tutkitusti väkivalta luo väkivaltaa, se opettaa lapsellekin väkivaltaisen mallin.

Miten lapsen naureskelu liittyy aiheeseen? Pieni taaperoikäinen lapsi ei käsitä syy-seuraussuhteita kuten aikuinen. Pikkulapselle koko episodi voi tuntua hassulta leikiltä, jossa äiti juoksee lapsen kiinni. Lapsi ei tajua autotien ja äidin reaktion liittyvän jotenkin toisiinsa. Jos lasta lyö tilanteessa, niin tämä ei taatusti tajua asiasta yhtään sen enempää. Äidin säikähdys on vain purettu tilanteessa lapseen, paha olo on pistetty kiertämään. Pikkulasta pitää vahtia ja joskus silti sattuu läheltä piti -tilanteita. Se, että lapsi toimii kuin lapsi ei ole syy pahoinpidellä tätä.

Mä kummastelen kyllä suuresti, että täälläkin löytyy niin monia, jotka saattavat hyväksyä lapseen kohdistuvan kuritusväkivallan. Hulluin on perustelu, että jos lapsi on menossa koskemaan vaikka kuumaa hellaa tai juoksemassa auton alle, niin on sopiva hetki käyttää väkivaltaa lasta kohtaan. Eli jos lapsi on menossa satuttamaan itseään, sopii aikuisen satuttaa lasta? Eikö todellakaan ole muuta keinoa estää lasta koskemasta sitä hellaa tai pinkomasta autotielle? Jos vaikka seuraavalla kerralla ihan siirtäisi sen lapsen pois siitä vaarallisesta paikasta.

Lapsi on vierähtänyt parikin kertaa sängyltä alas ollessaan vauva eikä onneksi käynyt muuta kuin hirveä säikähdys kaikille osapuolille. Sänky on onneksi aika matalalla. Kaverilta tippui vauva alas syöttötuolista eikä tuloksena onneksi ollut kuhmua suurempaa. Pelottavaahan se on ja itsesyytökset hirveät. Kannattaa kuitenkin uskoa lääkäriä ja luottaa siihen ettei mitään vakavaa vahinkoa ehtinyt tapahtua. Useimmille lapsille sattuu muksahduksia ennemmin tai myöhemmin.

Mä suosittelen ehdottomasti rokotetta vesirokkoon. Erään tuttavan lapsi joutui juuri sairaalaan vesirokon aiheuttaman vakavan jälkitaudin takia. Ei todellakaan ole sanottua, että pienelle lapselle vesirokko olisi mikään helppo tauti.

Ei kai päiväkodissa muut lapset vaadi, että lapsen pitää leikkiä vain sukupuolen mukaisia leikkejä? Omituisemman viestin lähettää minusta se, että lapsen sukupuoli pitää salata, jotta lapsi voisi leikkiä kaikenlaisia leikkejä. Se antaa vaikutelman, että sukupuoli ihan oikeasti estää tekemästä jotain. Mitä sitten kun lapsi on niin vanha että tajuaa tästä kaikesta jotain? Jos vanhemmat jatkavat silloinkin sukupuolen salailua ympäristöltä, lapsi käsittää sen helposti niin että hänen sukupuolessaan on jotain vikaa. Kun ei sen sukupuolen olemassaolon tunnustaminen merkitse sitä, että ihminen on tuomittu johonkin tiukkaan muottiin. Haluan vielä lisätä, että itse kannatan tasa-arvoa, mutta siitä huolimatta pukeudun pääasiassa naisen vaatteisiin. En pyri kätkemään naiseuttani joskaan en sitä erityisesti korosta. Kun en koe sukupuoltani rajoitteeksi, miksi siitä pitäisi tehdä rajoite lapsille?

En puhunut neutraalista kasvatuksesta vaan kirkkoon liittämisestä. Ihan tasan tarkkaan arvojen ja asenteiden ja uskonnon välittäminen jälkipolville alkaa jo lapsuudessa, mutta mielestäni on neutraalimpi valinta olla liittämättä lasta minkään uskontokunnan jäseneksi kuin liittää tämä. Vastasyntyneellä ei voi olla minkäänlaista uskonnollista vakaumusta eikä hän voi ottaa kantaa haluaako kuulua johonkin uskonnolliseen tai aatteelliseen yhteisöön. Vähän isommallakaan lapsella ei voi olla omakohtaista perusteltua näkemystä, sillä vaihtoehtoisista näkemyksistä ei ole tarpeeksi tietoa. Siksi mielestäni kirkkoon tai muuhun aatetta tunnustavaan liikkeeseen pitäisi liittyä jäseneksi vasta aikuisena. Ihan sama koskee puolueita ja muita aatteellisia yhteisöjä. Pikkupioneerilla voi olla vahvoja näkemyksiä kommunistisen puolueen paremmuudesta, mutta silti vanhemmat tekevät mielestäni neutraalimman valinnan, jos eivät liitä tätä itse puolueeseen vaan aikuisena katsotaan tilanne uudestaan. Silti se ei estä arvojen näkymistä kasvatuksessa.

Miltä kuulostaisi liittää vastasyntynyt vaikkapa sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi? Ei siis mihinkään nuorisojärjestön tms. vaan ihan itse puolueen. Vaikka perhe olisi vakaumuksellisesti SDP:n äänestäjäkuntaa, minusta olisi kyseenalaista liittää lapsi puolueen jäseneksi ennen kuin tämä voi ottaa kantaa asiaan itse. Siitäkin huolimatta, että lapsi varmaan saisi kotoaan muutenkin paljon demarivaikutteita. Minusta uskontoon ja katsomukseen liittyvissä asioissa on neutraaleinta olla liittämättä lasta kirkkokunnan tms. jäseneksi.

Tuo tutkimus ei suinkaan todista, että pienet määrät alkoholia olisivat sikiölle turvallisia. Tekstissä ei ensinnäkään käy ilmi tilastollinen edustavuus, eli onko aineisto edes riittävän suuri tuon kaltaiseen johtopäätökseen. Toinen tärkeämpi seikka on se, että kahden asian esiintyminen yhdessä ei ole sama asia kuin syy-seuraussuhde, josta klassisena esimerkkinä on jäätelönsyönnin yhteys hukkumiskuolemiin. Jos hieman alkoholia käyttävillä on keskimäärin terveitä lapsia, ei voi sanoa sen johtuvan alkoholista vaan syynä on todennäköisesti jokin muu elämäntapaan tai yleiseen terveydentilaan liittyvä seikka. Varmasti ei tiedetä, millainen määrä alkoholia on sikiölle haitallista. Suurkulutuksen riskit ovat tiedossa, mutta rajanveto turvallisen määrän ja ei-turvallisen määrän välillä on nykytiedolla mahdotonta. Siksipä raskaana olevalle suositellaan nollalinjaa. Toisaalta esim. yhden alkoholiannoksen nauttimisella viikossa ei ole missään tutkimuksessa osoitettu olevan haittaa. Varmaa on se, että alkoholi on keskushermostomyrkky ja äidin veren promillelukemat ovat samat kuin sikiöllä. Ainoana erona on se, että sikiön maksa ei polta alkoholia, joten siksi sellainenkin määrä alkoholia joka ei ole haitallista äidille voi olla haitallista sikiölle. Alkoholi ei sisällä mitään, mitä sikiö tarvitsisi tai mistä tämä voisi hyötyä.

Onneksi vaaratilanteet ovat harvassa, mutta eivät mitenkään niin harvassa että kannattaisi ehdoin tahdoin ottaa riskiä. Ja kotoa ei pääse niin nopeasti sairaalaan kuin voi olla tarve. Esim. hätäsektioon pääsyssä puhutaan minuuteista ja kotoa jo ambulanssin odottamiseen menevät ne minuutit. Eikä nämä tapaukset ole niin harvinaisia ettei omalle kohdalle osuisi. Samoin äkillisen verenvuodon tullessa tai istukan irrotessa kesken synnytyksen kotoa ei pääse tarpeeksi nopeasti sairaalaan. Kotona synnyttäminen on useimmiten turvallista, mutta kun etukäteen ei voi tietää sattuuko jotain vai ei. Nykyisin sairaalasta pääsee parhaassa tapauksessa kotiinkin jo samana päivänä kun lapsi syntyy, joten kauaa ei normaalisynnytyksessä edes tarvitse olla sairaalassa.

Minusta kannattaisi pitää ykkösprioriteettina synnytyksen turvallisuutta. Synnytys on aina tapahtuma, jossa voi sattua mitä vain. Jos apu on liian kaukana, niin sitä ei jälkikäteen voi korjata. Kukaan ei voi hallita synnytystään niin täydellisesti, että tietäisi onko syntyvä lapsi terve tai tuleeko esim. jokin odottamaton komplikaatio joka vaatii nopeaa toimintaa. Tämä ei tarkoita sitä, että synnyttäjää saisi kohdella huonosti tai olla kuuntelematta synnyttäjän toiveita. Jos on sitä mieltä, että ensimmäinen synnytys meni huonosti, voi asian ottaa puheeksi ja vaatia selvitystä, miksi toimittiin kuten toimittiin. Ja seuraavaan synnytykseen voi laatia toiveistaan listan, jotka antaa kirjallisena sairaalan henkilökunnalle.

Saako tähän ketjuun tuoda eriäviä mielipiteitä? Kannattaa muistaa, että kotisynnytyksessä on aina enemmän riskejä kuin sairaalasynnytyksessä (paitsi jos sairaala on samaa tasoa kuin esim. Suomessa 1800-luvulla). Silloin 1940-luvulla, jolloin suuri osa lapsista syntyi kotona oli synnyttäminen huomattavasti vaarallisempaa kuin nyt. Satoja äitejä kuoli joka vuosi Suomessa synnytyksiin, kun nyt synnytyskuolemia on vähemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Maissa joissa synnytetään pääasiassa kotona myös kuollaan synnytyksiin huomattavasti useammin kuin Suomessa. Esim. hätäsektiomahdollisuutta kotona ei ole. Samoin jos tulee yllättävä runsas verenvuoto, kotona ei voi tehdä mitään. Jos vastasyntynyt tarvitsee tehohoitoa, avun saaminen voi kestää liian kauan. Voi olla, että napanuora on kiertynyt kaulan ympärille tai on liian lyhyt. Vastasyntynyt voi tarvita tehohoitoa vaikka synnytys olisi mennyt hyvin (tuttavapiirissä näin on käynyt esim. sydänvian takia).

Tupakasta: jos lapsi kysyy tupakasta, aion kertoa että jotkut ihmiset tupakoivat, mutta sisätiloissa esim. ei ole sopivaa tupakoida. Tupakan terveysvaaroista en aio ihan pienelle saarnailla, mutta vähitellen kerron, miten vaarallista se voi olla. Lasten saamisesta kerron heti, kun lasta alkaa kiinnostaa. Useinhan kiinnostaa jo tuossa 3-5 -vuotiaana. Ikätason mukaan, enkä aio sanoa että lapsi tulee mahasta vaan että äidillä on kohtu-niminen paikka jossa se lapsi kasvaa. Tämä siksi, että tosi usein lapset luulevat, että lapsi on siellä ruoan ja sisäelinten seassa sikin sokin Mitään haikarajuttuja ei meidän perheeseen tule vaan ihan suoraan puhutaan asioista. Kuolemakin on sellainen asia, että jostain syystä aikuisten on vaikea puhua siitä lapsille. Minä en puhu mistään enkeleistä tai taivaista, vaan sanon ihan suoraan että kuollut on kuollut. Luulen, että peittely ja muu ahdistaa lasta enemmän kuin totuus. Jotkut eivät uskalla edes käyttää oikeita nimityksiä, puhutaan taivaaseen siirtymisestä tms. ja sekös onkin hämmentävää.

Mun pointti on edelleen se, että kyllä sinne yksityiselle pääsee vaikkei vakuutusta olisikaan. Yksityinen yleislääkärikäynti maksaa tuossa lähimmällä asemalla päälle 30 euroa ja erikoislääkäri 70-80 euroa. Ja vaikka lapsi käy joskus erikoislääkärillä, en pysty laskemaan miten saisimme vakuutuksen omavastuineen kannattamaan. Itselläni ei vakuutusta ole koskaan ollut enkä ole kokenut kärsineeni sen vuoksi. Henkivakuutusta olen kyllä suunnitellut ja harmittaa etten ole sitä jo ottanut. Me ollaan oltu kerran kiireellisen syyn takia sairaalan yöpäivystyksessä lapsen kanssa ja päästiin jonon ohi sillä oli epäselvää miten vakava tilanne oli. Korvatulehduksen takia ei varmasti pääse (enkä lapsen korvatulehduksen takia menisikään keskellä yötä lääkäriin, mikä näyttää olevan yllättävän yleistä). Enkä muutenkaan edes tiedä, mikä yksityinen lääkäri ottaa potilaita öisin. Omalääkäriaikoja meidänkin terveysasemalla saa vasta usean viikon päähän mutta kiireellisen ajan saa samalle päivälle. Ainahan voi harmitella jotain ratkaisua jälkikäteen, mutta tähän meillä on omasta mielestämme riittävät perustelut.

Useimmat vakuutukset eivät käsittääkseni korvaa allergisen lapsen erikoiskorvikkeita. Muistaakseni pari vuotta sitten oli vain yksi vakuutusyhtiö, joka niin teki. Päivittäköön joku tietoni mikäli ovat vanhentuneet. Kela-korvauksen kyllä voi saada. Mutta asiaan. Minä olen miettinyt monet mahdolliset tilanteet, enkä löydä syytä jatkaa vakuutusta. Yksityisestä päivystyksestä en ole täälläpäin kuullutkaan, yksityiselle voi kyllä mennä ajanvarauksella. Jos on kiireellistä asiaa lääkärille, sinne pääsee kyllä, joko yksityiselle tai julkiselle. Mikäli lapsi sairastuu vakavasti, sairaus hoidetaan joka tapauksessa julkisella puolella ja maksukatto tulee lasten sairastaessa äkkiä vastaan sairaalamaksuihin. Lievemmissä sairauksissa taas harvemmin juostaan ihan jatkuvasti erilaisissa tutkimuksissa ja mikäli niitä tutkimuksia oikeasti tarvitsee kiireellisesti, ne tehdään kokemukseni mukaan myös julkisella puolella. Vaikka suvussani on paljon vaikeasti allergisia (sairaalahoitoakin tarvittu lapsilla), en tiedä kenenkään juosseen alvariinsa yksityisellä lääkärillä tutkimuksissa.

Mä taidan olla toisinajattelija, mutta kyseenalaistan koko vakuutuksen tarpeellisuuden. Meillä pojalla on eräs krooninen sairaus, jonka vuoksi käymme välillä yksityisellä erikoislääkärillä. Olen kuitenkin laskenut, että on kannattavampaa olla ilman vakuutusta. Vakuutus on niin kallis, että sillä rahalla juoksee jo lukuisat kerrat yksityisellä lääkärillä. Ja yksityiselle tosiaan pääsee ilman vakuutustakin. Viime vuonna kävimme kaksi kertaa yksityisellä erikoislääkärillä ja pari kertaa yksityisellä yleislääkärillä. Olemme testanneet myös terveyskeskusta, ja saimme ajan tunnin päähän soitostani. Öisin ja usein viikonloppuisinkin sekä vakavissa sairauksissa joutuu kuitenkin menemään julkiselle puolelle ja tähän saakka päivystyksessä olemme saaneet hyvää apua. Sairaalamaksuissa lapsilla on melko alhainen maksukattokin, joten sairaalapäivistä ei tarvitse maksaa kovin paljon, vaikka lapsi tarvitsisi pitkäaikaista sairaalahoitoa.

Oletko ottanut asian puheeksi neuvolassa? Nykyisin suositellaan esim. nikotiinilaastareita ja muita nikotiinivalmisteita, mikäli lopettaminen ei muuten onnistu. Ovat pienempi paha kuin tupakka. Kannattaisi ottaa asia reilusti puheeksi ja varmistaa näin, että lapsesi saa parhaat lähtökohdat terveeseen elämään.

Meidän vauvalle ei pidetty mitään juhlia. Lasta ei kastettu eikä nimiäisiäkään järjestetty. Itselleni ei ole aikanaan pidetty mitään nimiäisiä enkä ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. Lisäksi pienen vauvan kanssa on ihan riittävästi tekemistä ilman juhlahärdelliä. Kaikki asiaankuuluvat sukulaiset ja ystävät kyllä kävivät vauvaa katsomassa ja toivat lahjoja ja heille tarjottiin tietysti kahvit. Esittelymielessäkään mitään juhlia ei tarvinnut järjestää, vauva tuli tutuksi muutenkin.

Hätäsektio tehdään nukutuksessa ja lapsen pitää olla syntynyt nopeammin kuin kiireellisessä sektiossa. Nukutus on nopeampaa kuin puudutteen antaminen. Yleensä hätäsektiossa vauva on syntynyt 10 minuutin sisällä leikkauspäätöksestä. Kiireellinen sektio tehdään yleensä puudutuksen kanssa, ja siinä puhutaankin kymmenistä minuuteista eikä alle kymmenestä minuutista. Isä pääsee usein leikkaussaliin, sillä silloin on aikaa viritellä se sermi joka estää näkemästä itse leikkausta. Hätäsektiossa mihinkään "ylimääräiseen" ei ole aikaan. Usein leikkaushaava tehdään hätäsektiossa pystyyn (ei tosin aina). Suunniteltu sektiokin voidaan tehdä nukutuksessa, jos puudutuksen antaminen ei onnistu tai on jotain muita syitä.

Mä suosittelen Deetippoja, ovat toimineet hyvin ja ovat vielä hyvän makuisia. En missään nimessä suosittele jättämään tippoja pois, D-vitamiinin puutos on kasvava ongelma lapsilla ja sillä on todettu olevan yhteys luusto-ongelmien lisäksi mm. diabetekseen. D-vitamiinin puutos on myös yksi tärkeimmistä osteoporoosiin johtavista syistä. Ravinnosta ja kesäaikojen ulkopuolella auringosta kyseistä vitamiinia on vaikea saada riittävästi (koskee toki myös aikuisia). Oman isoisäni lapsuudessa vaikeakin riisitauti oli kuulema tavallinen ongelma lapsilla. Sittemmin vaivasta on välillä lähes päästy D-vitamiinilisien avulla, mutta uusi sukupolvi ei enää aina muista miksi niitä tippoja pitää antaa.

Kiitti sukkavinkistä, kunhan pakkasta tulee niin nähdään toimivatko sekoitesukat tavallisia paremmin.