Annine

Aktiivijäsen
  • Content count

    91
  • Joined

  • Last visited

About Annine

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Tokso ei ole vaarallinen muuten kuin sikiölle, ja tosiaan sitä ei välttämättä edes itse huomaa jos sen "sairastaa". Minähän sain verikokeista sen tiedon, että olen sen joskus sairastanut, enkä kyllä osaa sanoa milloin...kuulema voi olla lähes oireeton tai muistuttaa tavallista flunssaa. Harvinainen se on, neuvolan terkka ihmettelikin, että olen moisen ylipäänsä sairastanut. Ja olen myös ymmärtänyt, että kyse ei niinkään ole keskenmenoriskistä jos odottava äiti sen saa, vaan aiheuttaa sikiölle vaurioita esim. näkövammaa ja tällaisesta tapauksesta olen lukenutkin, ihan täällä Suomessa. Mutta edelleen on muistettava, että todennäköisemmin tokson saa huonosti kypsennetystä jauhelihasta kuin kissalta... Meille hankitaan kans se kissaverkko pinnikseen, eipähän tarvii sit koko ajan stressata että meneekö kisut tekeen liian läheistä tuttavuutta vauvaan. Hankitaan verkko myös vaunuihin, koska kissat on ulkona paljon ja liikkuu täällä landella muitakin kissoja kuin nuo omat. Tuosta maitojutusta en osaa sanoa, mut itse pelkään ihan sitä, että kisut tunkee vauvan sänkyyn tai vaunuihin koska haluavat mennä nukkumaan sinne lämpimään ja sit tukehduttavat vauvan tai vaikka raapivat jos vauva yhtäkkiä liikahtaa tai jotain...
  2. Pitäisiköhän niitä sit kuitenkin alkaa taas syömään...?! Kun kalaa ei tosiaan tule syötyä kuin todella harvoin...
  3. Minä söin myös Lysin omega3 kapseleita aluksi, mutta sitten uutta pakettia apteekista ostaessani tuli puheeksi raskaus, ja apteekin "täti" sanoi ettei omega3-valmisteita suositella raskauden aikana! Kuulema se multitabsin raskaus-omega3:kin on poistettu markkinoilta juuri siksi, kun noiden turvallisuutta ei ole tarpeeksi tutkittu. Jäi sitten omegat ostamatta... Mikä lie nyt sitten oikea tieto, mutta tuo kyllä säikäytti, että multitabsin valmistekin on vedetty pois markkinoilta...
  4. muoks
  5. ^no höh, tuolla liikkeessä koot loppui joka mallissa siihen 44:seen. Ehkäpä isompia on ollut mutta muut pullukat odottajat ennätti ennen mua.
  6. Äitiysvaatteista vielä: H&M:llä farkkujen koot loppui 44:seen, ja ne kyllä kiristi ja puristi. Iski siinä vähän epätoivo, että miten valtava mollukka minä oikeen oon kun ei koko hemmetin kaupasta löydy tarpeeksi isoja pöksyjä! Niissä toisissa housuissa oli kokoa 46 ainakin postimyynnissä ja ne on tosiaan ihan sopivat, jopa hiukka reilut. Huutonetistä minäkin olen mammavaatteita katsellut, mutta en uskalla huutaa mitään kun ei tiedä niitä kokoja ja sit harmittaa jos tulee huudettua ihan vääränkokoiset. Pitäisi päästä sovittamaan tai sit tilata postimyynnistä että voi palauttaa tarvittaessa. Täytyis varmaan tässä kevään aikana tehdä reissu jonnekin isompaan kaupunkiin missä olisi valinnanvaraa enemmän... Hah, mikä tahansa on enemmän kuin täällä missä ei ole kuin yksi vaatekauppa koko kylällä. Närästyksestä: minua tuo ah niin ihana vaiva kiusaa lähes päivittäin. Alkais vähän näyttää sille, että syy on ruisleipä. Nyt toista päivää ilman kyseistä herkkua ja närästyksestä ei tietoakaan. Harmi vaan jos se pitää pois jättää koska kuitenkin olisi tosi terveellistä evästä.
  7. Olisiko kellään tietoa löytyisikö "vastaavaa" suomalaisena?
  8. Minua kyllä yksi laihaakin laihempi äiti-immeinen yritti lohdutella tuon sokerirasituksen suhteen, että ei se vain ylipainosta riipu miten sen kanssa käy...että tulee se raskausajan diabetes laihoillekin joskus eikä kaikille pullukoille ollenkaan. Mutta ymmärrän tunteesi, kyllä muakin vähän hirvittää miten sen kanssa käy... Nyt ahistaa eniten äitiysvaatteet. Tai siis niiden olemattomuus. H&M:lta tilasin parit ihanat housut jotka on taivaalliset jalassa, ja toiveikkaana kävin sit sovittaan liikkeessä niiden farkkuja kun liikkeen lähelle kerrankin satuin. Ja mikä pettymys. Ei löytynyt sopivia millään, kaikki oli liian tiukkoja. Jäi siis farkut ostamatta ja nyt armoton pähkäily mistä löytää punkerolle sopivat mammafarkut???
  9. Nostellaas vähän tätä ketjua, kai täältä löytyy muitakin pullukoita odottajia... Mulla BMI 31. Ihan raskauden alussa vielä mennään, ja paino on laskenut kilon. Johtuu varmaan oksentelusta, mutta myös siitä että olen yrittänyt syödä terveellisemmin. Ja tuntuu, että pienempi annos riittää ihan hyvin, tulee niin helposti ähky olo. Vaikka sit tulee kyllä syötyä useamman kerran päivän aikana... Masun ympärysmitta kyllä on kasvanut, mutta valitettavasti se näyttää vielä ihan perus läskimahalta makkaroineen.
  10. Minä sain myös juuri tietää, että verikokeessa näkyi ne toksoplasmoosi vasta-aineet eli olen joskus sen sairastanut, joten ei tartte nyt onneksi kissoja vältellä. Meillä on kissoja jotka kulkee paljon ulkona koska maalla asutaan, niin niiden kanssahan se riski olisikin ollut suurempi kuin sisäkissojen.
  11. Minä ajattelen enkelin ennenkaikkea suojelusenkelinä, itselläni on kotona paljon enkeliaiheisia koristeita. Mutta kyllä sanan "enkelivauva" minäkin kuitenkin miellän kauniiksi nimitykseksi kuolleelle vauvalle. Mutta käytän usein "hän oli varsinainen enkeli tänään"-tyyppisiä lausahduksia esim. kiltisti olleista lapsista jne. Ehkä juuri siksi etten yhdistä enkeleitä ensimmäiseksi kuolemaan ja tuonpuoleiseen vaan ne ovat minulle erittäin positiivinen asia. Enkelin siipiä en ehken lapselle pukisi muutoin kuin joulukuvaelmassa, mutta en kyllä muutenkaan ole tuollaisen "rekvisiitan" ystävä pukeutumismielessä. Enkelikehyksiä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi muuten kuin kauniina kehyksinä joissa on tavallaan suojelusta symboloimassa ne enkelin kuvat joten siksi voisin sitten joskus sellaiset hankkia, jos meille lapsonen siunaantuu.
  12. Mun tuli tehtyä joitakin "elämäntapamuutoksia" jo muutamia kuukausia ennen kuin aloitettiin tjottailu/sittemmin ay. Elikkä vähensin kahvin juontia paljon ja aloin syömään säännöllisemmin (=monta pienempää ateriaa päivän aikana) ja terveellisemmin. Tjottailun alkaessa jätin lisäksi karkit melkein kokonaan pois ja muutenkin herkkuja tulee syötyä vähemmän ja vastaavasti hedelmiä ja kasviksia enemmän. Raskaudun sitten tai en, niin oma olo on paljon reippaampi ja parempi nykyään, ja painoa on pudonnut kevään jälkeen 6kg. (Jee! ) Lisäksi olen nyt joku aika sitten aloittanut multivitan päivittäin (sis. foolihapon!), ja sairastellessa/päänsärkyihin tms. pyrin käyttämään vain sellaisia lääkkeitä, mitä saisi raskaanaollessakin käyttää. Just in case... Myöskin liikuntaa olen koittanut lisätä, mutta vatsa/selkälihaksia en ole sen kummemmin treenaillut vaikka ne mun heikko kohta ovatkin...
  13. Pitkästä aikaa tässä ketjussa, oli jäänyt tuo huomaamatta. En ollut kuullutkaan aiemmin tällaisesta perinteestä, joka on kyllä mielestäni aika kaunis. Tässä tapauksessa vaan lasta ei kastettu eikä toisaalta muutenkaan voi tietää haluaako hän aikanaan rippikoulua käydä. Mutta voihan tuon saman, kauniin ajatuksen toki toteuttaa muutenkin.
  14. Minua ainakin kutsuvat kummiksi, vaikka kummityttöä ei kastettukaan kirkkoon kuuluvaksi. Enkä ole koskaan kuullut minäkään mitään muuta nimitystä. Niin, ja kyseisen pirpanan vanhemmat kuuluvat kirkkoon, mutta halusivat, että tytär saa sitten itse aikanaan päättää haluaako kirkkoon liittyä vaiko eikö. Minusta se oli ihan hyvä päätös, yhtä hyvä kuin sekin, että itse mahdolliset tulevat lapseni haluan kastettavan.
  15. Hei Hanku, itselläni ei ole mitenkään lääkärin diagnosoimaa syömishäiriötä koskaan ollut, mutta olen reilun kymmenen vuoden ajan enemmän ja vähemmän kipuillut syömisieni ja painoni kanssa. Osin ihan suotta, täysin vääränlaisen kehonkuvan ja ulkopuolisten ihanteiden paineesta, ja kouluajan kiusaamisen seurauksenakin varmaan osittain. Eli siis painoa ei aikanaan edes ollut liikaa, korkeintaan olin normaalin painoindeksin ylärajoilla, en vielä ylipainoinen. Mutta syöminen jäi minimiin, lenkkeilin ja jumppasin kuin hullu, ja seurauksena paino putosi sinne "normaalin" alarajan tuntumaan, mikä ei sinänsä ole liian vähän, mutta tapa jolla sen pudotin oli kaikkea muuta kuin terve. Ja olo sen mukainen. Hemoglobiini putosi, ja sairastelin paljon. Nykyään painan 30kg enemmän kuin silloin laihimmillani, ja nyt olen sinut itseni ja kroppani kanssa ja yritän tässä hiljalleen muuttaa elämäntapoja ja ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan, ja samalla pudottaa painoa ihan terveydellisistä syistä. Ja nyt näyttää ensimmäistä kertaa, että tämä tulisi onnistumaan, koska kyse ei ole mistään pikadietistä tai ulkopuolisten paineiden alla laihduttamisesta. Ja samaan aikaan lapsi olisi tervetullut, joten olen tässä mietiskellyt samantyylisiä asioita kuin sinäkin. Minä aion neuvolassa jutella asiasta sitten joskus kun ja jos raskaaksi tulen. Ja uskon kyllä, että sieltä tarvittaessa ohjataan ravitsemusterapeutin puheille, ainakin jos sitä itse pyytää. Hyvähän se vaan on, että odottava äiti haluaa elää terveellisesti, onhan se vauvankin kannalta aina parempi. Näin minä ainakin ajattelen ja uskon neuvolan tätienkin ajattelevan. Tsemppiä sinulle Hanku tämän asian kanssa, ja toivottavasti käyt jatkossa kertoilemassa miten neuvolassa suhtauduttiin!