Scaglietta

Aktiivijäsen
  • Content count

    931
  • Joined

  • Last visited

About Scaglietta

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday July 23

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Saksa
  1. Ok. Toivottavasti on nykyään noin. Meille annettiin vaihtoehdoiksi mennä joko yhdessä Suomeen lastenvalvojalle tai yhdessä täällä lähetystöön 500 km:n päähän, kumpikin töiden ja lasten takia täysi mahdottomuus ja jo periaatteen vuoksi en laittaisi satoja euroja ja vähintään yhtä päivää täysin turhaan pelleilyyn. Lopettivat sitten jossain vaiheessa tosiaan sen ukaasien lähettämisen kun en noteerannut niitä mitenkään, mutta isättömiä ovat nuo vanhemmat lapsiparat Suomessa yhä. Ja no nuorinta ei kyllä ole Suomeen vielä edes ilmoitettu...
  2. Ei riitä, tai ainakaan silloin muutama vuosi sitten oli näin. Tuskin siinä on mitään muutoksia tapahtunut. Toisaalta ymmärrän sen kyllä, täällä isyydentunnustus on sellainen, että allekirjoitetaan yksi paperi. Suomessa kuulemma kysellään kaikki teinivuosien seksielämästä ja alkoholinkäytöstä lähtien. Että jos sen isyydentunnistuksen ideana on oikeastaan vain päästä nöyryyttämään ihmisiä niin sehän ei varmaan muunmaalaisilla toteudu.
  3. Me vietetään joulua ihan täällä kotona miehen vanhempien kanssa kuten aina. Hommasin isommille lapsille Suomen kansalaisuuden kun olivat 2 ja 4, koska olin silloin talven Suomessa opiskelemassa ja muksut hoidossa, hoitopaikkaa varten piti olla henkilötunnus ja sitä varten meillä piti olla Suomen kansalaisuus kun ei asuttu pysyvästi Suomessa. En sitten tiedä saako siellä esim. Suomen sosturvaan kuuluvat ulkomaalaiset suomalaisen henkilötunnuksen vai miten? Koska ei Suomen kansalaisuus nyt itsessään kai ole edellytyksenä hoitopaikan saamiselle, kyllähän siellä ulkmaalaisiakin asuu. Erinäisiä lappusia piti lähetellä mutta ei se kai kovin vaikea homma kuitenkaan ollut, kunhan sai otettua selvän mistä virastosta minkäkin lapun saa. Nuorimmainen ei ole vielä suomalainen. Naimattomille sitten sellainen juttu että Suomessa ei hyväksytä (tai ainakaan silloin hyväksytty) muunmaalaisia isyydentunnustuksia... Lastenvalvoja lähetti useamman kutsun että olisi pitänyt mennä käymään yhdessä miehen kanssa, vähän hankalaa kun mies oli töissä eikä voinut ihan noin vain lähteä Suomeen tuollaisen pelleilyn takia, etenkin kun siellä heillä ei edes kovin joustavasti ollut niitä aikoja tarjota. Kieltäydyin aikani ja sitten ignoorasin loput kutsut ja lopulta alkoi tulla ties mitä uhkauksia ja lakipykäliä Kannoin niiden kirjeet sen jälkeen suoraan roskiin ja ilmeisesti luovuttivat, kun ei ole mitään kuulunut, niistä lakipykälistäkään. Meidän lapsilla ei ilmeisesti ole Suomessa isää (muistaakseni se tilanne ei muutu vaikka jälkeenpäin menisi naimisiin) mutta eipä tuolla nyt ole minkäänlaista merkitystä.
  4. Taitaa olla jo kaikki lentoasioita kyselleet matkansa hoitaneet, mutta jos nyt jatkossakin joku miettii niin multa aikoinaan lentoyhtiö vaati sellaisen lupalapun faksilla ennen lippujen varaamista, kun ei oltu vielä naimisissa ja matkustin yksin lasten kanssa, joilla siis oli eri sukunimi kuin mulla. Ei sitä lappua kentällä enää kyselty mutta tuskin siitä haittaakaan on. Sen jälkeen kun ollaan oltu kaikki samannimisiä ei ole ollut enää luvista puhetta, vaikka yksin aina lasten kanssa matkustankin. Vaikka kyllä mun tietääkseni ihan kunnollisesti aviossa olevatkin ovat yhteisiä lapsia siepanneet. Edellisessä postauksessani odottelemani vauva täyttää pian vuoden, en tiedä kuvittelenko vain vai onko tämä ketju vähän hiljainen?
  5. Aloittajan tilanteessa lähtisin miettimättä mukaan, kun ilmeisesti ei ole sellaista työpaikkaa minkä takia ei voisi lähteä ja lapsikin on pieni. Olisin varmaan lähtenyt jo etukäteen jos pääsisin vuodeksi Lontooseen kotirouvaksi. Itse taas meidän elämäntilanteessa en lähtisi. Tai siis asutaan nyt jo ulkomailla, mutta tämä on miehen kotimaa. Mulla on täällä koiria ja hevosia joita ei tulisi raahattua mihinkään, mihin ei ole tarkoitus jäädä lopullisesti, ja niille on täällä erinomaiset olot. Vanhemmilla lapsilla on jo omat kaverinsa jotka ovat tosi tärkeitä sekä koulu, vaikka kouluja nyt toki on muuallakin. Miehen työ on sellainen että töitä saisi kyllä helposti ulkomailtakin, mutta ei ole ollut ajatusta lähteä kuitenkaan. Kaukosuhteessakin ollaan jo oltu, kun kahden vanhemman lapsen ollessa pieniä olin heidän kanssaan 2x9kk Suomessa opintojen takia, mies oli täällä kotona töissä. Toki töitä olisi saanut Suomestakin mutta millaisia ja millä palkalla on eri asia, ja kun ei ollut missään vaiheessa ajatuksena jäädä sinne kokonaan, olisi ollut hirveä homma muuttaa kaikki sinne kun kyseessä oli kuitenkin sitten loppujen lopuksi varsin lyhyt aika. Tuona aikana mies kävi meidän luona muutaman kerran ja oli viikon kerralla, ja tuossa välissä oli siis kesäloma jonka olimme täällä kotona.
  6. Mun mielestä on vielä käsittämätöntä, että joku pystyy tuollaiseen ollessaan raskaana. Itse olen ainakin raskausaikana erityisesti herkistynyt kaikkeen lapsiin liittyvään, vaikka nyt "normaalitilassa" en ehkä kuvailisikaan itseäni erityisen lapsirakkaaksi noin yleisesti ottaen. Ja jos se lapsiparka joskus erehtyy ottamaan selvää biologisista vanhemmistaan ja saa tietää että he kiduttivat ja murhasivat isosiskon... Mutta pointsit siitä, että saivat sentään asiallisen rangaistuksen, vaikkakaan elämä suomalaisessa vankilassa nyt ei välttämättä mikään pahin mahdollinen rangaistus olekaan. Ei vaan voi käsittää noita, kuitenkin heidät on todettu "terveiksi" jollain tasolla niin miten voi olla mahdollista, että ihminen jolla ei ole mitään vakavaa päävikaa ei kadu ollenkaan sitä, että kiduttaa puolustuskyvyttömän lapsen hengiltä, ja miehen tapauksessa vielä (ainoan) oman lapsensa?? Ei kai kukaan edes etäisesti normaali ihminen pystyisi elämään tuollaisen asian kanssa, jos sen jossain tilapäisessä mielenhäiriössä olisi pystynyt tekemään. Ja no ymmärsin että tämä mies nyt olisi aika vahvasti yksinkertainen tyyppi, mutta kai sellaisillakin jonkinlainen omatunto on. Eikä kyllä ymmärrys riitä niille lastensuojeluviranomaisillekaan, jotka näitä ilmoituksia ovat ottaneet vastaan. He nyt kai kuitenkin ovat suht normaaleja ja selväpäisiä ihmisiä, miten tuollaisen jälkeen pystyy elämään itsensä kanssa? Tai ehkä se sitten on heille ihan arkipäivää...
  7. Olen kyllä ymmärtänyt että ne pyssyleikit ovat ihan normaali osa lapsen kehitystä, ja jos lasta ei pidetä ihan pullossa niin hän jossain vaiheessa niitä joka tapauksessa leikkii. Minä en ole mitenkään kannustanut ammuskeluleikkeihin enkä esim. ostanut mitään aseleluja, paitsi viime kesänä vesipyssyjä ja niiden kanssa pointti oli kyllä siinä muiden kastelussa, ei pyssyleikissä. Mutta kyllä meidän pojat on silti leikkineet ampumista, kepeillä ja vaikka sormilla. Päiväkodissa eivät kyllä tietääkseni mitenkään kannusta niihin leikkeihin mutta kavereiden kanssa oppivat. Isompi ei ollut niinkään innokas eikä taida leikkiä enää (reilu 7v.) ollenkaan mitään ampumisleikkejä, nuorempi oli jossain vaiheessa innokkaampi mutta nyt se on häneltäkin tainnut vähän unohtua. Mitään sotaleikkejä eivät kyllä osaa leikkiä kun eivät edes tiedä mitä sota on. Enkä tykkää sellaista ylenmäärin asepainottuneista leluista, onneksi pojatkaan eivät ole niistä innostuneet. Mutta ei minua haittaa jos he kaverin kanssa leikkivät jotain "pum pum"-juttuja, yleensä ne liittyvät kai johonkin poliisileikkeihin tai metsästämiseen. Meillä on lähipiirissä paljon metsästäjiä joten jos poikia alkaa myöhemmin pyssyjutut enemmän kiinnostaa niin mieluummin sitten lähetän metsälle kuin ostan jotain sotavideopelejä.
  8. Joo kyllä täälläkin hoitajilla taukotilansa on, mutta ei siellä vauvoja pidetä. Siis ainakaan niissä sairaaloissa joissa olen synnyttänyt tai muuten tutustunut, toki noita varmasti löytyy ihan joka lähtöön ja jonkin verran on myös synnytystaloja jotka ei ole sairaaloita. Saahan niissä kaikissa järjestää systeemit niin kuin itse haluavat, mutta en ole ainakaan kuullut että vauvojen säilyttäminen hoitajien luona olisi täällä mitenkään yleinen käytäntö. Itse olen kyllä niitä rannekkeita tavannut ihan mielenkiinnosta jo siellä sairaalassa, vaikka ei olekaan ollut mahdollista vauvaa vaihtaa. Täällä, tai siis siellä missä olen synnyttänyt on rannekkeeseen kirjoitettu heti vauvan nimi, ja lähinnä olen katsonut onko se kirjoitettu oikein. Mun mielestä tuo oli niin yököttävä juttu että ei tekisi juuri mieli koko asiaa miettiä, mutta jotenkin tuo kruunujuttu tuntui itsestä ainoalta edes pikkuisen positiiviselta asialta ylipäätään kaikesta siitä, mitä tästä on kerrottu. Ajattelin että on sillä lapsiparalla edes jotain valonpilkahduksia ollut elämässään, kun on ollut mielikuvitusmaailma. Mutta tuo on kyllä niin kammottava tapaus... Yleensä en kannata väkivaltaa missään olosuhteissa, mutta nämä tyypit saisi mun puolesta kyllä kapaloida myös, ja siinä välissä juoksuttaa pihalla kaksi tuntea putkeen pakkosyöttämisen jälkeen. Mun oikeustajuun ei kyllä mahdu se, että tuollaisia kuvotuksia hyysätään vankilassa seuraavat kymmenisen vuotta yhteiskunnan rahoilla. Ja yhteiskunnasta puheenollen, en voi käsittää että tuon lapsiparan oloista on tehty lukuisia ls-ilmoituksia ja silti touhu on vain jatkunut?! Uskoisin että ihmisillä (joitain yksittäisiä kiusanhenkiä lukuunottamatta) on liiankin korkea kynnys tehdä noita ilmoituksia, ja jos yhdestä tapauksesta ilmoittaa useampi eri ihminen, niin luulisi että niitä resursseja voisi kaivaa tekemään jotain muutakin kuin soittamaan ovikelloa.
  9. Täällä meillä ainakaan niissä sairaaloissa missä olen synnyttänyt ei ole mitään "kanslioita". Lastenosastot sitten erikseen niille vauvoille jotka tarvitsevat erityistä hoitoa, mutta muuten vauva on koko ajan äidin kanssa. Mun esikoinen syntyi hätäsektiolla ja näin sen tietty ensimmäisen kerran vasta herättyäni, eli jos siinä välissä joku olisi vaihtanut niin en olisi voinut tunnistaa. Mies oli kuitenkin koko sen ajan vauvan kanssa joten aika epätodennäköistä sekään olisi. Mutta kyllä mä vauvan kerran nähtyäni tunnistin jatkossakin. En nyt käsitä onko tästä jutusta jäänyt jotain kertomatta mutta siis eihän se voi mitenkään noin olla mahdollista...? Siis jos ihmettelee vauvan ulkonäköä niin paljon että sanoo siitä useammalle henkilökuntaan kuuluvalle, niin ei kukaan kai voi olla niin hölmö että vie silti sen vauvan kotiin ja vasta siellä keksii vilkaista sitä ranneketta?? Ei mitkään raskaushormonit ja synnytyskivut nyt ihan täysin aivottomaksi tee. Tai jos tosiaan ei parin päivän pohdiskelun aikana tule mieleen sitä ranneketta vilkaista, niin luulisi että sen toisen vauvan vanhemmat, jotka oletettavasti myös saivat erinäköisen vauvan, olisivat niin tehneet?
  10. Hui. En kyllä tajua miten ei heti ensimmäisenä katso sitä ranneketta jos on pieninkin epäilys että vauva ei ole oma?? Entäs se toinen vauva jonka veivät kotiinsa, eikö sillä ollut äitiä vai miten sitä ei kukaan kaivannut ollenkaan...? Plus tyhmä kysymys, eikö Suomessa vauvoja pidetä vielä automaattisesti vierihoidossa? En ole koskaan Suomessa synnyttänyt mutta ainakin täällä olen aina ollut vauvan kanssa koko ajan, ei se olisi vahingossa voinut vaihtua. Vauvan tai äidin tehohoito on tietty eri asia, mutta "kanslia"(??) ei oikein kuulosta sellaiselta paikalta. Pidetäänkö vauvoja siis Suomessa sellaisessa kansliassa jotenkin rutiininomaisesti vai jotain tiettyä tarkoitusta varten?
  11. Eipä itselläkään vielä kokemusta. Meillä kuopuksella ja esikoisella ikäeroa 7 vuotta, kuopuksella ja keskimmäisellä reilu 5 vuotta. Nyt kun kuopus on vielä vauva niin ainakin tämä ikäero sopii äidille. Miehen perhessä on kolme lasta joilla kaikilla seuraavaan ikäeroa 4 vuotta. Miehen isosiskolla ja pikkuveljellä ikäeroa on siis 8 vuotta eivätkä ole juuri ollenkaan keskenään tekemisissä, mutta luulisin sen johtuvan ensisijaisesti siitä, että ovat ihan erilaisia ihmisiä.
  12. Minä olin 4,5 kiloa ja 56 senttiä, tosin synnyin 4 viikkoa la:n jälkeen. Mies n. 4 kiloa ja vissiin 52 cm. Meidän pojat: 3960g 54 cm, 3750 g 52 cm ja 3990 g 54 cm.
  13. Tätä minä olen miettinyt monta kertaa! Miksi joissakin muissa maissa äidit palaavat työelämään heti lapsen synnyttyä ja laittavat lapset hoitoon ja silti niistä lapsista tulee iha tasapainoisia ihmisiä. Suomessa taas ajatellaan että jos lapsi laitetaan päivähoitoon pienenä on hänen lapsuutensa ollut huono, koska hän ei ole saanut olla kolmea vuotta kotona vanhempien kanssa. Pahoittelut OT! No se osa-aikaisuus. En usko, että Suomessakaan pidetään kovin haitallisena sitä, jos lapsi on 4 tuntia päivässä hoidossa järkevän kokoisessa ryhmässä missä hoitajia on tarpeeksi? Mutta kyllähän sen nyt ilman kummempaa psykologinkoulutusta tajuaa, että jos lapsi (etenkin kovin pieni) on 8-10 tuntia joka ikinen arkipäivä isossa ryhmässä, jossa hoitajat eivät ehdi solmia kengännauhoja tai edes vahtimaan että lapset eivät karkaa, ei se pidemmän päälle varmaan lapsen kehitystä juuri edistä. Ja luulenpa, että jos vanhemmat ovat molemmat kokopäivätyössä, ei silloin viikonloppuisinkaan ole aina aikaa lapsille...? Ainakaan jos haluaa harrastaa tai tavata joskus ystäviäkin.
  14. Mä en ole tätä koko keskustelua nyt niin tarkkaan seurannut koska se ei itseä onneksi koske, mutta sen mitä Kataisen juttuja olen kuunnellut, ymmärsin että hän halusi vain tarjota vaihtoehdon näiden "lapsi 9-kuisena hoitoon tai lapsi kolme vuotta vain kotona" rinnalle? Mun mielestä osa-aikatyö on pienten lasten äideille erinomainen vaihtoehto, toki en kannata töihin pakottamista. Tämä Virpi mikälie nyt taas halunnee vain soittaa suutaan että pääsee otsikoihin, en jaksaisi noin tökeröistä jutuista ottaa itseeni ollenkaan. Tuskin hänkään ilmeisesti friikkutoimittajana on kovin hirveillä summilla valtiota tukenut ja kovin monen äidin kotona velttoilua kustantanut. Suomen systeemi ei munkaan mielestä ole kovin hyvä, en toki tiedä onko se sitten missään absoluuttisesti parempi. Ongelmana ovat mielestäni ne hurjan pitkät työpäivät, mun mielestä 10-tuntiset hoitopäivät ovat 3-vuotiaalle ihan yhtä huono juttu kuin 9-kuiselle. Harvalla vain on mahdollisuutta osa-aikatyöhön. Omassa kotimaassani kaikki lapset menevät 3-vuotiaana päiväkotiin (aikaisemminkin pääsee jos äidin on pakko mennä töihin, mutta nuorempien hoito on kallista eli silloin pitää olla hyvä palkka) mutta vain puoleksi päiväksi. Äidit ovat joko kotona (mitään yhteiskunnan tukia ei saa lapsen täytettyä vuoden, tosin elinkustannuksetkin ovat täällä pienemmät) tai osa-aikatyössä, en tunne ainoatakaan äitiä joka tekisi täyttä työpäivää vaikka lapset olisivat jo isompiakin. Joo tämä ehkä aiheuttaa eriarvoisuutta työelämässä, mutta eipä Suomessakaan taideta palkkauksen ym. osalta ihan tasa-arvoisessa asemassa olla. Toisaalta täällä sitten taas pyritään juuri nyt mahdollistamaan äideille pidemmät työpäivät päivähoito- ja koulu-uudistusten avulla, mutta ketään ei ole vielä julkisesti oltu töihin patistamassa. Itse en haluaisi tehdä täyttä työpäivää kun lapset ovat pieniä, tai edes heidän ollessa vielä alakoululaisiakaan. Meillä tosin on vähän erilainen tilanne koska teen töitä kotona ja voin jakaa ne pitkin päivää aika vapaasti, joten henkilökohtaisesti mulla ei ole tämän asian kanssa nyt mitään ongelmia. Olen tehnyt aiemmin myös osa-aikatyötä lasten hoitopäivän (4,5 tuntia) verran ja sekin onnistui ihan hyvin. Mutta siis kyllä mä miettisin omien lasteni ja perheeni hyvinvointia ennen kuin yhteiskunnallista velvoitetta, saati jonkun provosoivan tädin kirjoitelmia Mutta ei se nykyinen systeemikään välttämättä paras mahdollinen ole.
  15. Esikoisen tapasin vasta herättyäni nukutuksesta, vauva oli silloin jo parin tunnin ikäinen, siisti ja puettu. En oikein muista mitä siinä mietin, vauva nukkui ja no itse en aluksi edes muistanut miksi siellä sairaalassa olin. Vauvaa en pystynyt ensimmäisinä päivinä hoitamaan ollenkaan yksin joten se oli hoitajien huoneessa ja tuotiin vain syömään avustajan kanssa. Toisen sain heti vatsan päälle ja se oli enemmän sellaista rakkautta ensisilmäyksellä, ei kauheasti muu ympäristö enää kiinnostanut. Vauva taisi olla ensimmäisen yön hoitajilla että sain nukkua. Kolmannessa loppuvaihe oli aika paljon kivuliaampi ja olin viimeiset puoli tuntia silmät kiinni, enkä sitten vauvaakaan oikein heti uskaltanut katsoa ennen kuin olin varma että pahin on ohi mutta kyllä sekin ihan omalta tuntui heti. Vauvan sain myös heti rinnalle ja se otettiin pois vain punnitusta varten siksi aikaa kun minua paikkailtiin, muuten oltiin siitä lähtien tiiviisti yhdessä koko sairaala-aika. Meidän lapset on olleet syntyessään keskenään ihan samannäköisiä, joten sitä ihmettelyä miltä meidän lapsi näyttää ei tapahtunut kuin esikoisen kohdalla.