Smultron

Aktiivijäsen
  • Content count

    552
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Smultron

  1. Koska olette huomanneet lapsillanne ensimmäisiä murrosiän tai esimurrosiän fyysisiä muutoksia? Onko niitä tullut ensin vähän ja jonkin ajan (kenties parin vuoden?) päästä enemmän vai ovatko ne lisääntyneet pikkuhiljaa alettuaan? Kehitys on varmasti ihan hirveän yksilöllistä ja siksi kiinnostaakin mahdollisimman monen oma kokemus omasta lapsesta lukemieni yleispätevien tekstien rinnalle.
  2. Mullakaan ei tosiaan käynyt mielessäkään, että näin aikaisin voisi ilmaantua ennen kuin alkoi ilmaantua! Tiedostin kyllä sen, että lapsi kasvaa hurjaa vauhtia (ollaan pitkää ja varhain kasvavaa sukua, ala-asteen loppupuolella on meidän suvussa tupattu jo olemaan 170-190 senttisiä, niin naiset kuin miehet), mutta en odotellut muita muutoksia kuin vasta kymmenen ikävuoden toisella puolen... No, nyt ei niitä sen enempää näytä toistaiseksi olevan tulossa ja psyykkisestihän vielä aika pieni ja halinkaipuinen tuo lapsonen on.
  3. Aika vähän taitaa koululaisten vanhempia täällä kirjoitella. Kiva kuulla JoHe teidän kokemuksista! Meillä siis esikoinen on nyt 7v10kk ja syksyn aikana alkoi hiki haista ja hiukset rasvoittua. Nyt on kehon muotokin alkanut vähän muuttua olkapäistä leveämmäksi, lapsimaisesta tasapaksusta kehosta. Pituutta lapsi on kasvanut jo ainakin kahden vuoden ajan yli 12cm vuodessa, on nyt yli 140cm pitkä. Mä olin ajatellut että näitä muutoksia alkaisi tulla paljon myöhemmin!
  4. Uusi ketju täyden tilalle. Mitä kymmenkuiselle, kävelemään opettelevalle laitetaan jalkaan kuraisena puistopäivänä? Kuivalla kelillä tytöllä on nahkatossut, mutta ne eivät oikein käy märällä säällä. Saappaat tuntuvat liian isoilta ja jäykiltä tuollaisen kävelyä vasta harjoittelevan jalkaan.
  5. Kaipaisin kaikkia mahdollisia vinkkejä todella itkuisen ja "raivoavan" vastasyntyneen rauhoitteluun. Mitä kikkakolmosia olette keksineet, mikä teillä on toiminut? Entä miten ystävä olisi voinut parhaiten auttaa kun itsellänne oli raskas alku rauhattomaan ja tyytymättömän vauvan kanssa? Kaikki ideat tervetulleita niin voin ehdotella niitä itse ystävälleni.
  6. Mulla oli sama juttu vuosi sitten kesällä. Pyysin epiduuraalia loppuavautumisen toivottomuuden tunteen iskiessä ja kätilö selvästi tahallaan vitkasteli. Hän sanoikin, että "laitan tämän ja tämän jutun nyt ensin valmiiksi ja sitten kutsun anestesialääkärin", aina oli uusi juttu valmiiksi laitettavana, ja "sillä anestesialääkärillä kestää tullakin sitten, että jos en soitakaan, jos laitettaisiin kohdunkaulanpuudute". Ajattelin tämän johtuvan siitä, että olin toivonut mahdollisimman vähän lääkkeellisiä kivunlievityksiä, siihen saakka kunnes sitten epätoivoissani tahdoin epiduraalin. Ärsytti sitä halutessani hirveästi, että kätilö vitkasteli tahallaan, mutta jälkeenpäin olin tyytyväinen koska pärjäsin lopulta ihan ok ilmankin ja synnytys ei kestänyt siinä vaiheessa enää pitkään. Mutta silti mielestäni kätilön pitäisi kunnioittaa synnyttäjän tahtoa! Varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa synnyttäjä ei edes alunperin halua kokeilla selvitä luomuna, kuten minä halusin, on vielä ikävämpää jos kätilö tekee ikään kuin päätöksen synnyttäjän puolesta.
  7. Meidän on tarkoitus saada yösyötöt loppumaan nyt kun vauva täytti yksi vuotta. Mietin kovasti, mikä olisi paras tapa tehdä lopetus, kun pikkuinen on tottunut syömään 4-5 kertaa yössä. Hänellä on ollut viimeisen puoli vuotta korvatulehduskierre ja siksi hän on halunnut ja saanut olla öisin rinnalla hyvin paljon, se on ollut ainoa tapa jolla olemme saaneet joten kuten nukuttua tämän puoli vuotta. Nyt kun vauva sai putket korviin ja kivut loppuivat, tarve olla koko ajan lohtutissillä on loppunut, mutta hän herää edelleen 4-5 kertaa yössä syömään (imetyksen jälkeen voin laittaa hänet takaisin omaan sänkyynsä). Haluaisin kovasti päästä yösyötöistä kokonaan eroon, mutta mietin onko liian raju veto olla antamatta maitoa koko yönä kun pienen maha on tottunut saamaan täytettä monta kertaa yössä, joten nälän tunne varmaankin tulee. Toisaalta, onko turhaa vähentää nyt imetyskertoja ja muutaman kuukauden päästä lopettaa kokonaan? Ja meneekö vauva ihan sekaisin jos pari kertaa yössä hänen itkuunsa ja huutoonsa vastataan yöllä maidolla, muilla kerroilla vain sylillä? Usein sanotaan, että on hyvä jos isä kantaa vauvaa yövieroituksen ajan koska äiti haisee maidolle, mutta tuntuu pahalta ajatellakin tätä, koska vauvalla on tällä hetkellä muutenkin äiti-vaihe ja kova tarve tarkistaa, että olen paikalla. Mitä ajatuksia ja neuvoja antaisitte tämän pohdinnan pohjalta?
  8. Vau, teilläpä vauva nukkuu nyt hyvin! Meillä ei isommatkaan lapset olleet nukkuneet nelivuotiaaksi mennessä kuin muutaman yön kokonaan putkeen. Mulla oli yöimetyksen lopetuksen jälkeen joitakin päiviä rinnat aamuisin ikävän pinkeät ja viikon verran yöpaita litimärkä aamuisin. Sitten tasoittui. Päivisin riittää silti hyvin maito, keho tuntuu osaavan mitoittaa tuoton vuorokauden ajan mukaan hyvin. Tosin meidän taapero syö jo viisi kiinteää ateriaa päivässä joten maito ei ole niin suuressa ruoka-roolissa vaikka imetänkin vielä viisikin kertaa päivässä. Eikös teillä olekin pienempi vauva Catherine? Toivottavasti pian kuitenkin helpottaa!
  9. No niin, nyt on kaksi yötä mennyt ilman yötissiä ja.....täytyy ihan kuiskata, etten vain jinxaa tätä....yöt on menneet aika hyvin! Molempina öinä kolme herätystä, ensimmäisenä yönä eka herätys aika pitkä ja itkuinen, mutta muuten pikkuinen on aika nopeasti rauhoittunut isin syliin tai omaan sänkyynsä. En usko tätä! Viimeiset puoli vuotta yötissillä VÄHINTÄÄN kahden tunnin välein, odotin tästä tulevan kauhean sodan. Olen ihan puulla päähän lyöty, että nytkö voin alkaa oikeasti nukkumaan öisin.
  10. Haluaisin kuulla kokemuksia kestovaipoista, jotka sopivat hoikalle, pienireisiselle vauvalle. Meillä on useimpien vaippojen kanssa ongelmana liian löysät jalansuut (vauva/taapero nyt 80cm ja 9kg). Olen erityisesti kiinnostunut aio-vaipoista. Ajattelin hankkia bitti tutto aio:ja, onko jollakulla kokemusta näistä? Laitoin otsikoksi kestovaipat yleisesti niin ketjussa voi jutella kaikenlaista kestovaipoista.
  11. Oho, mä en ole tajunnutkaa, että niissä on säädettävät reisiosat! Meillä on yksi käytettynä saatu Fuzzi, mutta siinä ei ole niin ei ole tullut mieleenkään, että uusimmissa/eri malleissa voisi olla. Tuota petiteäkään en ole tajunnut, olen vaan ihmetellyt kun joissakin käytettyjen vaippojen ilmoitukissa lukee L(petite), että eikai se L voi mikään pieni koko olla. Mutta onneksi vaukkarit valistaa! Päädyin sitten kuitenkin Bitti Tutto AIO-vaippoihin, koska joku myi niitä netissä ison satsin aika halvalla ja pienen surffailun perusteella ihmisillä tuntui olevan niistä hyvää sanottavaa. Katsotaan, miltä tuntuvat käytössä kunhan saapuvat! Laurelin vaippoja ostin myös käytettynä netistä kaksi ja niihin ainakin mahtuisi reiden kohdalle kaksi meidän taaperon reittä.
  12. Kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä! Pitää vielä hiukan odottaa yöimetyksen lopettamista kun tässä on just tällä hetkellä monia päiviä jolloin pitää olla skarppina, sitä ei varmaan ole jos on valvonut koko yön... Mutta tulen raportoimaan, kuinka kävi sitten kun päästään asiaan käsiksi.
  13. Kiitos Maximus ajatuksista! Tämä oli oikeastaan just sellainen vastaus, jota halusin, koska vahvisti sitä, mitä itsekin olin ajatellut. Vaikka tuntuukin jotenkin "julmalta" niin on varmaan hyvä tapa, tosiaan mitään hellää tapaa ei taida olla... Kiitos samoin onnitteluista! Niinpä, totta, taaperoitahan nämä jo ovat, huh!
  14. Onko teilläkin siis hoikka vauva?
  15. Minulla parhaimmin alas raskauspahoinvoinnin aikana on menneet hapankorppu, jäätelö ja jääkylmät juomat, vesi jääpaloina jos ei ole muuten mennyt alas. Toivottavasti sinulla pian helpottaa!
  16. Vaikka mäkin olen aika skeptinen Freudin jutuista, niin kyllä tuollainen oidipaali-vaihe tuntuu aika monilla olevan.... Mä olen muutamalla lapsella aika klassisen sellaisen nähnyt ja on kestänyt ehkä muutamasta kuukaudesta vuoteen. Käsitän, että tuo linkin 3-6 vuotta tarkoittaa, että sillä välillä käydään tämä vaihe läpi, ei siis sitä, että se kestäisi koko tuon välin.
  17. Kiitos kaikista vinkeistä ja kokemuksista! Kaikki vinkit olinkin joskus kuullut, mutta hyvä, että ne on listattu ylös ja palautettu mieleen. Airua, mä arvasinkin, että sulta voisi tulla hyviä neuvoja. Pöllö, kantoliinaakin oli/on jo kokeiltu, toimii vaihtelevalla menestyksellä. Maximus, kiitos tsempeistä! Mäkin pidän Catherinen ja Ida-Marin mainitsemia ruuan viemistä ja muuta apua itsestään selvänä kun mennään pienen vauvan perheeseen. Tosin näissäkin asioissa täytyy miettiä tai kuulostella perheen tuntemuksia tarkasti, esimerkiksi osa ystävistäni on sellaisia joille tiedän olevan hyvin kiusallisen tuntuista jos vierailulla tiskaisin. Toisille se taas olisi mahtavaa. Tuosta vauvan "nappaamisesta" tuli myös mieleen, että minä en esimerkiksi itse olisi missään nimessä halunnut sellaista. Olen ollut hyvin kiinni kaikissa vauvoissani ja hyvin ahdistunut joutuessani heistä eroon. Suutuin ja loukkaannuin kun äitini esikoisen aikaan meinasi tuolla lailla, että he voisivatkin vauvan kanssa lähteä tästä kahdestaan vaunuilemaan. Tuntosarvet herkkinä täytyy siis olla. Bohemian, kiitos kokemuksen kertomisesta, näitä on kiva kuulla niin osaa ehkä jotenkin asettua toisen kenkiin. Täytyy siis mun muistaa sitkeästi ainakin tarjota apua. Vässykkä, voimia teillekin!
  18. Meillä on ollut kahden ensimmäisen lapsen kanssa samanlaiset iltarutiinit kuin teillä nyt, silloin kun he olivat parivuotiaita. Meillä on lapsilla tullut aina välillä sellaisia vaiheita jolloin lapsi herää yöllä, joskus itkemään, joskus muuten vaan. Rohkenisin epäillä, että teilläkin on vain joku vaihe joka on ohimenevää eikä niinkään nukutustavassa ole mitään huonoa. Me ollaan öisin istuttu lasten vieressä siihen asti, että he ovat nukahtaneet uudestaan, olen ajatellut että se tuo turvallisuuden tunnetta loppuyöhön, ja on tosiaan tuntunut liian ahdistavalta jättää lasta yksin itkemään. Nykyään nukutaan koko perhe samassa huoneessa kun pari vuotta sitten tajuttiin, että kun kaikki meidän perheessä tykkää enemmän nukkua lähekkäin niin miksi laittaa lapsia yksin omiin huoneisiin.
  19. En tykkää yhtään, 4. Aija?
  20. Voi pieni vitaproon hankkija. :/ Minkä ikäinen esikoisesi on, ymmärtäisikö hän jo jos selittäisi väsymyksen ja kiukkuisuuden johtuvan vaikka kehon kivuista ja huonosta olosta joka välillä tulee tms.? Niin että saisi oikein selkeästi kerrottua, ettei kärttyisyys johdu lapsista vaan vain purkautuu heihin. Mä ymmärrän niin hyvin tuon tunteen, että miksi hankin lapsia jos en kerran nauti tästä, se on kamala tunne ja on inhottavaa kun sen tulolle ei voi mitään. Ymmärrän hyvin, että pelottaa taas uudet pms-oireet. Terveyskirjaston sivuilla (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00163) on mainittu B6-vitamiinin auttavan joillekin vakavissa pms-vaivoissa, sitä olisi varmaan helppo kokeilla kotona. Ilmeisesti myös hormoni- ja depressiolääkkeitä voidaan tarvittaessa kokeilla jos oireet on jatkuvasti tosi hankalat. Joidenkin artikkelien mukaan, joita olen vuosien saatossa lykenut, pms on itse asiassa oireyhtymä joka on aika harvalla ja jonka oireet ovat vahvat, eikä tarkoita yleisesti kuukautisia edeltävää hankalaa ja herkkää oloa joka vaivaa tosi monia, vaikka niihinkin pms-nimitystä arkikielessä käytetään. Tosin joskus olen nähnyt puhuttavan erikseen pms:stä ja pmmd:stä, esim. täällä https://womensmentalhealth.org/specialty-clinics/pms-and-pmdd/ . Tästä olen löytänyt myös vinkkejä http://www.pms.org.uk/support/suptreatmentguidelines, jos englanti taipuu.
  21. Et ole yksin. Mulla on itse asiassa pms-oireet lieventyneet lasten saannin jälkeen, mutta alunperin olivat aika hurjat. Muutaman päivän masennus joka kerta, oikein kunnon masennus, sellainen että kaikki tuntuu olevan pilalla, tunnelin päässä ei näy valoa ja elämän jatkamiselle ei tunnu olevan syytä. Vaikka oikeasti kaikki on tosi hyvin ja tosiaan kuukautisten alkamisen jälkeen mieli oli taas normaali iloinen. Tuo pms-masennustila oli aina pelottava, mutta onneksi tiesi, että muutamassa päivässä helpottaa. Alavatsa on myös ollut aina kipeä, turvotusta paljon koko kehossa, jalat särkee niin että on vaikea nukkua, niveliä kolottaa, kaikin puolin mahdollisimman surkea olo siis. Kuukautisten ensimmäisinä päivinä vielä kohtu on supistellut tosi tuskallisesti, olen saanut kodeiini-lääkitystä selvitäkseni, mutta vuodepotilaana olen ollut aina kuukautisten pari ekaa päivää. Nyt lasten saamisen jälkeen pms-masennus on onneksi lievempi, enää ei ihan tunnu siltä ettei elämälle ole mitään syytä. Ja kivutkin on lievemmät vaikka kyllä edelleen aika inhottavat. Sen sijaan toisen raskauden jälkeisissä hormonimuutoksissa puhkesi hormonaalinen migreeni, eli viikkoa ennen kuukautisia saan aina migreenin joka ei ole kyllä ihan hirveän kova, mutta aura on niin voimakas että olen huonon näkökyvyn vuoksi poissa pelistä. Mä olenkin muutaman päivän ennen kuukautisia & niiden alussa vähän niinkuin sairaslomalla, silloin puoliso hoitaa mahdollisimman paljon lapsia (töissä käy siis kyllä silloinkin) ja mä saan muhia peiton alla lämpöpussin kanssa omassa rauhassa. Ja lapsille selitän aina, että olen kipeä ja siksi myös surullisen oloinen ja tavallista herkempi, että se menee kohta ohi, mutta tarvitsen omaa rauhaa parannellessa oloani. Puolisokin tietää olla vähän varovaisempi sanomisissaan tuona aikana, ja lohduttaa aina, että tämä on nyt taas vaan pms, kohta maailma näyttää taas valoisalta. Se on mulle tärkeää masennuksen hetkellä, että toinen muistuttaa tuosta. Eikä ota itseensä jos suutun tai loukkaannun pienistä. Tsemppiä pms-kärvistelyyn, se ei kyllä ole kivaa!
  22. Aikuisella 7, lapsella 4. Hessu?
  23. Ennatiina, onpa kurjaa jos on peräti kolme huonoa kokemusta! Toivottavasti tämä kerta on senkin edestä sitten mukava!
  24. Kävin synnärillä juuri tutustumassa doula-koulutuksen merkeissä, mitä juoruja kaipaisit? Kuulemma siellä on aika täyttä nyt kun Salon synnytyksen ovat kaikki siirtyneet Turkuun. Synnytyssaleja tosin on lisätty, olisiko niitä ollut nyt 20. Perhehuoneen saaminen osastolta on tosi vaikeaa ruuhkan takia. Mutta hyväntuulisia kätilöitä synnärillä jokatapauksessa hyöri kun kävimme. Mulle oli uutta se, että sairaalalla on omat TENS:it jotka saa halutessaan käyttöön. Pyöreän jumppapallon lisäksi oli maapähkinä-palloja (https://www.scienceandsensibility.org/peanut-balls-for-labor/). Mitäs muuta.... Se oli mulle myös uutta, että jos haluaa jälkikäteen jutella kätilönsä kanssa, synnärille voi soittaa ja jättää soittopyynnön niin kätilö soittaa takaisin. Olivat siellä sitä mieltä, että ehdottomasti pitää jutella jälkikäteen jos jokin jää mietityttämään synnytyksen kulussa.
  25. Mulla alkoi supistukset esikoisen aikaan jo 8. viikolla. Olivat juuri tuommoisia pitkiä puristuksia jotka lähtivät lepäämällä. Niitä jatkui päivittäin runsaasti läpi raskauden, mutta vauva syntyi silti vasta päivää ennen laskettua aikaa.