Vipunen

Meillä tutti on lyhentynyt pikkuhiljaa. Eli leikannut pienen palan kerrallaan tutista pois. Kun tutti on lyhentynyt niin ettei siitä ole enää tutiksi niin itsellään jäänyt pois. Meillä kuopus oli aika tuttimaakari ja päivätutin jätin kuitenkin pois ilman sen kummpia ja tuon unitutin kanssa sitten tuo lyhennys. Mutta tästä ei tietty oo apua jos tutti on jo heitetty pois, eikä sitä voi enää takasin ottaa. Auttaisko jos se orava toisi jonkun ihanan unipehmon tai kivan lelun vastineeksi siitä kun rikkoi tutin ?

Meillä esikosen ollessa noin 1 v 10kk kesällä päätettiin kokeilla olla ilman vaippaa, pelkillä pikkuhousuilla mutta itkuhan hänellä tuli kun pissa valui reittä myöten. Joten se kokeilu jäi siskseen. Kotona sitten kyllä kävi silloin tällöin potalla, kun kysyi tarvisko käydä potalla. Poitsun ollessa 2,5 vuotias päätin vaan yks aamu että nyt ei laitetakkaan vaippaa ja parit pissat tuli housuun kunnes hoksas että potalle pitää mennä. Tosi äkkiä siis oppi kun aika oli oikea. Päivakuivaksi opittuaan yövaippakin alkoi olla kuiva. Yövaipan kuitenkin uskalsin jättää pois vasta pojan ollessa 3 vuotias ( olis voinu jo ennemminkin). Yhden kerran tuli puolivahinko, houssun ehti varmaan tulla kaksi lusikallista kun heräsi "-voi ei" ja paineli vessaan. Kuopuksen kanssa ei olla vielä pottailtu, ajattelin kesällä kokeilla samaa kuin esikoisen kanssa katsotaan mitä siitä tulee. Kuopus kyllä käy välillä potalla istumassa mutta ilman saalista. Mun mielestä pottailua ei kannata aloittaa jos lapsi ei oo siihen valmis, pakottamisesta seuraa yleensä vaan paha mieli ja pottailu into laantuu. Kyllä sen huomaa kun lapsi on siihen hommaan valmis. Toiset oppii ennemmin ja toiset myöhemmin. Älkää ottako turhaa stressiä

Me ollaan suunniteltu mennä kesälomareissulle naantaliin ja tietysti sitten käydä muumimaailmassa. Mutta jottei reissu olisi pelkkä muumimaailmassa käynti niin olisi kiva tietää muitakin kohteita tuolla naantali-turku seudulla. Ja tiedän että netistä löytyy jotain, mutta haluasinkin teidän kokemuksia missä kannattaa lapsiperheen majoittua, syödä ja muuten tutustua johonkin kohteeseen. Budjetti on tietysti rajallinen kun itse kotiäitinä olen ja suht kaukaa tullaan (näillä bensan hinnoilla... )

Molemmat käynnistettiin. Esikoisen synnytys kesti 11h ja 15 min ja kuopuksen synnytys 1h ja 38 min. Kokoeroa näillä oli 1,5 kg joten siinä kai syy miksi niin erinlaiset synnytykset. Ikäeroa 1v 9 kk, sitähän sanotaan että jos lyhyt väli synnytyksillä niin toinen synnytys nopeampi.

Meilllä esikoisen yritys kesti melkein neljä vuotta ja niiihin vuosiin mahtuu paljon kateutta ja katkeruutta. Yhden keskenmenonkin koin ennen kuin esikoinen ilmoitti tulostaan. Eräs ystäväni alkoi odottaa esikoistaan samoihin aikoihin kun minäkin olin muka onnellisesti raskaana ja kuvittelin että kävipäs mukavasti kun on sitten odotustukea. Mutta kuinka ollakkaan minun raskaus jota oli silloin ehditty jo toivoa melkein kolme vuotta menikin kesken ja ystäväni raskaus jatkui onnellisesti. Tuskaa ei yhtään helpottanut se kun tämä ystäväni raskaus oli vahinko. Jos olen aivan rehellinen niin toivoin että kävisipä sillekin köpelösti. Näin jälkeen päin aivan itseä hirvittää mitä ihminen voi katkeruuksissaan toivoa toiselle. Ennen kun näki pallomahoja jokapuolella ( ja silloin niitä tuntuikin piisaavan..) ajatteli aina että miksi tuokin saa ja me ei. Ja nykyään sitten miettii että kuinkahan kauan tuokin on joutunut onneaan odottamaan. Tai jos joillakin kakkonen ei ole samalla aikataululla tulossa kuin oli itsellä oli niin varmasti heillä on jotain ongelmia raskautumisessa. Kuitenkaan en väitä että tuo lapsettomuuden aiheuttama arpi koskaan katoaisi vaan aina sen tuskan muistaa. Tässä on yksi runo jonka olen silloin lapsettomuuden aikana jostain talteen kirjoittanut. "Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat, että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua, antaa myöskin iloa. Kun olet murheellinen, katsele taaskin sydämeesi ja huomaat, että tosiaankin itket sitä, mikä on tuottanut sinulle iloa." Kovasti jaksuja toivon teille kaikille tämän asian kanssa painiskeleville

Samoin täällä Huomenna olis taas käynti puheterapeutilla. Mua ihmetyttää tässä puheterapiassa myös se, että meitä juoksutetaan sielä parin viikon välein (ei sillä ettenkö mielellään sinne menisi) kun muut jotka ovat puheterapiassa käyneet niin harvakseltaan tapaamisia ollut, jopa puolen vuoden välein. Kun ei tuo meidän poitsu nyt ihan niin toivoton tapaus luulisi olevan...

Meillä päin tuo raja puheterapiaan lähettämisessä on 2,5 vuotta. Tuntuu kyllä oudolta että kaksi vuotiaan pitäisi puhua jo täysin sujuvasti. Vaikka parempi tietysti että seurataan hyvin jos tarvetta puheterapiaan tulee. MissPyjama: Mä olisin voinut kirjoittaa saman, että pojan puhumattomuuden huomaa vasta silloin kun muita ikätovereita höpöttää vieressä. Ja tuo on kans totta että jos ei puhu niin ei muka sitten ymmärtäisikään mitään Meillä kans osataan hyvin matkia junaa, autoa, lintua ja karhua Välillä harmittaa että kuinka paljon "lasten suusta" jutuista jää paitsi kun toinen ei mitään puhu.

Hei nadda !! Ekalla käynnillä sain mennä mukaan, mutta jo puolessa välissä terapeutti laittoi mut ulkopuolelle odottamaan. Ekalla kerralla sain myös muutaman monisteen joissa oli lähinnä tyyliin " arkiset tilanteet ja leikkiminen edistävät lapsesi puhetta" Siis niissä ei ollut mitään uutta. Puolella lauseella mainitsi jotain tukiviittomista, mutta ei kuitenkaan antanut minkäänlaista ohjetta niistä.

Hei !! Meillä on syksyllä kolme vuotta täyttävä poika joka ei juurikaan vielä puhu. Noin 30 sanaa tulee. Isi, pappa, koira, kissa jne perussanoja. Puheterapiassa aloitettiin maaliskuussa -08 ja edistystä ei juurikaan ole tapahtunut. Meillä ei ole todettu mitään varsinaista vikaa (dysfasiaa tms.), poika vaan ei puhu. Mua kiinnostaisikin nyt muiden puhumattomien kolmivuotiaiden edistyminen puheterapiassa. Kuinka nopeasti puhe sitten loppu viimein lähti tulemaan ? Mistä asioista oli eniten apua puheen alkamiseen (tukiviittomat jne.) ? Mitä puheterapiassanne tehdään ? Mun osalta pojan puheterapia on mennyt ohi kun mä joudun aina odottaa ulkopuolella, pitäis kai ensi kerralla tukkia huoneeseen vaan mukaan. En sitten oikein tiedä minkälaisia harjoituksia kotona voisi tehdä. Kirjoja meillä luetaan ja yhdessä leikitään paljon.

Reilun kahden vuoden yrityksen jälkeen tulin clomien avulla raskaaksi, joka sitten päättyi keskenmenoon (tuulimuna). Uusi raskaus alkoi tasan vuoden päästä, mikä oli mielestäni aika nopeasti kun se alkoi vielä ihan luomusti.

Mulla on kaksi poikaa. Esikoisen sykkeet oli aina 155-160 ja kuopuksen 135-140. Joten meidän kohdalla ei sykkeet kertoneet mitään sukupuolesta, luonteesta ehkä. Esikoinen on mahdottoman vilkas (oli jo mahassa) kun taas kuopus on sellainen taivaanrannan maalari...

Esikoinen oli jo tosi pienestä asti kiinnostunut telkkarista. Mumma taisi kuitenkin liiotella kun osti 5 kk ikäiselle teletappivideon (poitsuhan pelkäsi sitä). Teletappivideo oli hyvä ehkä noin vuoden päästä tuosta. Nykyään 2v 9kk poitsu katsoo aamulla pikkukakkosen telkkarista ja joskus illlalla. Muihin lemppareihin kuuluu tomi traktori, puuha-pete ja pate postimies. Välillä ehkä liiankin innokas tv:n töllöttäjä... Kuopus (pian 1 v) taas ei juurikaan ole kiinnostuut tv:stä ja pikkukakkosen ja sydämen asialla tunnusmusiikin kuullessaan saattaa päänsä tv:tä kohti kääntää ja musan loppuessa kiinnostus lakkaa.

Meillä vaihdettiin tuttipulloon ensin isoreikäinen vellitutti ja maitoa juotiin vain pöydän ääressä muun syömisen yhteydessä. Nokkamukina oli ihan tavallinen muki, eikä poika oiken osannut taikamukista edes juoda( siitä pitää imeä niin lujaa että saa jotain irti). Ja siirtyminen nokkamukiin taisi olla tuossa 1v 4-5 kk ikäisenä. Nokkamuki kausi oli äkkiä ohi kun oppi juomaan mukista.

Esikoinen pissasi pottaan muutaman kerran vuoden ikäisenä, jos hänet siihen heti unien jälkeen istumaan laittoi. Itse kun ei osannut hätäänsä sanoa niin muuten kuin potalle laittamalla ei siihen mennyt. Sitten tuli vaihe jolloin ei halunnut mennä potalle, huuti naama punaisena kun ehdottikin potalle menoa. Nyt reilu 2v 9 kk on päiväkuiva ja harvoin yönkään jälkeen on vaippa ollut märkä. Pottahommat alkoi reilu kuukausi sitten kun yksi aamu totesin että nyt laitetaankin vain pikkuhousut jalkaan. Muutama vahinko tuli mutta tosi äkkiä kuitenkin asian oppi. Toki vieläkin saattaa jokus tulla vahinko, varsinkin jos kavereita kylässä niin ei muista hätää. Mutta meille tämä ikä oli hyvä aloittaa kun osaa jo itsekkin kertoa hätänsä ja osaa itsekseen mennä potalle. Jos lapsi huutaa potalla kannattaa odotella hetki ennenkuin uudestaan koittaa eteei vaan tuu kammoa koko pottatouhusta

Meillä esikoinen siirtyi lasten sänkyyn 1 ½ vuotiaana. Kuopus syntyi esikoisen ollessa 1 v 9kk ja hyvin ehti tottua uuteen sänkyynsä. Myös siksi esikoinen muutti omaan sänkyyn hyvissä ajoin ennen pikkuvelin syntymistä, ettei olisi tuntenut pikkuvelin vievän hänen paikkansa.