Marsula

Meille olisi tämän uskomuksen mukaan tulossa toinen tyttö! Viikon päästä selviää oikeasti sukupuoli kun tulee sikiötutkimuksen tulokset!

Ei tullut ainakaan ensimmäisessä raskaudessa olleenkaan, ei rintoihinkaan. Rasvailin silloin vatsaa ja rintoja n.3.kk asti Cliniquen 'huile tonic'lla n.40E/prk. Kolme purkkia meni koko raskauteen, joten tuntui tyyriiltä. Nyt sen valmistus on loppu ja ajattelin vähän säästää ja hoidella homman perinteisellä Tummelilla! Hyvin imeytyy ja sopii koko vartalolle

Esikoinen sai alkunsa kolmennalla kierrolla ja toinen puhtaasta ekasta tjottailusta/hurjastelusta (ilman mitään ehkäisyä). Ikäeroa emme koskaan kerenneet miettimään. Mies pitkään ollut yhden lapsen kannalla mutta jossain vaiheessa sain hänet sitten 'väsytettyä' Iloisia ja onnellisia ollaan että näinkin helposti on tultu raskaaksi. Nyt jos vaan kaikki menee hyvin, ikäeroa tulee 2,5, vuotta mikä tuntuu ihan hyvältä.

Onko kenelläkään kokemusta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta raskausaikana että sopivatko yhteen kuinka hyvin? Itse olen 'karpannut' 3-4- kuukautta ja olen ollut tyytyväinen ruokavaliomuutokseen. Jos vaikka olisin vielä joskus raskaana niin ihan mielenkiinnosta kyselen

ainii..edellisestä jäi se pointti vielä: että mielestäni oli ainakin tosi hyvä juttu että siitä kivusta niin paljon puhuttiin synnytysvalmennuksessa. Käytiin läpi mahdollisimman hyvin eritavat mitä on ja osaa sai jopa kokeilla, esim.aquarakkuiloita ja ilokaasua. Se että tiesi kivunlievitystavoista auttoi itselläni ainakin pelkoon joka liittyi nimenomaan kipuun.

Niinpä, jokainen kokee synnytyksen niin omalla tavallaan ettei sitä voi oikein toisten kokemuksia käydä kiistämään. Itse koin kivut aivan mahdottoman kovina, arvoasteikolla 10. Sain synnyksen aikana 5 krtaa epiduraalin ja enempää ei kuulema olisi ollut mahdollista antaa. Ennen kuin sain lievitystä, tärisin ja kouristelin kuin horkassa jokaisen supistuksen välillä enkä pystynyt rentouttamaan yhtään itseäni. Vaikutus kesti jokaisella kerralla tasan kaksi tuntia ja kivut palasivat aina täysin sietämättöminä. En olisi todellakaan voinut kuvitella selviäväni hengissä ilman epiduraalia. Voimat olisivat varmasti loppuneet muutamassa tunnissa ja uskon että sektio olisi ollut tarpeen jotta lapsi saadaan ulos. Kuvittelin aina ennen synnytystä että minulla olisi erityisen korkea kipukynnys mutta sepä ei pitänytkään paikkaansa. Nostan hattua jokaiselle synnytyksen läpikäyneelle, käyttipä kivunlievitystä tai ei. Pääasiahan on että äiti ja lapsi selviävät tästä koettelemuksesta mahdollisimman turvallisesti. Vaikka synnytyksestä on jo kohta kaksi vuotta, muistan vielä sen hirvittävän kivun ja tuskan. Vauvakuume on kuitenkin taas iskenyt eikä pelko kivusta estä toteuttamasta haavetta vaikka siellä synnytyssalissa miehelle manasin ettei enää koskaan..

Kyllä varmasti lapsi lämpimänä pysyy ilman koppaakin, kunhan vain on makuupussi ja muita lämmikkeitä. Mielestäni se ei niinkään mikään 'eriste' ole. Itse koin kopan kyllä hyväksi lasta liikuteltaessa esim. kotoota vaunuun ja takaisin ja kylään mennessä. Jos vaavi nukkui, niin kätevästi sai koko kopan nostettua sisään eikä tarvinnut lasta alkaa nostelemaan syliin ja herättelemään, herkkä heräämään kun oli. Koppa oli meillä käytössä noin 4-5kk, joten ei mielestäni mikään turha hankinta.

Toi oli hyvä Buahhahh!

Käytiin taaperon ja miehen (!) kanssa tänään katsomassa ''Mamma Mia''. Oli mainio ja hyväntuulinen leffa!! Ainoa harmitus oli, kun ei tiedetty että nykyään siellä varataan paikat, eikä keretty etupenkkiin kovin vilkkaan ja liikkuvaisen typykän kanssa. Hyvin kuitenkin meni: tyttö nukkui sylissä yli puolen välin eli kärryillä pysyttiin mainiosti juonen käänteissä . Suosittelen varaamaan siis paikat ajoissa, jos haluat suosittuun etupenkkiin, missä liikumatilaa lapselle!

Varsinainen raskaus ei ärsyttänyt mitenkään..tai no ehkä lopussa sellainen lyllerrys ja väsymys. Mutta muiden ihmisten suhtautuminen ärsytti kyllä eniten, että puolitutuilla ja tuntemattomillakin oli muka oikeus kommentoida ulkonäkäni ja muotojani. Tuntuu että ajatellaan, että odottava äiti on kaikkien omaisuutta: saa kähmiä vatsaa ja arvostella kaikin puolin!

-Olo oli mitä parhain! Ei ollut minkäänlaista pahoinvointia -Onnentunne oli ihanaa, minusta oli tulossa ÄITI -Tunsin itseni kauniiksi ja naisellisiksi -Pää- ja niskakivut hellittivät raskausaikana kokonaan -Mies muuttui hoivaavaksi nallekarhuksi -Raskaus meni vain niin hyvin, kuin kirjan mukaan -Täydellinen lopputulos: terve lilliputti syntyi

Mun mielestä ei todellakaan ole tarvetta loukkaantua, jos ei tule valituksi kummiksi. Vanhemmat haluavat itse päättää, kenelle antavat kummin 'velvollisuudet ja oikeudet' hoidettavaksi, kenet katsovat sopivaksi tehtävään. Lapsellista suuttua tuommoisesta!! Toki jokaisen oma asia, miten asian ottaa ja itsekseen loukkantuu, muttei sitä lapsen vanhemmille tarvitse ainakaan osoittaa! Mutta niinkuin sanoit 'Tuikku', voihan sitä todellakin silti olla läheinen ja esimerkillinen aikuinen lapselle, ilman kummin titteliäkään.

Olisinpa minäkin tehnyt enemmän itse!! Meillä pirpana syönyt paljon kaupan purkeista, ja nyt kun opetamme häntä 'normaaliruokaan', niin eipä maistu millään! Koostumus ja maku täysin erilaisia. Jokaiseen kotitekoiseen annokseen ltällä hetkellä lisättävä valmisruokaa, jotta saamme edes lusikan suuhun... Jos olisin tiennyt millainen show tästä kotiruokaan opettelusta tulee, olisin kyllä mieluummin itse tehnyt alusta asti kaiken.

Itse antaisin tuon ikäisille esim. kirjoja: Harry Potter tai muita vastaavia suosittuja teoksia tai lahjakortti kirjakauppaan, jos ei tiedä makua. Kirjalahja on pysyvä ja itselläni niistä ainakin on ollut iloa pidemmäksi aikaa. Tosin kaikki eivät varmasti osaa arvostaa...

Voiko/saako kummiksi valitsemisen jättämisestä suuttua tai loukkaantua???