Misteli

Yhden olen synnyttänyt ja joo, sattui. Ei nyt ihan aluksi mutta vesien mentyä tuli ihan eri vaihde silmään. Onneksi sain lääkitykset ajoissa (epiduraalin) ja sitten ponnistusvaiheessa se oli sen verran haihtunut ettei häirinnyt, tosin mentiin sillä rajalla että sattuuko ihan älyttömästi vai ainoastaan ihan hitosti. Muutama voimasana saattoi lipsahtaa, lisäksi kun ei ollut mitään hajua ponnistustekniikasta, siis mitä ihan oikeasti pitää tehdä jne. Sitten kun lapsi lähti ulos tulemaan niin vaikka se sattui niin jollain oudolla tavalla myös helpotti. Kait sitä tajusi että kohta tämä on oikeasti ohitse. Eikä tarvinnut tikata tai mitään, sen verran pieni tuo esikoinen syntyessään että tuli todella nätisti ja "helposti" ulos. Ihan heti en tahtonut uusia kokemusta, mutta nyt sitä haaveilee että jos ensi kesänä, kun esikoinen on 6/16 syntynyt...

Vähän vaihdellen esikoinen saa puettua, syntynyt 6/16. Riippuu varmaan tahtooko osata vaiko ei, taitoa olisi mutta jos tulee joku vastoinkäyminen (kuten sukan kantapää onkin väärällä puolella eli tulee jalkapöydän päälle tai käsi sujahtaa hihan asemasta kaula-aukosta) saattaa "tyhmät vaatteet" lentää lattialle ja sitten ei isokaan osaa enää. Temperamenttia riittää. Tykkää kyllä kun kasaan vaatteet palomiestyyliin lattialle, että saa vetää siitä ne ylleen "nopeasti". Siinäkin kestää tuskallisen kauan päiväkotiaamuna...

En pahemmin ole puhunut, ainoastaan joskus kommentoinut että olisi kiva, jos esikoinen saisi sisaruksen, mutta asialla ei ole kiire (sen verran tuore suhde kuitenkin nykyisen kanssa).

Painoindeksi jotain 20-21 välillä, mutta huijaa siinä mielessä että aika paljon on lihasta, jos en olisi tässä kunnossa olisin alipainoinen. Ennen esikoisen odotusta painoindeksi oli 18.8-19.2 vähän kuukauden ajasta yms riippuen.

Entinen mieheni ja esikoiseni isä halusi "ainakin tusinan" omien sanojensa mukaan, mutta yksi saatiin ja sitten tiet erosivat. Nyt kohta kaksi vuotta uuden miehen kanssa ja hiljalleen nousee vauvakuume, mies ei vielä ole ihan varma haluaako omaa lasta (opinnot vielä loppuviimeistelyä vaille) mutta on meillä aikaa. Esikoinen vain alkaa olemaan jo iso ja tuntuu että ikäeroa tulee liikaa. Mutta mikä sitten on liikaa ikäeron suhteen?

Ajaakohan koiranpentu samaa asiaa? Meillä esikoinen (toiveissani siis esikoinen, tällä hetkellä vielä ainokainen) ei ole mitään lelua kaivannut koskaan mutta nykyään tuo 5kk vanha koiranpentu löytyy vähän turhan usein hänen vierestään halausotteesta aamuisin.

Jokainen tehkööt omat valintansa ja omat ratkaisunsa, ei ole minulta pois jos joku tahtoo kymmenen lasta ja toinen ei yhään. Samoin minun valintojen ei pitäisi kutittaa kenenkään napaa.

Jos kaikki menee kuten toivon niin esikoinen on noin 4v kun pikkusisarus syntyy, tosin en vielä ole raskaana. Pienempää ikäeroa olisin toivonut mutta aina kaikki ei mene kuten suunnittelee...

Esikoinen aloitti nyt temppujumpan, syntynyt 06/16. Ulkoilemme paljon, käymme retkillä ja nyt kesällä oppi ajamaan ilman apurattaita pyörällä, potkupyöräillyt tähän asti niin retket on pidentyneet sen myötä. Joka päivä luetaan kirjaa, nyt suosikki on ollut minun vanha Jokilaivan tarinoita, jota pitäisi lukea uudestaan ja uudestaan.

Tutkitutin tuossa alkukesästä veriarvot ja lisäsin sitten mm foolihapon, hyvällä mallilla näytti olevan muuten. Panostan puhtaaseen, monipuoliseen ruokaan, vältän stressiä (helpommin sanottu kuin tehty), pyrin ulkoilemaan ja liikkumaan riittävästi. Ja joskus sallin itselleni myös sen, että käperryn sohvan nurkkaan viltin alle ja vain olen, tekemättä ja suorittamatta mitään.

Lapseni isä ei halua lapsesta kuvia nettiin (siis ei IG/FB) mutta sitten esim WA:lla voi laittaa kuvia mm isovanhemmille nähtäväksi. En usko että ne sieltä leviävät. Eikä isovanhemmat ole ihmetellleet, suurin osa kavereistani ei myöskään laita lapsistaan kuvia nettiin niin ei ongelmaa. Hyvin vähän muutenkaan lapsestani olen kirjoittanut/maininnut somessa enkä tosiaan jaa mitään "hauskoja lausahduksia lapsen suusta" tms.