Dominicana

Aloitin nyt ihan uuden ketjun kun noissa muissa uniketjuissa keskitytään lähinnä yöuniin... Meillä on päiväunien kanssa ongelma kun poika ei juurikaan nuku päivällä. Tänäänkin poika heräsi aamulla kahdeksan hujakoilla, nukkui noin puoli tuntia 10.30-11 oli hereillä noin kello 14 asti, nukkui taas noin puoli tuntia ja edelleenkään ei ole unesta tietoa. Todennäköisesti torkahtaa taas hetkeksi kun kohta syödään ja ei sitten nukukaan ennen yöunia ja yöunille mennään yleensä siinä yhdeksän aikaan illalla. Toisin sanoen meidän pojan päiväunet kaikenkaikkiaan on vain noin puolitoista tuntia päivässä eli ihan liian vähän... Nyt olisi siis hyvät neuvot kalliit. Miten saada poika päikkäreille? Tai millä pidentää noita unia? Ja eroa ei siis ole nukutanko sisällä vai ulkona, lopputulos on sama. Yöunien kanssa ei sen sijaan ole ongelmia. Poika nukahtaa usein itsekseen pinnasänkyyn, eka unipätkä on noin 4-5 tuntia ja sen jälkeen parin kolmen tunnin välein herää syömään, mutta nukahtaa aina samantien syötyään, kunnes kahdeksan aikaan herää ihan kokonaan.

Tässä ketjussa voi kysellä suosituksia lastenlääkäreistä eri paikkakunnilta ja alueilta Ehkä himpun verran hölmö kysymys, mutta kysympä kuitenkin . Ollaan viemässä meidän poikaa yksityiselle puolelle lääkäriin ja kun en ole ennen yksityisen puolen lääkäri palveluja käyttänyt niin millä perusteella kannattaisi valita tai mihin kiinnittää huomiota kun valitsen minne mennä? Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla kun noita lääkäriasemia on aika monta... Onko joku toista parempi?

En usko että meidän perhe on ainoa laatuaan Olkoonkin että aihe on varsin samanlainen kuin tuolla yleisellä perhe-elämää puolella oleva ketju... Eli olisi kiva tietää minkälaisia kulttuurisekoituksia löytyy ja onko monikulttuurisuus aiheuttanut paljon näkemyseroja vauva-asioissa. Olisi myös kiva kuulla missäpäin Suomea asustelette.

Eli siis valaiskaapa vähän mitä eroa noissa materiaaleissa on? Onko jommat kummat tutit selkeästi parempia?

Kiitos kaikille kehuista ylpeä äiti röyhistää rintaa ja iloitsee taas kerran että poika sai isänsä silmät Meilläkin ollaan jännätty että minkäväriset silmistä loppujen lopuksi tulee kun syntyessään pojalla oli sini-vihreät silmät eikä olisi ollut ihan kauhean suuri yllätys jos silmät olisi jääneetkin vihreäksi, omat silmäni kun ovat ei-minkään väriset/vihreät ja mieheni isällä on myös kirkkaan vihreät silmät tummasta ihosta huolimatta. (Onneksi) nyt näyttää kuitenkin siltä että ruskeat noista poitsun silmistä tulee. Se on jännä juttu miten etnisesti eri taustaisten lapset voi olla keskenään todella eri näköiset. Mielenkiintoista on nähdä miltä (joskus tulevaisuudessa) seuraava lapsi näyttää. Mieheni juuret kun on jo valmiiksi aika moista sekoitusta kun löytyy niin espanjalaista ja intiaaniverta sekä vähän myös arabi- ja afrikkalaista taustaa... Ja tosiaan tervetuloa vaan seurailemaan juttuja Dante! Tämä foorumin seurailu käy vähän niin kuin perhevalmennuksesta.

Heipä hei ja oikein hauskaa alkanutta (ja jo aika pitkälle ehtinyttä) vuotta. Ihan tuhottoman pitkä aika on mennyt että olisin ehtinyt tänne vilkaisemaan, meidän vauvelista on tullut varsin hyperaktiivinen ja aina löytyy jotain tekemistä tai sitten vaan yksinkertaisesti mun mieheni on valloittanut koneen... Olipas inhottava lukea noista ikävistä kommenteista Kyllähän niihin on itsekin törmännyt, vaikka onneksi ei kovin usein. "Räikein" ja näin jälkikäteen hauskin tapaus sattui erään kaupan sisääntulon kohdalla jossa vanhempi rouvashenkilö sahasi edes takaisin sisäänkäynnin edessä niin etten päässyt vaunujen kanssa ohi kauppaan sisälle. Jotain hän mutisi itsekseen ja ajattelin että hän kaipasi apua tai jotain. Kun sitten kysyin että voinko auttaa jotenkin tai pääsisinkö edes sisälle myymälään hän sihahtaa kipakasti "Oma maa mansikka!" ja melkein juoksee kassoille. Onnistuin vain huutamaan perään jotain tuollaisten mielipiteiden pitämisestä omana tietona ja nyt harmittaa kun en tajunnut sanoa että minäpäs tykkäänkin enemmän mustikoista.... Me ollaan suunniteltu miehen kotimaassa käyntiä ensi joulun tienoille. Tänä vuonna olisi joka tapauksessa päästävä kun kukaan mieheni sukulaisista ei ole nähnyt meidän poikaa vielä muuta kuin kuvista ja web kameran kautta. Meillä juhlia ollaan vietetty lähinnä suomalaisen perinteen mukaan osittain siksi että Suomessa ollaan ja osittain siksi että mieheni perheellä ei ole ollut kovin paljon juhliin liittyviä perinteitä. Joulukin on lähinnä isot bileet (minun näkökulmastani). Varmasti nyt sitten kun meidän poika tuosta kasvaa niin yritetään tuoda enemmän mukaan niitäkin perinteitä. Tässä vielä kuva meidän päivänpaisteesta mutta nimen jätän minäkin pois Oli kiva lueskella muiden kuulumisia ja erilaisista kokemuksista sun muista.

Ihanaa kun meitä on jo näinkin monta Mä olen ymmärtänyt että myös nuo koulut on yksityisiä, mutta eivät peri erikseen lukukausimaksuja. Poikkeuksena kansainvälinen koulu jossa on aika suolaiset lukukausimaksut. Voin toki olla väärässäkin... Saa. Laskeskelin tässä, että jos laitettaisiin meidän poika espanjankieliseen päiväkotiin niin aika lailla saman verran jäisi maksettavaa kuin normi päivähoidossakin. Noista kaavakkeista sen verran että ne missä pitää valita suomi/ruotsi/nykyään taitaa olla myös englanti vaihtoehtona on sitä varten että kaikki viralliset paperit/kaavakkeet (esim. äänestys jutut) ym. tulee sitten sillä kielellä. Tuosta miten se lapsen äidinkielen valinta vaikuttaa en osaa sanoa, siihen lomakkeeseenhan kun voi laittaa mitä vaan...

Varmasti löytyy paljonkin, kun espanjankielistä toimintaakin tuntuu olevan ihan hirmuisesti. Kannattaa katsoa ainakin Helsingin kaupungin sivuilta leikkipuistojen tietoja, Brahen leikkipuistossa tuntuu olevan toimintaa aika monellakin kielellä. Kannattaa myös selvittää kun olen ymmärtänyt että osa suurlähetystöistä järjestää myös toimintaa tai on ainakin jotenkin osallisena toiminnan järjestämisessä. Pikku delfiinit järjestää englanninkielistä vauva uintia. Malmilla toimii monikulttuurinen avoin perhekerho, ei nyt siis varsinaisesti englannin kielinen, mutta kuitenkin. Tässä nyt muutamia ideoita

Onhan meitä ainakin kaksi Meillä on kotikielenä espanja ja me kanssa noudatetaan tuota yksi vanhempi-yksi kieli menetelmää. Mieheni suomen kielen taito on vielä aika heikoissa kantimissa ja toisaalta minä olen oppinut espanjan ihan kuulokorvalta eli kielioppivirheitä on varmasti joka toisessa lauseessa... Näin varmistetaan että poika oppii kummatkin kielet oikein...Ja on kuulemma lapsellekin helpompi ymmärtää kielelliset erot kun kieli yhdistyy jompaan kumpaan vanhempaan. Ja mitä tuohon päiväkotiin tulee, niin luulen että mieheni kammoksuu sitä lähinnä siitä syystä että se on espanjalainen päiväkoti, toisin sanoen siellä puhutaan espanjan espanjaa mieheni ei juurikaan pidä espanjalaisesta aksentista (tuntuu olevan yleinen mielipide lattareiden joukossa...) Oletteko kauankin asuneet Suomessa? Me muutimme Suomeen vasta viime vuoden lopulla. Mieheni oli toki ollut täällä useasti pidempiäkin aikoja aiemmin, mutta sitten kun tulin raskaaksi niin päätimme muuttaa tänne. Asuimme tätä ennen siis mieheni kotimaassa Dominikaanisessa Tasavallassa.

Meidän perheessä yhdistyvät supisuomalainen ja lattari kulttuuri. Asumme tällä hetkellä Helsingissä. Meillä on onneksi pahimmat kulttuurishokit koettu jo aiemmin ja vauva-asiat on sujunu aika mutkattomasti. Näkemyseroja tai hämmästelyitä on tullut enemmän mieheni vanhempien osalta. Appiukkoni ei esimerkiksi millään voinut uskoa että mieheni oli mukana synnytyksessä Vaikka aihe ei meille vielä ole kovin ajankohtainen, niin ainut asia mistä olemme hieman erimieltä on kielikylpypäiväkoti. Helsingissä kun olisi espanjankielinen päiväkoti haluaisin että meidän poika mahdollisesti menisi sitten sinne kunhan on sen aika, mutta mieheni ei pidä ajatuksesta ollenkaan.... täytyy katsoa sitten kun päiväkotiin meno on vähän ajankohtaisempaa.

Meillä kävi niin että laitokselle änkesi koko suku ja puoli kylää ja ihan jokaisena päivänä "venytettyyn" vierailuaikaan. Olin itse ihan älyttömän väsynyt ja kun pojan ruokailun kanssa oli ongelmia niin en ollut kovin riemuissani näistä vierailuista. Niinpä kun päästiin kotiin ilmoitimme että ekaan viikkoon emme vastaanota ketään ja seuraavallakin viikolla meille saa tulla vaan siivoamaan tai laittamaan ruokaa ja kahvitkin joutuu keittämään itse. Ja kun sitten "avasimme ovet" niin kyllä meilläkin pyydettiin kädet pesemään ja moni tekikin sen ihan ilman pyytämisiäkin. Meillä ei tosin ollut mitään desinfioivaa, mutta peruskäsipesu vaadittiin jos vauvaan halusi koskea.

Meillä siis aloitettiin kiiinteiden maistelu näin aikaisin kun poika oli koko ajan nälkäinen, tuntui ettei maito yksinkertaisesti riittänyt. Joskus tuntui että koko päivä meni imettäessä.... Nyt imetysvälit on edes sen pari tuntia

Meillä on nyt noin kuukausi maisteltu/syöty kiinteitä. Kaikki on uponnut ja poika söisi enemmänkin jos vaan antaisin Ollaan syöty lounasaikaan (n.klo 11) vähän enempi vihannessosetta (nyt menee jo puoli pilttipurkkia tai vastaava määrä ihan kevyesti...) ja vähän jotain hedelmäsosetta ja sitten iltapäivällä ollaan syöty pikkusen hedelmäsosetta ja illalla velliä. Nyt haluaisin vähän lisätä aterioiden määrää, mutta mietin että mitä antaisin esim. aamulla. Viljat kun ei vissiin alle 5 kk vanhalle ole kovin suositeltavia... Eli vinkkejä vinkkejä Miten usein teillä syödään ja mitä???

Meillä on Pikku-Ruun trikoinen kantoliina ja Babyidean MaM Eco liina. Toi Pikku-Ruu on meillä vähän niin kuin kakkosliinana lähinnä kotona, kun varsinkin nyt kun poika painaa jo jonkin verran niin tuo trikoinen liina löystyy jo aika nopeasti vaikka sen olisi sitonut kuinka tiukalle tahansa. Mutta tuo MaM Eco liina on ihan huippu! Todella tukeva, ei löysty pidemmänkään kauppareissun aikana Liina on (muistaakseni) 60% hamppua ja 40% luomupuuvillaa (korjatkaa jos puhun ihan läpiä päähäni) eli hengittää, on tarpeeksi pehmeä jo vastasyntyneellekin mutta kestää perus trikoista liinaa paremmin painavampaakin vauvaa. Meidän poika on alusta asti viihtynyt liinassa, usein paremmin kuin vaunuissa enkä lähdekkään enää minnekään ilman että liina on ainakin mukana. Nyt tässä mietinkin että minkä kokoiseksi asti noissa liinoissa nyt sitten voi vauvaa kantaa? Aika monessa paikassa, tässäkin ketjussa, on mainittu tuo 15 kg, mutta ei tuossa trikoo liinassa ainakaan ihan niin painavaa voi millään kantaa... Innostuin myös tuosta BabyHawkista jospa mieskin innostuisi kantohommista... Ilmeisesti on hintansa väärti

Kyllä meidän poika useimmiten on hereillä ollessaan iloinen ja virkeä eli ilmeisesti sitten nuo lyhyetkin unet auttavat... Meillä ei tällä hetkellä vaununukutus parvekkeella oikein onnistu jos on yhtään aurinkoisempi päivä, vaunuissa kun tulee ihan liian kuuma. Eli olenkin lähtenyt pojan kanssa usein kävelylle päiväuniaikaan. Ongelma vaan on siinä että kun poitsu sitten herää vaunuissa, niin minkäänlainen hyssyttely ei saa poikaa jatkamaan unia vaan vaunuista on päästävä pois... Sitten jatko kysymys Oletteko yrittäneet nukuttaa päikkäreille suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä vai seuraatteko milloin vauva on väsynyt ja laitatte sitten vauvan nukkumaan?

Minusta on viime aikoina tuntunut että poika on usein nälkäinen todella pian imetyksen jälkeen ja olenkin muutamaan otteeseen tarjonnut vielä vähän korviketta tissimaidon perään ja hyvin on uponnut. Nyt aloin antamaan porkkana-perunavelliä maidon lisäksi iltaisin ja nyt parina päivänä lounas aikaan. Aloitin tuolla vellillä kun tuntuu että se olisi ehkä vähän pehmeämpi lasku kiinteiden maisteluun. Nyt olen tosin ajatellut pian korvata tuon lounas vellin muutamalla teelusikallisella sosetta. Meidän poika on vasta vähän reilu kolme ja puoli kuukautta eli mikään kiire ei noilla kiinteillä olisi, mutta kun poika kasvaa aika vauhdilla ja nälkä tuntuu olevan niin ajattelin vähitellen aloittaa totuttelun... Meillä tuntui kyllä tuo velli auttaneen hieman yöheräämisiin. Meillä ensimmäinen unipätkä on yleensä noin 4-5 tuntia, joskus jopa kuusi tuntia aikaisemman 1½-2 tunnin sijaan.

Meillä kanssa kumpikin puhuu äidinkieltään, eli minä suomea ja mies espanjaa, keskenämme puhumme myös espanjaa. Mies on kyllä kovasti yrittänyt opiskella suomea vuoden alusta saakka kun muutimme Suomeen mutta minusta on tärkeää että hän puhuu pojallemme vain ja ainoastaan äidinkieltään. Kieli on kuitenkin tärkeä osa lapsen identiteettiä ja on rikkaus osata kieliä

MAALISKUU 2008 2.3. Citronella poika 3510g / 51cm 28.3. Dominicana poika 3490 g / 50 cm HUHTIKUU 2008 4.4. Lilia, tyttö 3690g / 52cm 10.4. Isabelleza tyttö 2615 g / 49 cm ja poika 2800 g / 46 cm 20.4. Eppa, poika 3015 g / 49 cm 29.4. Pipa, poika TOUKOKUU 2008 1.5. Rouva Vee, tyttö 3550 g / 49 cm 8.5 Lumikko, poika 3785 g/ 53 cm 14.5. Mamalicious, poika 3920 g / 53 cm 24.5. Noose, poika 3705 g / 51 cm

Mun mies on Dominikaanisesta Tasavallasta ja siellä asuttiinkin pari vuotta. Isoin ero on varmaankin suhtautuminen synnytykseen ja imetykseen. Synnytykset on lähes kaikki sektioita ja hyvin harva imettää (vaan "köyhät" synnyttää alateitse ja imettää... ). Tuo kosteuspyyhkeiden käyttö siellä johtunee hanasta tulevan veden epähygienisyydestä ja myöskin siitä että monessa paikassa ei tule kuin kylmää vettä. Vesi lämmitetään sähköisen vedenlämmittimen avulla lähinnä suihkuja varten (sähkö on ihan tajuttoman kallista ja päivittäiset sähkökatkokset eivät auta asiaa...) Samoin tuo NooNoon mainitsema herkkuihin suhtautuminen... Olen järkyttyneenä katsonut vierestä kun 6 kk vanha poika juo coca colaa tuttipullosta ja muutenkin... Siellä asuessamme olin englannin opettajana yhdessä koulussa ja siellä monen lapsen (alkaen 2-vuotiaista) lounas eväät koostuivat sipseistä, suklaasta, sokeroiduista muroista, kekseistä, rasvassa uppopaistetuista pasteijoista, limusta tms... Koulun kahvilastakaan ei saanut mitään terveellistä, jogurtti taisi olla terveellisin mitä löytyi (kyllä otti päähän jos oli omat eväät jääneet kotiin ja joutui ostamaan lounaansa kahvilasta). Hyvin harvalla lapsella oli mitään hedelmiä tai vihanneksia. Vaunuja ei myöskään katukuvassa näy kahdesta syystä a)kävelyteitä ei ole b)kaikilla on auto ja sillä ajetaan 100 metrinkin matka. Luulisi siis että auton turvaistuimia ja kaukaloita näkyisi paljon. Näin ei kuitenkaan ole vaan moni pienikin vauva matkustaa autossa sylissä. Paras (tai pahin) on kuitenkin kun näkee kokonaisen perheen matkustavan mopon kyydissä: isä, äiti, kolme lasta ja ruokaostokset. Ja tottakai tämä meikäläisten tapa nukuttaa lapsia ulkona keskellä talveakin on saanut anoppini pitämään suomalaisia vähintääkin hulluina

Kuulostaapa tutulta...meilläkin tuo "vauva-asento" on pannassa, siinä ei tule kuin huuto. Meidän poika vaatii jatkuvasti seuraa hereillä ollessaan. Ei tulisi kuuloonkaan että hänet jätettäisiin hetkeksi yksin lattialle tai sitteriin...Viihdykettä pitää olla tai alkaa varsin kova ääninen huuto. Ruokailu on kanssa alusta asti alkanut ihan kauheella huudolla. Kun poika keksii että nyt on nälkä, alkaa ihan hirveä huuto jos tissi ei heti ole suussa. Ja aluksi jos ei tissiä tullut tarpeeksi nopeasti oli huuto jo niin hysteeristä että sylissä rauhoitteluunkin meni hetki. Nyt poika sentään rauhoittuu kun huomaa ruuan olevan tulossa. Meillä on myös tuo nukkuminen aika haasteellista. Aluksi poika nukkui meidän sängyn vieressä omassa sängyssään, mutta varsinkin yöllä kun heräsi syömään hän heräsi vähän liikaa kun olin laittamassa häntä takaisin sänkyyn ja sitten kukuttiin koko yö hereillä. Nyt nukutaan perhepedissä ja tämä ongelma on poistunut ja poika jatkaa uniaan kun on syönyt masun täyteen. Nukahtamaan poika ei kuitenkaan suostu oikein muuta kuin sylissä, mutta kun sitten hänet vie sänkyyn silmät rävähtävät auki ja uni on poissa. Tähän mennessä yhdet päiväunet ovat sujuneet kohtuu hyvin vaunuissa parvekkeella tai kävelyllä, mutta tänään ei poika millään nukahtanut vaunuihinkaan, mutta kun nostin hänet sisälle nukahti hän heti syliin... Meidän poika on vasta 2 kk joten en ole hennonnut jättää poikaa väsyneenä sänkyyn huutamaan jos vaikka nukahtaisi, varsinkin kun se huuto muuttuu sekunnin sadasosissa varsin hysteeriseksi... Välillä tosissaan ärsyttää muiden reaktiot. Yritin tuossa äidillenikin selittää pojallamme olevan tempperamentiltaan vaativa, mutta hän lähinnä pyöritteli silmiään ja totesi minun lukevan liikaa juttuja... Helpottaa kyllä kuulla että ei olla ainoita jotka yrittää pärjätä tempperamenttisen vauvan kanssa...

Me aloitettiin miettimään nimiä jo raskausaikana, mutta ei päädytty mihinkään tiettyyn, sukupuolikaan ei ollut selvillä. Surffailimme netissä kaikenlaisilla nimi sivuilla ja noin viikko ennen kuin meidän vauva syntyi, aloin kirjoittelemaan molempien hyväksymiä nimiä paperilappusille. Halusimme antaa vauvalle kaksi nimeä. Kun supistukset alkoivatkin jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa, mies pakkasi laput sairaalaan mukaan ja kun poika oli syntynyt aloimme tekemään erilaisia nimi yhdistelmiä ja katsoimme josko sopisi meidän pojalle . Lopullinen päätös tehtiin pojan syntymästä seuraavana päivänä. Ja kun tiedettiin että vierailuaikaan on tulossa aika moni meitä katsomaan, kirjoitimme nimen huoneen ulkopuolella olevaan tauluun ja katsoimme kuinka moni huomaa nimen...ei kovin moni Sen verran noista suvussa kulkevista nimistä että mieheni isä ei ollut kovin mielissään kun emme antaneet yhdeksi nimeksi heidän suvussaan kulkevaa nimeä (mieheni toinen nimi, hänen velejnsä etunimi, isänsä toinen nimi etc..). Itse en tuosta nimestä pidä lainkaan eikä miehenikään, joten päätimme olla nimeä antamatta.

Meillä kaikki muut nimitykset tuli aika automaattisesti, mutta mun isän nimitystä piti ihan miettiä. Hän itse pesi kätensä koko touhusta ja antoi päätösvastuun meille. Lopulta päädyttiin vaariin. Minun äitini on siis mummi ja isäni vaari. Vanhempani ovat eronneet ja isäni mennyt uusiin naimisiin, hänen vaimonsa on laina mummi. Mieheni on espanjankielinen eli hänen vanhempiaan kutsutaan espanjankielisillä nimillä abuela ja abuelo. Minun isovanhemmat ovat "etunimi"-mummi (x2) ja ukki, koska kumpikaan mummeistani ei tuntenut tuota isomummi nimitystä omakseen. Sen verran lisään vielä että meidän poika on siis ensimmäinen lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi sekä mun puolelle sukua että miehen puolelle sukua. Niinpä varsinkin mun puolelta sukua mulla on serkkuja jotka on ihan vaan muutaman vuoden meidän poikaa vanhempia, eli täytyi miettiä sellaiset kutsumanimet ettei ihan kauheesti tulis sekaannuksia. Tämä on toinen syy noihin isomummien nimityksiin.

Meidän poika on onnellisessa asemessa isovanhempien suhteen. Minun ja mieheni vanhemmat ovat kaikki elossa ja meillä on vielä isäni "uusi" vaimo joka oli minulle laina äiti ja nyt siis laina mummi. Sitten on isoisovanhemmat. Niitä on minun puolelta kolme, vain äitini isä on kuollut, ja miehen puoleltakin kolme, mutta hänen isän äiti ei ole enää oikein tässä maailmassa. Sitten tulee isoisoisovanhemmat. Minun mummin isä on edelleen elossa, samoin mieheni äidin äidin isä on edelleen elossa. Ainoa miinus on että mieheni suku asuu toisella puolen Atlanttia

Meillä mies otti kännykällä kuvan noin 5 min. ikäisestä vauvastamme ja laittoi viestin äidilleni "Huomenta mummi!". (Poika syntyi vähän ennen seitsemää). Omille vanhemmilleen (ulkomaille) hän soitti samantien. Muille ei tarvinnutkaan ilmoitella kun meidän äiti oli herättänyt kaikki siinä seitsemän aikaan ja kertonut uutiset

Säännöllisistä supistuksista syntymään meni aika tarkkaan 27h. Ponnistusvaihe kesti 1h 7min. Vähän reippaammin saisi tulla seuraava